Tykistö

Mallissasi on paha ristiriita. Miljoonia palaa eikä saada yhtään tykkiä lisää, vaikka juuri sitä peräänkuulutat. Menee pahasti näpertelyksi. K98:n muokkaaminen kuorkin alustalle voisi vielä ollakin järkevää, mutta K83 on just hyvä nykyisellään.

Uusien putkien määrän maksimointi on oltava ensisijaisena tavoitteena.
Ilmaisin hiukan epätarkasti, tarkoitin, että vedettävät säilytettäs ja hankittas lisää putkia ARVE:n muodossa.

Se mitä vedettäville tehdään jätin pohdiskelun varaan, jos Patrian ajatuksena on siirtää 52 pituuskaliperin putket ARVE ajoneuvoihin, niin eikö osaa 39 pituuskaliperin putkista vois siirtää noihin vapaaksi jääviin 155K98 APU lavetteihin, käsittääkseni ne ovat kuitenkin tuliasemaan menossa ja lähdössä nopeampia kuin 155K83 tykit, kuvien perusteella vois olla helppo homma.
 
Ukrainan sodan ketjussa oli jonkin verran keskustelua Ukrainan akustiseen tiedusteluun perustuvasta "uudesta" vastatykistön paikannustavasta / -laitteesta sekä vastatykistötutkista. Ohessa erään viestin leike:
Siis mitä vittua eikö vasta tykistö tutkat perustu ääneen, mie oon ainu luullu että ne mikkejä jotka mitaaa äänen lähdettä. Siis voiko ne oikeasti tutkata heittimen ja tykin ammuksia siis tarkoitan niin kuin lentokoneita. Miks niillä ei löydä droneja jos tykin ammus löytyy ?
En ole näihin järjestilmiin koskaan tutustunut, niin sillä luullut aina että ne toimii äänen perusteella. Tosin nykyis jos tehdään tollanen kuuleva laite, niin varmaan pystyy sanomaan ääni profiilon perusteella myös mikä vekotin ei pelkästään paikkaa
Tutka on tutka ja se on selvitetty useassa ketjussa.
Tuohon "uuteen tekniikkaan" liittyen on @Old Boy viestisssä #67 mainittu:
"Maalitiedustelu on tietysti paljon muutakin, kun tutkat ja lennokit, mutta siitä on poistunut myös akustinen tiedustelu, äänimittaus. Suomella on tällä alalla ollut omaakin tutkimusta. Ensimmäiset kotimaiset laitteet tuli käyttöön jo ennen sotia. Äänimittauslaitteisto on hinnaltaan tutkaa halvempi, mutta vaatii enemmän henkilöstöä, josta nykyisin on kova pula. Koulutus tosin loppui jo 90 -luvulla, jolloin ei vielä ollut tätä ongelmaa. Vuosituhannen vaihteessa oli kokeiltavana brittien HALO -laitteisto. Oli muuten hyvä ja edistyksellinen, mutta osoittautui, ettei toiminta pakkasessa ollut laitteen suunnitteluspekseissä kovin korkealle nostettu."

Ossi Ojasen väitöstyö (1996) lienee osoitus tutkimustyöstä, jota alalla vielä tehtiin 1980-90 luvulla Suomessa. 26 € + postituskulut kun sijoittaa, niin saa väitöskirjan ostettua divarista. Voi se olla hieman hidaslukuista tekstiä ;) ensi alkuun. Ohessa linkki:
https://www.antikvaari.fi/teos/refr...f270b6289369?product=6123d6e8248a892a17ffc2ba

Pienimuotoinen äänipaikannuslaitteisto(-ja) on ollut käytössä kuorma-ammusten yms. räjähtävien bomblettien leviämisalojen selvityksissä takavuosina. Lopulta taidettiin kuitenkin päätyä tytärammusten räjähdyskohtien paikantamiseen GPS- tms. pointerilla kuorma-ammusmaalikentältä, jolla osumakohdat (pienet montut kentässä) osoitettiin käsi- ja jalkatyönä.
Äänimittauksen suhteen ongelmaksi taisi muodostua samanaikaiset tai lähekkäin samaan aikaan mikrofoneihin tulevat useammat räjähdysäänet, joiden erottelu ja paikantaminen ei onnistunut kovin tarkasti. (Esim. 155 mm kuorma-ammuksessa on ~60 tytärammusta, joten saman verran pitäisi poksahduksia saada talletettua, erotettua ja paikannettua. Jos havaitaan vähemmän, jäikö joku(-kut) tytärammus(-kset) suutariksi (-eiksi) vai eiko sen (niiden) räjähdyksiä havaittu?). Luotettava erottelu olisi tietysti tarpeen, kun ampumatarvikkeen toimintaa ja erityisesti useamman toimittajan ampumatarvikkeita arvioidaan.
 
Back
Top