sitä kirottua propagandaa taas vaihtelun vuoksi:
New Eastern Outlook on julkaissut merkittävän ja kattavan analyysin Ukrainan kriisistä: ''Kansainvälinen yhteisö on siirtymässä maailmanlaajuisen epävakauden aikakauteen. Samalla Neuvostoliiton romahtamisen synnyttämä yksinapainen maailma on väistymässä menneisyyteen.''
Lähde: Vladimir Jevsejev / New Eastern Outlook
Käännös: Ville Kyrönlahti
25.3.2014, Verkkomedia.org
Ukraina: Yhdysvaltojen strateginen virhe
Yksinapaisuuden syrjäytyminen olisi tapahtunut ennemmin tai myöhemmin, Yhdysvallat vain nopeutti muutosprosessia merkittävästi puuttumalla tylysti Ukrainan sisäisiin asioihin.
Kyllä, se oli nimenomaan Washington, joka työnsi Ukrainan hajoamisen partaalle asettamalla panoksensa äärinationalisteille. Tämä mahdollisti selkärangattoman
Viktor Janukovitshin syrjäyttämisen, joka edeltäjiensä tapaan välitti vain omasta hyvinvoinnistaan.
Samaan aikaan Ukrainalla ei ollut näköpiirissään yhtään jatkajaehdokasta. Maa näyttää olevan vakaalla tiellä kohti romahdusta. Ukrainaa ei pelasta liittyminen Euroopan unioniin, ei tuhoisin ehdoin sovitut länsimaiset lainat, eikä myöskään tulevat presidentinvaalit.
Ukrainan yhteinäisyyden voi taata ainoastaan maan muuttuminen liittovaltiksi. Sen sijaan Maidanin radikaaleista muodostuva Kiovan uusi hallitus toteuttaa – Oikean sektorin muodossa – poliittista sortoa rajoittamalla voimakkaasti venäjänkielisen väestön ja muiden vähemmistöjen oikeuksia. Samalla se järjestää erilaisia provokaatioita ja rikkoo kansainvälistä oikeutta.
Yhdysvallat ja sen eurooppalaiset kumppanit tukivat Kiovan uutta hallitusta välittömästi – ja vielä täysin ehdoitta. Tämä on vakuuttanut monet heidän suorasta osallisuudesta sotilasvallankaappauksen, joka tulkittiin jostain syystä Viktor Janukovitshia vastaan kohdistuneeksi vallankumoukseksi.
Jos analysoi Kiovan tapahtumia riittävän tarkasti – eli Maidanin koostumusta ja Supreme radan viimeaikaisia toimia – käy ilmi, että pieni määrä nationalisteja yrittää toteuttaa tahtoaan koko Ukrainan kansaa kohtaan.
Tällaisessa tilanteessa Venäjä oli pakotettu toimimaan, ei valtaamalla Ukrainan alueita, vaan varmistamalla venäjänkielinen väestön turvallisuus. Krim oli sisällissodan partaalla siitä lähtien kunKrimin tataarit muodostivat rinnakkaisviranomaisuuksia. Nähtävästi heillä oli myös aseita.
Vuoden 2001 väestölaskennan mukaan tataarien lukumäärä oli vain 245 000 Krimin koko 2,4 miljoonaisesta väestöstä. Maidanin esimerkkiä seuraten ja Turkin hiljaista tukea nauttien, Krimin tataarit olivat valmiita tarttumaan valtaan Krimin autonomisessa tasavallassa.
Turvautuen tuttavalliseen Venäjään sekä paikallisten laajaan tukeen Krimin viranomaiset onnistuivat lamauttamaan niemimaan epävakauttamisyritykset, joiden taustalla oli yksittäiset Krimin tataariedustajat sekä Kiovan uusi hallitus. Tämä loi Krimin asukkaille olosuhteet toteuttaa ilmaisunvapauttaan – kansanäänestyksen muodossa – kuin omaa kohtaloa eurooppalaisiin standardeihin nojautuen.
Venäjää vastaan käynnistetty informaatiosota on mahdollistanut kielteisten asenteiden muodostumisen lännessä presidentti
Vladimir Putinia ja hänen ulkopolitiikkaa kohtaan. On ollut myös havaittavissa selviä yrityksiä mustamaalata Venäjän federaatiota, jonka väitetään toimillaan uhkaavan naapurivaltioita pyrkien liittämään niitä itseensä.
Samalla kuitenkin unohdetaan, että länsi esitti kielteistä roolia Jugoslavian hajoamisprosessissa – Kosovon ja Metohijan irtaantumisessa. Vastaavia toimia toteutettiin muillakin alueilla, jotka johtivat muun muassa – de facto – Libyan ja Irakin hajoamiseen.
On selvää, että Ukrainan ja Krimin tapahtumilla on vakavia vaikutuksia ei ainoastaan Euroopan turvallisuuteen, vaan myös Lähi-idän, Keski-Aasian ja Kaukasuksen syrjäseutuihin.
Ensinnäkin, tässä jyrkässä Venäjän ja lännen välisessä vastakkainasettelutilanteessa meidän ei tulisi lainkaan unohtaa ydinaseiden vähentämistä, molemminpuolista luottamusta sotilaallisalaan sekä yhteisesti käsiteltyjä ongelmia ydinaseiden leviämistä koskien. Tämä johtaa asekilpailuun ja estää samalla pyrkimykset luoda ratkaisu Syyrian ja Afganistanin kriiseihin sekä muihin alueellisiin turvallisuuskysymyksiin.
Toiseksi, kun otetaan huomioon USA:n ja EU:n Venäjään kohdistuvat poliittiset ja taloudelliset pakotteet, yrittää Moskova kompensoida menetyksiään lisäämällä yhteistyötä Kiinan, Japanin, Turkin ja Iranin kanssa. Vuorovaikutus lienee lupaavinta Iranin kanssa, jonka puitteissa Iranista viedyn öljyn vastikkeeksi maahan tuodaan venäläisiä hyödykkeitä.
Iranilaisen öljyn vientivolyymi alkaa 100-200 tuhannesta barrelista raakaöljyä päivässä, mutta tulevaisuudessa se voi nousta jopa 500 000 barreliin. Osa tästä öljystä tullaan uudelleen viemään Venäjältä Kiinaan, jonka avulla se voi lisätä iranilaisen öljyn ostoa merkittävästi, ilman paheksuttavia suhteita Washingtoniin.
Venäjä ja Iran tekevät yhteistyötä myös ydinvoiman alalla. Venäjä saattaa aloittaa lähitulevaisuudessa ei vain toisen, mutta myös kolmannen voimalayksikön rakentamisen Bushehrin ydinvoimala-alueella. Tämä saattaa edustaa jatkoa vastikään allekirjoitetulle sopimukselle, jonka mukaan alueen ensimmäinen yksikkö tullaan rakentamaan loppuun.
Täytyy muistaa, että Iran on täyttänyt uskollisesti – sen ja kuuden muun kansainvälisen välittäjän – toimintasuunnitelman ensimmäisen vaiheen ratkaistakseen maata koettelevan ydinvoimakriisin. Sopimus allekirjoitettiin Genevessä 24. marraskuuta 2013, joka heijastui myös IAEA:n pääjohtajan asiaa käsittelevään raporttiin.
Osapuolia kiinnostaa erityisesti myös sotilaallinen ja tekninen yhteistyö, jota rajoittaa YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1929. Tästä tekee poikkeuksen Venäjän presidentin asetus numero 1154 ("toimenpiteistä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1929 toimeenpanosta 9.6.2010"), jonka mukaan mikään ei estä toimittamasta ilmapuolustusjärjestelmiä Iraniin.
Asetuksen mukaan oli kiellettyä toimittaa maasta ilmaan laukaistavia (SAM) S-300-ohjuksia Iraniin. Jälkimmäinen johti neljän miljardin dollarin vaatimuksiin (International Court of Arbitration) Venäjän valtion omistamalta Rosoboronexportilta. Lopullisesti kysymys saattaa ratketa (SAM) S-400-toimitusten toteutuessa Iraniin, joka tulee laajentamaan merkittävästi Venäjän ase- ja sotatarvikkeiden vientitoimituksia.
On olemassa muitakin yhteisten intressien aloja, joilla voidaan allekirjoittaa merkittäviä sopimuksia nopeassa aikataulussa. Venäjän ja Iranin kahdenvälinen kauppa – jonka suuruus on nyt noin 2 miljardia dollaria vuodessa – voi moninkertaistua.
Ennen kaikkea, Venäjä on valmis rakentamaan strategista kumppanuutta Iranin kanssa. Virallisesti tämä saatetaan julkistaa presidentti Putinin Iranin vierailun yhteydessä tai hänen ja presidentti
Rouhanin tapaamisen yhteydessä Kaspianmeren maiden huippukokouksessa Astrahanissa, joka pidetään kuluvan vuoden syyskuussa.
Tämän myötä Venäjän rooli Lähi-idässä tulee muuttumaan perusteellisesti, samoin päättäväisyys Syyrian kriisissä ja Afganistanin kysymyksessä.
Kolmanneksi, Venäjän ja Iranin suhteiden vahvistaminen sekä oletettavasti myös Iranin ja Turkin suhteiden paraneminen antavat mahdollisuuden muodostaa sitoutumaton turvajärjestelmä aluksi Etelä-Kaukasukselle. Sen mahdollistamiseksi lienee suotavaa pitää lähitulevaisuudessa Venäjän, Iranin ja Turkin kesken kolmikantaneuvotteluita, joiden myötä voidaan löytää yhteisiä lähestymistapoja alueen konfliktien ratkaisuun. Tällä tavoin mahdollistetaan uuden alueellisen turvallisuuskonseptin järjestely.
Lopputuloksena on mahdollista ei vain välttää uusi sota Etelä-Kaukasiassa, vaan myös luoda suotuisa ympäristön ongelmien ratkaisemiseksi Vuoristo-Karabahissa, Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa.
Neljänneksi, Venäjän ja Kiinan suhteiden vahvistuminen – ja jopa tuleva liittolaisuus tietyissä olosuhteissa – on väistämätöntä. Tämä merkitsee moninapaisen maailman syntymistä, jossa länsi ei enää ole hallitseva osapuoli.
Näin ollen Yhdysvallat teki strategisen virheen saattaessaan alulle Kiovan aseellisen vallankaappauksen. He toivoivat heikentävänsä Venäjää ja sen käynnistämää integraatioprosessia entisillä neuvostoalueella ohjaamalla Ukrainaa kohti länttä. Todellisuudessa Washington tulee saavuttamaan juuri päinvastaisen lopputuloksen.
Suhteiden vahvistuessa merkittävästi Kiinan, Iranin, Turkin ja muutamien muiden maiden kanssa, tulee Venäjä olemaan yksi moninapaisen maailman keskuksista, jonka edut amerikkalaisten on otettava huomioon.
Käännös: Ville Kyrönlahti
