Kai tuo tarkoittaa sitä, että PV:n pitäisi avata pää niin niitä kauppoja syntyisi myös muualla.
Ensin pitäisi olla proto ja kun sitä ei ole niin ei tuo kiinnosta ketään. Patrian syytä vain kaivaa taskuja riittävän syvältä tehdä selainen sekä sen jälkeen demota ammunnoissa järjestelmän toiminta.
Näiden puuttuessa ei kukaan myöskään tilaa järjestelmää.
Lieköhän 6x6 tuonut riittävästi likvidiä rahaa, että tuo on katsottu kannattavaksi sijoitukseksi nykyisessä tilanteessa?
Tuota oon miettinyt, tuossa pitää olla jonkinlainen latausautomaatti/-avustin, jotta ei tarvii painavaa murkulaa putkeen työntää, eikö jossain Tampella tykki versiossa sellainen jo ollutkin. Muissa vastaavissa kun näyttää putki olevan aika korkealla.
Kyllä, 155 K 83 oli sinänsä erinomainen heittävä hydraulinen latasin, mutta tiettyjen teknisten syiden vuoksi se poistettiin (rauhan ajan?) käytöstä. Se ei ole kaikkien laukausyhdistelmien kanssa sopiva, koska sen tekemä heitto ei mahdollista mm. ohjausnastallisten ("nubs"illisten) kranaattien luotettavaa kiinnittymistä ylimenokartioon (työntävällä ketjulatasimella, jossa työntö on jatkuvaa eikä sisäänmeno perustu pelkkään inertiaan, ei välttämättä olisi ihan samaa ongelmaa). Toisaalta K9:ssäkin on erittäin äkäinen heittävä hydraulinen latasin.
Oletan että D-30 on niin kevyt että ei ole rahan arvoista lisätä siihen apumoottoria?
Näin. 122 H on itse asiassa yllättävän ketterä siirrellä, ja apumoottori vaatisi lavetin vaihdon. 122 H:n yksi parhaista ominaisuuksista on kuitenkin sen kevyt ja monipuolinen, ympäriampuva lavetti.
Entä 155 K 83, näettekö että tykistö uudistuksien yhteydessä ne tullaan modernisoimaan apumoottorilla 155 K 98 tyylisiksi, jos ei identtisiksi?
Ei, ja 155 K 83 on kokonaisratkaisuna sitä paitsi parempi tykki ainakin taktiseen tulenkäyttöön, vaikka siinä ei olekaan 155 K 98:n etuja (inertiapaikannus ja tuliasemapääte sekä itsesiirtyvyys). 155 K 98 oli tarkoitettu toteuttamaan välttävästi operatiivisten joukkojen tykistön tehtävää, kun panssarihaupitseihin ei ollut varaa.
Tietysti jos esim. ylijohdon reservin tarpeita mietitään, niin 155 K 98 voi sen täyttää paremmin, mutta 155 K 83 on taktiseen tulenkäyttöön soveltuvampi.
Moottoroimalla kenttätykki saadaan yleensä joku erikoinen lumihiutale, jolla on 50 % tykistöajoneuvon hinnasta ja noin 10 % suorituskykylisästä, mutta kaikki sen vikakohteet. Se on vähän kuin kiväärikranaatti, 1960-luvulla vanhentuneeksi havaittu ajatus, joka Suomessa toteutettiin 90-luvulla pienilukuisesti.
Moottoroituja tai siis itsesiirtyviä kenttätykkejä aika monikin länsimaa hankki, mm. GC-45, TRF1, Haubits 77 ja FH70, 1970-1980-luvuilla siis, ja aika suurissakin määrin. Idässä siihen ei ikinä lähdetty eikä USA:ssa, mutta myös kolmannen maailman maihin niitä myytiin huomattavia määriä. Suomessa siihen herättiin kuitenkin n. kaksi vuosikymmentä myöhässä, koska itsesiirtyvyyttä ei koettu kylmän sodan aikaisiin uhkakuviin tarpeelliseksi.
Tampellan lavetti on myös alkuperäisen speksauksen vuoksi turhan raskas (toki sikäli aivan pomminvarma ja varmaan kestävin osa tykeistä), koska se oli speksattu 122 K 60:ssä 100 km/h vetonopeutta varten. Nykyaikaisella tietokoneavusteisella suunnittelulla kevyemmän lavetin tekemisen ei pitäisi olla kovinkaan hankalaa.
defence-blog.com
topwar.ru
vestnik-rm.ru
