Kyiv Independent on haastatellut sotilaita, jotka ovat olleet mukana perustamassa Ukrainan sillanpääasemaa Krynkyn kylän lähistolle Venäjän miehittämällä Dneprjoen itärannalla. Operaatiota on pidetty Ukrainan vastahyökkäyksen yhtenä onnistumisena, vaikka Ukraina ei ole pystynytkään jatkamaan etenemistään alueella.
Sotilaat kertovat, kuinka joen ylitys on vain alkua. Kun venäläiset havaitsevat ukrainalaiset, he jahtaavat ukrainalaisia FPV-droneilla tai pudottavat kranaatteja joukkojen päälle. Mikäli ukrainalaissotilaat pääsevät hengissä joen yli, he joutuvat tarpomaan satoja metrejä suomaastossa ja vedessä ilman mitään suojaa kranaatinheittimiltä, tykistöltä, tankeilta, droneilta ja lentokoneilta. Ukrainalaiset pitävät etäisyyttä toisiinsa, jotta ainakin yksi selviytyisi ja voisi pyytää evakuoinnin.
Ukraina on onnistunut tunkeutumaan noin 2,5 kilometriä joen rannalta sisämaahan, mutta sillanpääaseman pitäminen vaatii valtavaa riskinottoa, sillä ammuksista, droneista, veneistä ja erikoiskalustosta on pulaa. Moni kutsuu tehtävää "itsemurhatehtäväksi".
- Ihmisiä kuolee, kun he pitävät kiinni raunioista, sanoi radiotiedustelujoukkueen johtaja Petro, 47.
Petro muun muassa kuvailee, kuinka löysi kaksi kranaatinheitiniskussa kuollutta sotilasta. 11-henkiseen ryhmään oli isketty pian sen jälkeen, kun he nousivat maihin. Petro kertoi myös 30 hengen tiedustelujoukkueesta, joka oli mennyttä ensimmäisen kuukauden aikana. Vain kaksi joukkueeseen kuulunutta sotilasta osallistui taisteluihin vielä marraskuun lopussa. Suurin osa muista oli kuollut operaation aikana.
- Olen melkein saavuttanut rajan, ettei ole enää voimia (jatkaa henkisesti), Petro sanoi.
- Tunteet kasaantuvat ja jossain vaiheesa ne läikkyvät yli. Rehellisesti sanottuna pelkään tätä.
Sotilaat eivät odota, että rintamalinja juuri muuttuisi tulevien kuukausien aikana. He kuitenkin pelkäävät, mikä heitä odottaa.
- Meiltä voi loppua ihmiset...kaikkialla.
IS
www.hs.fi
