Venäjällä ei ole resursseja Ukrainan valtaamiseen ja miehitykseen. Loppuviimeksi Ukraina on varsin yhtenäinen kansa (ja yhtenäisellä alueellaan asuva) jossa 45:stä miljoonasta kansalaisesta n. 80%:ia on kansallisuudeltaan ukrainalaisia. Vaikka heillä on vuosisatoja kestänyt yhtenäisyys Venäjän kanssa sieltä löytyy myös paljon vanäläisvastaisuutta. Siihenkin on hyvin vahvoja historiallisia syitä. Nykyinen Venäjän johtama sota kaikkine raakuuksineen itsenäistä Ukrainaa vastaan on romuttanut suurimman osan (jollei kokonaan) ainakin ukrainalaisen enemmistön venäläissympatioista.
Kaikki merkit näyttävät siihen suuntaan että Venäjän nykyinen, Putinin johtama diktatuuri-hallinto, tulee lähivuosina menettämään valtansa myös Venäjällä. Sitä ennen voidaan nähdä monenlaisia agressioita niin omaa kansaa kuin ulkopuolisiakin kohtaan. Erityisesti hankaluuksien kohteeksi saattavat joutua Venäjälle investoineet länsimaiset yritykset. Tämä uhka näkyy konkreettisesti käytännössä. Pako on jo alkanut. Jää nähtäväksi koska Suomen poliitikot tajuavat mitä Venäjällä on tapahtumassa.
Näen asian hiukan toisin eli Venäjällä olisi mahdollisuus sellaiseen sotilaalliseen ratkaisuun, jossa Ukraina joutuu kirjoittamaan antautumisasiakirjan (eri asia on sitten se kuinka länsi tällaiseen asiaan suhtautuu vai onko ainoa reagointi sanallinen tuomitseminen ja sanktiot) eli tämä olisi ns. sotilaallinen ratkaisu taisteluiden lopettamiseksi ja tässä kohdin näen Venäjällä edun. Sillä on mahdollisuus siihen toisin kuin Ukrainalla, jonka en usko kykenevät ratkaisemaan taistelua sotilaallisesti niin kauan kun Venäjä on osallisena sodassa.
Sen sijaan edellisestä erottaisin sen mitä antautumisesta voi seurata tai seuraa, riippuen siitä päättyykö antautuminen koko Ukrainan miehittämiseen vai esim. tietyn alueen eli vaikkapa Donbass ja maakäytävä Krimille eli miehittäminen käsittäisi pääasiassa ne alueet joilla on huomattavan paljon venäläisväestöä - joskaan kaikkialla he eivät ole lähelläkään enemmistöä tai edes merkittävän suuri vähemmistönä. Jos Venäjä saa haltuunsa vain Donbassin alueen ja maakäytävän Krimille, alueen hallussa pitäminen on mahdollista - joskin todella kallista ja alueellinen tilanne on epäilemättä hyvin epävakaa, suoranaista sotaa ei välttämättä ole, mutta en laisinkaan ihmettele etteikö jonkin sortin siviilivastarintaa harjoitettaisi ja tietenkin alueen moni miljoonainen ukrainalaisväestö toisi Moskovalle todellisen ongelman - vaikka väestöstä tuolloin varmasti huomattava osa pakkaisi omaisuutensa ja lähtisi lopullisesti länteen.
Mutta tilanne olisi Moskovan kannalta moninkertaisesti ongelmallisempi jos se joutuisi miehittämään koko maata, tuolloin n. 44 miljoonan asukkaan Ukrainan hallitseminen olisi äärimmäisen vaikea ja kallis tehtävä ja mitä kauemmas länteen edetään sitä suurempi osuus väestöstä on selkeästi ukrainalaisia ja enemmistön kielenä on ukraina, venäjällä ei enää pärjääkään niin hyvin mitä idässä tai Mustanmeren rannikkokaistaleella Krimiltä Odessaan. Dneprin varrellakin tilanne on jo sellainen, että selkeä enemmistö puhuu ukrainaa - moni osaa kyllä venäjää, mutta etnisesti venäläisten osuus on huomattavasti pienempi mitä Donbassin alueella. Kiova on sikäli poikkeus, että siellä puhutaan myös paljon venäjää vaikka ukraina on hallitseva kieli, syyt lähinnä historialliset ja perityvät ainakin neuvostoajoilta. Mutta etnisesti venäläisiä siellä ei kuitenkaan ole kuin reilut 10 %.
Ja nähtyään mitä venäläismiehitys saa aikaan idässä, millaisia "kansantasavallat" ovat en laisinkaan ihmettele, että miehitetyssä maassa alkaisi sissisota ja erilaiset nationalistiset ryhmittymät operoisivat venäläismiehittäjiä vastaan. Ja tämä miehittäminen voisi sitten johtaa siihen, että vaikka Venäjä saavutti "sotilaallisen ratkaisun" eli Ukraina antautui, miehitys tulisi niin kalliiksi ettei Moskovalla ole sellaiseen tällä hetkellä varaa. Minun on vaikea nähdä, että Moskova haluaisi koko Ukrainan, koska tuolloin mahdollisuus ajautua pitkään sotaan erilaisia sissiryhmiä vastaan on huomattavan suuri - sen sijaan rajoitetumpi tavoite idässä on selkeästi toteuttamiskelpoinen (vaikkakin taloudellisesti äärimmäisen kallis). Mutta toisaalta Putin ei ole toiminut tähänkään mennessä meidän (minun) näkökulman mukaan loogisesti ja järkevästi, joten onko sellaista odotettavissa jatkossakaan?
Venäjän tulevaisuuden spekuloinnin jätän tällä erää väliin, totean kuitenkin sen, että kovin harvoin (jos koskaan) diktatuurit tai semidiktatuurit ovat ikuisia olleet. Onko Venäjällä edessä uusi vallankumous tämän vuosikymmenen kuluessa vai vasta seuraavan? Vaikea sanoa, mutta ennemminkin pidän ihmeenä sitä, jos maassa ei mitään todellista mullistusta tämän tai seuraavan vuosikymmenen aikana tapahdu.
vlad.