Tuossa tuli jo sen verran monta sivistyssanaa, joita en itsekään ymmärtänyt, mutta oleellinen eikä suinkaan väheksyttävä seikka on myös se, että toisin kuin entisaikojen suomalaisella, nykyaikaisella koulutetulla ja kielitaitoisella individualistilla on maailmassa myös muita vaihtoehtoja kuin kaatua sankarina kaakonkulmalla Jykän, Jutan ja Stubbin hallituksen sekä Euroopan keskuspankin puolesta. Individualistin näkökulmastahan se olisi täysin idioottimaista ja parempi vaihtoehto olisi feidata takavasemmalle eli vaikka ulkomaille töihin. Jos ei muuten, niin jo työnantajana olevan globaalisti operoivan pörssiyhtiön sisäisellä siirrolla. Säilyy ainakin hengissä, urakehitys edistyy ja elintaso kohenee palkan paremman ostovoiman ansiosta.
Kun maanpuolustustahtoa mielellään aina mitataan ja sitten retostella länsimaisittain poikkeuksellisen korkealla kyllä-vastausten %-osuuksilla, käännetäänpä perinteinen maanpuolustustahtoa mittaava kysymys toiseen muotoon ja kysytäänkin vaihteeksi:
Oletko sodan uhatessa Suomea valmis ottamaan henkilökohtaisen riskin kaatumisesta tai vammautumisesta pääministeri Stubbin hallituksen ja tämän fantastisen politiikan sekä paremminvointivaltion puolesta?
Jos tämä kysymys esitettäisiin heti alkusyksystä 1000 satunnaisotannalla valitulle suomalaiselle, niin jotenkin intuition avulla en kovin paljon lähtisi veikkaamaan sen puolesta, että kysymys tuottaisi halutun kyllä-vastauksien %-osuuden. Kertoimet huononevat lineaarisesti fantastisen politiikan edistyessä ja keskiluokan olojen kurjistuessa. Hyvinvoinnin ja vaurauden edistäminen ovat lopulta parasta maanpuolustustyötä.
Tuo on kuin suoraan Neuvostoliiton 1939 propagandasta. Lahtarit ja Tanner vain puuttuu.