Tykistö

 
Mielenkiintoinen, vuoden takainen uutinen (1.6. / 30.5.2021) US Armyn arvioista 155 mm:n tykistöammushankintojen leikkauksesta 2022 vuoden budjettisupistuksien myötä. Uutisesta selviää hieman 155 mm ampumatarvikkeiden tuotantomääriä ja hintoja suuressa maailmassa.
Army:n halu oli lähes puolittaa 155 mm a-tarvikkeiden budjetoidut hankinnat dollareissa vuonna 2022 vuoden 2021 hankintoihin verrattuna ja siten turvata kehityshankkeiden rahoitusta, mutta samalla turvata myös teollinen tuotanto ja tuotannon kohotusmahdollisuus tarvittaessa. Ohessa linkki uutiseen:

Poiminta: In addition, production will remain above the levels needed to sustain the industrial base.
"It doesn't affect the industrial base," Daniels said. "We will still be able to produce, and we can ramp up production quickly in the future if need be.
"

On huomattava, että Ukrainaan toimitettuja "vanhoja" M549 /M549A1 HE RAP rakettiavusteisia ammuksia ei uutisessa mainita. Ne on tarkoitus korvata uusilla rakettiavusteisilla XM1113 / XM1113 ER ammuksilla tulevaisuudessa, joiden suunnitellut tilausmäärät ovat näemmä vielä aika pienet yht. ~2500 kpl vuonna 2022.

M549A1 toimittajan GDO:n sivuilta tuote vielä löytyy:

M982 Excalibur tarkkuusammuksen kappalehinta tuplaantuu 170 kUSD:iin (2022) 83 kUSD:sta (2021),vaikka kokonaishankintakustannus on likimain sama >70 MUSD /vuosi? Huono suuntaus yksikköhinnassa "tarkkuusammukselle". Syynä voi olla vuotuisen kokonaistuotantomäärän vaihtelut esim. muille asiakkaille. Jospa Ukrainan tilanne "korjaa" tämän yksikköhintakehityksen suunnan. Uutisen perusteella valmistetaan likimain ~500 Excalibur-ammusta vuonna 2022, kun saivat lähes ~1000 ammusta vuonna 2021, jos oikein laskin hintojen perusteella. Ei näistä Excalibur:n tuotantomääristä taida olla sateentekijää Ukrainan tilanteeseen, jos vertaa esim. NLAW ja Javelin pst-ohjuksien toimitusmääräarvioihin tähän mennessä?

Epäselväksi jää sisältyykö noihin hintoihin myös sytyttimet, nallit ja panokset?
Ehkä vuosi sitten ei ole aavistettu kevään 2022 ja vuoden jatkon ammuskulutuksen tarvetta?

Lopussa on myös 155 mm asepäivityksien ja kehityshankkeiden budjettikustannusarvioita.

PS: Mahdollisen tuplauksen välttämiseksi yritin selata Ukraina, Tykistö ja Uutisia Yhdysvalloista -ketjut sekä tehdä hakuja foorumilta, mutten löytynyt suoraa viittausta tuohon uutiseen, joten kirjailin eo. tuotoksen.
 
Ihmettelen miksi tykistön putket ovat heikompia kuin 1940-luvulla.
Voisiko kasvaneilla ameteilla / lähtönopeuksilla olla jotain tekemistä asian kanssa? Ainakin laskennallisesti, todellinen kulutushan sitten riippuu käytettävistä panoksista.

Toisaalta luulisi valmistusmenetelmien ja metalliseoksien laadun parantuneen samalla. Vaan 40-luvun raskaampien tykkien kantamat wikin mukaan +/- 10km, mainitsemasi 150 H 40 parhaasta päästä 13km. Nykyiset sitten 30km+, joten onhan siinä eroa.

Muok. Jäi joku sivu näköjään lukematta välissä @fulcrum ainakin oli tämän saman jo nostanutkin esiin.
 
Viimeksi muokattu:
Ihmettelen miksi tykistön putket ovat heikompia kuin 1940-luvulla. Katselimme kerran yhden 150 H 40 haupitsin kantakirjasta laukausmääriä kesältä 1944. Kiivaimpien taisteluiden aikana ammuttiin yli 300 laukausta ja koko kesän aikana yli 2500 laukausta.
No, lähtönopeudethan ovat ainakin kasvaneet. Eihän lisäkantama ilmaiseksi tule. 150H:n kantama oli joku 12-13km?
Vai ollaanko nyt vähän krantumpia kulumisen arvioinnissa?
Samoilla tykeillä ammuttiin vielä 90-luvun alussa ja tykkimiesten mukaan työntymät olivat normaaleja ja ei estäneet tulen kasaan saamista.
Olisko tämän keskustelun innoittajana toiminut vapunjälkeinen väärä uutinen Triple-7:n atarviketoimituksista, jotka mukamas ylittävät putkien keston. Kaikella kunnioituksella; eihän asia nyt tietenkään näin ole:

Terästenlaatu on parantunut II MS ajoista ihan uudelle levelille ja putkien valmistusmenetelmät kehittyneet. Suurimmat paineetkin on kasvanu, ja siitä huolimatta putket kestävät aikaisempaa enemmän. Suurinta laukausmäärää ei voi yhtenä lukuna antaa, kun se riippuu niin paljon tykin käytöstä. Tämä putkien "kesto"luku redukoidaan suurinta panosta vastaavaksi. Siitä lienee peräisin maailmalla kiertänyt luku M777:n putken kestävän 1800 ls. Suuruusluokka on oikea; tämä voisi olla siis täyspanoslaukausten lukumäärä. Pienemmillä panoksilla kestää enemmän.

Mitä tulee edellä esitettyyn 150 H 40 kalustoon, niin sen panosjärjestelmässä suurin panos oli tarkoitettu ainoastaan hätätilanteissa käytettäväksi. Wehrmachtissa käyttölupa saatiin tarvittaessa divisioonan tykistöpäälliköltä. Meillä Paulaharjun tykkikirja ei mainitse mitään tällaista, joten tämä tärkeä käyttöperiaate on joko jääny matkalle tai käyttäjät ei oo asiasta välittäneet. Niinpä putket kuluivat loppuun ja 150 H 40:t putkitettiin uudelleen jo asemasodan vuosina. Olivat siten tikissä, kun kesä-heinäkuussa 1944 ammuttiin käytännnössä kaikki tavara, mitä logistiikkajärjestelmä kykeni rintamalle toimittamaan.
 
Viimeksi muokattu:
Virohan se tosiaan vaikuttaa lopulta olevan. Palstan syvät rivit tiesi Ukr osintteja varmemmin. Eli Viro laittoi jopa kaikki K9 ulkopuoliset 155:nsa Ukrainan luiskaan?
Olisikohan LU 111 Fi / 155 tkr 88 ammuksetkin Viron kautta menneitä. Viro osti 2018 Suomesta 155 mm a-tarviketta, jotka toimitettiin pv:n varastosta (ei siis uustuotantona). Ohessa linkki:
Uutisessa kylläkin perustellaan ammuskauppaa K9 hankinnoilla, jolloin tulee ristiriita johtorengasmateriaalin suhteen (Cu vs messinki, ks alla).

Tarkkaan katsottuna videolla ensimmäisen ladattavan ammuksen johtorengas on pahasti hapettunut (kauttaaltaan haalean sininen/ vihreä, videolla kohdassa ~39 s kohdalla), joten se on ollut pitkään varastossa ja kastunut / kuivunut jossakin vaiheessa useamman kerran.
Seuraavien ammuksien johtorenkaat ovat aika tummia, mutta eivät sentään sinisiä, eli olisivatko alkuperäisiä kuparijohtorenkaallisia ammuksia. Niitä ei voine ampua suurella panoksella 52 kal putkesta suurella panoksella lähtönopeudella Cu-johtorenkaan kestävyyden vuoksi. Jos näin on, niin ne eivät sovellu K9 tai K 98 kaukolaukaukseksi, mutta K 83 (ja F 70) kanssa toimivat (39 kal putki).

Uudemmissa ammustuotantoerissä on messinkijohtorengas (Cu Zn, gilding) ja se on väriltään vaaleampi. Tosin en tiedä messingin väriä pitkään varastoituna. Hapettuuhan se messinkipintakin ja tummuu ajan myötä, mutta meneekö messinkikin "vaalean siniseksi" huonossa varastoinnissa? Tunnistuksen mukaan valmistuserä on 1995 vuodelta, joten tietäjät tietävät oliko tuolloin vielä Cu-johtorengas tuotannossa. Ammuksen tyyppimerkintäleimauksesta (videon kohdassa ~51 s) voisi päätellä tilanteen, jos sen osaisi, arvelen.

Ammukset voivat olla Suomesta varikolta "vanhaa erää" tai sitten Virosta samaista "vanhaa erää", mutta jälkimmäisessä tapauksessa ihmetyttää, olisiko Viro hankkinut Suomesta Cu-johtorenkaallista a-tarviketta K9 / 52 kal putkelle vai ovatko täydentäneet muutoin varastojaan? Cu-johtorenkaallista Lu 111 Fi voi ampua 52 kal putkesta pienillä panoksilla (ja lähelle).

Edit: panos --> nopeus, 2.6.2022.
 
Viimeksi muokattu:
Eiköhän se ollut selvä juttu jo aiemman keskustelun perusteella. Se ettei meillä ole FH70 suoraan sopivaa itsellä (panos ei sovi kuten Old Boy kertoi) ja kun kerta tykit Virosta niin tietysti myös kudit helpointa samalla.

Suomen olisi kyllä helppo tuupata lisää ja menisi Viron piikkiin. Tai sitten täydentää Viroa. Mitään erityistä kunniaa ei tarvita hankkia, antaa Balttien tehdä sitä jos tärkeältä tuntuu.
 
Viimeksi muokattu:
Virohan se tosiaan vaikuttaa lopulta olevan. Palstan syvät rivit tiesi Ukr osintteja varmemmin. Eli Viro laittoi jopa kaikki K9 ulkopuoliset 155:nsa Ukrainan luiskaan?
Sinänsä hieman ristiriitaista maalta joka tavan takaa valittaa resurssipulaansa Natolle, vaatii tukea varusteluunsa ja kokee Venäjän uhkaavan olemassaoloaan. Että sitten on kuitenkin varaa antaa keskeistä suorituskykyään pois, vaikka hyvällä asialla onkin. Viro aivan ilmeisesti kokee, että Nato on se ensisijainen taho joka kantaa vastuun heidän puolustuksestaan.

Hieman myös ihmetyttää ne Suomeenkin kohdistuneet Natotoiveet ja niihin liittyvät vastuunjakotoiveet. Aivan ilmeinen kuva halusta ulkoistaa maanpuolustuksensa muille tästä välittyy. Etenkin kun tiedetään Viron vaikeus saada tai halu palkata henkilöitä armeijaansa.

Hienoa silti, että tykit nyt syövät sitä oikeaa ruokaa tositoimissa.
 
Joo kyllä tuota pitäisi kyseenalaistaa parempana aikana, että mitä tämä toisella kädellä vaatiminen ja toisella resurssien ylettömän höveli luovuttaminen on.
Tosin ei nyt hirveästi Suomi-lähtöisesti kun kuitenkin järkevästi liittyvät yhteisostoihin eivätkä sentään tärvää puuhastelemalla liikaa omaa.

Etenkin Toomas Ilveksen ainainen ulina on käynyt vaivaannuttavaksi. Sen takaa pitää katsoa tarkemmin mikä homman nimi on. Se selviää hieman paremmin yhteisissä Nato-kuvioissa.
 
Viron tykistön ammuksista oli juttua. Olisiko niin, että Suomen myymä erä olisi mennyt käyttöönotossa tarvittaviksi "harjoituslaukauksiksi" K9:lle ja siinä sivussa olisi ehkä vahvistettu FH-70:n SA-ampumatarvikevarantoja?

Yhdysvallat toimitti maalle 155 mm ampumatarvikkeita vajaalla 15 miljoonalla dollarilla viime vuonna. Eli on siellä nyt onneksi muutakin hankittu.


Press Release: U.S. Delivers Artillery Ammunition and Navy Radars to Estonia​


June 8, 2021
In early June, the United States delivered $14.9 million worth of 155mm artillery ammunition to the Estonian Defense Forces
and $2.7 million worth of mobile radars (AN/TSQ-288) to the Estonian Navy to support Estonia’s defense and maritime domain awareness capabilities. Over the next several weeks, the U.S. Navy will support the Estonian Navy with technical training on the radars. The Estonian Defense Forces Support Command supported these deliveries.
The United States European Command’s Building Partner Capacity Program (BPC) funded the ammunition and radars through Fiscal Year 2018 and 2019 appropriations. These deliveries further strengthen U.S.-Estonian defense cooperation while ensuring interoperability among NATO Allies. The equipment delivery to the Estonian Defense Forces is part of multiple, ongoing BPC programs in Estonia. These programs are funded by the U.S. Department of Defense and are designed to complement Estonia’s national efforts to enhance defensive capabilities.
The United States has provided and continues executing over $240 million in security assistance programs to Estonia funded between 2015 and 2020.
In 2021, U.S. funding for security assistance to Estonia will include more than $50 million for integrated air and missile defense equipment and training; aircraft recovery and firefighting equipment and training; communications networks and radios; intelligence, surveillance, and reconnaissance equipment; and shore-based maritime domain awareness systems. This funding includes more than $40 million from the United States Department of Defense’s BPC program and $10 million from the United States Department of State Foreign Military Financing program. The US Department of State also provides $1.2 million in International Military Education and Training funds annually for Estonian Defense Forces students to attend US military education courses.
The United States Embassy’s Office of Defense Cooperation in Estonia works in close cooperation with the Estonian Ministry of Defense, Defense Forces, and Center for Defense Investment to complement Estonia’s significant defense investments. The United States and Estonia jointly participate in multiple exercises and military-to-military engagements each year.
Photos: https://www.flickr.com/photos/usembassytallinn/albums/72157719376773873
 

Viime marraskuussa oli Aku Louhimies kuvausryhmineen Rovajärvellä kertaamassa ja kouluttamassa mediavarusmiehiä (ja heidän kouluttajiaan). Tässä tunnelmallisessa videossa jälki näkyy. Tänään julkaistu pidempi PV:n video samasta LIST22-harjoituksesta onkin sitten pelkkää CNN-yhteensopivaa sillisalaattia. Jotta ei keskustella pelkästään videoita postaamalla, niin muutama kommentti:

0:06 Eturivin keskimmäiseltä taistelijalta on unohtunu ase jonnekin. Tällaisesta tuli ennen huutoa; olisko nyt positiivisuuden aikana ainoastaan yksi "kehitettävistä alueista".

0:15 Silta- ja laitaosaston tehtävä on irroittaa vaunujen pystytolpat ja asettaa ne ajouran keskelle. Kun juna joskus lähti etelästä räntäsateessa ja päätyi vuorokauden kuluttua Lapin paukkupakkaseen, oli tolppien irroittaminen ihan kunnon homma. Tehtäviin kuului myös toinen osa eli kaataa vaun ujen päädyt silloiksi. Edellisen kohdan aseeeton mies työssä mukana.

0:18 Defenderin takana olevassa ällissä telat löysällä? Ei olis eka kerta, kun aselajin pääleirille tulee huoltamatonta kalustoa.

0:20 Lossit renkaiden takana näkyy hyvin. Näiden kanssakin onnistuttiin monesti samaan aikaan kunnon sotilasfarssi, kun uudet kantahenkilöt tulivat kuljetuksen tehtäviin. Vaikka niin, että järeät naulat oli lyöty ihan umpeen ja irroituskalustona leikkikalun kokoinen pieni purkurauta. Aina ei uskoisi rautatiekuljetusten olevan sotaväen perustaito jo yli 100 vuotta.

0:30 K9:n kylki on kokeillut puiden kestävyyttä.

0:33 Mystinen mutkikas keltainen rauta ps-haupitsin alla on junavaunun keltainen tarttumatauta/kaide.

0:38 Kuskin opastaminen on tarkkaa hommaa. Kun telatykistö oli vielä aika uusi juttu, onnistui JTR 1990-luvun puolivälissä ajamaan BMP-1 tulenjohtovaunun junasta nurin niskoin Kirkkonummen asemalla. Iso Pekka Niskan pilkki paikalle, niin hommasta selvittiin. Videolla näkyy myös, kuinka henkilökunta tarkkailee ajosiltojen pysymistä paikoillaan.

0:50 Ei tehdä OSINT ia liian helposti, niin peitetään komento-ällin ja tykkien panssarinumerot. Melkein joka toinen unohtui, niin OSINT oli kuitenkin helppoa.

Kun juna on tyhjä, pitää vielä VR Cargon kanssa tarkastaa vaunut, ettei niille ole tullut uusia vaurioita. Entiset vauriot on kirjattu lähtiessä. Jäsen @Mikfin70 osaisi varmaan löytää lisääkin huomioita.

Edit Korjattu muistivirhe ja jäljempää löytyy niitä toivomiani "oikean" panssarimiehen kommentteja. Ite ollessani PsPr:ssä oli meillä ns. panssaritykkimiehillä vedettävät tykit.
 
Viimeksi muokattu:
0:06 Eturivin keskimmäiseltä taistelijalta on unohtunu ase jonnekin. Tällaisesta tuli ennen huutoa; olisko nyt positiivisuuden aikana ainoastaan yksi "kehitettävistä alueista".
Ei ole välttämättä unohtunut minnekään. Aseeton palvelus on ihan lain sallima valinta heille, joiden vakaumus sallii sotimisen mutta ei liipasimesta vetämistä. Itsellä tuli yhdellä leirillä jaoksen mukaan tällainen kaveri. Oikein noheva ja mukava veikkonen, vain "morsian" puuttui kainalosta.
 
Ei ole välttämättä unohtunut minnekään. Aseeton palvelus on ihan lain sallima valinta heille, joiden vakaumus sallii sotimisen mutta ei liipasimesta vetämistä. Itsellä tuli yhdellä leirillä jaoksen mukaan tällainen kaveri. Oikein noheva ja mukava veikkonen, vain "morsian" puuttui kainalosta.
Veikkaan, että ovat niitä miehiä miehistöstä kenen aseet ovat pistoolit tai sitten ase on käsketty laittaa vaunuun sisälle.
Yleinen havainto, ällien telat normaali kireydellä pieni pussi tulee kääntyessä vetävämmän johtopyörän ja ensimmäisen telapyörän väliin.
Kyljen puu osuma ei näytä tuolla olevan ongelma, kun ei ole sivusuojalevyjä jotka irtosivat. Joskus on vain helpompi ottaa puusta tukea ja kääntää.
Nuo vaunut eivät kyllä tarvitse siltoja, koska riittävän leveät telat. Lähinnä ovat autoja varten.
 
Viimeksi muokattu:
Ihmettelen miksi tykistön putket ovat heikompia kuin 1940-luvulla. Katselimme kerran yhden 150 H 40 haupitsin kantakirjasta laukausmääriä kesältä 1944. Kiivaimpien taisteluiden aikana ammuttiin yli 300 laukausta ja koko kesän aikana yli 2500 laukausta.
No, lähtönopeudethan ovat ainakin kasvaneet. Eihän lisäkantama ilmaiseksi tule. 150H:n kantama oli joku 12-13km?
Vai ollaanko nyt vähän krantumpia kulumisen arvioinnissa?
Samoilla tykeillä ammuttiin vielä 90-luvun alussa ja tykkimiesten mukaan työntymät olivat normaaleja ja ei estäneet tulen kasaan saamista.
Olisko tämän keskustelun innoittajana toiminut vapunjälkeinen väärä uutinen Triple-7:n atarviketoimituksista, jotka mukamas ylittävät putkien keston. Kaikella kunnioituksella; eihän asia nyt tietenkään näin ole:

Terästenlaatu on parantunut II MS ajoista ihan uudelle levelille ja putkien valmistusmenetelmät kehittyneet. Suurimmat paineetkin on kasvanu, ja siitä huolimatta putket kestävät aikaisempaa enemmän. Suurinta laukausmäärää ei voi yhtenä lukuna antaa, kun se riippuu niin paljon tykin käytöstä. Tämä putkien "kesto"luku redukoidaan suurinta panosta vastaavaksi. Siitä lienee peräisin maailmalla kiertänyt luku M777:n putken kestävän 1800 ls. Suuruusluokka on oikea; tämä voisi olla siis täyspanoslaukausten lukumäärä. Pienemmillä panoksilla kestää enemmän.

Mitä tulee edellä esitettyyn 150 H 40 kalustoon, niin sen panosjärjestelmässä suurin panos oli tarkoitettu ainoastaan hätätilanteissa käytettäväksi. Wehrmachtissa käyttölupa saatiin tarvittaessa divisioonan tykistöpäälliköltä. Meillä Paulaharjun tykkikirja ei mainitse mitään tällaista, joten tämä tärkeä käyttöperiaate on joko jääny matkalle tai käyttäjät ei oo asiasta välittäneet. Niinpä putket kuluivat loppuun ja 150 H 40:t putkitettiin uudelleen jo asemasodan vuosina. Olivat siten tikissä, kun kesä-heinäkuussa 1944 ammuttiin käytännnössä kaikki tavara, mitä logistiikkajärjestelmä kykeni rintamalle toimittamaan.

Edellä esitetyt vastauskommentit tykin tuliputken eliniästä lienevät järkeviä. Materiaali (putkiterästae) on ominaisuuksiltaan parantunut, pinnoitusta käytetään, panoksen lisäaineet jne, mutta vaatimukset / käyttöolosuhteet ovat kasvaneet siten, että teknisesti paremmat "uudet" suurikaliiperiset tuliputket kestävät laukausmääränä ehkä vähemmän, etenkin jos ammutaan äärirajoilla (painavia ammuksia, suurella panoksella (panoksen massa suuri), "energisillä ruudeilla kuten esim. RDX-seosteisilla ruudeilla"), suurella lähtönopeudella, pitkiä kantamia tai korkeita lentoratoja (MRSI) tai hyvää läpäisyä (psvk:n nuoliammus) tavoitellen useita laukauksia lyhyin välein (putken lämpeneminen) jne.... kuin entiset, ehkä usein pienikaliiperisempien tykkien tuliputket ja niiden vaimeammat laukaukset. Nykyiset laukausyhdistelmät ovat rasittavampia kuin entisaikaan käytetyt laukaukset.

Ohessa hieman teknistä taustaa aiheesta lähdeviitteiden kera.

Artikkelilähteessä "Talja, J. Asepaineet ja painejakauman ongelma. Julkaisussa Eräiden uusien räjähdysaineiden ja ruutien teknologiasta. Puolustusvoimien Tutkimuskeskus, Lakiala. Julkaisuja A2, 1993. ss. 65,..., 73." on esitetty vertailu "vanhojen ja uusien" tykistöaseiden suuenergioiden Ekin ja lähtönopeuksien v0 taulukkona:
Vanha Ekin= 9MJ, v0= 600 m/s
Uusi Ekin=24MJ, v0= 970 m/s.
Taulukon asejärjestelmiä ei ole mainittu artikkelissa, mutta jälkimmäiset arvot ("Uusi") lienevät aika lähellä 155 mm / 52 kal suoritusarvoja (ylärajalla vieläkin) ja sen sisäballistiikkaa artikkelissa myöhemmin käsitellään. Lähdettä ei taida löytyä internetistä, mutta Foorumin veteraaneilta se saattaa löytyä kirjahyllyn pölyisemmältä puolelta tai sitten työmaalta, jos alalla on tai on ollut ja arkistointi on kunnossa.

Tuliputken kulumisen wear / erosion arvioimiseksi käytetään EFC kerrointa (Equivalent Full Charge factor). Se kuvaa laukausyhdistelmän suhteellista kulutusvaikutusta verrattuna valittuun peruslaukaukseen (1), jolle EFC(1)=1,0. Peruslaukaus (1) valitaan yleensä käytössä olevista laukausyhdistelmistä siten, että se on asejärjestelmän "kuluttavin" (tai väsyttävin) laukaus ja sitä ammuttaessa putken kestävyyslaukausmäärä tunnetaan tai voidaan ennustaa luotettavasti (putken elinikä EFC(1)=1,0 laukauksien määränä kulumisen (ja väsymisen) suhteen, miten??:unsure: kokeellisesti kallista testausta, teoreettisesti ehkä epävarmaa). Muiden laukausyhdistelmien kerroin on ihannetapauksessa EFC<1,0 eli niitä voidaan ampua enemmän kuin EFC(1)=1,0 peruslaukauksia. Ampumatarvikkeet kehittyvät ja uusiutuvat tykin eliniän aikana, joten valitettavan usein käy niin, että uuden ampumatarvikkeen kerroin on suurempi (EFC> 1,0) kuin alkuperäisellä peruslaukauksella, ja luistellaan ehkä hieman heikommalle jäälle teknisessä luotettavuusmielessä. EFC-käyttöä valaiseva esimerkki on alempana englannin kielisessä viitteessä.

Kulumisen suhteen kirjallisuudesta löytyy EFC-kertoimelle vanhaan kokeelliseen dataan (USA:n manuaaleissa esitetty jo v. 1965!) sovitettu yhtälö rihlatuille tykin tuliputkille esim. lähteestä suomeksi:
Kapt. Käpylä, M. Tykin putken kuluminen, siihen vaikuttavat tekijät ja sen mittaaminen. SKK diplomityö 1981.
Ohessa linkit d-työhön ja jälkimmäinen suoraan EFC kaavasivulle (Tiedosto 51):

Tuossa on sama asia US-englanniksi vuodelta 1965:
1654282361645.png
Lähde: AMCP 706-150, AMC PAMPHLET: ENGINEERING DESIGN HANDBOOK - BALLISTICS SERIES - INTERIOR BALLISTICS OF GUNS (FEB-1965), Kaava sivulla 3-14, (pdf:n sivu 92).
Latauslinkki (12,5 Mb / ~150 sivua):

EFC-kertoimen "vanhan" kaavan kaikki tekijät (paineen maksimi, panoksen ruutimäärä(massa), ammuksen lähtönopeus ja ruudin ominaisenergia) lienevät kasvaneet vuosien myötä, joten tuliputken käyttö on nykyisin rajumpaa kuin ennen, hyvinä aikoina.

Epäilyksiä: Yllättävää on, että ammuksen massaa ei ole kaavassa huomioitu ja lähtönopeussuhteen potenssi on 1. Myöhemmin on havaittu johtorenkaan rakenteen/materiaalin tuliputkea kuluttava vaikutus, joka kaavasta puuttuu.

Seuraavista linkeistä löytyy esimerkkejä tuoreemmista tiedoista tuliputkien kulumiseen, mutta "kaunista ja kaiken kattavaa" kulumisen EFC-kertoimen käsilaskukaavaa niissä ei ole. Lähteet lienevät jo useampaan kertaan olleet esillä, joten anteeksi mahdollinen tuplaus/triplaus:
Jälkimmäisen viitteen kohdassa 5.1 / s.16-10 on esitetty USA:n 155 mm tykeille rihlan kulumisen perusteella hylkäyskriteerit ja kohdassa 5.2 / s16-11 on EFC:n käyttöä valaiseva esimerkki.
Halkaisijamitoista päätellen hylkäyskriteeri on likimain:"Putki hylätään, kun rihlan harja on kulunut pois annetulla etäisyydellä (1060,45 mm) putken perätasosta."
On huomattava, että USA ei mittaa työntymää vaan pikkukaliiperin kasvua eli halkaisijan (155) kasvua rihlapalkin päältä mainitulla etäisyydellä putken perätasosta. Kun mitattu halkaisija saavuttaa ~ ison kaliiperin, niin putki hylätään.

Tuliputken väsymiselle (fatigue) voidaan määrittää oma EFC-kerroin, mutta sen laskeminen on teknisesti hieman edellistä monimutkaisempaa. Periaate on kuitenkin sama väsymis- ja kulumisiän seurannassa EFC-kertoimien avulla.

Lopullisen tuliputken hylkäyspäätöksen pitää perustua putken mittauksiin / särötarkastuksiin, lähtönopeuden laskuun ja -hajontaan jne ns. "kovaan dataan", ei EFC-kertoimien laskentaan!

[Itänaapurissamme on ollut eräänä tykin tuliputken kulumishylkäyskriteerinä 10 %:n lähtönopeuden pudotus. Se on esitetty USSR:n (1972) teknisen raportin CIA:n käännöksessä lähteessä (14 Mb/280 s):

Kysymys: Onkos tuo 10 % lähtönopeuden suhteellinen pudotus paljon vai vähän meikäläisen ampumaopin mukaan? Meneekö putki hylkyyn tuolloin vai jo aiemmin vai vasta myöhemmin?]
 
Back
Top