Tämän henkisellä foorumilla kuka tahansa on kysyttäessä epäilemättä valmis ryntäämään seuraavassa puolustussodassa vaikka omatekoinen pommi sylissään tietä pitkin etenevän T90 vaunun alle heti kaakonkulman läpijuoksun alkuvaiheista lähtien. Sotilaallisen kriisin mahdollisesti kehittyessä ja valmiutta kohotettaessa osa on myös epäilemättä syytä sitoa puuhun kiinni tai ainakin poistaa aseesta lukko, etteivät seuraavat Mainilan laukaukset lähde ainakaan Suomen puolelta ja turhaan provosoi jo muutenkin haastavaa ulkopoliittista tilannetta.
Samalla vahvan konsensuksen hengessä ollaan järkähtämättömän valmiita jyrkästi tuomitsemaan kaikki ne muut, jotka sen sijaan lähtevät mieluummin juoksemaan kohti pohjanlahtea, uivat saimaan saariin tai kiireellä vaihtavat mitkä tahansa siviilivaatteet ylleen tai tekevät omat johtopäätöksensä ja kansainvälisinä lähes kosmopoliitteina ottavat läheisensä mukaan ja feidaavat takavasemmalle jo hyvissä ajoin ennen kriisin eskaloitumista. Tällä foorumilla on sotilaallisen kriisin uhatessa vain yksi toimintamalli ja se on itsestäänselvyys.
Nämä ihmiset kirjoittelevat muille foorumeille ja kohdistavat kiinnostuksensa muihin asioihin kuin maanpuolustukseen tai siihen, kuinka monta sukkaparia ja maastopukua puolustusvoimat on ostanut tai pääseekö varusmiespalveluksessa sotilaskotiin ensimmäisenä vai vasta toisena päivänä. Viriteltäessä heidän kanssaan keskustelua tämän foorumin lempiaiheista, ovat vastaukset lähinnä kysyviä katseita, hiljaista hyminää ja jokin ympäripyöreä maininta potkukelkkapataljoonan metsäleiristä omalta varusmiesajalta, ennen keskustelun siirtymistä takaisin maanpuolustuksen ulkopuolelle rauhanomaisempiin aiheisiin. Monella heistä on toki kokemusta Puolustusvoimista lakisääteisen varusmiespalveluksen kautta ja taustalla miehistö- tai jopa aliupseerikoulutus. Tulipahan joutessa lusittua ja paska reissu, mutta tulipahan tehtyä ja onneksi pääsi helppoon hommaan. Lienee selvää, että ilman asevelvollisuutta ammattiarmeijassa he loistaisivat poissaolollaan eikä puolustusvoimat ole nykyjärjestelmässä ihan halutuimpien työnantajien top-10:ssä.
Näiden ihmisten suhtautuminen ja reaktiot eivät ole aivan yhtä itsestäänselviä, mutta heidän panoksensa on kuitenkin se, mikä seuraavan sodan lopputuloksen ratkaisee ja antaa edellytykset Suomen kannalta parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Tämän panoksen jäädessä puutteelliseksi tai puuttumaan jopa kokonaan, ovat myös lähtökohdat tavoitteen eli Suomen menestyksellisen puolustuksen saavuttamiselle heikot. Aivan sama, vaikka jokaiselle taistelijalta olisi robocop-vermeet ja tuomiopäivän aseet, jos tahto niiden käyttämiseen tai edes käytön opettelemiseen ovat heikot.
Vähänkin omaa nokkaansa pitemmälle ajatteleva ymmärtää kyseessä olevan jotain muuta kuin Stubbin hallituksen tukeminen.
Vai onko tosiaankin mennyt ajantaju niin kiivaaksi, että isänmaan puolustamisessa kuvitellaan kyse olevan Stubbin 10 kk pätkähallituksen tukemisesta?
Minulla nyt ei ikää vielä kovinkaan paljon, mutta kovin raskaaksi olisi käynyt elontaival, jos olisi elämänsä tarkoitusta aina peilannut hallituksen kautta.
Nykyaikana ihmiset ovat muuttuneet individualismin lisäksi myös aikaisempaa lyhytjänteisemmäksi, jossa korostetaan hetkessä elämistä ja hetikaikkimullenyt-asennetta, eikä asioita tarkastella kovin pitkällä aikajänteellä. Jos ei ole kivaa, niin aina voi äänestää jaloillaan. Jonkun Stubbin pätkähallitus ei yksittäisenä nyanssina ole ratkaiseva tekijä, mutta sen edustamien arvojen ja toteuttaman politiikan merkitys riittävän kauan kestäessään on, vaikka framilla olevien nimet välillä vaihtuisivatkin. Nykyaikainen lyhyt aikajänne saattaa johtua yhteiskunnan hektistymisestä ja reaaliaikaistumisesta, mutta jokin hyvinkouliintunut sosioloogi tai folkloristi osaa varmasti avata asian taustoja paremmin.
Tämän lisäksi aihetta hieman sivuten Yhdysvallat -ketjussa totesin lisäksi useampaan kertaan, etteivät suomalaiset kykene hahmottamaan historiaansa tai sen kehityskaarta kuin vuoteen 1917 asti, vaikka suurin osa nykyiseen tilanteeseen johtaneista tekijöistä on tapahtunut jo kauan ennen Suomen nykyisen valtionhallinnon syntymistä.
Suomalainen näköalan puute on siitä huolestuttavan tsuhnamainen piirre, että vaikka suomalaisten maailmankaikkeus onkin saanut alkunsa, ei suinkaan Jumalan aiheuttamasta alkuräjähdyksestä, vaan Leninin lämminhenkisestä hyväntahtoisuuden bläjäyksestä vuonna 1917, on siitä huolimatta muun maailman todellisuus toiminut jo hyvän aikaa ennen sitä ja hakenut toiminnalleen runsaat perusteet, jotka yhä vaikuttavat nykypäivän ratkaisuihin, näkemyksiin, geopolitiikkaan sekä näiden suuntalinjoihin.
Aivan.
Eihän Suomen (tai minkään muunkaan maan) puolustamisen halukkuus riipu vallassa olevasta hallituksesta verrattuna isänmaallisuuteen. Ilmeisesti moista ajattelevalla on politiikka tärkeämpää. Mikä on mielenkiintoista.
Hallinto vaikuttaa kansan elinolosuhteisiin, elintasoon, kansallistunteen ja käsitykseen puolustamisen arvoisesta Suomesta. Vallassa olevat hallitukset taas ovat varsin keskeisessä asemassa sen osalta, minkälaista politiikkaa Suomessa harjoitetaan ja mihin suuntaan se valtiolaivaa ohjaa sekä mitä seurauksia sillä on. Merkitys korostuu sitä suuremmin, mitä enemmän vaihtoehtoja ihmisillä on.
