Kertaus on opintojen äiti ja ymmärryksen isoäiti, joten siirsin Ukraina-ketjusta tykin tuliputkien vaurioitumis- ja korjaustarinaa tänne:
Tykin putkessa, etenkin tornillisten tykkien putkissa on useita reikiä päätyjen lisäksi, kun niissä on savunpoistin ja suuhidastinkin on usein aika reiällinen. Aihetta ja muita putken ulko- tai sisäpuolisia vikoja / epäjatkuvuusjatkuuskohtia on käsitelty esim ketjun viestissä
#18,395
Ohessa malliksi savunpoistimen reikä putken sisäpinnan puolelta kuvattuna, todennäköisesti tyhjennys (puhallusreikä).
Katso liite: 117091
Vesa Toivosen kirjasta "Tampellasta Patriaan" ss. 68 lainaus koskien 76 K / 02 tykkiä ja sen putkien suupään hätäkorjausta jatkosodan aikana:
"...,
putki irrotettiin aseesta, vaurioitunut osuus katkaistiin pois, putken suuhun sorvattiin kierteet sekä ohjaukset ja näille kierteille asennettiin sisäreiältään sileä s.o. rihlaamaton jatkoputki, jollaisia tehtaalla tehtiin hyllyyn 50 mm:n pituusporrastuksin.
... kuukausian korjausaika saatiin supustettua kolmeen työpäivään ja parasta oli, että sen paremmin aseen kantama kuin tarkkuuskaan eivät oleeellisti kärsineet korjauksesta ja vanhat ampumataulukot pätivät edelleen. Korjauksiin kuului myös koeammunta,...."
EDIT: Ohessa Foorumin viestiin, jossa korjausta esitellään:
#264
Ainakin tuon viitteen perusteella suupäästään vaurioitunut tuliputki voidaan korjata käyttökelpoiseksi aseeksi ilman kriitisiä vaikutuksia.
Erona nykytykkeihin lienee se, että 76 / 02 tykissä ei ole suuhidastinta, jolloin suuhidastimen aiheuttamaa aksiaalivoimaa ei ole jatkoliitosta rasittamassa. Kaataako tämä suuhidastimisten tykkien korjausmahdollisuuden jatkoputkitekniikalla jää aserasituksista ja lujuusopista ymmärtävien tahojen pohdittavaksi. Selvää on kuitenkin, että ainakin suuhidastamattomiin aseisiin putken suupään korjaus voinee onnistua kierreliitos-jatkoputkella.
Arvelen varovaisesti, että tykin tuliputki on sangen
tasalaatuinen materiaaliominaisuuksiensa suhteen ja materiaalin tasalaatuisuuteen pyritään. Aineskokeita (ainetta rikkovia kokeita) tehdään putken molemmista päistä otetuilla koesauvoilla ja -paloilla, useasta kellotaulun suunnasta. Ainetta rikkomattomia kokeita tehdään pitkin putken pituusakselia ja useilla poikkileikkauksen kellotaulun suunnilla. Tulokset eivät saa poiketa toisistaan raja-arvoja enempää ja kaikkien koetulosten pitää olla vaaditulla alueella. (Ymmärsin viiteviestin tekstin niin, että putkitae ei olisi alunperin tasalaatuinen?? Kyllä se on tasalaatuinen ja siihen pyritään aineominaisuuksien osalta.)
Hitsaamalla korjaaminen (tulppaus) ei ehkä ole suotavaa. Tuliputkiteräs on voimakkaasti seostettua ja sen hitsaaminen lienee vaikeaa.
Itse korjaisin reikäputken avartamalla seinämän reikää siten, että siihen saisi kierretulpan (-at) ja hioisin sisäpinnan rääpeet mahdollismman sileiksi. Paineanturit koeammunnoissa / koeammuntaputkissa ovat tuolla periaatteella kiinni putken seinämässä. Anturin kiinnityskierre lienee luokkaa M10 / M12, joten väliaikainen reikätulppaus on mahdollista jopa tuliputken maksimipaineen alueella ( panoskammiossa).
Pienen ontelopanoksen tai suuren ontelopanoksen kärkisuihkun tekemän syvän reiän halkaisija lienee luokkaa peukalo/pikkurilli ja siten se olisi ehkä tulpattavissa kierretulpalla.
Geometrisia mittamuutoksia tuliputkessa on ja periaatteessa putki on ulkopinnaltaan kartomainen, seinämän ohetessa panoskammiosta (suuri paine, paksu seinämä) putken suulle (pieni paine, ohut seinämä, kuitenkin lujuusopillisesti seinämä on "paksu" myös suupäässä). Pyörähdyssymmetria (pyörähdyskappaleen putkimainen muoto) pyritään säilyttämään poislukien kiinnitysosien geometriat panoskammion päädyssä, mahdollinen pyörimisen estoura ja savunpoistimen / suuhidastimien rei'itykset/aukotukset, joissa kuitenkin "jaksollinen" symmetria (esim. rihlaus) pyritään säilyttämään keskilinjan tai jonkin / joidenkin keskilnjan kautta kulkevan tason /kulkevien tasojen suhteen.
Ruutikaasun paine putkessa on sama vauriokohtaan saakka ehyellä putken osalla, joten jos vaurio (läpireikä putken seinämässä) on putken suupäässä, se ei sanottavammin vaikuta ammusta ajavan paineen tekemään työhön ja siten ammuksen lähtönopeuteen. Vuotopuhallus sulattaa ja kasvattaa mahdollista läpireikää, joten se on tukittava jossakin vaiheessa.
Putken ylimääräiset "läpirei'ät" eivät vaikuttane ammuksen rasituksiin eivätkä ammusta riko sisäballistisessa vaiheessa siinä määrin, että ammus vaurioituu. Normaalissa sisäballistisessa vaiheessa ammuksen putken suuntainen kiihtyvyysrasitus on luokkaa a=15 000 '*g ( =(350 MPa * pi/4 * 155^2 mm^2)/ 43 kg), joten putken vikojen pitäisi aiheuttaa edellistä suurempia kiihtyvyyksiä. Tuskinpa putken seinämän rei'istä tai niiden tulppaamisesta syntyy perinteisiin "tyhmiin" ampumatarvikkeisiin vaurioita. Älyammuksien hienomekaniikasta ja sähköosista en tiedä, mutta Ukrainassa näyttävät ampuvan enimmäkseen perinteisillä ampumatarvikkeilla etenkin venäläisellä kalustolla.
Tuliputken kulumisen "tasaisuuden" suhteen kannattaa käydä katsomassa tykistömuseon näyttelyistä Museo Militariassa kotimaisen 155 K 83 ja venäläisen 152 K / H ?? halkaistun putken sisäpintoja, jos ovat vielä siellä esillä. Kotimaisen 155 tuliputken sisäpinta on "melko sileä" muutamaa keskivaiheen rihlavaurioita lukuunottamatta, mutta 152 venäläismitoitetun putken rihlaus kammion puoleisessa osassa on "melko röpelömäinen". Siitä saa arvion, millaista kulumisvauriota putkissa voi olla. Ne ovat yllättävän suuria ja "rumia".
Kyllä vaurioituneet tykit kannattaa evakuoida ja niiden tuliputket voitaneen kunnostaa teknisesti ampumakuntoisiksi, ei kuitenkaan "uuden veroisiksi". Kuvien perusteella korjaamismahdollisuuksien ja -tapojen arviointi on melko mahdotonta.
[2025-01-27. EDIT: Lisätty linkki Tampellan sota-ajan tykin putken korjauksiin jatkoputkella. Löytyi lopulta, kun aikansa haki]
www.kaitseinvesteeringud.ee
www.iltalehti.fi
yle.fi
