Ryssän romua tuhottu Tokmakin taustalla melkoinen kasa. edit linkki vaihdettu
Viimeksi muokattu:
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Nomen est omen: Muut eurooppalaiset johtajat antoivat Putinille vastatoimia, Alain Berset.Sveitsiä ei kiinnosta
Ongelma näissä on usein se virransyöttö. Vaativat kohtuu ison ja kalliin laitteiston toimiakseen, mikä sitten vaatii huollon, ja kuitenkin samaan aikaan toimivat etulinjan läheisyydessä. En oikein koe massiivisista ja kalliista laitteista olevan apua ongelmaan. Testialueena Ukraina on vähän huono tällaisille, kun ryssät kyllä varmistaa, että samalla tulee testattua kestävyys kaikkia mahdollisia murkuloita vastaan. Voidaan todeta, ettei vielä olla teknologisesti niin pitkällä, että noita kannattaisi roudata tulialueelle, koska siellä tosiaan voi testilaitekin muuttua romuksi.Olisi mielenkiintoista nähdä mihin nykyiset laser aseet pystyisivät. 50kW laser taitaa jenkeillä jo olla testikytössä ja 500kW laserit tuloillaan. Kummallista jos ei ukrainan sotaa hyödynnettäisi testeihin.
Niin ja jatkot jossain muussa ketjussa.
Venäjän politiikan ymmärtäjiä, hyödyllisiä idiootteja, oli 1930-luvulla liberaalipiireissäkin, kuten on edelleen. New York Timesin toimittaja Walter Durant oli yksi heistä:Varsin suoraa puhetta Hesarilla. Maksumuuri, mutta sen verran tymäkkää tekstiä että että juttu on alla.
Heikki Aittokoski HS
2:00
Joskus ympyrät sulkeutuvat niin johdonmukaisesti, että hirvittää.
Niin kävi syyskuun lopussa, kun brittilehti New Statesman julkaisi Philip Cunliffen artikkelin otsikolla ”Ukrainan vastahyökkäyksen postmoderni teatteri”.
Cunliffe on lontoolaisen UCL-yliopiston kansainvälisen politiikan dosentti ja harhainen.
”Vastahyökkäys ei ollut sotilaallinen operaatio vaan simulaatio”, Cunliffe kirjoittaa.
”Ukraina on järjestänyt verinäytöksen oikeuttaakseen ne miljardit dollarit, joita se on saanut läntisistä valtionkassoista.”
Dosentti Cunliffe tarkoittaa ”verinäytöksellä” vastahyökkäystä, jonka Ukrainan armeija käynnisti kesäkuun alussa ja joka on edennyt valitettavan nihkeästi.
Tuloksia ei Cunliffen mukaan ollut edes tarkoitus saavuttaa, koska motiivit olivat toiset.
”Läntiset asevalmistajat ovat hyötyneet takuuvarmoista kaupoista, korkeammista osakekursseista ja rosoisesta mainosmateriaalista, joka tulee suoraan Donetskin etulinjoilta”, Cunliffe kirjoittaa.
”Läntiset hallitukset voivat viitata Venäjän puolustuksen vahvuuteen oikeuttaakseen Ukrainaan pumpatut valtavat rahamäärät. Ne voivat samalla osoittaa idän uhkaan, kun niillä on tarve saada kotimaan nuupahtaneet suosiolukemat kohenemaan.”
Dosentti Cunliffen tekstiä voisi lainata pidemmästikin, mutta lehtikirjoittamiseen pätee sama kuin maanviljelyyn: sontaa ei pidä levittää määräänsä enempää.
Cunliffen olisi kannattanut noudattaa samaa periaatetta. On tavattoman kyynistä puhua Ukrainan takeltelevasta vastahyökkäyksestä ”simulaationa”, kun rintamalla ja kotirintamalla kuolee joka päivä ukrainalaisia isiä, äitejä, siskoja, veljiä, puolisoita, lapsia.
Aivan kuin Ukrainan johtajat tapattaisivat parhaita poikiaan ja tyttäriään vain järjestääkseen ”postmodernin teatteriesityksen”.
Jos Venäjän diktaattori Vladimir Putin sattuisi lukemaan New Statesman -lehteä – mitä hän tuskin tekee –, hän varmaankin nyökyttelisi hyväksyvästi: onpa hyödyllinen idiootti.
Ympyrä sulkeutuu tosiaankin nätisti, tämä hyödyllisten idioottien ympyrä.
New Statesman -lehti on brittiläisen vasemmistoälymystön perinteikäs äänenkannattaja, jonka perustivat vuonna 1913 Beatrice ja Sidney Webb.
Webbit olivat yhteiskuntatieteilijöitä ja sosialisteja. Vanhoilla päivillään 1930-luvulla he kunnostautuivat Josif Stalinin hännystelijöinä.
Stalin, kuten tunnettua, oli Neuvostoliiton verityranni, joka rakensi ympärilleen niin tehokkaan henkilökultin, että sen pauloissa on Kremlin nykyinenkin isäntä.
Beatrice ja Sidney Webb viettivät Neuvostoliitossa pari kuukautta kesällä 1932. Kommunistiparatiisiin matkasivat monet muutkin läntiset intellektuellit, jotka lahjakkaasti onnistuivat olemaan näkemättä ihanneyhteiskunnan todellista luonnetta.
Hyödyllisille idiooteille osasivat toki nauraa jo aikalaiset. Eräs värssy vuodelta 1933 kuului näin:
Moskovaan, Moskovaan
Vilkaisu sinne nopea
Kotona taas, kotona taas
Kirjoita kirja lihava.
Webbin pariskunta toimi tuon ohjenuoran mukaisesti. Vuonna 1935 he julkaisivat 1134-sivuisen teoksen nimeltään Neuvostokommunismi: uusi sivilisaatio?
Toisessa painoksessa vuonna 1937 kysymysmerkki oli jo poistettu tarpeettomana. Samaan aikaan Neuvostoliitossa Stalinin vainot jauhoivat kammottavina ja täysillä.
En ole lukenut Webbien teosta. Uskon kuitenkin brittihistorioitsija Kevin Morgania, joka on luonnehtinut heidän asiaproosaansa sanoilla ”lyijynraskas pitkäpiimäisyys”.
New Statesman ei 1930-luvulla ollut Webbien käsissä, mutta ideologinen suuntautuneisuus oli sama. Lehti pelasi Stalinin pussiin, aivan niin kuin se vuonna 2023 näyttää pelaavan Putinin pussiin.
Aika on taas otollinen hyödyllisille idiooteille. Itse asiassa elämme varsinaista hyödyllisten idioottien kulta-aikaa.
Ruotsin pääministeri Ulf Kristerssonkin käytti ilmausta viime talvena. Hän puhui koraaninpolttajista ja mielenosoittajista, jotka ripustivat Erdoğan-nukkeja lyhtypylväisiin ja vaikeuttivat näin Ruotsin pääsyä Natoon.
”He ovat tässä turvallisuuspoliittisessa tilanteessa hyödyllisiä idiootteja niille voimille, jotka tahtovat Ruotsille pahaa”, Kristersson sanoi.
On väitetty, että ”hyödyllisistä idiooteista” puhui ensi kertaa bolševikkijohtaja Vladimir Lenin, neuvostokatastrofin alullepanija. Niin ikään on väitetty, että termiä viljeli Stalin.
Kummankaan väitteen tueksi ei löydy vakuuttavaa alkuperäislähdettä. On joka tapauksessa selvää, että termi yleistyi kylmän sodan aikakaudella lännessä.
Hyödyllisellä idiootilla tarkoitetaan ihmistä, joka yleensä hyväuskoisuuttaan tai hölmöyttään asettaa itsensä vieraan asian, yleensä pahuuden, palvelijaksi. Beatrice ja Sidney Webb pariskunta olivat siis Stalinille hyödyllisiä idiootteja.
Hyödylliset idiootit saattavat olla myös kylmän laskelmoivia omaneduntavoittelijoita.
Kun Unkarin änkyräpopulistinen pääministeri Viktor Orbán vetää Euroopan unionissa omaa, Putin-myönteistä linjaansa, hänellä on siihen sisäpoliittiset syynsä.
Venäjältä saa halpaa kaasua ja öljyä, jotka pitävät käynnissä niin Unkarin kuin Orbánin valtakoneiston. Niinpä Orbán on mielistellyt Putinia ja asettunut monesti poikkiteloin EU:n Venäjä-pakoteneuvotteluissa.
Orbánin myötämieli menee hämmentävän pitkälle. Viime vuonna hän esti Moskovan patriarkka Kirillin lisäämisen EU:n pakotelistalle, vaikka tämä on ollut kiihkomielisesti lietsomassa hyökkäyssotaa.
Tänä vuonna Kirill myönsi Orbánille korkea-arvoisen kirkollisen kunniamerkin sitoutumisesta kristillisiin arvoihin. Kirillin mielestä Orbán on ”johtaja, jolla on lujat vakaumukset”.
Niin, on kai opportunismikin vakaumus.
Venäjän ymmärtäjiä eli Ukrainan aseman vaikeuttajia löytyy kaikista ilmansuunnista.
Valtiotasolla Unkari on saamassa seuraa naapurimaastaan Slovakiasta, jossa populisti Robert Ficon Smer-puolue voitti viime lauantain parlamenttivaalit.
Fico on mennyt niin pitkälle, että syyttää Ukrainaa sodasta Venäjän kanssa.
”Sanon ääneen ja selvästi: Ukrainan sota ei alkanut eilen eikä viime vuonna”, Fico totesi elokuussa vaalitilaisuudessa. ”Se alkoi 2014, kun Ukrainan natsit ja fasistit alkoivat murhata Venäjän kansalaisia Donetskissa ja Luhanskissa.”
Unkarissa ja Slovakiassa esiintyvää Venäjä-mielisyyttä on tuplaten vaikea ymmärtää.
Ensinnäkin on päivänselvää, kuka Ukrainassa hyökkäsi. Toiseksi on outoa, ettei historiallinen kokemus paina vaa’assa – ovathan sekä Unkari että Slovakia maita, jotka ovat lähihistoriassaan saaneet karvaasti tuta moskovalaismallisen ystävyyden.
Hyödyllisten idioottien vakio-ominaisuuksiin kuuluu tosiasiain ohittamisen taito. Lajissa on osoittanut suoranaista mestarillisuutta Saksan entinen liittokansleri Gerhard Schröder, maansa johtava Putinversteher eli Putinin ymmärtäjä.
Schröder on vielä enemmän, hän on Putinin sydänystävä.
On vaikea käsittää, mitä Schröderin päässä pyörii, kun hän jatkaa kaveeraamista sotarikollisen kanssa. Hyökkäyssodan alku helmikuussa 2022 ei lopettanut Schröderin Venäjän-matkoja, ja toukokuussa hänet nähtiin Venäjän Berliinin-suurlähetystössä kilistelemässä voitonpäivän juhlissa.
Vähän etäisempi mutta sitäkin hyödyllisempi hyödyllinen idiootti on Brasilian presidentti Luiz Inácio Lula da Silva.
Lula esitti viime vuonna näkemyksensä Ukrainan presidentistä Volodymyr Zelenskyistä.
”Tämä tyyppi on yhtä syyllinen sotaan kuin Putinkin”, Lula kommentoi.
Tuolloin Lula oli vasta pyrkimässä presidentiksi. Nyt virassa ollessaan hän on jatkanut näennäistasapuolisuuttaan.
Syyskuun alussa Lula sanoi Putinin olevan tervetullut vierailulle Brasiliaan.
”Me nautimme rauhasta ja haluamme kohdella ihmisiä hyvin”, Lula perusteli.
Brasilian presidentti saattaa pelastaa maansa sademetsät, ja hyvä niin. Ukrainalaisista ihmisistä ei näköjään niin väliä.
Hyödylliset idiootit eivät välttämättä ole aina idiootteja. Osa heistä on peräti huippuälykkäitä. Mutta hyödyllisiä he ovat kaikki, siis Putinille.
Mitä kerkeämmin silitetään Venäjän verityrannia myötäkarvaan, mitä auliimmin hänen pikku kätyreitään hyysätään maailmalla, mitä enemmän lännessä hämärretään oikean ja väärän välistä rajaa, sitä makoisammin naurattaa Kremlin saleissa.
Näitä dronentorjunta-aseita alkaa löytymään kiihtyvään tahtiin. Looginen kehityskulku.
Ukrainan sota toivottavasti otetaan tarkkaan syyniin ja havahdutaan siihen, että ryssää ei saa päästää syvälle omaan maahan. Se on yhtä vaikeasti hävitettävä otus kuin lutikat. Itseäni ei huvita elää väärällä puolella Kymijokea jos ryssä pysähtyy vasta Ahvenkoskella.
Jonkinlaista sotaväsymystä on kyllä havaittavissa täällä sohvan perukallakin. Ryssää ei vaan saada työnnettyä pois ja vaikka ryssän kyvyttömyys on tullut jo kaikille selväksi, niin ei taida Ukrainankaan lihakset riittää ainakaan nopeaan maan tyhjentämiseen örkkilaumoista.
Ukrainan sota toivottavasti otetaan tarkkaan syyniin ja havahdutaan siihen, että ryssää ei saa päästää syvälle omaan maahan. Se on yhtä vaikeasti hävitettävä otus kuin lutikat. Itseäni ei huvita elää väärällä puolella Kymijokea jos ryssä pysähtyy vasta Ahvenkoskella. Palaa vanha Ruotsin- ja "Ryssän" Pyhtää jako.
Tästä asiasta on jauhettu ja varmaan fiksuilla on antaa vastaus, mutta edelleenkään en ymmärrä miksi Ukraina alkoi puskemaan siihen ennakkoon kaikkein vahvimpaan kohtaan? Tulee mieleen Kursk -43. Annetaan vastustajalle aikaa varautua ja sitten mennään siihen kaikkein vahvimpaan ja ennakoitavimpaan paikkaan? Tuolla idässä olisi ollut satoja kilsoja aluetta jossa linnoitteet paljon heppoisemmat ja oikean läpimurron mahdollisuus suurempi. Sillä olisi voinut olla sitten dominoefektiäkin muualle. Joo ei se varmaan olisi örkkejä etelästä häätänyt, mutta olisi pienentänyt rintamalinjaa kun ryssä ei omalla rajallaan pidä ketään ja ainakin antanut moraalista buustia jopa meille täällä sohvalla. Pelkään, että tuo mitätön pullistuma etelässä tylsytti Ukrainan kovimman terän ja nyt sitten taas talvi varaudutaan puolin ja toisin.
No kuten sanottua väsymys puskee päälle ja sen myötä skeptisyys. SLAVA UKRAINI LOPPUUN SAAKKA!
Samoilla linjoilla olen. Ja samoilla linjoilla olin jo kun uutisista luin, että ovat jumiutuneet eräänlaiseen asemasotaan ja että ryssä alkoi rakentamaan puolustuslinjojaan. Ajattelin, että "Älkää helvetissä antako ryssän kaivautua. Siitä ei tule kuin pitkä harmi." Ja valitettavasti olin oikeassa.Jos tämä sota jotain on opettanut niin juurikin sen että Venäjää ei saa päästää pesiytymään yhtään mihinkään ja se pitää pysäyttää tavalla tai toisella heti rajan tuntumaan ja mieluiten jo Venäjän puolelle. Venäjä tuhoaa kaiken mikä tielle osuus ja pesiytyy sitten raunioihin. Se on kuluttavaa ja tuhoisaa sotimista ja hyökkäyksen kohteeksi joutunut maa joutuu maksamaan jokaisesta takaisin otetusta palasta hirvittävän hinnan kun ryssä istuu tunkiolla kuin täi tervassa
Tämä sota olisi päättynyt jo ajat sitten jos Ukraina olisi varautunut hyökkäykseen paremmin jo ennakkoon mutta tämä on tietysti pelkkää jossittelua kun näin ei monestakin syystä tapahtunut eikä ollut lähelläkään tapahtua.
Nyt taisi tulla shakki. Putinin sopii toivoa että saa joko upseerin tai sotilaan siirrettyä eteen.– Me tuemme Ukrainan asevoimien aseellista taistelua miehittäjiä vastaan. Tuemme avointa sotilaallista vastarintaa taistelukentillä sekä sabotaasitoimia miehittäjän hallussa olevilla ukrainalaisilla alueilla että myös Venäjän federaation alueilla, julkilausumassa sanotaan.
Putinia paenneet tekivät rankan päätöksen – Garri Kasparov: Aseellinen vastarinta Venäjän sisällä on hyväksyttävää
Shakkimestari Garri Kasparov sanoi IS:lle Tallinnassa, että pitkittynyt sota on muuttanut hänen ajatteluaan. Kasparov on valmis hyväksymään nyt ”kaikki voimankäytön muodot” niiltä venäläisiltä, jotka haluavat nousta kaatamaan Vladimir Putinia aseellisesti Venäjän sisällä.www.is.fi
– Lisäksi me hyväksymme kaikki voimankäytön muodot putinismin vastustamisessa niiltä venäläisiltä itseltään, jotka päättävät lähteä tälle tielle, sillä ehdolla, että sitä ei ole suunnattu siviiliväestöä vastaan.
Kuninkaalla väistäminen ei ole Putinin keinovalikoimassa.Nyt taisi tulla shakki. Putinin sopii toivoa että saa joko upseerin tai sotilaan siirrettyä eteen.
Sveitsistä voisi tehdä ryssän protektioraatin. Muutama vuosi, niin Bern muistuttaisi Viipuria tänään. Oppisivat olemaan.Nomen est omen: Muut eurooppalaiset johtajat antoivat Putinille vastatoimia, Alain Berset.
Sveitsi antaa rahaa miinojen raivaukseen.Edit: Ilmeisesti kärjistetty tässä oleva tviitti.
Swiss President regrets reference to ‘warlike frenzy’ over Ukraine
Following a backlash about his remark about a “warlike frenzy” over Ukraine, Swiss President Alain Berset says he regrets his choice of words.www.swissinfo.ch