Ukrainan konflikti/sota
pitkäpyssy
Luutnantti
Ryssän Zoopark-1 vastatykistötutka tässä tositoimissa, eli mittailemassa mistä suunnasta Excaliburit saapuvat.
Nick Kane
Eversti
saadaan 300kÖ bileet pitää viikonloppunaPäivän luvut:
Antares
Respected Leader
Tuossa ei ole uutta, vastaavasta "Rogozinin ideasta" kirjoitettiin 19.7.2023, lainaan alle mitä tuumailin siitä silloin eikä aika ole muuttanut näkemystäni:
Jos lukee tuon ChrisO ketjun läpi, niin sieltä selviää että "idean isä" oli Dmitry Rogozin. Pelkästään tämä yksityiskohta vie ehdotuksen Mikki Hiiri -kategoriaan.
Yhden Soyuz 2.1 laukaisun hinta on jotain 35 - 40 miljoonan dollarin väliltä (toisien lähteiden mukaan enemmän, ehkä noin 50 miljoonaa dollaria). Taitaisi olla maailman historian kallein perinteisen asekuorman toimitus. Samassa hintaluokassa kuin jos laittaisivat Su-35S hävittäjän lentämään itsemurhapommina.
Kazakstan arvatenkin ei sallisi Baikonurin käyttöä tällaiseen tarkoitukseen, joten jäljelle jäävät vaihtoehdot ovat Plesetsk ja Vostochny (molemmat sijaitsevat Venäjällä). Näiden käyttö asekuormien laukaisuihin tekisi niistä samantien sotilaskohteita ja arvatenkin nähtäisiin sabotöörien iskuja. Paljon haavoittuvaa ja vaikeasti korvattavaa infraa, tietäisi nopeasti Venäjän avaruusohjelmalle suuria vaikeuksia.
Muutamia teknisiä haasteita käytännön toteutuksen osalta:
1. Soyuz 2.1 raketin kuormatila vaatisi väistämättä muutosten tekemistä ja lisäsuunnittelua, mikä tarkoittaisi rahankäyttöä ja tuotekehitysresurssien tuhlaamista typerään ideaan
2. Ehdotuksessa puhutaan perinteisestä räjähdekuormasta, ei avaruudesta pudotettavista teräksisistä pylväistä. Näistä ensimmäinen ei selviä ilmakehään palaamisesta, ei ilman lämpösuojaa (heat shield). Sellainen pitäisi suunnitella näitä varten - lisää rahaa ja suunnitteluaikaa
3. Ohjainsiivekkeet / -pinnat pitäisi myös suunnitella tätä käyttöä varten. Ilman ohjausta tarkkuus olisi hyvin huono.
4. Venäjällä ei ole uudelleenkäytettäviä tämän kokoluokan raketteja, joten jokainen laukaisu olisi paitsi hyvin kallis niin laukaisujen tahti olisi myös hyvin rajallinen
5. Soyuz 2.1 rakettien käyttö asekuormien toimittamiseen varastaisi osan satelliittien laukaisemiseen varatuista raketeista eli saadaan pienempi määrä satelliitteja kiertoradalle per vuosi. Väitän satelliittien olevan huomattavasti hyödyllisempi (ainakin teoriassa) investointi kuin muutaman tonnin lähettäminen jonnekin päin Ukrainaa (sillä oletuksella että osutaan Ukrainaan).
-
Pitää muistaa, että avaruussukkuloiden käytön päättymisen (vuonna 2011) ja ensimmäisen miehitetyn SpaceX laukaisun (vuonna 2020) välillä Soyuz-kapseli oli ainoa joka kykeni kuljettamaan ihmisiä kansainväliselle avaruusasemalla ja sieltä takaisin Maan pinnalle. Samoin tulee ymmärtää, että venäläiset raketit ovat olleet hyvin pitkään erittäin kilpailukykyisiä laukaisuhintojen osalta. SpaceX:n nousu on vienyt asiakkaita, mutta osansa teki myös Krimin valtaus vuonna 2014. Venäjän avaruusohjelma on ollut jo pitkään alennustilassa mutta vuoden 2016 jälkeen ollaan eletty samanlaisia "laihoja vuosia" kuin 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä.
Venäjä on käytännössä pysynyt tällä samalla "noin 20 laukaisua per vuosi, ehkä pari sen yli" tasolla jo pidemmän aikaa. Viimeisen seitsemän vuoden keskiarvo on 21,14 ja aikavälin 2001-2022 keskiarvo 23,82 kpl per vuosi.
Tänään on 19.7.2023 eli ollaan selvästi ohitettu vuoden puoliväli. Venäjä on laukaissut 9 kpl kiertoradalle menneitä kuormia tähän mennessä, joten ollaan aikalailla samoissa määrissä tänäkin vuonna ("noin 20 kpl").
En ennusta, että Venäjän avaruusohjelma kykenisi tätä parempaan. Ei ainakaan ilman ulkopuolista rahaa tai valtion mielipuolista rahoitusta (mihin ei ole varaa nyt, ei varsinkin sota-aikana). Kiinalla ja Intialla on kummallakin omat menestyneet avaruusohjelmansa ja rakettinsa, ei tarvetta tai halua tukea Venäjää. Yhdysvallat ja Eurooppa pysyvät myös kaukana venäläisistä raketeista. Ei jää jäljelle juuri muuta kuin omat markkinat ja ehkä muutama yksittäinen ulkopuolelta tuleva laukaisun tilaus.
Katsoin tänä vuonna tehtyjä laukaisuja ja tiedossa olevaa laukaisujen ja niiden kuormien kalenteria loppuvuoden osalta: Venäjän kuormat ovat olleet joko huoltolentoja ISS-avaruusasemalle tai heidän omia kuormiaan, ei ole ollut eikä ole tiedossa minkään muun maan tai ulkopuolisen asiakkaan tilauksia. Tämä huomioituna en olisi yllättynyt, jos tänä vuonna jäätäisiin hieman alle 20 kpl per vuosi, ehkä jopa vuoden 2020 kanssa samaan määrään eli 17 kpl. Se olisi toteutuessaan pienin määrä 2000-luvulla (toki jaetulla ykköspaikalla vuoden 2020 kanssa ja vuodet 2001 ja 2004 ovat hyvin lähellä: 18 kpl per vuosi) ja kertoisi varmasti osaltaan jotain Venäjän talouden tilasta vuonna 2023. JOS näin tulisi käymään, vuosi 2024 voisi helposti olla yhtä huono, ellei jopa huonompi (sillä oletuksella että talouden heikkeneminen näkyisi suoraan myös avaruusohjelmassa, mikä ei ole 100% taattua - nyt puhutaan kuitenkin kansallisesta ylpeyden aiheesta ja yhdestä "suurvallan merkistä").
-
Päivitys ylle lainatun numeroihin: tänään eli 25.10.2023 mennessä Venäjä on laukaissut 13 kpl kiertoradalle menneitä kuormia vuonna 2023. Tätä vuotta on jäljellä kaksi kuukautta ja yksi viikko. On hyvin mahdollista että vuosi 2023 tullaan muistamaan heidän osaltaan koko 2000-luvun (tähän mennessä) huonoimpana vuotena, laukaisujen määrissä mitattuna. Vuosi 2020 on tällä hetkellä "ennätyksen haltija" laukaisumäärällä 17 kpl ja vuodet 2001 ja 2004 jakavat toisen sijan 18 kpl määrällä.
Näyttää vahvasti siltä että vuosi 2023 tulisi rikkomaan aikaisemman ennätyksen, tosin ei voida olla varmoja ennen kuin tämä vuosi on ohi.
Viimeksi muokattu:
teknohippi
Ylipäällikkö
Jos tälläisen laukaisun valmisteluja aletaan näkemään niin USA tulee käyttämään tilaisuuden taatusti hyväkseen THAAD järjestelmän testauksessa. Kannattaa seurata tilannetta siltäosin että alkaako THAAD osia saapua Puolaan. Siinävaiheessa kun AN/TPY-2 tutkia alkaa heräillä Ukrainan suunnilla niin putteli voi onnitella itseään jälleen 5D-shakkimestarina.
Antares
Respected Leader
Pari päivää vanha artikkeli ryssän ilmavoimien tilanteesta (artikkeli julkaistu 23.10.2023): LÄHDE
Russia’s Air Force ‘eating into’ aircraft lifespans, with no easy solution
“When it comes to the Russian VKS all you can say sometimes is ‘thank God for shoddy maintenance,’” a NATO-nation military aviation analyst told Breaking Defense.
By REUBEN JOHNSON on October 23, 2023 at 9:19 AMhttps://breakingdefense.com/2023/10...nto-aircraft-lifespans-with-no-easy-solution/
Russian Federation Air Force Su-27 Sukhois intercepts a simulated hijacked aircraft entering Russian airspace, (US Air Force photo by Tech. Sgt. Jason Robertson/Released)
WARSAW — As the ground war in Ukraine continues to grind ahead of the winter months, the Russian Aerospace Forces (VKS) are experiencing falling availability rates with their existing fleet of combat aircraft. The culprit is a combination of a high number of losses of fixed-wing aircraft combined with a drop in mission-capable rates due to the higher-than-normal number of flight hours being flown by those aircraft remaining.
In the UK MoD’s Sept. 28 defense intelligence update on the war, London estimated that since the start of the conflict, the VKS has lost 90 combat air frames. This includes significant numbers of the most modern Sukhoi aircraft models, which have become difficult, if not impossible, to replace. The situation has only grown worse in the weeks since, when it was reported that Russia’s own air defense units had shot down two of their own Su-35S fighter aircraft within a few days of one another.
The first incident occurred on the same day as the initial briefing in London with the downing of the first aircraft near the Ukrainian town of Tokmak, located 20 kilometers (12 miles) behind the Russian forces’ current front line in the Donetsk region. The second Su-35 was lost on Oct. 6, near the Ukrainian city of Mariupol. The pilot is reported to have survived the incident by ejecting. One of the Russian military blogger channels on the platform Telegram commented “at this rate of work of our valiant air defence, we will soon be left without aviation.”
The two incidents represent a serial failure of either the Su-35’s sistema svoi-chuzhoi (IFF) that is produced by the Russian Central Scientific Research Institute of Economics, Informatics and Control Systems (TsNII EISU), or the inability by Russia’s VKS and its air defense units to effectively process the signals emitted by the unit.
Attempts by Breaking Defense to contact the institute revealed that the institute’s website has been shuttered and that its facilities have been closed down as part of bankruptcy proceedings.
The proverbial fog of war and other complications means a complicated battlefield like Ukraine was always likely to lead to friendly fire. But the number of incidents over Ukraine have been astounding: Data compiled by Newsweek in August found that roughly 20 percent of all aircraft and helicopter losses by the VKS in this war have been due to either their own units shooting them down or as a consequence of poor maintenance or pilot error.
Speaking to Breaking Defense during the Oct. 3-4 Warsaw Security Forum, a NATO-nation military aviation analyst described incidents in which Russian aircraft system failures have prevented what could have otherwise been dangerous confrontations with alliance members or partners in the skies.
“When it comes to the Russian VKS all you can say sometimes is ‘thank God for shoddy maintenance,’” he commented.
The resulting accumulation of flight hours on these aircraft are in excess of pre-war projections and makes it “highly likely that with this extra wartime use, Russia is eating into many of its airframes’ lifespans far more quickly than the VKS planned for,” per the analysis. That sustained rate of increased op-tempo hours then creates an increased requirement for servicing of these aircraft. “This need for extra maintenance is complicated by a shortage of spare parts because of increasing demand and international sanctions,” concluded the MoD.
The VKS has already experienced difficulties with shortages of long-range precision-guided munitions, but this more recent reporting now raises questions about long-term availability of the platforms required to launch them.
An August report by RAND revealed the extent to which the hours flown are beginning to take their toll on the VKS fleets. The RAND findings are:
Ukraine defense electronics enterprises recounted to Breaking Defense what was described as a “laborious” process of building major subsystems, like the Sukhoi Su-35’s NIIP N035 Irbis passive electronically scanning array (PESA) radar set. The same radar has also been installed in the early production batches of the Su-57 due to the problems that the NIIP design team have with developing a series-manufacture variant of an active-scanning (AESA) radar.
AESA radars have become the technological gold standard for the sensor and fire control systems on board major Western fighter aircraft but is an area where Russia has lagged. Shortly before the Ukraine invasion, Egypt reportedly cancelled their planned Su-35 procurement due to the lack of an AESA in the aircraft’s export version. The N035 PESA model was said to have been inadequate as it was effectively jammed by the Dassault Rafale’s SPECTRA EW suite designed by Thales in France during test flight evaluations. The Egyptians were flying the F3 version of the Rafale against the Russian aircraft rather than the current F4 configuration.
Another issue facing Russian industry, according to their Ukrainian counterparts, is diminishing supplies of spares for the VKS is largely due to international sanctions that have choked off supplies of foreign electronic components. Compounding the issue, Ukrainian industry sources report that some of Russia’s qualified industry specialists left the country shortly after the invasion and there are few if any replacements for these personnel.
The UK MoD assessment states the “VKS maintains the ability to surge sortie rates over occupied Ukraine,” but this is not sustainable. Their conclusion: “as the war continues much longer than the Russian Ministry of Defence originally planned for, wear and tear of airframes is likely to have reduced the viability of the VKS’s long-term tactical air power.”
The solution, as outlined in a subsequent MoD briefing is for Russia to engage in a spending spree to address deficits in military production across the board. Documents leaked from the Russian Finance Ministry call for the defense budget to increase to 30 percent of all public spending in 2024.
The proposed increase would put Moscow’s military spending to 10.8 trillion roubles (US $110 billion). This would amount to 6 percent of the nation’s GDP and a 68 percent increase over and above this year’s wartime spending. The decision is looked upon as dramatic, particularly as it comes less than two months after an early August decision by Russian President Vladimir Putin to double 2023 defense outlays.
In a public appearance made the week before Warsaw Security Forum conference, Russian Defense Minister Shoigu projected that the war in Ukraine will last at least until 2025.
“Consistent implementation of measures and activity plans until 2025 will allow us to achieve the goals we set,” he said. These “measures,” he explained, included more advanced weapons production and improved training of Russian troops.
Russia’s Air Force ‘eating into’ aircraft lifespans, with no easy solution
“When it comes to the Russian VKS all you can say sometimes is ‘thank God for shoddy maintenance,’” a NATO-nation military aviation analyst told Breaking Defense.
By REUBEN JOHNSON on October 23, 2023 at 9:19 AM
Russian Federation Air Force Su-27 Sukhois intercepts a simulated hijacked aircraft entering Russian airspace, (US Air Force photo by Tech. Sgt. Jason Robertson/Released)
WARSAW — As the ground war in Ukraine continues to grind ahead of the winter months, the Russian Aerospace Forces (VKS) are experiencing falling availability rates with their existing fleet of combat aircraft. The culprit is a combination of a high number of losses of fixed-wing aircraft combined with a drop in mission-capable rates due to the higher-than-normal number of flight hours being flown by those aircraft remaining.
In the UK MoD’s Sept. 28 defense intelligence update on the war, London estimated that since the start of the conflict, the VKS has lost 90 combat air frames. This includes significant numbers of the most modern Sukhoi aircraft models, which have become difficult, if not impossible, to replace. The situation has only grown worse in the weeks since, when it was reported that Russia’s own air defense units had shot down two of their own Su-35S fighter aircraft within a few days of one another.
The first incident occurred on the same day as the initial briefing in London with the downing of the first aircraft near the Ukrainian town of Tokmak, located 20 kilometers (12 miles) behind the Russian forces’ current front line in the Donetsk region. The second Su-35 was lost on Oct. 6, near the Ukrainian city of Mariupol. The pilot is reported to have survived the incident by ejecting. One of the Russian military blogger channels on the platform Telegram commented “at this rate of work of our valiant air defence, we will soon be left without aviation.”
The two incidents represent a serial failure of either the Su-35’s sistema svoi-chuzhoi (IFF) that is produced by the Russian Central Scientific Research Institute of Economics, Informatics and Control Systems (TsNII EISU), or the inability by Russia’s VKS and its air defense units to effectively process the signals emitted by the unit.
Attempts by Breaking Defense to contact the institute revealed that the institute’s website has been shuttered and that its facilities have been closed down as part of bankruptcy proceedings.
The proverbial fog of war and other complications means a complicated battlefield like Ukraine was always likely to lead to friendly fire. But the number of incidents over Ukraine have been astounding: Data compiled by Newsweek in August found that roughly 20 percent of all aircraft and helicopter losses by the VKS in this war have been due to either their own units shooting them down or as a consequence of poor maintenance or pilot error.
Speaking to Breaking Defense during the Oct. 3-4 Warsaw Security Forum, a NATO-nation military aviation analyst described incidents in which Russian aircraft system failures have prevented what could have otherwise been dangerous confrontations with alliance members or partners in the skies.
“When it comes to the Russian VKS all you can say sometimes is ‘thank God for shoddy maintenance,’” he commented.
Too Many Hours
The other part of the UK intelligence assessment points out that these losses have left a markedly reduced number of strike platforms, particularly the Sukhoi Su-34 medium-range fighter-bomber, available for missions. This has the VKS “flying some of its combat aircraft types far more intensively than in peace time,” reads the MoD briefing.The resulting accumulation of flight hours on these aircraft are in excess of pre-war projections and makes it “highly likely that with this extra wartime use, Russia is eating into many of its airframes’ lifespans far more quickly than the VKS planned for,” per the analysis. That sustained rate of increased op-tempo hours then creates an increased requirement for servicing of these aircraft. “This need for extra maintenance is complicated by a shortage of spare parts because of increasing demand and international sanctions,” concluded the MoD.
The VKS has already experienced difficulties with shortages of long-range precision-guided munitions, but this more recent reporting now raises questions about long-term availability of the platforms required to launch them.
An August report by RAND revealed the extent to which the hours flown are beginning to take their toll on the VKS fleets. The RAND findings are:
- The VKS is still transitioning from Soviet-era aircraft to more-modern platforms. The current rate of new aircraft coming online is so low that almost half of the fleet are upgraded Soviet-era airframes.
- Modern Russian aircraft are designed for a 3,500 and 4,500 flight hour service life, and some for as many as 6,000. But the Soviet-era platforms were designed for 2,000 to 3,500 hours. Some models, such as the MiG-31, have been upgraded to extend service life, but most of the older models are nearing the end of their service lives with only 500 to 1,000 hours remaining.
- In the first few months of the war in Ukraine, the VKS was flying 150 to 300 sorties per day — compared to peacetime rates of 60 per day. This has since fallen to 100 sorties a day, but this is still nearly double the peacetime number of hours.
- The high flight hours being flown by older aircraft is “equivalent to losing roughly 34 aircraft since the start of the invasion. However, this only captures the losses relative to the life span of newer airframes. Because the older airframes have so few remaining hours, it’s actually equivalent to losing about 57 VKS airframes…This results in total true losses closer to 187 VKS airframes. Extrapolating this, the VKS will continue to lose 30 to 60 airframes a year from combat, accident, and imputed losses.”
- By the summer of 2024, combat losses and imputed flight hour losses may put the VKS below 75 percent of its prewar strength.
Ukraine defense electronics enterprises recounted to Breaking Defense what was described as a “laborious” process of building major subsystems, like the Sukhoi Su-35’s NIIP N035 Irbis passive electronically scanning array (PESA) radar set. The same radar has also been installed in the early production batches of the Su-57 due to the problems that the NIIP design team have with developing a series-manufacture variant of an active-scanning (AESA) radar.
AESA radars have become the technological gold standard for the sensor and fire control systems on board major Western fighter aircraft but is an area where Russia has lagged. Shortly before the Ukraine invasion, Egypt reportedly cancelled their planned Su-35 procurement due to the lack of an AESA in the aircraft’s export version. The N035 PESA model was said to have been inadequate as it was effectively jammed by the Dassault Rafale’s SPECTRA EW suite designed by Thales in France during test flight evaluations. The Egyptians were flying the F3 version of the Rafale against the Russian aircraft rather than the current F4 configuration.
Another issue facing Russian industry, according to their Ukrainian counterparts, is diminishing supplies of spares for the VKS is largely due to international sanctions that have choked off supplies of foreign electronic components. Compounding the issue, Ukrainian industry sources report that some of Russia’s qualified industry specialists left the country shortly after the invasion and there are few if any replacements for these personnel.
The UK MoD assessment states the “VKS maintains the ability to surge sortie rates over occupied Ukraine,” but this is not sustainable. Their conclusion: “as the war continues much longer than the Russian Ministry of Defence originally planned for, wear and tear of airframes is likely to have reduced the viability of the VKS’s long-term tactical air power.”
The solution, as outlined in a subsequent MoD briefing is for Russia to engage in a spending spree to address deficits in military production across the board. Documents leaked from the Russian Finance Ministry call for the defense budget to increase to 30 percent of all public spending in 2024.
The proposed increase would put Moscow’s military spending to 10.8 trillion roubles (US $110 billion). This would amount to 6 percent of the nation’s GDP and a 68 percent increase over and above this year’s wartime spending. The decision is looked upon as dramatic, particularly as it comes less than two months after an early August decision by Russian President Vladimir Putin to double 2023 defense outlays.
In a public appearance made the week before Warsaw Security Forum conference, Russian Defense Minister Shoigu projected that the war in Ukraine will last at least until 2025.
“Consistent implementation of measures and activity plans until 2025 will allow us to achieve the goals we set,” he said. These “measures,” he explained, included more advanced weapons production and improved training of Russian troops.
Onko tästä kuulunut mitään?
Kommenteissa on muutamia, jotka väittävät olevansa ex-ammattilaisia. Ne tuovat hyvää lisätietoa ja korjaavat osin.
Ukraina ei vahvista, peskov ei kiistä ja eikä dimmu uhkaa ydinsodalla. Arvailtavaksi jää, mikä siellä ikkunoita helisytti
taantumu
Ylipäällikkö
Venäläisten väitteet pudotettujen ukrainalaiskoneiden määrästä jatkavat kasvuaan. Shoigun mukaan uusi ilmatorjuntaohjus tiputti 24 ukrainalaiskonetta viidessä päivässä, ilmatorjuntaohjuksen tuyyppiä ei kerrottu.
https://iz.ru/1594736/2023-10-25/sh...rk-kotorye-za-piat-dnei-sbili-24-samoleta-vsu
Antares
Respected Leader
IISS:n (International Institute for Strategic Studies) tuore artikkeli, jossa pohditaan YK:n asettaman Iranin ohjusten viennin rajoituksien 18.10.2023 tapahtuneen umpeutumisen vaikutusta mm. Venäjälle tapahtuvaan vientiin eli Ukrainan sodan jatkoon (artikkeli julkaistu 24.10.2023): LÄHDE
24th October 2023
-
Sanoisin että seuraavat kohdat olivat minulle mielenkiintoisimpia:
- YK:n asettamat vientirajoitukset olivat voimassa aikavälin 14.7.2015 - 18.10.2023 mutta ne eivät estäneet Irania viemästä pitkän kantomatkan ohjuksia sekä droneja "kumppaneilleen" eri puolilla Lähi-itää (mm. Syyria, Yemen yms.) eli tämän ei koettu olevan ongelma heidän näkökulmastaan. Kuitenkin, kuten nähdään, Iran ei ole vienyt ballistisia ohjuksia Venäjälle. Jos olisi vienyt, niitä olisi käytetty ja sen jälkeen tästä olisi todisteet. Venäjä on ilmaissut kiinnostusta useampaankin kertaan, toistaiseksi tuloksetta. Iranilaisten kommentit kertovat artikkelin mukaan siitä, että tällainen vienti tai oikeammin viemättä jättäminen on ollut Iranin sisäinen poliittinen päätös: viennille ei ole teknisesti esteitä. Siitä seuraisi vähintään mainehaittaa, mutta todennäköisemmin myös muuta (esim. pakotteita). Ilmeisesti tämän on koettu olevan liian suuri hinta mikä on estänyt viennin. Selvästi tästä on pääteltävissä että Iranin kumppanit Lähi-idässä ovat tärkeämpiä, koska niiden tukeminen tehdään mainehaitasta, pakotteista yms. riskeistä huolimatta. Artikkelissa todetaan, että ei ole selvää, että Iran olisi välttämättä kiinnostunut myymään ohjuksia Venäjälle vaikka YK:n asettama vientirajoitus päättyikin
- US Central Command on arvioinut Iranin ohjusvarastojen kooksi 2 500 – 3 000 kpl ja lisäksi arvioidaan että heillä on massatuotantokapasiteettia, joista on laadittu avoimiin lähteisiin perustuva arvio huhtikuussa 2021 (LINKKI - avaa pdf-tiedoston). En ole ehtinyt lukemaan sitä vielä, mutta ainakaan nopealla silmäilyllä sen yhteenveto ei kerro arvioituja tuotantomääriä per vuosi eikä tiedostossa ole taulukkoa, joka kertoisi näistä.
- Venäjän arvioidaan olevan kiinnostunein Fateh-110, Fateh-313 ja Zolfaghar ohjuksista, jotka kaikki ovat lyhyen kantomatkan ballistisia ohjuksia (kantomatka 300–700 km)
- vaikka jonkinlainen kauppa tapahtuisi, ei ole selvää, millaisia vaikutuksia näillä toimituksilla olisi Ukrainan sodan kannalta. Venäjä on toistaiseksi osoittanut hidasta ja huonoa kykyä maalittaa syvällä selustassa olevia kohteita. Toisaalta Ukrainan kyky torjua iskuja on ollut hyvä. Näiden lisäksi ohjusten toimitusmäärällä olisi oma vaikutuksensa.
-
Tästä tuli mieleen Mark Galeottin yksi tuoreista podcast-jaksoista, se jossa hän pohti Israelin vaikeaa tilannetta ja Venäjän vaikutusta Hamasin hyökkäykseen (LINKKI). Hän EI usko että Venäjä on suuresti osallisena siinä eikä usko, että Venäjä haluaisi suursotaa Lähi-idässä. Hän sanoi että Venäjän johdolta meni kaksi päivää reagoida Hamasin hyökkäykseen ja Putin otti siihen kantaa neljä päivää sen jälkeen, minkä hän tulkitsi tarkoittavan epäröintiä (miten tulisi reagoida). Molemmat reaktiot olivat hyvin pehmeitä, ei syytetty ketään mistään eikä valittu selvästi puolta. Syy tähän on Galeottin mukaan siinä että Venäjä ja Putin haluaisivat olla arabien ja Israelin kumppaneita eli ei voida valita puolta.
Hänen mukaansa Iran ja Venäjä ovat monelta osin vastentahtoisia "kumppaneita" ja niillä on (varsinkin Lähi-idässä) usein täysin vastakkaiset tavoitteet. Venäjä tukee Syyriassa Assadia, koska kokevat että Assadin kaatuminen johtaisi siihen että Iran ja sen työrukkaiset saisivat maan valtaansa. Venäjä ei halua tätä. Venäjä ei yleisemmin halua että Iran saisi vahvemman aseman ja roolin Lähi-idässä. Toisaalta Iran on hyödyllinen "kumppani" koska sillä on sellaisia aseita joita Venäjä tarvitsee. Galeottin mukaan "kumppanuus" onkin enemmän myyjän ja ostajan välistä touhua, ilman laajempia strategisia merkityksiä.
Galeottin mukaan Venäjä haluaa "sopivan määrän konflikteja" koska ne antavat tilaisuuden myydä aseita ja tilaisuuden pelata "eri toimijoita" toisiaan vastaan. Rauha Lähi-idässä olisi heidän näkökulmastaan huono asia, mutta hän on sitä mieltä että toisaalta suursota Lähi-idässä ei ole Venäjän tahtoma asia. Se on vaikeasti hallitavissa, ellei jopa mahdotonta hallita.
Galeotti ei sanonut tätä, mutta minä sanon: on mahdollista että suursodan riski Lähi-idässä saa Iranin vähentämään asetoimituksia Venäjälle, millä olisi suora vaikutus Venäjän strategisten iskujen kykyyn. Tällaisesta on ollut merkkejä viimeisen kahden ja puolen viikon aikana, koska Shahed-136/131 iskut ovat vähentyneet selvästi - tosin eivät ole loppuneet kokonaan. Voisi olla merkki näiden toimitusten pienentymisestä, mutta on liian aikaista sanoa näin varmuudella.
IISS experts on the expiry of UN limitations on Iran’s missile exports
Now that important UN Security Council restrictions have been lifted, will Iran begin exporting advanced missiles and UAVs to Russia for use against Ukraine?24th October 2023
https://www.iiss.org/online-analysi...y-of-un-limitations-on-irans-missile-exports/
24th October 2023
Source: Ministry of Defence of the Russian Federation, CC BY 4.0 DEED
On 18 October 2023, the limits imposed by the United Nations Security Council on Iran’s trade in advanced missiles and uninhabited aerial vehicles (UAVs) expired. The day before, Russia announced that it would no longer observe these limits and called on ‘European countries’ to abandon their own related restrictions on Iran. This raises questions, such as whether Iran will sell missiles or more capable UAVs to Russia for use against Ukraine and whether the countries will increase cooperation on missile and UAV technologies.
The Security Council imposed trade limitations affecting Iran’s missile and UAV programmes as part of the implementation of the Joint Comprehensive Plan of Action (JCPOA) on 14 July 2015, a deal sought by the permanent members of the Security Council plus Germany and the European Union to limit Iran’s nuclear activities and prevent it from acquiring nuclear weapons. Resolution 2231, adopted on 20 July 2015 to support JCPOA implementation, imposed limitations that went into effect 90 days later (on 18 October 2015, or ‘Adoption Day’), including on non-nuclear issues such as conventional-arms transfers, missiles and UAVs. These applied to all UN member states and could be lifted only with prior approval from the Security Council. The restrictions were time-limited, however. Restrictions on conventional arms transfers, which included sales or purchases of missiles and armed UAVs, expired in 2020; those on missiles and UAVs, described in Annex B, paragraphs three and four of the resolution, expired on 18 October 2023; and limitations on Iran’s nuclear activities will expire in October 2025.
The now-expired restrictions in Resolution 2231 applied to nuclear-capable ballistic missiles and any launches of these missiles (Annex B, paragraph three); they also prevented UN member states from participating in the supply, sale or transfer to or from Iran of any items, materials, equipment, goods or technologies described in the Missile Technology Control Regime (MTCR) (Annex B, paragraph four).
The differing definitions used in paragraphs three and four is important. The paragraph-three definitions are commonly understood to apply to the most-restricted ‘Category I’ systems designated by the MTCR: rockets and UAVs with a range of at least 300 kilometres and a payload capacity of at least 500 kilograms. Paragraph four, however, includes both ‘Category I’ and ‘Category II’ systems, including missiles and UAVs with a payload capacity under 500 kg. Thus, Iran was, until 18 October, prohibited from trade related to all guided or unguided rockets and UAVs with a range of 300 km or more.
France, Germany, Ukraine and the United Kingdom have accused Iran of violating paragraph-four limits by transferring UAVs to Russia. The UK presented evidence to the UN of Iranian missile and UAV transfers, including missiles, UAVs and related components seized at sea and recovered in Ukraine in May 2023. On 12 October 2023, the United States joined them and provided a briefing by its Defense Intelligence Agency demonstrating that Russia had deployed Iranian UAVs in Ukraine. Iran and Russia have refuted these claims, stating that the evidence is insufficient to prove UAVs transfers had occurred or that Russia had used Iranian-made or designed UAVs against Ukraine. Russia has even claimed that the MTCR guidelines are inapplicable, despite the fact that Resolution 2231 refers to MTCR definitions specifically in Annex B, paragraph four.
The EU, France, Germany, the UK and the US have said that they will continue to implement restrictions on Iran’s conventional-weapons trade as well as its trade in missiles and UAVs, despite the expiry of the restrictions in paragraphs three and four.
The UN’s ban on conventional-arms transfers involving Iran were described in Resolution 2231, Annex B, paragraph five; they expired on 18 October 2020, and after that time, Iran began a concerted effort to promote its defence exports. This included an overhaul of its defence-export website, an increased presence at international trade shows and a special permanent exhibition showcasing its defence products available for export.
Initially, it seemed that Iran was interested in exporting its ballistic missiles despite the UN prohibitions on doing so. It released English-language promotional material for several of its ballistic-missile designs, introduced new export designations for several systems and advertised the following tactical systems as available for export: the 300 km-range Fateh-110 (export designation BM-300), the 440 km-range Fateh-313 (BM-440), the 500 km-range Zoheir, the 700km-range Zolfaghar (BM-700), the 1,000 km-range Qiam (BM-1000), the 1,750 km-range Emad (BM-1750) and the 270 km-range anti-ship ballistic missile Khalij-e Fars (BM-270ST). Despite this marketing drive, no observed missile transfers from Iran to other UN member states have occurred since the expiry of the arms embargo (although Tehran has transferred systems to non-state allies such as Hizbullah). While Iranian officials have said that Tehran will transfer Fateh-110 or Zolfaghar missiles to Moscow, this does not appear to have occurred.
In a June 2023 interview, Seyyed Mahdi Farahi, deputy defence minister and former head of Aerospace Industries Organization, said that Iran had many potential customers for its missiles but that his ministry had to ‘follow the larger policy of the country’. This suggests that Iran has not engaged in missile transfers for political reasons. Farahi added that ‘with our other defence products like rifles, bullets and artillery we do not have the same type of restrictions’, a reference to the UN's restrictions on conventional-arms transfers ending in 2020.
Farahi’s claims about Iranian self-restraint contrast with the country’s well-documented history of ballistic-missile proliferation in the Middle East. It has transferred ballistic or cruise missiles to Damascus and non-state actors in Iraq, Lebanon, Yemen and potentially Syria, often in violation of international law and incurring significant political cost in the process. The most plausible explanation for this contradiction is that Iran’s missile-export policy is compartmentalised: Tehran is willing to share missiles with its ideological and security partners in the region irrespective of the political costs or international legal obligations, while exports beyond the so-called ‘Axis of Resistance’ are subject to additional considerations, including Resolution 2231 restrictions.
The expiry of Resolution 2231’s missile restrictions in October 2023 is therefore unlikely to have major implications for Iran’s regional proliferation with its traditional non-state allies, but it could catalyse Iranian ballistic and cruise-missile exports outside the region. The reputational costs for prospective buyers of Iranian missiles are now much lower. Iran may choose to export partial rather than complete systems or engage in technology transfer. In August, a defence official told Fars News Agency that Iran considers its readiness to transfer technology and engage in joint production a key comparative advantage on the international arms market.
Since September 2022, Iran has supplied Russia with Shahed-131 and Shahed-136 UAVs, becoming one of Russia’s only wartime arms suppliers. Russia reportedly requested the sale of Iranian ballistic missiles in October 2022; however, the absence of any Iranian ballistic-missile wreckage in Ukraine attests that this sale has not been completed. Notwithstanding, Moscow likely remains interested in Iranian missile systems to help replenish its stockpiles, evinced in September 2023 by Russian Minister of Defence Sergei Shoigu’s tour of a missile exhibition at the aerospace unit of the Islamic Revolutionary Guard Corps in Tehran. Iran and Russia are reportedly working towards a ‘long-term agreement’ on military and defence cooperation, likely in an attempt to strengthen their burgeoning military ties, which have previously suffered from the impact of sanctions and disputes over arms deliveries.
Moscow’s procurement of Iranian missile systems could have implications for the war in Ukraine. Early in the war, Russia failed to destroy critical Ukrainian targets due to constraints on its ability to launch strikes simultaneously and Moscow’s likely assessment that its operation would be completed quickly. As the war stalemated, Russia increased the number of strikes it conducted, especially against vulnerable Ukrainian assets such as its national infrastructure. But this has likely depleted Russia’s arsenal of precision-guided munitions, some of which are reliant on Western-made components. In response, Russia has increased its efforts to produce more systems and circumvent export controls such as the MTCR.
Russia is conceivably interested in the Fateh-110, Fateh-313 and Zolfaghar – all short-range ballistic missiles with ranges from 300–700 km. Similar Russian missiles have performed well against Ukrainian air defences. While subsonic land-attack cruise missiles have a poor record achieving military objectives in Ukraine, this has been in part due to poor mission planning and execution. They have proved more useful when supplemented by large numbers of Iranian direct-attack munitions, which are relatively inexpensive and have been deployed to place pressure on Ukrainian air defences. Moscow also may be interested in Iranian land-attack cruise missiles such as those in the 351/Quds/Paveh family, in part because they are likely cheaper than Russian equivalents.
According to US Central Command, Iran possesses the largest missile arsenal in the Middle East, with an estimated 2,500–3,000 missiles in its inventory. The size of Iran’s arsenal indicates that Tehran has the capacity for mass production and could supply Russia with a significant number of additional ballistic and cruise missiles, potentially adding firepower to Russia’s missile campaign against fixed targets. Other factors, however, (especially Russia’s limited intelligence, surveillance and reconnaissance capabilities and its slowness in detecting and disseminating target information) could ultimately limit the efficacy of procured Iranian missiles against Ukrainian targets.
This article is part of a series from the Missile Dialogue Initiative (MDI) focusing on selected missile and arms-control developments. The MDI aims to strengthen international discussion and promote a high-level exchange of views on missile technologies and related international-security dynamics.
24th October 2023
IISS experts on the expiry of UN limitations on Iran’s missile exports
Now that important UN Security Council restrictions have been lifted, will Iran begin exporting advanced missiles and UAVs to Russia for use against Ukraine?
Source: Ministry of Defence of the Russian Federation, CC BY 4.0 DEED
On 18 October 2023, the limits imposed by the United Nations Security Council on Iran’s trade in advanced missiles and uninhabited aerial vehicles (UAVs) expired. The day before, Russia announced that it would no longer observe these limits and called on ‘European countries’ to abandon their own related restrictions on Iran. This raises questions, such as whether Iran will sell missiles or more capable UAVs to Russia for use against Ukraine and whether the countries will increase cooperation on missile and UAV technologies.
Resolution 2231 limits
William AlberqueThe Security Council imposed trade limitations affecting Iran’s missile and UAV programmes as part of the implementation of the Joint Comprehensive Plan of Action (JCPOA) on 14 July 2015, a deal sought by the permanent members of the Security Council plus Germany and the European Union to limit Iran’s nuclear activities and prevent it from acquiring nuclear weapons. Resolution 2231, adopted on 20 July 2015 to support JCPOA implementation, imposed limitations that went into effect 90 days later (on 18 October 2015, or ‘Adoption Day’), including on non-nuclear issues such as conventional-arms transfers, missiles and UAVs. These applied to all UN member states and could be lifted only with prior approval from the Security Council. The restrictions were time-limited, however. Restrictions on conventional arms transfers, which included sales or purchases of missiles and armed UAVs, expired in 2020; those on missiles and UAVs, described in Annex B, paragraphs three and four of the resolution, expired on 18 October 2023; and limitations on Iran’s nuclear activities will expire in October 2025.
The now-expired restrictions in Resolution 2231 applied to nuclear-capable ballistic missiles and any launches of these missiles (Annex B, paragraph three); they also prevented UN member states from participating in the supply, sale or transfer to or from Iran of any items, materials, equipment, goods or technologies described in the Missile Technology Control Regime (MTCR) (Annex B, paragraph four).
The differing definitions used in paragraphs three and four is important. The paragraph-three definitions are commonly understood to apply to the most-restricted ‘Category I’ systems designated by the MTCR: rockets and UAVs with a range of at least 300 kilometres and a payload capacity of at least 500 kilograms. Paragraph four, however, includes both ‘Category I’ and ‘Category II’ systems, including missiles and UAVs with a payload capacity under 500 kg. Thus, Iran was, until 18 October, prohibited from trade related to all guided or unguided rockets and UAVs with a range of 300 km or more.
France, Germany, Ukraine and the United Kingdom have accused Iran of violating paragraph-four limits by transferring UAVs to Russia. The UK presented evidence to the UN of Iranian missile and UAV transfers, including missiles, UAVs and related components seized at sea and recovered in Ukraine in May 2023. On 12 October 2023, the United States joined them and provided a briefing by its Defense Intelligence Agency demonstrating that Russia had deployed Iranian UAVs in Ukraine. Iran and Russia have refuted these claims, stating that the evidence is insufficient to prove UAVs transfers had occurred or that Russia had used Iranian-made or designed UAVs against Ukraine. Russia has even claimed that the MTCR guidelines are inapplicable, despite the fact that Resolution 2231 refers to MTCR definitions specifically in Annex B, paragraph four.
The EU, France, Germany, the UK and the US have said that they will continue to implement restrictions on Iran’s conventional-weapons trade as well as its trade in missiles and UAVs, despite the expiry of the restrictions in paragraphs three and four.
Iranian hesitancy regarding ballistic-missile exports
Fabian HinzThe UN’s ban on conventional-arms transfers involving Iran were described in Resolution 2231, Annex B, paragraph five; they expired on 18 October 2020, and after that time, Iran began a concerted effort to promote its defence exports. This included an overhaul of its defence-export website, an increased presence at international trade shows and a special permanent exhibition showcasing its defence products available for export.
Initially, it seemed that Iran was interested in exporting its ballistic missiles despite the UN prohibitions on doing so. It released English-language promotional material for several of its ballistic-missile designs, introduced new export designations for several systems and advertised the following tactical systems as available for export: the 300 km-range Fateh-110 (export designation BM-300), the 440 km-range Fateh-313 (BM-440), the 500 km-range Zoheir, the 700km-range Zolfaghar (BM-700), the 1,000 km-range Qiam (BM-1000), the 1,750 km-range Emad (BM-1750) and the 270 km-range anti-ship ballistic missile Khalij-e Fars (BM-270ST). Despite this marketing drive, no observed missile transfers from Iran to other UN member states have occurred since the expiry of the arms embargo (although Tehran has transferred systems to non-state allies such as Hizbullah). While Iranian officials have said that Tehran will transfer Fateh-110 or Zolfaghar missiles to Moscow, this does not appear to have occurred.
In a June 2023 interview, Seyyed Mahdi Farahi, deputy defence minister and former head of Aerospace Industries Organization, said that Iran had many potential customers for its missiles but that his ministry had to ‘follow the larger policy of the country’. This suggests that Iran has not engaged in missile transfers for political reasons. Farahi added that ‘with our other defence products like rifles, bullets and artillery we do not have the same type of restrictions’, a reference to the UN's restrictions on conventional-arms transfers ending in 2020.
Farahi’s claims about Iranian self-restraint contrast with the country’s well-documented history of ballistic-missile proliferation in the Middle East. It has transferred ballistic or cruise missiles to Damascus and non-state actors in Iraq, Lebanon, Yemen and potentially Syria, often in violation of international law and incurring significant political cost in the process. The most plausible explanation for this contradiction is that Iran’s missile-export policy is compartmentalised: Tehran is willing to share missiles with its ideological and security partners in the region irrespective of the political costs or international legal obligations, while exports beyond the so-called ‘Axis of Resistance’ are subject to additional considerations, including Resolution 2231 restrictions.
The expiry of Resolution 2231’s missile restrictions in October 2023 is therefore unlikely to have major implications for Iran’s regional proliferation with its traditional non-state allies, but it could catalyse Iranian ballistic and cruise-missile exports outside the region. The reputational costs for prospective buyers of Iranian missiles are now much lower. Iran may choose to export partial rather than complete systems or engage in technology transfer. In August, a defence official told Fars News Agency that Iran considers its readiness to transfer technology and engage in joint production a key comparative advantage on the international arms market.
Russian interest in Iranian missile systems
Zuzanna GwaderaSince September 2022, Iran has supplied Russia with Shahed-131 and Shahed-136 UAVs, becoming one of Russia’s only wartime arms suppliers. Russia reportedly requested the sale of Iranian ballistic missiles in October 2022; however, the absence of any Iranian ballistic-missile wreckage in Ukraine attests that this sale has not been completed. Notwithstanding, Moscow likely remains interested in Iranian missile systems to help replenish its stockpiles, evinced in September 2023 by Russian Minister of Defence Sergei Shoigu’s tour of a missile exhibition at the aerospace unit of the Islamic Revolutionary Guard Corps in Tehran. Iran and Russia are reportedly working towards a ‘long-term agreement’ on military and defence cooperation, likely in an attempt to strengthen their burgeoning military ties, which have previously suffered from the impact of sanctions and disputes over arms deliveries.
Moscow’s procurement of Iranian missile systems could have implications for the war in Ukraine. Early in the war, Russia failed to destroy critical Ukrainian targets due to constraints on its ability to launch strikes simultaneously and Moscow’s likely assessment that its operation would be completed quickly. As the war stalemated, Russia increased the number of strikes it conducted, especially against vulnerable Ukrainian assets such as its national infrastructure. But this has likely depleted Russia’s arsenal of precision-guided munitions, some of which are reliant on Western-made components. In response, Russia has increased its efforts to produce more systems and circumvent export controls such as the MTCR.
Russia is conceivably interested in the Fateh-110, Fateh-313 and Zolfaghar – all short-range ballistic missiles with ranges from 300–700 km. Similar Russian missiles have performed well against Ukrainian air defences. While subsonic land-attack cruise missiles have a poor record achieving military objectives in Ukraine, this has been in part due to poor mission planning and execution. They have proved more useful when supplemented by large numbers of Iranian direct-attack munitions, which are relatively inexpensive and have been deployed to place pressure on Ukrainian air defences. Moscow also may be interested in Iranian land-attack cruise missiles such as those in the 351/Quds/Paveh family, in part because they are likely cheaper than Russian equivalents.
According to US Central Command, Iran possesses the largest missile arsenal in the Middle East, with an estimated 2,500–3,000 missiles in its inventory. The size of Iran’s arsenal indicates that Tehran has the capacity for mass production and could supply Russia with a significant number of additional ballistic and cruise missiles, potentially adding firepower to Russia’s missile campaign against fixed targets. Other factors, however, (especially Russia’s limited intelligence, surveillance and reconnaissance capabilities and its slowness in detecting and disseminating target information) could ultimately limit the efficacy of procured Iranian missiles against Ukrainian targets.
This article is part of a series from the Missile Dialogue Initiative (MDI) focusing on selected missile and arms-control developments. The MDI aims to strengthen international discussion and promote a high-level exchange of views on missile technologies and related international-security dynamics.
Author
William Alberque@walberque
Director of Strategy, Technology and Arms Control
AUTHOR
-
Sanoisin että seuraavat kohdat olivat minulle mielenkiintoisimpia:
- YK:n asettamat vientirajoitukset olivat voimassa aikavälin 14.7.2015 - 18.10.2023 mutta ne eivät estäneet Irania viemästä pitkän kantomatkan ohjuksia sekä droneja "kumppaneilleen" eri puolilla Lähi-itää (mm. Syyria, Yemen yms.) eli tämän ei koettu olevan ongelma heidän näkökulmastaan. Kuitenkin, kuten nähdään, Iran ei ole vienyt ballistisia ohjuksia Venäjälle. Jos olisi vienyt, niitä olisi käytetty ja sen jälkeen tästä olisi todisteet. Venäjä on ilmaissut kiinnostusta useampaankin kertaan, toistaiseksi tuloksetta. Iranilaisten kommentit kertovat artikkelin mukaan siitä, että tällainen vienti tai oikeammin viemättä jättäminen on ollut Iranin sisäinen poliittinen päätös: viennille ei ole teknisesti esteitä. Siitä seuraisi vähintään mainehaittaa, mutta todennäköisemmin myös muuta (esim. pakotteita). Ilmeisesti tämän on koettu olevan liian suuri hinta mikä on estänyt viennin. Selvästi tästä on pääteltävissä että Iranin kumppanit Lähi-idässä ovat tärkeämpiä, koska niiden tukeminen tehdään mainehaitasta, pakotteista yms. riskeistä huolimatta. Artikkelissa todetaan, että ei ole selvää, että Iran olisi välttämättä kiinnostunut myymään ohjuksia Venäjälle vaikka YK:n asettama vientirajoitus päättyikin
- US Central Command on arvioinut Iranin ohjusvarastojen kooksi 2 500 – 3 000 kpl ja lisäksi arvioidaan että heillä on massatuotantokapasiteettia, joista on laadittu avoimiin lähteisiin perustuva arvio huhtikuussa 2021 (LINKKI - avaa pdf-tiedoston). En ole ehtinyt lukemaan sitä vielä, mutta ainakaan nopealla silmäilyllä sen yhteenveto ei kerro arvioituja tuotantomääriä per vuosi eikä tiedostossa ole taulukkoa, joka kertoisi näistä.
- Venäjän arvioidaan olevan kiinnostunein Fateh-110, Fateh-313 ja Zolfaghar ohjuksista, jotka kaikki ovat lyhyen kantomatkan ballistisia ohjuksia (kantomatka 300–700 km)
- vaikka jonkinlainen kauppa tapahtuisi, ei ole selvää, millaisia vaikutuksia näillä toimituksilla olisi Ukrainan sodan kannalta. Venäjä on toistaiseksi osoittanut hidasta ja huonoa kykyä maalittaa syvällä selustassa olevia kohteita. Toisaalta Ukrainan kyky torjua iskuja on ollut hyvä. Näiden lisäksi ohjusten toimitusmäärällä olisi oma vaikutuksensa.
-
Tästä tuli mieleen Mark Galeottin yksi tuoreista podcast-jaksoista, se jossa hän pohti Israelin vaikeaa tilannetta ja Venäjän vaikutusta Hamasin hyökkäykseen (LINKKI). Hän EI usko että Venäjä on suuresti osallisena siinä eikä usko, että Venäjä haluaisi suursotaa Lähi-idässä. Hän sanoi että Venäjän johdolta meni kaksi päivää reagoida Hamasin hyökkäykseen ja Putin otti siihen kantaa neljä päivää sen jälkeen, minkä hän tulkitsi tarkoittavan epäröintiä (miten tulisi reagoida). Molemmat reaktiot olivat hyvin pehmeitä, ei syytetty ketään mistään eikä valittu selvästi puolta. Syy tähän on Galeottin mukaan siinä että Venäjä ja Putin haluaisivat olla arabien ja Israelin kumppaneita eli ei voida valita puolta.
Hänen mukaansa Iran ja Venäjä ovat monelta osin vastentahtoisia "kumppaneita" ja niillä on (varsinkin Lähi-idässä) usein täysin vastakkaiset tavoitteet. Venäjä tukee Syyriassa Assadia, koska kokevat että Assadin kaatuminen johtaisi siihen että Iran ja sen työrukkaiset saisivat maan valtaansa. Venäjä ei halua tätä. Venäjä ei yleisemmin halua että Iran saisi vahvemman aseman ja roolin Lähi-idässä. Toisaalta Iran on hyödyllinen "kumppani" koska sillä on sellaisia aseita joita Venäjä tarvitsee. Galeottin mukaan "kumppanuus" onkin enemmän myyjän ja ostajan välistä touhua, ilman laajempia strategisia merkityksiä.
Galeottin mukaan Venäjä haluaa "sopivan määrän konflikteja" koska ne antavat tilaisuuden myydä aseita ja tilaisuuden pelata "eri toimijoita" toisiaan vastaan. Rauha Lähi-idässä olisi heidän näkökulmastaan huono asia, mutta hän on sitä mieltä että toisaalta suursota Lähi-idässä ei ole Venäjän tahtoma asia. Se on vaikeasti hallitavissa, ellei jopa mahdotonta hallita.
Galeotti ei sanonut tätä, mutta minä sanon: on mahdollista että suursodan riski Lähi-idässä saa Iranin vähentämään asetoimituksia Venäjälle, millä olisi suora vaikutus Venäjän strategisten iskujen kykyyn. Tällaisesta on ollut merkkejä viimeisen kahden ja puolen viikon aikana, koska Shahed-136/131 iskut ovat vähentyneet selvästi - tosin eivät ole loppuneet kokonaan. Voisi olla merkki näiden toimitusten pienentymisestä, mutta on liian aikaista sanoa näin varmuudella.
Viimeksi muokattu:
"Ukrainan taipumus tappaviin operaatioihin on lehden mukaan vaikeuttanut yhteistyötä CIA:n kanssa ja aiheuttanut epävarmuutta joidenkin Ukrainan ja Yhdysvaltain viranomaisten keskuudessa."
WP: Ukrainan turvallisuuspalvelu oli Darja Duginan murhan takana
Yhdysvaltalaislehden mukaan Darja Duginan autopommi-iskun takana oli Ukrainan turvallisuuspalvelu.www.iltalehti.fi
Eli salamurhat on OK kun Yhdysvallat tai Israel suorittaa niitä, mutta jos Ukraina on samoissa hommissa niin tulee vaikeuksia.
tienvarsipummi
Ylipäällikkö
Päivän luvut:
Antares
Respected Leader
Valko-Venäjän Mazyrissä kuultiin aamulla kova pamaus, mahdollisesti räjähdys. Mahdollisesti sitä edelsi viheltävä ääni.
Virallinen vastaus toistaiseksi: ei mitään nähtävää, hajaantukaa.
Aikaisemmin on spekuloitu että ryssä pyrkisi lavastamaan jonkinlaisen false flag -operaation, jotta voisi (yrittää) provosoida Valko-Venäjän mukaan sotaan. Yli 600 päivää sodittu, Valko-Venäjä ei ole osallistunut (paitsi toki antanut lentokenttiä ja tukikohtia ryssän käyttöön sekä luovuttanut varastoistaan ohjuksia, tykistön laukauksia, panssarivaunuja yms.).
Parasta pitää silmät ja korvat auki, varsinkin jos ryssä tarttuu tähän ja alkaa lyömään rumpua. Jos kaikki ovat asiasta hiljaa, silloin voinut olla jokin vahinko josta halutaan vaieta.
An explosion was heard in Mazyr early in the morning.
Flagshtok reports that the sound of an explosion was heard at around 04:00 in several districts of Mazyr. According to some reports, before this local residents also heard a whistling sound.
The Ministry of Emergency told journalists:
“I can’t answer this question, everything is calm here. It could be... maybe hooligans were playing around, something loudly banged. We are calm, everything is fine, there is nothing to worry about.”
Virallinen vastaus toistaiseksi: ei mitään nähtävää, hajaantukaa.
Aikaisemmin on spekuloitu että ryssä pyrkisi lavastamaan jonkinlaisen false flag -operaation, jotta voisi (yrittää) provosoida Valko-Venäjän mukaan sotaan. Yli 600 päivää sodittu, Valko-Venäjä ei ole osallistunut (paitsi toki antanut lentokenttiä ja tukikohtia ryssän käyttöön sekä luovuttanut varastoistaan ohjuksia, tykistön laukauksia, panssarivaunuja yms.).
Parasta pitää silmät ja korvat auki, varsinkin jos ryssä tarttuu tähän ja alkaa lyömään rumpua. Jos kaikki ovat asiasta hiljaa, silloin voinut olla jokin vahinko josta halutaan vaieta.
An explosion was heard in Mazyr early in the morning.
Flagshtok reports that the sound of an explosion was heard at around 04:00 in several districts of Mazyr. According to some reports, before this local residents also heard a whistling sound.
The Ministry of Emergency told journalists:
“I can’t answer this question, everything is calm here. It could be... maybe hooligans were playing around, something loudly banged. We are calm, everything is fine, there is nothing to worry about.”
Antares
Respected Leader
Putinin Venäjä on rakentunut hyvin pitkään yhden miehen ympärille. Toki hänellä on lähipiirinsä ja sen ympärillä lisää vaikuttajia, mutta lopulta kyse on Putinista itsestään.
Jos Putin kuolee, sota ei lopu, mutta se nopeuttaisi Ukrainan voittoa, sanoo Mykhailo Podolyak.
Minä olen samaa mieltä: vaikka Putinin lähipiirissä onkin samanmielisiä, se ei tarkoita että seuraajasta olisi yksimielisyyttä tai että siitä olisi välttämättä edes keskusteltu. Putin on toistaiseksi korvaamaton. Jos Putin kuolee, ei voida olla varmoja etteikö siitä seuraisi valtataistelua ja sisäisiä järistyksiä. Arvaan että tsaariksi tsaarin paikalle olisi useampi pyrkijöitä kuin yksi mies. Mikä tarkoittaa että kullakin ehdokkaalla on oma tukiverkkonsa ja kannattajansa.
Joku voisi sanoa että "Venäjä on niin hyvin johdettu mafiavaltio että tällaisista asioista kyetään sopimaan" mutta en olisi tuosta niin varma. Perinteisesti, olipa kyse kuningaskunnista tai perheyrityksistä, vallanvaihtoa on vaikea järjestää ja sopia ilman että siitä tulisi riitaa.
Tästä syystä olen kannattanut sitä että Putin tulisi salamurhata. Helpommin sanottu kuin tehty, tämä on totta, mutta mikään ei ole koskaan mahdotonta. Salamurhan seuraukset voisivat hyvinkin olla suuri Venäjän sisäinen sekasorto ja osaksi sen takia Ukrainan sodan nopeampi päättyminen. Ehkä näin, ehkä ei, mutta kokeilemisen arvoinen juttu, sanoisin.
If Putin dies, the war will not end, but it will accelerate Ukraine's victory, said adviser to the head of the Office of the President of Ukraine Mykhailo Podolyak
"This will trigger certain coup processes in Russia: elites will start killing each other in the struggle for power."
Jos Putin kuolee, sota ei lopu, mutta se nopeuttaisi Ukrainan voittoa, sanoo Mykhailo Podolyak.
Minä olen samaa mieltä: vaikka Putinin lähipiirissä onkin samanmielisiä, se ei tarkoita että seuraajasta olisi yksimielisyyttä tai että siitä olisi välttämättä edes keskusteltu. Putin on toistaiseksi korvaamaton. Jos Putin kuolee, ei voida olla varmoja etteikö siitä seuraisi valtataistelua ja sisäisiä järistyksiä. Arvaan että tsaariksi tsaarin paikalle olisi useampi pyrkijöitä kuin yksi mies. Mikä tarkoittaa että kullakin ehdokkaalla on oma tukiverkkonsa ja kannattajansa.
Joku voisi sanoa että "Venäjä on niin hyvin johdettu mafiavaltio että tällaisista asioista kyetään sopimaan" mutta en olisi tuosta niin varma. Perinteisesti, olipa kyse kuningaskunnista tai perheyrityksistä, vallanvaihtoa on vaikea järjestää ja sopia ilman että siitä tulisi riitaa.
Tästä syystä olen kannattanut sitä että Putin tulisi salamurhata. Helpommin sanottu kuin tehty, tämä on totta, mutta mikään ei ole koskaan mahdotonta. Salamurhan seuraukset voisivat hyvinkin olla suuri Venäjän sisäinen sekasorto ja osaksi sen takia Ukrainan sodan nopeampi päättyminen. Ehkä näin, ehkä ei, mutta kokeilemisen arvoinen juttu, sanoisin.
If Putin dies, the war will not end, but it will accelerate Ukraine's victory, said adviser to the head of the Office of the President of Ukraine Mykhailo Podolyak
"This will trigger certain coup processes in Russia: elites will start killing each other in the struggle for power."
Vuosikaudet on peloiteltu sillä, että jos Putin syrjäytetään, niin seuraaja voi olla VIELÄ PAHEMPI. Tämä on selvästi ollut Venäjän propagandaa, jota se on melko menestyksekkäästikin levittänyt lännessä.
Itse olen aina ollut sitä mieltä, että muutos on mahdollisuus, ja todennäköisesti asiat ei ainakaan huonommiksi mene vallan vaihtuessa. Ukrainan sota on ollut pitkälti Putinin oma projekti, eikä ole mitenkään selvää, että muut ovat lähtökohtaisesti ihan yhtä innostuneita tästä projektista. Lisäksi Putinin kaltaisen henkilökultin luominen ei ole mikään "kolmen päivän erikoisoperaatio", vaan siinä kestäisi VUOSIA tai VUOSIKYMMENIÄ, ja sillä välillä kyllä tällainen pyrkyri ehtisi jo helposti tippua ikkunasta.
Putinin jälkeen voi siis tapahtua mitä vaan, mutta varmasti jotain muuttuu.
Jokerivaihtoehto: Putinin kaksoisolennot jatkaisivat "putinina" toistaiseksi... Ja todellinen valta olisi jossain kulissien takana. Mutta pysyisikö tuollainen salassa pitkään? Jaa-a. Ehkä vain siirtymävaiheen ratkaisu.