Tykistö

J0h1F kirjoitti:
Itse oletin, että @fulcrum tarkoitti tässä yksinkertaisesti sorvilla tai jyrsimellä umpiharkosta kranaatinkuoren pyöräyttämistä (eikä vain muotoon puristetun kuoren viimeistelemistä) - sehän on täysin mahdollinen menetelmä, jos pienkonepajatuotantoon joudutaan turvautumaan, koska kuumapuristuslaitteistoja ei varmasti löydy ylenmäärin. Kyllähän se nimittäin umpiharkosta onnistuu, mutta materiaalihävikki on huomattava, ja kuori on kuitenkin lämpökäsiteltävä mielellään.
Klikkaa laajentaaksesi...
fulcrum kirjoitti:
Juu tätä siis tarkoitin huomattavan epätäsmällisellä ilmauksellani sorvauksella.
Aikaisemminkin siteeraamani Erjola: Ampumatarvikkeet sotien 1939-45 aikana Suomessa:
Klikkaa laajentaaksesi...
Kaikkea ei löydä netistä tai jos löytää, niin täytyy vielä osata tulkita. Tätä varmaan laivatekniikkaan perehtynyt forumin jäsen tarkoitti kirjoittaessaan "nettiä selaavista amatööreistä." Ihan maalaisjärjelläkin voi yrittää edetä: Tekniikka kehittyy, jolloin kovin vanhaa lähdettä harvoin enää voi 80 v myöhäisempään tekniikkaan käyttää. Siis:

PE n ampumatarvikeosaston päällikön paikalta eläkkeelle lähtenyt ev Risto Erjola kirjoitti 1980-luvun alussa mainiot kirjaset atarvikkeiden sekä aseiden viime sotien aikaisesta valmsituksesta. Ne ovat kuitenkin niin suppeita, että julkaisujen käytäminen lähteenä edellyttää muutakin tietämystä. Kyllähän siellä kerrotaan, että 75 mm kuulia poraamallakin tehtiin, kuten tänne postatusta pitkästä lainauksesta ilmenee. Ne olivat kuitenkin 75 mm kaliberiluokan tykkeihin, joiden vuosimallit oli v. 1900 molemmin puolin. Aseiden max paine oli noin 1.500 kp. Tämä paine on alle puolet nykytykkien sallitusta paineesta ja näissä vm 1897. 1900, 1901 ja 1902 tykeissä oli täyspanoksen lisäksi ainoastaan puolipanos. Tähän jälkimmäiseen kelpasi poratutkin kuulat. Ammuskuorien valmistus poraamalla lopetettiin meillä vuonna 1943. Aiheesta voi lukea lisää vaikka Suomen Kenttätykistön historiasta osa 2 vuodelta 1993.; kustantaja Kenttätykistön Säätiö.
 
Viimeksi muokattu:
Old Boy kirjoitti:
Erinomaista, että joku jaksaa liitteetkin lukea. Kun en halua aitiopaikalle Hesari-tyyppiseen oikeudenkäyntiin, ovat sotatalouspaperit varsin vanhaa vuosikertaa. Jäsen @Museo ehtikin jo huomautaa, että siihen aikaan Turengin Sokeritehtaalla oli iso konepaja, joka valmisti kaikenlaisia maatalouskoneita. Ei myöskään ollu vielä Kemiön varikkoa vaan merivoimien kamat oli Parolassa, jonne kuljetusmatka Turengista oli sopivan lyhyt. Liitteestä n:o 3 näkee vielä, että Sergein ohella forumin toinen "perinnease" sarvimiina sisälsi aika monesta paikasta hommattavia osia, vaikka oli täysin mekaanis-kemiallinen ilman sähkötekniikkaa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Asiaa tuntemattomalle yllättäviä toimijoita on myöhemminkin ollut PV:n hankinnoissa mukana. Suomen Lännen sokeri Oy toimitti 1960-luvulla Nuoli- ja Vasama-luokan veneille varatut torpedoheittimet.

Edit: Korjattu valmistajan nimi
 
Viimeksi muokattu:
Raveni kirjoitti:
Olemassa olevaa tuotantoa on helpompi kasvattaa kuin luoda kokonaan uutta. Suomi on kyllä fiksusti hoitanut tämän asian kun on pidetty huolta siitä, että yhdelle tärkeimmästä aselajeista ammuttavaa tuottavasta kyvystä on pidetty kiinni ja sitä on jopa kehitetty. Tuotanto määrät nyt ovat mitä ovat mutta kuten sanoin niin on helpompi kasvattaa ja lisätä kuin luoda tyhjästä. Maailmalla on kysyntään murkuloille niin paljon, että kaikki varmasti viedään mitä linjalta ulos saadaan eikä edes riitä. Jos nyt ollaan tuplaamassa tuotantoa niin sen saisi varmasti kymmenkertaistaa ja kysyntää riittäisi vuosikymmeneksi eteen päin. Tuotantoa rajoittavaksi tekijäksi ei välttämättä edes muodostu pääoman puute, tai tuotantokoneiden saatavuus vaan puhtaasti henkilöstön saatavuus ongelmat. Ei saada tarpeeksi ammattitaitoista henkilökuntaa hoitamaan koneita. Toki koneet maksavat myös ja niilläkin on oma toimitusaikansa mutta sitähän sanotaan, että se on taottava kun rauta on kuumaa ja Ukraina on opettanut, että tykistö ei ole häviämässä taistelukentältä toviin minnekään ja sitä ammuttavaa on oltava jumalattomasti oletettua enemmän.
Klikkaa laajentaaksesi...
Ei kai se ihan noin yksinkertaisesta ole. Tuotantokapasiteetin kymmenkertaistaminen vaatisi luultavasti aika isoja investointeja.

Kyllä noissa yrityksissä joudutaan aika tarkasti funtsimaan uskaltaako tuohon lähteä vai, kukaan kun ei osaa ennustaa kestääkö sota kaksi kuukautta vai kaksikymmentä vuotta. Sodan pitkittyessä investoinnit saa toki moninkertaisesti takaisin mutta sodan loppuessa nopeasti on jätti-investoinnit tehnyt firma äkkiä entinen.
 
Gyllis1 kirjoitti:
Ei kai se ihan noin yksinkertaisesta ole. Tuotantokapasiteetin kymmenkertaistaminen vaatisi luultavasti aika isoja investointeja.

Kyllä noissa yrityksissä joudutaan aika tarkasti funtsimaan uskaltaako tuohon lähteä vai, kukaan kun ei osaa ennustaa kestääkö sota kaksi kuukautta vai kaksikymmentä vuotta. Sodan pitkittyessä investoinnit saa toki moninkertaisesti takaisin mutta sodan loppuessa nopeasti on jätti-investoinnit tehnyt firma äkkiä entinen.
Klikkaa laajentaaksesi...
Ja sen takia investoinnit ovatkin maltillisia. Ukrainan sota on kestänyt kohta kaksi vuotta ja loppua ei näy kuin länsimaiden kranaatti varastoissa. Kyllä menekkiä tulee olemaan mutta kun yritys investoi niin ei voida saada kaikkea kerralla. Nyt tuotantoa lisätään. Otetaan uutta linjaa käyttöön. Kun se on käytössä niin katsotaan miten tuontanto lähtee käyntiin. Sen jälkeen on kokenutta poruttaa lisäämään tuotantoa ja seuraavaksi voidaan pistää kaksisikin linjaa pystyyn. Toki työvoiman saatavuus voi olla myös ongelmana. Tuollaiseen hommaan se täytynee ainakin tietyiltä osin kouluttaa ja metallipuolella on ennestään ollut työvoimasta pulaa tai sitten työvoima on maantieteellisesti sijoittunut väärin. Liikkuvia osasia on paljon mutta varmaa lienee, että kranaattien kulutus on vielä pitkään reilusti rajumpaa mitä tuotanto. Koska tuokaan sota ei kestä ikuisuutta niin jossain kohtaa homma kääntyy toisinpäin ja tuotanto on suurempaa mitä kulutus. Silloin täyttyvät varastot ja kun ne ovat täynnä niin tulee eteen tuotannon leikkaaminen. Silloin meillä on kuitenkin kokeneita kranaatin kuorien valmistajia ja panostajia, sekä valmiiksi investoidut koneet jotka pystyvät tekemään jotain muuta todennäköisesti, kunnes taas jossain päin alkaa kriisi. Toki kriisejä on koko ajan ja jos Suomi myisi sotatarvikkeita sotaa käyviin maihin niin kyllähän menekki olisi tasaisempaa varmasti tulevaisuudessakin.
 
Old Boy kirjoitti:
Kaikkea ei löydä netistä tai jos löytää, niin täytyy vielä osata tulkita. Tätä varmaan laivatekniikkaan perehtynyt forumin jäsen tarkoitti kirjoittaessaan "nettiä selaavista amatööreistä." Ihan maalaisjärjelläkin voi yrittää edetä: Tekniikka kehittyy, jolloin kovin vanhaa lähdettä harvoin enää voi 80 v myöhäisempään tekniikkaan käyttää. Siis:

PE n ampumatarvikeosaston päällikön paikalta eläkkeelle lähtenyt ev Risto Erjola kirjoitti 1980-luvun alussa mainiot kirjaset atarvikkeiden sekä aseiden viime sotien aikaisesta valmsituksesta. Ne ovat kuitenkin niin suppeita, että julkaisujen käytäminen lähteenä edellyttää muutakin tietämystä. Kyllähän siellä kerrotaan, että 75 mm kuulia poraamallakin tehtiin, kuten tänne postatusta pitkästä lainauksesta ilmenee. Ne olivat kuitenkin 75 mm kaliberiluokan tykkeihin, joiden vuosimallit oli v. 1900 molemmin puolin. Aseiden max paine oli noin 1.500 kp. Tämä paine on alle puolet nykytykkien sallitusta paineesta ja näissä vm 1897. 1900, 1901 ja 1902 tykeissä oli täyspanoksen lisäksi ainoastaan puolipanos. Tähän jälkimmäiseen kelpasi poratutkin kuulat. Ammuskuorien valmistus poraamalla lopetettiin meillä vuonna 1943. Aiheesta voi lukea lisää vaika Suomen Kenttätykistön historiasta osa 2 vuodelta 1933.; kustantaja Kenttätykistön Säätiö.
Klikkaa laajentaaksesi...
Amerikkalaisen vuodelta 1964 olevan tykistön ampumatarvikkeiden valmistusta koskevan olevan oppaan (ENGINEERING DESIGN HANDBOOK, AMMUNITION SERIES, SECTION 6, MANUFACTURE OF METAL COMPONENTS OF ARTILLERY AMMUNITION) mukaan myös suurikaliiperisia ampumatarvikkeita voi valmistaa koneistamalla harkosta (tuolloin pääkaliiperit olivat 75 mm, 105 mm ja 155 mm, jälkimmäisestä oli M107 perusampumatarvikkeena tuolloin, sehän toimii L/39 saakka, mutta johtorengas ei enää kestä JBMoU mukaisia täyspanoksia), tosin kuten oppaassa sanotaan:
Means employed to cause metals to assume the desired form include (1) casting in a mold; (2) squeezing and drawing, either hot or cold; and (3) machining. Selection of one or more of these techniques, in an appropriate sequence, is governed by considerations of both cost and adaptability. Thus, while it would be possible to machine a large shell out of a solid bar, it is cheaper to forge hot and finish on the lathe.
Klikkaa laajentaaksesi...
Eli ainakin tuolloin amerikkalaisten argumentti harkosta koneistamista vastaan oli juuri tuo esittämäni epätaloudellisuus. Toki en pysty sitten sanomaan, miten koneistamalla tehdyt kuoret kestäisivät M107:ää suuremmille putkirasituksille luokitetuissa ampumatarvikkeissa, onhan tuo lähde kuitenkin jo melkein 60 vuotta vanha.

Briteillä on hieman erilainen tapa kuumaprässätä kuin meillä ja amerikkalaisilla (nuo purseet 180 astetta toisistaan selittyvät muuten tuossa ylläolevassa amerikkalaisten oppaassa juuri kyseisellä prässäystavalla):
www.forces.net

Take a look inside the BAE Systems factory making munitions for the military

Forces News has been given special access to the BAE Systems factory near Newcastle to see how munitions are made.
www.forces.net www.forces.net

Venäläisillä on tuoreehko patentti, jossa vain kranaatin pohja tehtäisiin kuumaprässäämällä, ja siihen liitettäisiin kitkahitsaamalla putkimaisesta aihiosta tehty runko:

RU2710584C1 - Method of producing ammunition bodies - Google Patents

FIELD: weapons and ammunition. SUBSTANCE: invention relates to method of producing ammunition cases and, in particular, artillery projectiles, min. Method of making ammunition bodies consisting of a shell and a bottom part includes making a workpiece of a bottom part using hot machining...
patents.google.com
 
APCR kirjoitti:
Pöö-korean ammukset eivät kuulemma ujella loppulennon aikana kuten ryssien ammukset. Osaisiko joku selittää?
Klikkaa laajentaaksesi...
Jatkan aiheesta tykäri ketjussa, niin ammuksen nopeus ja muoto varmaan eniten vaikuttaa. Optimisti sanoisi, että ammus on niin aerodynaaminen, että se voi lentää maaliin hitaammalla nopeudella, joten se on myös hiljainen. Realisti sanoo, että ne on niin paskoja, ettei ne lennä nopeammin ja ovat hiljaisempia. Esimerkiksi ei voida ampua täysillä latauksilla, koska johtorenkaat on bambusta tms.
 
Stanley kirjoitti:
Jatkan aiheesta tykäri ketjussa, niin ammuksen nopeus ja muoto varmaan eniten vaikuttaa. Optimisti sanoisi, että ammus on niin aerodynaaminen, että se voi lentää maaliin hitaammalla nopeudella, joten se on myös hiljainen. Realisti sanoo, että ne on niin paskoja, ettei ne lennä nopeammin ja ovat hiljaisempia. Esimerkiksi ei voida ampua täysillä latauksilla, koska johtorenkaat on bambusta tms.
Klikkaa laajentaaksesi...
Taitaa olla kyse ammuksen terminaalinopeudesta / loppunopeudesta / maalinopeudesta tai mikä oikea termi onkaan.
Äänen nopeus ilmassa meren pinnan tasolla on ~331 m/s (0 C), 343 m/s (+20 C) jne "pöljän pojan kaavalla" ilman lämpötilasta T riippuen,
(oheisessa kaavassa lämpötila Celsius-asteina, kaava pätee 0-->100 C välillä)
v = 331 m/s + (0.6 m/s/C)•T
Lähde: https://www.physicsclassroom.com/class/sound/Lesson-2/The-Speed-of-Sound

Tykistöammuksen 155 M107 loppunopeus on quoran intialaisen vastaajan mukaan 340 m/s +/- 20 m/s. Ohessa käppyränä M107 ammuksen nopeus M198 tykistä ammuttuna "maks. panoksella" (vo~ 700 m/s).
1699650595950.png

Lähde: https://www.quora.com/How-fast-do-artillery-shells-fall

Egyptiläisten tutkijoiden laskennalliset käppyrät samaisesta ammuksen lentoradalta:
155M107_Ball_traject_figures_egy.gif

Lähde: https://asat.journals.ekb.eg/article_23740_9e93f873cecbb265d9b7b3e658f21dfb.pdf

M107 lienee "hyvä" malli perinteisestä tasaperäisestä tykin ammuksesta ja siten sille lasketut tulokset soveltunevat myös perinteisten venäläisten ammuksien nopeuksien arvuutteluun..
Moderneimmille ammuksille ei nopeasti googlettamalla nopeuskäppyröitä löytynyt.

Näyttäisi molempien lähteiden mukaan 155 mm M107 ammuksen loppunopeus olevan lähellä äänen nopeutta ilmassa, jolloin ammuksen ujellus:
- ei kuulu, jos tulee maahan ääntä nopeammin
- kuuluu, jos tulee maahan ääntä hitaammin.

Taitaa olla kyse ampuma-arvoista, joilla ammus on ammuttu kulloiseenkin maaliin, ja niistä aiheutuvasta loppunopeuden suhteesta äänen nopeuteen ilmassa.

Tuskin ammuksien geometrioissa (pohjoiskorealainen kopio (kopio kiinalaisten venäläiskopiosta?) vs. alkuperäinen venäläinen) on niin suuria eroja, että se vaikuttaa ammuksen loppulennon "ääneen".

Alan asiantuntijat korjannevat, jos tämän viestin sisältö on virheellinen.
 
Siirsin tänne Ukraina sota ketjusta liiteviestit, joissa kerrotaan Saksan tukipaketin sisällöstä ja siitä erityisesti 155 mm a-tarvikkeiden osuudesta. Ohessa lainaukset:
Harvapartio kirjoitti:
Jytkyä pakettia Saksalta.
https://twitter.com/x/status/1726965374799765661
Klikkaa laajentaaksesi...

ddude kirjoitti:
Pieniä on silakat joulukaloiksi tuon 155mm osalta...
Noita pitäisi kyllä jostain saada haalittua nopeasti lisää ennenkuin lännessä saadaan tuotantoa ylös.
Klikkaa laajentaaksesi...

Linkin uutisleikkeen mukaan Saksa toimittaa yhdessä tukipaketissaan 20 000 ls 155 mm tykeille. Todennäköisesti ne on tarkoitettu erityisesti PZH 2000:lla ammuttaviksi.
Pitänee olettaa, että toimitus on laukauksia eli ammus+sytytin+panos nalleineen ja jonkinmoiset kuljetuspakkaukset (lavat, kehikot, laatikot tms).

Taustaa:
Saksan perusammus 155 mm /52 kal putkelle (PZH 2000) on 155 DM 121, joka konstruktiona kestää 6 mod-panoksella ampumisen 52 kal putkesta ja saavuttaa ~30 km kantaman (onteloperä-ammus, hollow base). DM 121 on saksalaisten versio alunperin brittiläisestä L15 ammuksesta, joka kehitettiin 155 FH 70 tykille (39 kal putki) aikanaan ja siitä on tullut "eurooppalainen" perusammus 155 kalustolle. Ohessa linkki Rheinmetall:n tilausuutiseen, jonka perusteella DM 121 vastaa L15 ammusta. Linkin mukaan 10 000 ammusta on tilattu v 2022 ja toimitus v 2023, hinta 33 M€= 3300 €/ammus vai lopulta laukaus?
www.edrmagazine.eu

Rheinmetall supplying an European customer with 155mm ammunition - EDR Magazine

15 December 2022 – Rheinmetall is supplying an European customer with 155mm artillery ammunition. In December 2022, the customer placed
www.edrmagazine.eu www.edrmagazine.eu

Ohessa linkki ukrainalaisten vanhaan (2022 elokuu) uutiseen DM 121 ammuksesta:

DM 121 johtorengas on ehkä kaksiosainen, etuosa pehmeä kupari/messinki seos ja takaosa lujempi metallirengas, kuitenkin puristettu samaan uraan.
Johtorengas on vahvistettu, jotta se kestää 52 kal putkiaikaiset rasitukset pidemmän putkimatkan ja nousseen lähtönopeuden 6 mod. panoksen myötä.
Ohessa kuvana edellisistä viitteistä poimittuna ja omin sanoin kommentoituna:
155-DM121_rotband.gif

Brittien alkuperäisessä L15A1 kehitysversiossa näyttäisi olevan leveä yksiosainen johtorengas, ehkä luja messinki (CuZn) tms seos. Se on leveämpi kuin alunperin 39 kal putkelle tarkoitetussa L15-perusammusmallissa.

Ohessa linkki Saksan (Rheinmetall Nitrochemie) modulaaripanoksen esitteeseen:
Esitteen kuvista on havaittavissa länsimaiseen 155 mm JBMoU asejärjestelmään ehkä sisäisesti rakennettu "fiksuus", jota ei välttämättä heti tule ajatelleeksi:
~23 l panoskammio/ 52 kal putkella antaa samat kantamat (lähtönopeudet) kuin ~19 l panoskammio / 39 kal putki, kun ammutaan samalla panoksella (5. mod saakka, joka on maksimi ~19 l kammiossa).
52 kal putken pidempi kantama saavutetaan "ylimääräisellä 6. mod panoksella" 23 l:n kammiosta ammuttuna.
Arvelen, että "sama kantama" -ominaisuus ei ole sattumaa vaan se aseteknilliseen analyysiin perustuva, teknisesti toteutunut "fiksu" tavoite, joka helpottaa asejärjestelmien "sekakäyttöä" esim. ampumataulukoiden ja ballistiikan laskelmien suhteen.

Panoksen painosta taustaa:
"Vanhan USA:n panosjärjestelmän 8 p. pussipanos painaa ~7 kg ja kuljetus-/varastointipeltipakkauksessaan 44 lbs = 20 kg/panos pakattuna (Pakkaus on yllättävän painava vanhoissa panosjärjestelmissä!)

MSM Slovakian bimodulaaripanos painaa 2,8 kg/ mod * 6 =16,8 kg + pakkausputki. (6. mod on max panos 52 kal/23 l putkelle).
Jos modulit ovat hyvin yhteensopivia ja tasalaatuisia, ne voidaan käyttää uudelleen eli ampumattomista moduleista voidaan kasata uusia panoksia.
Pakkauksistaan purettujen osapanoksien käyttöä rajoittaa säilytys-/varastointiolosuhteet. Käyttämättömät osat pitää säilyttää alkuperäistä pakkausta vastaavissa olosuhteissa.

Bi-MODULAR CHARGE SYSTEM (BMCS) for 155mm Cannon Howitzer | MSM GROUP

BMCS is a further developmental stage of the design of charge systems for separated ammunition; modular artillery charge system
www.msm.sk www.msm.sk

Panokset on aina pakattava jonkinmoisiin hermeettisiin pusseihin ja edelleen laatikoihin, joten niiden kuljetuspaino saattaa tuplaantua nettopainoon nähden.

Saksan ampuatarviketoimituksen laskennallisia tunnuslukuja:
Viiteviestien mukaisen Saksan yhden tukipaketin 155 mm laukausmäärä 20000 vastaa karkeasti:
Ammus 20 000*43,5 kg = 870 tn ja panos (10 kg arviopaino) 20 000*10 kg=200 tn, jotka yhteensä ~1 100 tn (nettopainona ilman kuljetuslaatikoita/-lavoja/-kehikoita!!)

Konttikuljetuksena (max 28 tn/kontti) toimitus on ~40 konttia.
Samoin puoliperävaunuyhdistelmän kuormankantokyky on 30 tn, joten puoliperävaunuyhdistelminä toimitus on ~40 kuormaa.
Täysperävaunuyhdistelmän kuormankantokyky on 44 tn, joten toimitus on ~30 kuormaa.
En tunne tieliikenteen räjähdekuormien kuljetusääntöjä, joten ne voivat rajoittaa kuormaa / kuljetus ja siten tarvitaan useampia kuljetuksia.

Wikin mukaan Ukrainalla on 28 kpl PZH2000 järjestelmää käytössään (100 tilauksessa), joten yhdessä ammustoimituksessa menee ~700 ls / ase. Se on >1/4-osa aseen tuliputken ennustetusta eliniästä täyspanoslaukauksina. Kaksoisjohtorenkaallisia DM 121 ammuksia ei ole järkevää ampua 39 kal putkilla tai pienillä panoksilla matalilla lähtönopeuksilla lähelle, jota tuskin PZH2000 muutoinkaan tehdään asejärjestelmän "arvokkuuden" vuoksi. Tosin aiemmin on ollut uutisia yli 20 000 ls/putki PZH2000, mutta silloin lienee ammuttu täyspanosta pienemmillä panoksilla.

Kuljetusmäärä-/massa ja laukausmäärä / PZH2000-ase tarkastelujen perusteella ei liene perusteita väheksyä Saksan 155 mm laukaustoimitusta (20 000 ls) yhdessä Ukrainan avustuspaketissa, vaikka se ehkä Ukrainan toiveiden suhteen näyttäisikin pieneltä määrältä. ~30...50 rekkalastillisen tykistön ampumatarviketoimitus on "iso tilaus" ja ponnistus toimittajalle, oli se sitten toimitettu varikkovarastoista tai uustoimituksena.

Vertailun vuoksi Liettuan lupaama 3 milj 7,62x51 kal patruunaerä painaa nettona ~ 3 000 000 * 0,0254 kg= 76 200 kg eli vajaa 3 kontillista tai rekka-autokuormaa eli alle 1/10 -osa Saksan 155 mm a-tarvikemassasta tai rekkakuormien lukumäärästä.

PS: Toivottavasti laskin oikein laukauspainot ja kuormamäärät ;). Joku Excel-maanikko voinee tarkastaa ja kommentoida etenkin, jos tuli tehtyä dekadivirheitä.
 
ERAkko kirjoitti:
Siirsin tänne Ukraina sota ketjusta liiteviestit, joissa kerrotaan Saksan tukipaketin sisällöstä ja siitä erityisesti 155 mm a-tarvikkeiden osuudesta. Ohessa lainaukset:

Linkin uutisleikkeen mukaan Saksa toimittaa yhdessä tukipaketissaan 20 000 ls 155 mm tykeille. Todennäköisesti ne on tarkoitettu erityisesti PZH 2000:lla ammuttaviksi.
Pitänee olettaa, että toimitus on laukauksia eli ammus+sytytin+panos nalleineen ja jonkinmoiset kuljetuspakkaukset (lavat, kehikot, laatikot tms).
Klikkaa laajentaaksesi...
Ainakin muutama viikko sitten julkaistu Saksan avustuspaketti sisälsi vain 1000 155mm ammusta: jos tuo on tahti, niin 20k ammuksen toimituksessa menee vuosi. No jospa ensi vuonna vauhti kiihtyy?
Itsehän en kehtaisi edes mainita noin pienien erien toimitusta...

Asiasta toiseen, venäläiset tykkimiehistöt käyttävät 'lähtölaskennassa' ilmaisua 300-30-3, eikä 3-2-1. Osasiko joku sanoa mistä tämä johtuu? Foneettisesti venäjän kielessä jotenkin selkeämpi tai luontevampi?
 
fulcrum kirjoitti:
Ainakin muutama viikko sitten julkaistu Saksan avustuspaketti sisälsi vain 1000 155mm ammusta: jos tuo on tahti, niin 20k ammuksen toimituksessa menee vuosi. No jospa ensi vuonna vauhti kiihtyy?
Itsehän en kehtaisi edes mainita noin pienien erien toimitusta...
Klikkaa laajentaaksesi...
Entä, jos mainitsemassasi esimerkissä olivat erikoisammuksia / a-tarvikkeita niille tyypillisinä erätoimituksina, joiden eräkohtainen lkm saattaa tuntua pieneltä verrattuna tavallisiin HE-kranaattien toimituksiin:
Esimerkiksi:
- 1000 SMArt 155 mm laukausta/ammusta on aika paljon (2000 EFP taistelukärkeä) ja jos vaikka vaunutuho saadaan aikaan 3 ammutulla laukauksella (6 taistelukärjestä yksi osuu vaunuun ~16 % onnistumisprosentti) niin vaunuosumia saataisiin >300 kpl? Jos puolitetaan, niin edelleen 150 vaunuosumaa jne. Kohtuullinen maalivaikutus, vaikka ampumatarvikkeen toimituserä pieneltä tuntuu, ensi lukemalta
- 155 mm Vulcano ohjaamaton tai ohjautuva erikoispitkänkantaman ammus (70 km), jota saksalainen Diehl tekee italialaisten (Leonardo) kanssa. Viitteen mukaan elokuussa on toimitettu 255 ammuksen erä Ukrainaan. Ohessa linkki:
https://en.defence-ua.com/news/ukra...vanced_option_with_a_range_of_70_km-7989.html
- 155 mm valo- / savuammuksia, joita Saksassa kyetään tekemään. Niiden lkm suhdetta vs HE-ammuskäyttö en tiedä, mutta arvelen sen olevan <5 % kokonaismäärästä (esim. PZH2000 ammustäytöstä). Joku tietäjä voinee valaista niiden käyttösuhdetta vs. HE-laukaus, jos katsoo sen tarpeelliseksi.

Erikoisammusten valmistuksen teknillisestä vaativuudesta johtuen niiden toimitusajat saattavat olla pitkiä ja hinnasta johtuen valmistuserät pieniä, jos ei varikon varastoista toimiteta vanhoja valmistuseriä.

Ammustyyppiä ei välttämättä uutisleikkeissä mainita / tiedoksi jaeta, joten kyllä kehtaisin pienerien ammustoimituksen mainita, jos ovat esim edellä mainittuja erikoisammuksia kuten arvelen tuonkaltaisten erien olevan.
 
Viimeksi muokattu:
... josta tuli mieleen, että sehän on kohta taas uusi vuosi ja uusi FIAEMI dokkari ulkona! Ei ole kovin kauaa kun natokiimaisen mutta sen puutteessa elävän sotahaukan suurin huvi oli odottaa ja päästä näkemään, kuinka monta uutta Leopardia ja Koo Ysiä oli maahan saatu. Ennen Putinin invaasiota.
 
Siirsin tänne Ukrainan sota -ketjusta, kun tämä kommentti viiteviestiin on "teknstä ihmettelyä" ammuskuoren detaljin suhteen.
-TripleX- kirjoitti:
Kaunista - auroja miekoiksi.

Ukrainan kumppanimaassa painetaan kolmessa vuorossa 122 mm kranaattia tulemaan. Uudelta näyttää laitos ainakin se vähä mitä näkyy kuvissa.

https://twitter.com/x/status/1731674526830764466
Klikkaa laajentaaksesi...
Ymmärrän huonosti ukrainaa / venäjää, mutta mielestäni videolla mainitaan jotakin tyyliin
"xxxx? Sto DvodZat Dvo (122) calibro haubitz Cto Tridzat (130)".
Oleellista on, sanotaanko ammuksia tehtävän molemmille kaliipereille vai vain 122 mm, koska 130 mm ammukset ovat järempiä ja pidemmälle ammuttavia laukauksia ainakin aseen puolesta kuin 122 mm laukaukset. 130 mm ammustuotanto lienee teknisesti merkittävästi vaativampaa kuin 122 mm tuotanto.
Olisi mukava, jos joku venäjää/ukrainaa hallitseva henkilö kommentoisi videon esittelypuheen sisältöä eli tekevätkö molempia vai vain toista mallia (122). Tuo huonosti lainattu/kirjattu teksti on videolla ~10 s:n kohdalla.

Oletan videolla lähikuvissä näkyvien kuorien olevan 122 mm, koska niissä on yksi kapea johtorengasura.

Teknisen detaljina ihmetyttää 122 mm ammuskuoren peränurkkaan sorvattu nurkkaloveus, jota ei "normaaleissa" 122 mm ammuksissa ole. Ohessa kuvana leikkeet videolta, jossa kuoren takanurkan muoto näkyy:
122_ukr_shell.gif

Ohessa kuvat puolalaisen Mesko:n ammuksesta, vanhasta uutisesta ukrainalaisten oma 122 ammuskuorikuva jossakin muussa maassa tehtynä sekä teknillis-tieteellisen artikkelin CAD-malli ja leikkauskuva 122 mm ammuksesta, joissa perän nurkkaloveusta ei ole.
122_shell_Mesko_Ukroma_artikkeli.gif

Kuvalähteet:
Mesko: https://www.mesko.com.pl/en/product/122-mm-full-charge-he-round
Ukraina kuori: https://www.thedefensepost.com/2023/03/23/ukraine-domestic-artillery-shells/?expand_article=1
Artikkeli: https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S2214914720303834

Onko tuolla videolla näkyvällä kuoren peränurkan loveuksella joku tarkoitus esim. keskitys sorvin pakkaan vai onko se joku "uusi ukrainalainen erikoisuus"?
Muiden valmistajien kuorissa ei "valmiina" lovauksia ole. Tuollaisenaan loveus kasvattaenee ammuksen vastusta? ja siten se ei liene järkevä lopullinen kuoren muoto.
 
Kovalta maalta ammuttaessa "lapio" tai levykannukset ovat huonoja rekyylivoimien vastaanottajia.
Meillä maastossa on paljon kivikkoa ja puunjuuria yms "kovia kohtia" melko tiheässä.
Niinpä tykin kannusratkaisuna on useinmiten päädytty kannuslevyyn/koteloon, jonka läpi juntataan poikkileikkaukseltaan "pienehköt", 3-sakaraiset maakiilat.
Maakiiloille voinee esireiän tehdä pienellä porapanoksella, jos maakiila ei pelkästään junttaamalla "uppoa" maahan.
Ohessa Yleisestä asejärjestelmäopista siepattu piirroskuva, josta näkyy Suomen olosuhteissa hyvin toimiva kannusjärjestelmä kotimaisessa tykissä:
155-K-83_kannuskiilakuva.gif
Kovin pehmeässä maaperässä saattaa kannus-kiilajärjestelmää myös perääntyä, mutta kotelo kasvattaa vastinpintaa upotessaan pehmeään maaperään maakiilojen vinon kulman myötävaikutuksella ja estää videolla nähdyn kaltaisen "hallitsemattoman" tykin perääntymisen.

Kannusjärjestelmän toimivuus/toimimattomuus korostuu M777 tykin rakenteellisen keveyden vuoksi ja tietysti alakoroilla ammuttaessa. Luulisi jenkeillä olevan joku ratkaisu videolla näkyvään rekyyliperääntymisongelmaan kovalta maaperältä ammuttaessa, koska M777 on heidän päätykkikalustoa 155 mm kaliiperissa.

EDIT/Lisäys: 152H55 ketjussa on kuvia ja viestejä, joista käy ilmi kyseiseen tykkimalliin tehty kiila-kannuslevymuutos: https://maanpuolustus.net/threads/152h55.7947/
 
Viimeksi muokattu:
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top