Linkki alkuperäiseen viestiin: LINKKI
(HUOM: tämä on vastaus viestiin, jossa suunnitellaan eteläisen Ukrainan vapautusta laajemmalla operaatiolla joka ulottuisi Azovinmeren rantaan asti)
Minulla on ollut mielessä suoraviivaisempi ajatus, tosin tässäkin on huomattavia riskejä. Pahoittelut sekavasta kartasta, käytin olemassaolevaa pohjaa mihin olen piirtänyt jo aikaisemmin kaikenlaista.
Lyhykäisyydessään ajatus on se että etulinjaan laitetaan painetta Hulyaipolen ja Vasylivkan välistä ns. tarvittava määrä, mikä sitoisi vihollisen puolustamaan. Varsinainen isku tapahtuisi koko voimalla Orikhivin kohdalta ja tärkein tavoite olisi Tokmakin valtaaminen.
Tätä tietä hyökkäisi koko voima mitä operaatioon on käytössä, mutta siitä hajaantuu osastoja sivuteille suojaamaan sivustoja sitä mukaa kun hyökkäys etenee. HUOM: en tutkinut hyvin tarkkaan alueen tiekarttaa, joten teiden määrä sekä kuljettava etäisyys vaikuttaisi siihen millainen määrä alueelle tarvittaisiin suojaavia joukkoja.
Tokmakin jälkeen hyökkäys jatkuu kunnes saavutetaan Melitopol. Tätä kaupunkia ei ole tarkoitus vallata vaan saartaa se. Tämän osalta tutkin nopeasti tiekarttaa ja näyttäisi siltä että kaupungin kiertäminen onnistuu, joskin tietyillä alueilla joudutaan pienemmille teille eli huono juttu huollon kannalta sekä operaation jatkumisen osalta.
Tässäkin on tarkoitus estää apujoukkojen saapuminen ja toisaalta kuristaa kaupungissa olevia joukkoja.
Kuten nähdään, suojattavia suuntia on tässäkin useita: Nova Kakhovka, Chaplynka, Krim, Berdyansk sekä yleisesti itäinen suunta.
Perusajatus olisi siis syvä ja riittävän leveä tikarinpisto Melitopoliin ja kaupungin saartaminen. JOS saartaminen osoittautuu liian vaikeaksi tai esim. omien joukkojen huolto menisi mahdottomaksi, tyydytään siihen että kaupunkiin tulevat tiet ja junaradat saadaan tykistön kantamalle.
Hyökkäyksen sivustojen osalta pitäisi saada vallattua ja suojattua sellainen alue että vihollisen tykistö pidettäisiin sopivalla etäisyydellä. Helpommin sanottu kuin tehty, käytännössä vaatinee sitä että Polony ja Vasylivka täytyy saada vallattua ja alue kärjen sivuilla laajennettua mahdollisimman nopeasti ainakin 40 km molempiin suuntiin.
Selvä vahvuus ja heikkous yhtäaikaa on se että tärkein huoltoreitti on suora, mutta niitä on (ainakin aluksi) vain yksi. Toinen selvä heikkous on "kaikki munat yhdessä korissa": pakko päästä Tokmakin läpi JA saada kaupunki vallattua, jotta huolto voi kulkea huoletta tätä kautta.
Kukaan ei tietysti hyökkää 70 km yhdessä päivässä, todennäköisempää on enimmillään 10-20 km, Kharkovan suunnallakin muistaakseni paras päivä oli jotain 30 km ja silloin pääsivät rajuun läpimurtoon. Orikhiv-Tokmak välinen etäisyys on 35 km ja Tokmak-Melitopol on 51 km.
Tuon matkan kulkeminen seitsemässä päivässä eli viikossa tarkoittaisi keskiarvoisesti reilua 12 km päivässä mikä on hurja pyynti. Olen aika varma että jos tällainen läpimurto saataisiin aikaan ja taistelut Tokmakissa alkaisivat, ryssä lähettäisi Krimiltä kaiken irti lähtevän Melitopolin suuntaan. Toisaalta jos hyväksytään se että ei tarvitse saarrostaa Melitopolia vaan kaupunkiin johtavat tiet pitää saada tykistön kantamalle, niin vaatimus ei ole ihan niin hurja.
En toisaalta vaadi tuon lisäksi muuta, jos tämän rintaman tilanne saataisiin tälle tolalle, olisi tyytyväinen ja asettuisin aloilleni. Antaisin ajan tehdä tehtävänsä, ehkä jopa talvehtisin näissä asemissa. Toki kokoajan kokeillaan hivuttaa, mutta ei mitään suurempia riskejä jos ei ole oikein hyvä tilaisuus.
Ryssän eri joukkojen huolto muuttui tällä tempulla monta kertaa vaikeammaksi ja talvi tekee tuloaan. Krimiltä menee Khersonin suuntaan tuo yksi rautatie ja kumipyörillä pystyy viemään eri reittejä, mutta elämä on silti kokolailla vaikeaa ja ikävää. Kenties sivuistoilla olevien vihollisjoukkojen huolto on niin huonossa tilassa että tätä kärkeä pystytään hiljalleen laajentamaan molempiin suuntiin. Kenties Dnieprin pohjoispuolinen alue saadaan vallattua ennen aidon talven tuloa.
Jos päästäisiin hivuttautumaan sopivan lähelle, ehkä Berdyanskin satamat saadaan HIMARS:in rakettien kantamalle (85-100 km) jolloin vihollinen ei voi tuoda joukkoja tai huolto tämän kaupungin kautta. Mariupol on liian kaukana, mutta silti heillä on vain yksi satama kahden sijaan.
Enerdoharia miehittävät joukot saataneen nitistettyä tai ajettua sivuun jossain vaiheessa.
Tällaista minä olen haaveksinut ja tunnustan että todellisuus on aina tarua ihmeellisempi, tuskin tulee menemään näin. Helppo kuvitella visio joka hoidetaan viikossa, kun todellisuudessa kaikkeen menee aina kuukausia, jos ei kauemmin. Venäjä on myös tullut yllätetyksi pahasti kahteen kertaan, epäilen ettei tule onnistumaan yhtä hyvin kolmatta kertaa.
MUOKKAUS:
Tuumailin vielä hetken, Tokmak voi mahdollisesti olla liian kova pala purettavaksi. Se on monen tien solmukohta ja siten voisi kuvitella että sitä puolustaisi suuri määrä. Toinen vaihtoehto tällaiselle "tikarinpistolle" olisi hyökkäys Vasylivkan läpi. Sama perusajatus silti: hyökkäys jatkuu E105 tietä etelään kohti Melitopolia ja molemmille sivustoille suojaus suurempien ja pienempien teiden osalta. Tokmakin suunta erityisesti, oletan että siellä on paljon vihollista. Taas samat sävelet eli jos Melitopolin saartaminen ei onnistu tai koetaan liian suureksi riskiksi, sinne johtavat tiet tulisi saada tykistön kantamalle.
Nyt kun mietin tätä, niin tämä Vasylivkan läpi tehtävä hyökkäys on enemmän minun mieleen. Se on pienempi kaupunki joten oletan että puolustus olisi heikompi ja siten se olisi nopeammin puhdistettavissa ja toisaalta nopeammin läpäistävissä, jolloin hyökkäystä päästäisiin jatkamaan nopeammin, mikä antaa viholliselle vähemmän aikaa ryhmittyä puolustukseen ja tuoda alueelle lisäjoukkoja. Lisäksi tämä huoltoreitti on alkupäästä Dniepriä vasten, joten uhkaa ei tule kahdesta suunnasta.
Tämä hyökkäys saisi onnistuessaan saavutettua samat tavoitteet kuin Tokmakin läpi tuleva, tosin (oletan) pienemmällä vaivalla ja riskillä. Riski on suuri joka tapauksessa ja pitää tapahtua monta onnekasta sattumaa silti.
Haaveilua nojatuolista tosiaan, ei kannata ottaa tätä liian vakavasti.
-
Jatkoin samaa tuumailua myöhemmin tällä viestillä: LINKKI
Isoin ongelma näissä hahmotelmissa, ainakin minulle on se ettei tiedä tarkkaan missä vihollisella on ja mitä. Olen olettanut että rautateiden ja maanteiden solmukohdat sekä suuremmat kaupungit olisivat erityisesti puolustettuja, mutta minulla ei ole tästä todisteita. Kharkovan suunnan nopeasta läpimurrosta ja suurien alueiden vapauttamisesta voisi päätellä että näin ei välttämättä ole.
En ole myöskään varma, onko tämä itä-länsi -suuntainen rautatie edes käytössä. Olen kuullut huhuja molempiin suuntiin. Yksi pienehkö vihje on se että erilaiset partisaanijoukot ovat säännöllisesti käyneet katkomassa tätä rataa ja se on korjattu näiden iskujen jälkeen. Tuskin korjattaisiin, jos ei olisi käytössä. Toisaalta taas rata on osan matkaa tykistön kantamalla ja merkityt kaupungit ovat kaikki HIMARS:in ja muiden rakettien kantamalla, joten junaa vastaan voidaan iskeä kun sitä ollaan purkamassa.
Muistan nähneeni kuvia ja videoita joukkojen siirroista idästä länteen ja ne ovat yleensä matkanneet rannikkoa pitkin: Mariupol, Berdyansk, Melitopol. Loogista sinänsä, tätä kautta kulkee iso tie ja se vie kauimmas rintamasta joten on parhaiten turvassa.
Kartta myös hieman hämää: jos katsoo lähempää niin Tokmak ja erityisesti Vasylivka eivät näytä kovin suurilta kaupungeilta. Ehkä kuvittelin niiden vahvuuden liian suureksi? Vasylivka varsinkin on eturintamassa, joten siellä on varmasti joukkoja mutta tämä on helpohkosti kierrettävissä pienempiä teitä pitkin. Tokmak on maanteiden solmukohdassa, mutta jakaisiko ryssä joukkonsa näin moneen paikkaan? Miksei mieluummin pitäisi joukot Melitopolissa ja eturintamassa, mutta jättäisi näiden välin käytännössä miehittämättä?
Jos tilanne olisi näin eli eturintaman puhkaisun jälkeen tie olisi vapaa (ainakin kohtuullisen vapaa) hyvinkin syvälle, niin silloin tuo käyttäjä Isovihan hahmotelma on itseasiassa hyvin kiinnostava temppu. Kaksi kärkeä joista toinen hyökkää Berdyanskiin. Minulla on ollut pakkomielle Melitopolia kohtaan jo pidemmän aikaa, idässä vastaava paikka oli Kupiansk.
Vaan jos miettii, mitä saadaan jos onnistuisi valtaamaan Berdyanskin? Saadaan palanen rantaa haltuun, jolloin voidaan tuoda pitkälle näkevät tutkat, ilmatorjunta- JA meritorjuntaohjukset asemiin. Tämä lopettaa liikennöinnin Azovinmerellä eli leikkaa viholliselta tämän huoltoreitin kokonaan (en ole varma, kuinka paljon merirahtia on käytetty tällä suunnalla mutta se vaihtoehto häviäisi nyt). Tulevaa talvea ajatellen hyvä muistaa että Mariupol on rauniokaupunki. Berdyansk kärsi jonkin verran mutta selvästi vähemmän. Vihollinen joutuisi siis yrittämään puolustaa tuollaisissa raunioissa, sama tilanne kuin Severodonetskissa.
Jos Berdyansk saadaan vallattua, länteen päin lähtee tie joka menee Melitopoliin mutta ei ole pakko hyökätä kaupunkiin: riittää kun saa sinne menevän tien ja rautatien tykistön kantamalle. Mietin myös sen eteläpuolella olevaa vuorovesiallasta, joka näyttää kartalla kovasti lahdelta. Mahtaako tuo jäätyä talvella? Jos jäätyy, kantaisiko se ajoneuvoja? Voisiko sen päälle tehdä jäätien? Jos voisi, Berdyanskista voisi aloittaa hyökkäyksen länteen kovimman talven aikaan ja katkaista Krimin suun kokonaan. Ehkä jopa vallata sieltä tärkeä rautateiden solmukohta Dzhankoi?
Huoltoreittien turvaaminen on tietysti elintärkeää eikä vihollinen saa päästä katkaisemaan tätä vallattua aluetta pohjoisempaa: muuten ollaan itse saarroksissa. Tämä eteläisen Ukrainan alue on hyvin paljasta ja tasaista joten puolustaja näkee lähestyvän vihollisen kaukaa. Torjunnalle on siis edellytykset. Ei siis välttämättä ole syytä rajoittaa hyökkäystä niin lyhyeksi ja rajalliseksi kuten tein omassa hahmotelmassa (nopea isku Melitopoliin Tokmakin tai Vasylivkan läpi). Jos saadaan syvä läpimurto aikaan, ehkä on parempi tavoitella nopeasti mahdollisimman laajaa aluetta? Jos vihollisen paine kasvaa tietyssä suunnassa liian suureksi, voidaan aina vetäytyä taaksepäin kunnes saadaan riittävästi tukea omilta muilta joukoilta.