Ossi Mansikka HS
Julkaistu: 13.6. 20:15
Valkotaululla miehittämättömät panssarivaunut etenevät pitkin kaupunkia ja ampuvat vihollisia refleksinomaisesti. Seuraavissa kuvissa tuulen heittelemät lennokit nousevat jonossa ilmaan lentotukialukselta.
Sheffieldin yliopiston emeritusprofessori
Noel Sharkey kelaa sekalaista videosarjaansa eteenpäin ja kuvailee, kuinka sodankäynti autonomisoituu ja siinä sivussa tappopäätösten tekeminen uhkaa luisua tietokoneille. Sen vuoksi maailman valtioiden pitäisi välittömästi sopia uusia rajoja sille, mitä aseet saavat tehdä ilman ihmistä, hän jatkaa.
”Huolestuttavinta on niin sanottujen ’parvien’ kehittäminen. Venäjä, Yhdysvallat ja Kiina ovat pyrkineet luomaan järjestelmiä, jossa jopa sadan lennokin laivue kykenee toimimaan autonomisesti ilman ihmistä”, Sharkey täsmentää esitelmänsä jälkeen.
”Takavuosina Yhdysvallat ajatteli, että he ovat autonomisten järjestelmien kehityksen kärjessä. Muut maat ovat kuitenkin tulleet mukaan. Se aiheuttaa kilpavarustelua.”
Toisin kuin etäohjattu lennokki, autonominen lennokki ei tarvitse ihmistä lainkaan.
Veikkauksissa niitä pidetään vallankumouksellisuudessaan sodankäynnin tulevaisuutena.
Pikkuparlamentin Kansalaisinfossa tiistaina puhunut Sharkey on aseaktivisti sekä kansainvälisen Stop Killer Robots -kampanjan asiantuntija. Kampanjan ajaa nimensä mukaisesti maailmanlaajuista kieltoa ”tappajaroboteille”.
Sharkey ei tosin pidä sanasta tappajarobotti. Hän kuitenkin myöntää, että termi on myyvempi kuin sanarimpsu ’täysin autonominen asejärjestelmä’: harva kansalainen antaisi robottien päättää ihmisten elämästä ja kuolemasta, mutta juuri niin voi Sharkeyn mukaan käydä.
Eri tavoin itsenäisesti toimivia järjestelmiä kehitetään sotilaskäyttöön vauhdilla.
Tuoreimmiksi esimerkeiksi Sharkey mainitsee venäläiset T14 Armata -panssarivaunut sekä yhdysvaltalaisen X-47B-lennokkihankkeen. Sharkeyn mukaan ei ole vaikea kuvitella, että yhä kehittyneempiä järjestelmiä lähetettäisiin vastaisuudessa etsimään tuhottavaa itsenäisesti.
Suomalaisistakin osa saattaa muistaa Sharkeyn suositusta brittiläisestä televisio-ohjelmasta
Robot Wars, jossa hän toimi päätuomarina 2000-luvun taitteessa ja sarjan uudelleenkäynnistyksessä kaksi vuotta sitten.
Tekoälyn ja robotiikan parissa uransa tehnyt professori kiinnostui autonomisista asejärjestelmistä vuonna 2007, kun hän tajusi, millaista vauhtia niitä yritetään kehittää ja mitä ongelmia niihin liittyy.
Sharkey listaa kärkinelikkonsa: tietokoneohjelmat ovat epäluotettavia, kansainvälinen humanitaarinen oikeus velvoittaa esimerkiksi välttämään siviiliuhreja, eettiset kysymykset ovat ratkaisematta ja koko maailman turvallisuustilanne järkkyy, kun valtiot ryhtyvät kilpavarusteluun.
Yksi riski ovat tahattomat yhteenotot, Sharkey kuvailee. Hänen mukaansa niin voi käydä, jos vaikkapa konfliktin vastapuolten autonomisesti toimivat lennokkilaivueet joutuvat kosketukseen.
”Yhdysvallat on todennut, että asejärjestelmien toiminnassa pitää aina olla mukana ’ihmisen tekemä asianmukainen arviointi’, mutta ei ole selvää, mitä se tarkalleen tarkoittaa. Se voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että yksi ihminen ohjaa koko ’parvea’.”
Sharkeyn mukaan onkin mahdollista, että ihminen voisi vain lähettää aseistetut lennokit taistelualueelle, minkä jälkeen ”parvi” etsisi, tunnistaisi ja tuhoaisi kohteensa itsenäisesti. Kuolonuhreja voi tulla, mutta ihmisen tekemä arviointi olisi nimellisesti kuitattu.
Sharkeyn mukaan hän taustaryhmineen ei vastusta autonomisia järjestelmiä itsessään. Pyrkimyksenä on vain rajata mahdollisesti ihmisuhreja aiheuttavat päätökset autonomian ulkopuolelle.
Käytännössä kielto koskisi kahta asiaa: koneellista kohteiden valitsemista ja jäljittämistä sekä hyökkäyspäätöksen tekemistä. Nämä pitäisi Sharkeyn mukaan kytkeä eräitä tavanomaisia aseita kieltävään YK:n yleissopimukseen.
”Tämä rajaus on yksinkertainen ja ihmiset monimutkaistavat keskustelua liikaa. Me emme halua, että jokin ohjelmisto valitsee kohteita.”
”Teknologia erehtyy, ja sitä voi myös huijata.”
Sharkeyn mukaan kielloilla voisi olla myös ennalta ehkäisevä vaikutus kemiallisten aseiden tapaan. Ne saattaisivat leimata ”tappajarobotit” ihmisten silmissä niin vastenmielisiksi, että kynnys niiden käyttämiseksi nousee.
Uusia kansainvälisiä kieltosopimuksia on
vastustanut esimerkiksi Britannia, jonka mukaan kansainvälinen humanitaarinen oikeus rajoittaa jo nyt autonomisten aseiden käyttöä hyökkäämisessä.
Samanlaisen johtopäätöksen teki tiistaina Pikkuparlamentissa puhunut Suomen Punaisen Ristin oikeudellinen neuvonantaja
Jari Leino.
”Humanitaarinen oikeus pätee. Se edellyttää, että ihmisen kontrolli pitää olla tietynlainen, joten missä määrin on neuvoteltava uusi sopimus, jossa vahvistettaisiin vain olemassa oleva käytäntö? Se voisi antaa joillekin maille mahdollisuuden luistaa jo sovitusta.”
Tukholman kansainvälinen rauhantutkimusinstituutti Sipri julkaisi viime vuonna kattavan selvityksensä autonomisten asejärjestelmien nykytilasta. Sen mukaan kehitteillä tai olemassa olevat autonomiset asejärjestelmät ovat enimmäkseen puolustuksellisia.
Tällaisia järjestelmiä ovat esimerkiksi Israelin rautakupolina tunnettu ohjuspuolustusjärjestelmä, Yhdysvaltain laivaston ilmatorjuntajärjestelmä Aegis sekä saksalainen NBS Mantis, joka ampuu automaattisesti alas esimerkiksi kranaatinheittimen ammuksia.
Tällaiset järjestelmät voidaan Sharkeyn mukaan sallia. Hän kuitenkin sanoo, että puolustuksellisen ja hyökkäävän järjestelmän ero ei ole aivan selvä. Hän mainitsee israelilaisen Harpy-lennokin, joka on käytännössä lentävä räjähde.
”Harpy on ilma-alus, joka etsii tutkasignaaleja. Kun se havaitsee tutkan, se syöksyy sitä kohti ja räjäyttää itsensä. Ne eivät kuitenkaan ole ongelmattomia: järjestelmä hyökkäisi, vaikka joku laittaa tutkan koulun tai sairaalan päälle.”
Tiistain tilaisuuden järjestivät rauhanjärjestöt Sadankomitea ja Rauhanliitto.