Ukrainan konflikti/sota

Venäjällä ehdotus ikärajan nostamisesta. 65 vuoteen asti voisi joutua rintamalle, upseerit 70 vuoteen asti.

Jutussa luki että miehillä keskimääräinen elinikä 64.2 vuotta.
Tässähän yhdistyy Venäjän kannalta pari hyödyllistä asiaa: rintamalle saadaan lisää lihaa ja samalla ratkaistaan eläkeongelma: eläkeläisten ja maksettavien eläkkeiden määrä tipahtavat radikaalisti, kun venäläismiehet ovat kuolemaansa saakka rintamalla!
 
Miten se Lend & Lease:n käyttöönotto? Mitä esteitä siinä olisi jos Biden näin päättäisi?
Ongelma on siinä, että tuo Lend & Lease ei ole enää voimassa. Sen meni umpeen edellisen budjettikauden umpeutuessa syyskuun lopussa eikä sitäkään ole saatu uusittua kongressin Ukraina-tuen ollessa jumissa. Mikäli se olisi ollut voimassa niin sitä olisi varmaan jo käytetty. Toisaalta sitä ei myöskään missään vaiheessa käytetty sen ollessa voimassa, koska samaan aikaan oli myös käyttämättä hyväksyttyä tukipakettia.
 
Ongelma on siinä, että tuo Lend & Lease ei ole enää voimassa. Sen meni umpeen edellisen budjettikauden umpeutuessa syyskuun lopussa eikä sitäkään ole saatu uusittua kongressin Ukraina-tuen ollessa jumissa. Mikäli se olisi ollut voimassa niin sitä olisi varmaan jo käytetty. Toisaalta sitä ei myöskään missään vaiheessa käytetty sen ollessa voimassa, koska samaan aikaan oli myös käyttämättä hyväksyttyä tukipakettia.
Eli L&L saaminen voimaan vaatii taas samat väännöt kuin tämän Ukrainapaketinkin kanssa?


Sitä ei siis Biden voi yksinään ottaa käyttöön/voimaan?
 
Ongelma on siinä, että tuo Lend & Lease ei ole enää voimassa. Sen meni umpeen edellisen budjettikauden umpeutuessa syyskuun lopussa eikä sitäkään ole saatu uusittua kongressin Ukraina-tuen ollessa jumissa. Mikäli se olisi ollut voimassa niin sitä olisi varmaan jo käytetty. Toisaalta sitä ei myöskään missään vaiheessa käytetty sen ollessa voimassa, koska samaan aikaan oli myös käyttämättä hyväksyttyä tukipakettia.
Biden ei voi päättää Lend-leasen käyttämisestä.

Ukraina voi, ja he eivät halunneet käyttää, koska se lisää Ukrainan valtion velkaa.

"In reality, lend-lease never worked at all, because the United States already gave Ukraine weapons, and without any payment and conditions, which was purely economically more profitable for Kiev than lend-lease", - this is how the White House explained the non-use of lend-lease, reports "Country.ua»

Omasta mielestäni Ukrainan olisi pitänyt käyttää sitä täysin surutta, koska lopulta ne velat olisi kuitattu. Nyt olisi armottomasti materiaalia Ukrainalla jolla iskeä.

 
Tämä erottaa nämä vanhat republikaanit ja uudet magapellet. Romney ymmärtää täydellisesti mistä on kyse ja miksi USAn on kannettava osansa tässä. Tuo trumppilainen perseily ja puheet johonkin kuplaan eristäytymisestä maana on niin vajaita juttuja, että vain elon musk voi sellaisia ostaa.. ja tietty putler.

Ei sitä ikinä voisi uskoa näkevänsä tällaista aikaa, että republikaanit ("punaniskaiset ultrapatriootit") ovat täysin metsässä ajatuksineen kun taas demokraatit ("soijalatte wokehölmöt") ovat selvästi tässä asiassa oikeassa. Ongelman ydin onkin tässä: vastustetaan vain vastustamisen vuoksi, vaikka tiedetään olevan täysin väärässä.

Toivottavasti nuo oikeat patriootit kuten Romney saisivat kannatusta ja republikaanit voisivat palata 10 vuotta ajassa taaksepäin ja voisin taas suomalaisenakin heitä arvostaa. Ja ennen kaikkea saisivat tuo apupaketin läpi ja vähän enemmän. Kuten sanottua, jenkkien armeijan _vuosibudjetista_ on annettu prosentin luokkaa Ukrainaan 2 vuoden aikana. Jospa joku päättäisi antaa vaikka 2 prosenttia, jo siinä örkkejä vietäisiin.. ja ilman yhtäkään jenkkisotilasta.

Magalaiset näkevät Venäjän ideologisena hengenheimolaisena eivätkä siksi koe suurta syytä asettua Venäjää vastaan. Heillä on kuva siitä, että Venäjä on perinteisiin arvoihin uskova yhteiskunta jossa ei ole kriittistä rotuteoriaa, muunsukupuolisia, homopropagandaa tai muutakaan wokea, eikä myöskään vegaaneita tai muuta ilmastohysteriaa, jossa on toimiva turvallisuuskoneisto sekä vahva johtaja joka asettaa oman kansan aina etusijalle. Magalaisen silmissä tuki Ukrainalle on liberaalien juttu siinä missä vaikka Pride-paraati tai koronarokote.
 
Biden ei voi päättää Lend-leasen käyttämisestä.

Ukraina voi, ja he eivät halunneet käyttää, koska se lisää Ukrainan valtion velkaa.

"In reality, lend-lease never worked at all, because the United States already gave Ukraine weapons, and without any payment and conditions, which was purely economically more profitable for Kiev than lend-lease", - this is how the White House explained the non-use of lend-lease, reports "Country.ua»

Omasta mielestäni Ukrainan olisi pitänyt käyttää sitä täysin surutta, koska lopulta ne velat olisi kuitattu. Nyt olisi armottomasti materiaalia Ukrainalla jolla iskeä.

Se on kyllä tämän sodan suurin virhe jos siinä ei olisi ollut mitään muuta estettä kuin Ukrainan oma pyyntö. Ei helvetti. Jollain velalla ei ole mitään merkitystä tässä vaiheessa kun sota on päällä, avustuksia tulee ja lainojen takaisinmaksuja voidaan lykätä vaikka kuinka pitkälle. Kyllä Ukrainakin on asioita töpännyt aika pahasti perkele.
 
Se on kyllä tämän sodan suurin virhe jos siinä ei olisi ollut mitään muuta estettä kuin Ukrainan oma pyyntö. Ei helvetti. Jollain velalla ei ole mitään merkitystä tässä vaiheessa kun sota on päällä, avustuksia tulee ja lainojen takaisinmaksuja voidaan lykätä vaikka kuinka pitkälle. Kyllä Ukrainakin on asioita töpännyt aika pahasti perkele.
Osakseen varmasti näin. En itse tunne kuinka LL toimii, mutta olen antanut itseni ymmärtää jotain tämän suuntaista: Saava osapuoli ilmoittaa sen käyttöönotosta ja saa tavaraa, mutta ei ilmaiseksi vaan se maksetaan takaisin aikanaan. Kylmempi ihminen voisi todeta että ilmaiseksi saaminen on hankalaa ja hankaloituu jatkuvasti, lainalla ostaminen taas tuottaisi tulosta nopeammin. Takaisinmaksu onnistuisi varmasti kaasulla ja muilla tuotteilla mitä sieltä maaperästä löytyy. Toivotaan että jenkkien apupaketti menis läpi nopeasti.
 
Tässä artikkelissa jonkinmoinen yhteenveto miten asiassa voitaneen edetä. Periaatteessa ryssä-Johnson voi vaan ignorata koko paskan halutessaan ja alkaa väkertää omia erillisiä paketteja, ellei tuo jo edellä mainittu discharge petition pakota ottamaan käsittelyyn. Mutta sitten mentäisiin johonkin toiseen prosessiin edustajainhuoneiston säännöistä yms. Melkosta paskaa kokonaisuudessaan.
https://punchbowl.news/article/speaker-mike-johnson-foreign-aid-bill-options/

What will Johnson do with the Senate foreign-aid bill?​

For Speaker Mike Johnson, 110 days into the job, a critical decision is coming up.

At some point in the next few days, the Senate appears poised to pass a $95 billion package that includes aid for Israel, Taiwan and Ukraine. Johnson then will have to decide how to handle this package in the House.

Here are his options.
1) Ignore it. This isn’t much of an option but Johnson could just decide that he won’t pay any attention to the package. Remember that more than half of the House Republican Conference voted against a September bill that would’ve provided a measly $300 million to Ukraine. It will be perilous for Johnson’s internal politics to put any bill with Ukraine money on the House floor. Yet given the fact that Johnson has said funding for Israel is critical and has at least acknowledged the fact that the United States should fund Ukraine, we can’t imagine he’ll totally ignore the package.

2) Legislative maneuvering. During a news conference last week, Johnson was noncommittal about how he’d handle the legislation when it passes the Senate. But Johnson did say that he thought Congress should “address these issues on their own merits.” In other words, Johnson clearly doesn’t like the fact that billions of dollars for Israel, Taiwan and Ukraine are rolled together into one bill.

Johnson has a few options here. He could split the question, as it’s referred to in the House. In other words, Johnson can design a process that sets up individual votes on aid to Israel, Ukraine and Taiwan. This would require cooperation from the House Rules Committee, which is effectively controlled by hardline conservatives.

Johnson could, theoretically, put individual bills on the floor for each of the parts of the Senate package. We don’t think he’ll head in that direction.

Or Johnson could simply pass the Israel-only aid package that he tried to push through the House last week and allow the Senate to amend it with its package when it returns from recess. This is a possibility following last week’s floor debacle over a GOP-drafted Israel-only bill.

3) Discharge petition. If Johnson does nothing, Democrats and GOP Ukraine backers can try a discharge petition to force the bill onto the floor provided they get 218 backers. But getting there wouldn’t be easy.

There’s an existing discharge petition with 213 Democratic signatures (H. Res. 350). But a number of those Democrats could drop off over Israel aid. How many? It’s unclear, but there would be some.

Pro-Ukraine Republicans would be lobbied to come onboard, but they’d have to overcome heavy pressure from their leadership not to do so because of the border security argument. Former President Donald Trump — whose NATO comments are a huge problem for the party — is another issue here.

Yet say all that can be overcome and 218 members from both parties sign onto the resolution. This would be the worst option for Johnson because it would effectively cede the floor to Democrats. Yet if he doesn’t devise a plan on the Senate bill, this could happen.

Sen. Thom Tillis (R-N.C.), who supports the foreign aid package, told us Sunday that he has talked with House members about a discharge petition. Tillis said this may be required to ultimately get the bill to President Joe Biden’s desk.

“There’s a general belief that we need to get it done,” Tillis said of his conversations. “Hopefully this is something Speaker Johnson will just take up, because I believe you’d have significant support for it in the Republican Conference — whether it’s a majority or not, I don’t know.”

And Sen. Markwayne Mullin (R-Okla.), a former House member who’s still close with his former colleagues, said he believes that the speaker understands the importance of passing the aid bill following some high-level classified briefings.

Mullin noted that there are plenty of defense hawks in the House GOP Conference, and said he has talked with House members about various scenarios including a discharge petition.

— Jake Sherman, Andrew Desiderio and John Bresnahan


Tämä äänestys meni läpi isolla enemmistöllä. Seuraavaksi Moscow Mike.
 
Ilmeisesti, jos nyt oikein ymmärsin, tämä oli viimeinen senaatin äänestys asiasta kaikkien väliäänestysten jälkeen. Nyt sitten koitellaan kongressin ovia, josta tulee ensimmäisenä ryssä-Johnsonin veto. Sitten mahdollisuus ilmeisesti kerätä nimiä tarpeeksi ohittamaan tuo pelle ja tuoda äänestys joka tapauksessa. Joidenkin tietojen mukaan riittäisi 4 GOPia jos kaikki demokraatit on tätä mieltä. Monta mutkaa silti vielä.

MAGA-paskat tekevät kaikkensa estääkseen läpimenon. Häpeäisivät saatanat. Miten kehtaavat edes edustaa samaa puoluetta, johon kuului Neuvostoliiton kaataja Ronnie Reagan.
 
Venäläisillä on taas lipsahtanut nollia ukrainalaisten tappioihin. Väitteen mukaan ohjusisku harjoitusalueelle tappoi 500 ukrainalaissotilasta ja haavoitti 700. Kohteena oli tietenkin natsi-Azovin taistelijat joiden oli tarkoitus osallistua sodan ratkaisutaisteluun Adeevkassa.

Shocking numbers of losses of the Ukrainian Armed Forces after the attack on Selidovo have been revealed​

During the attack on the Selidovo training ground, the Ukrainian Armed Forces lost about 500 military personnel killed and 700 wounded. The bulk of these losses were made up of the Azov forces (the battalion is recognized as terrorist and banned in the Russian Federation), which were supposed to be thrown into Avdeevka. This is written about in Ukrainian expert Telegram channels.

It also became known that Rada deputy Maryana Bezuglaya announced the start of mass checks in the Armed Forces of Ukraine after the incident in Selidovo . According to the people's deputy, everyone is being checked: from the General Staff to those responsible “on the ground.”

Earlier, information appeared that the Russian army launched a powerful missile strike on a large concentration of infantry at the Selidovo training ground. It was reported that up to 1,500 enemy soldiers came under attack, who were supposed to be sent for reinforcements to Avdievka.
https://www.mk.ru/politics/2024/02/...-cifry-poter-vsu-posle-udara-po-selidovo.html
 
Se on kyllä tämän sodan suurin virhe jos siinä ei olisi ollut mitään muuta estettä kuin Ukrainan oma pyyntö. Ei helvetti. Jollain velalla ei ole mitään merkitystä tässä vaiheessa kun sota on päällä, avustuksia tulee ja lainojen takaisinmaksuja voidaan lykätä vaikka kuinka pitkälle. Kyllä Ukrainakin on asioita töpännyt aika pahasti perkele.

Jos tuo on mennyt Syyskuussa umpeen niin jo Marraskuussa Zelensky pyysi luottoa mailta jotka ei pysty avustamaan antamalla.

Tuntuu erikoiselta koko homma.
Jotenkin itsestä on alkanut tuntumaan että tuolla kulisseissa on tapahtunut tai tapahtuu jotain hyvin katastrofaalista.
Osa toimista on niin epäloogisia kun ei tiedä kaikkia tapahtumia.
Ehkä näihin tulee selvennystä joskus sodan loputtua...
 
Viimeksi muokattu:
Jos tuo on mennyt Syyskuussa umpeen niin jo Marraskuussa Zelensky pyysi luottoa mailta jotka ei pysty avustamaan antamalla.

Tuntuu erikoiselta koko homma.
Jotenkin itsestä on alkanut tuntumaan että tuolla kulisseissa on tapahtunut tai tapahtuu jotain hyvin katastrofaalista.
Osa toimista on niin epäloogisia kun ei tiedä kaikkia tapahtumia.
Ehä näihin tulee selvennystä joskus sodan loputtua...
No samaa olen miettinyt. Eihän tässä ole mitään järkeä koko hommassa. Luulisi länneltä löytyvän rahaa vaikka 100 miljardia näin alkuun jolla Ukraina voisi tilata suoraan tehtailta kalustoa ja ammusta tai sitten suoraan ostaisi muilta mailta. Kyllä myyjiä löytyy kun rahaa lyödään tiskiin.

Tässä haisee nyt kyllä joku, mutten tiedä että mikä.

Vai onko lännen varastot, pois lukien jenkit, niin totaalisen tyhjänä ettei saada murkulaa ja kalustoa myytyä vaikka siitä maksettaisiin kunnolla. En tiedä.
 
Tätä voidaan tietysti spekuloida kun ei tiedetä kaikkea... oma analyysini on seuraavanlainen:

1. USA:n sisäpolitiikka painaa omalta osaltaan, mikä on myös suoraa seurausta haluttomuudesta tilkitä etelärajaa (tästä tarkemmin USA:n rajapolitiikka-ketjussa). Trumpesteri luonnollisesti käyttää sellaiset omassa kampanjassaan, plus sitten tietysti populistinen ajatus siitä että kaikki ulkomaille menevä tuki pitäisi lakkauttaa ja apua antaa ainoastaan lainoina ("pay the bill"). Se viesti uppoa kohtalaisen hyvin korkeiden inflaatiolukujen sun muun aiheuttamien ongelmien vuoksi.

2. Sisäpolitiikan lisäksi asiassa painaa se, ettei Bidenin hallinto ole asettanut oikeastaan minkäänlaista julki sanottua tavoitetta - halutaanko Ukrainan voittavan vuoden 1991 rajoilla, halutaanko ryssä romahduttaa kuiviin vuodattamalla, vai mitä? Ja millä aikavälillä? USA:ssa ei haluta Ukrainasta uutta Afganistania tai Vietnamia, mihin kaadetaan vuosikausia hirveä määrä resursseja ja sitten hävitään nöyryyttävästi.

3. Edelliset kohdat olisi ratkaistavissa jos puolueet kykenisivät tekemään yhteistyötä - Moscow Mike ulos luottamusäänestyksessä minkä yksittäinen jäsen voi liipaista liikkeelle ja uusi tilalle molempien puolueiden tukemana -> kuohitaan MAGA-siipi siinä samalla. Mutta ilmeisesti idea ei oikein maistu demareillekaan.

4. Edelliseen liittyen sekin on vähän epäselvää, mitä Ukraina aikoo. Realistisesti ajateltuna mitään lyhyen aikavälin ratkaisua ei ole olemassa, eikä sellaista ole vaikka Ukrainalle annettaisiin moninkertainen määrä materiaalista apua, koska hyökkäyskykyisiä, riittävän koulutettuja joukkoja ei ole tarpeeksi menemään läpi ryssän linnoituksista. Se ei vain ole realistista. Joten jos jotain aiotaan tehdä, niin se vaatii pitkäjänteisemmän ratkaisun - Ukrainan omaa asetuotantoa täytyy lisätä, se mobilisointi pitää oikeasti saada käyntiin ja ukkoa koulutukseen. Ja koulutuksella tarkoitetaan ihan muuta kuin parin viikon pikakurssi aiheesta "miten päin kivääriä pidetään". Tämä tarkoittaa, että jos niiden joukkojen koulutus aloitettaisiin nyt niin ensimmäiset olisivat taisteluvalmiina vasta ensi vuonna - mutta mobilisointi näyttää viipyvän, ilmeisesti poliittisista syistä, ja se aiheuttaa epävarmuutta sen suhteen, mitä oikeasti suunnitellaan.

5. Euroopassa näytetään heränneen ammustilanteeseen ja tuotantomääriä lisätään vähän siellä sun täällä. Jossain nopeammin, jossain hitaammin, plus sitten yhteistyökuviot Ukrainan kanssa, F-16 koulutus mikä nähtävästi halutaan tehdä siinä määrin kunnolla, ettei pilata operaatiota kiireellä. Minun silmiini se näyttää, että ainakin osa liittolaisista ajattelee asiaa lähitulevaisuutta kauemmas, mikä on luonnollisesti positiivista. Jos Ukraina kykenee sinä aikana tuhoamaan ryssän taloutta ja tuotantolaitoksia, niin periaatteessa on mahdollista saavuttaa materiaalin laadun ja määrän yhdistelmänä riittävästi voimaa - mutta siihen menee aikaa, eikä tämän vuoden aikana todennäköisesti tulla näkemään suuria puskuja mihinkään. Edelleen, ilman mobilisointia ja uusien joukkojen riittävää koulutusta ei ole joukkoja, joita voitaisiin käyttää hyökkäyksessä.
 
RUSI:n Jack Watling ja Nick Reynolds ovat kirjoittaneet oman näkemyksensä lähivuosista ja ryssän tilanteesta eli mitä heidän mielestään on odotettavissa (artikkeli julkaistu 13.2.2024 - LINKKI), Shawshank Joshi lainaa kirjoituksesta muutamia kohtia:

Reminds me of the sham Russian "proposals" of Dec 2021-Jan 2022. "Surrender terms currently being proposed by Russian intermediaries include Ukraine ceding the territory already under Russian control along with Kharkiv, and in some versions Odessa"

"The Russian military began 2023 with a highly disorganised force in Ukraine comprising approximately 360,000 troops...By the beginning of 2024, the Russian Operational Group of Forces in the occupied territories comprised 470,000 troops."

"Russian battalions are organised as line and storm battalions, and tend to operate in company groups which fight in small, dispersed detachments. This reflects not only adaptation to battlefield conditions, but also the shortage of trained officers"

"The number of systems held in storage means that while Russia can maintain a consistent output through 2024, it will begin to find that vehicles require deeper refurbishment through 2025, and by 2026 it will have exhausted most of the available stocks."

Encouraging news. Russian industry "expects to increase 152mm production from around 1m rounds in 2023 to 1.3m over the course of 2024 [and] 800,000 122mm rounds...Russian MoD does not believe it can significantly raise production in subsequent years"

Ouch. "Beyond 2026, attrition of systems will begin to materially degrade Russian combat power...making Russia's prospects decline over time. The latter would require Ukraine's partners to demonstrate a semblance of competence..."



-

Venäjäntutkija Michael Kofman kommentoi ketjun viimeistä viestiä näin: This is a good commentary, and agree with the discussion on 2025-2026, but I think it implies some sort of natural culmination in the Russian war effort. There are also a host of exact figures, without ranges or confidence levels, that give me pause on first reading. LÄHDE

Lisäksi hän kommentoi kirjoitusta näin:

Jack rightly points out that it is possible to disrupt Russian planning, and that Russia could face considerable uncertainty about the military means available relative to political aims in 2025-2026, if the right decisions are made in 2024.

Will add, for anyone interested in a long read on attrition, its role in this war, and how to think about attrition in general, check out:

https://www.iiss.org/online-analysis/survival-online/2024/01/making-attrition-work-a-viable-theory-of-victory-for-ukraine


Alexander Clarkson kommentoi toiseen viestiin näin: A long term issues here from more of a European perspective is even if an attrition degrades many of these heavy Russian capabilities, what is the strategy for scenarios where the Putin regime simply continues with other tactical approaches rather than throwing in the towel? There is an assumption of strategic "rationality" when it comes to culmination points that doesn't grapple with how far war mobilisation is key to the Putin regime's current position, and how far it might continue to pursue a war even if victory for it becomes less likely.

-

Lainaan artikkelin koko tekstin spoilerin taakse (artikkeli julkaistu 13.2.2024 - LINKKI):

https://www.rusi.org/explore-our-re...-objectives-and-capacity-ukraine-through-2024

Russian Military Objectives and Capacity in Ukraine Through 2024​

Dr Jack Watling and Nick Reynolds
13 February 2024

9 Minute Read
SHARE


Pushing on: Russian soldiers sitting on a T-80 tank near the frontline
Pushing on: Russian soldiers sitting on a T-80 tank near the frontline



Russian forces are likely to peak in late 2024, with increasing material challenges over the course of 2025.

Defeating Russia's attempt to subjugate Ukraine must be based upon an understanding of what Russia is trying to achieve, how it is intending to achieve its objectives, and its capacity to implement this plan. The Russian theory of victory has been through various iterations over the course of the war, but Moscow now has a clear plan for how it intends to proceed. This article seeks to outline Russia's intent in order to provide a basis for planning how its plan can be disrupted. Outlining Russian intent and capacity does not represent an assessment as to the likelihood of it succeeding.

Russian Strategic Objectives​

Russia still maintains the strategic objective of bringing about the subjugation of Ukraine. It now believes that it is winning. Surrender terms currently being proposed by Russian intermediaries include Ukraine ceding the territory already under Russian control along with Kharkiv, and in some versions Odessa; agreeing not to join NATO; and maintaining a head of state approved by Russia. The only significant concession Russia proposes is that what is left of Ukraine can join the EU.

The process by which Russia aims to bring about this outcome is in three stages. The first requires the continuation of pressure along the length of the Ukrainian front to drain the Armed Forces of Ukraine's (AFU) munitions and reserves of personnel. Parallel to this effort, the Russian Special Services are tasked with breaking the resolve of Ukraine's international partners to continue to provide military aid. Once military aid has been significantly limited such that Ukrainian munition stocks become depleted, Russia intends to initiate further offensive operations to make significant – if slow – gains on the battlefield. These gains are then intended to be used as leverage against Kyiv to force capitulation on Russian terms. The planning horizon for the implementation of these objectives, which is providing the baseline for Russian force generation and industrial outputs, is that victory should be achieved by 2026.

It is vital to appreciate that Russian goals may expand with success, and given that the Kremlin has violated almost all significant agreements both with Ukraine and NATO, there is no assurance that even if Russia got what it wanted out of negotiations it would not subsequently endeavour to physically occupy the rest of Ukraine or be emboldened to use force elsewhere.

Russian Military Capacity​

The Russian military began 2023 with a highly disorganised force in Ukraine comprising approximately 360,000 troops. By the beginning of the Ukrainian offensive in June 2023, this had risen to 410,000 troops and was becoming more organised. Over the summer of 2023, Russia established training regiments along the border and in the occupied territories and, following the mutiny of Wagner forces, endeavoured to standardise its units, breaking down the previous trend towards private armies. By the beginning of 2024, the Russian Operational Group of Forces in the occupied territories comprised 470,000 troops.

While Russian force quality is unlikely to increase so long as the Ukrainians can maintain a significant level of attrition across the force, the Russians will be able to maintain a steady tempo of attacks throughout 2024

Russian forces have reverted above battalion level to the traditional Soviet order of battle of regiments, divisions and combined arms armies, but have been significantly altered below the level of the regiment. Battalions are organised as line and storm battalions, and tend to operate in company groups which fight in small, dispersed detachments. This reflects not only adaptation to battlefield conditions, but also the shortage of trained officers able to coordinate larger formations, with a significant proportion of Russian junior officers currently being promoted from the ranks and receiving condensed officer training, sometimes as short as two months long.

The Russian Group of Forces continues to take significant casualties, but is nevertheless growing in size. Operating at greater scale allows the Russian military to take measures that guarantee the integrity of the front line. Units can generally be rotated out of the line once they have taken up to 30% casualties – the point at which they are judged to be ineffective – and are then regenerated. While no large-scale offensive is currently taking place, Russian units are tasked with conducting smaller tactical attacks that at minimum inflict steady losses on Ukraine and allow Russian forces to seize and hold positions. In this way, the Russians are maintaining a consistent pressure on a number of points. Although the Russian military’s aspiration to increase in size to 1.5 million personnel has not been realised, recruiters are currently achieving almost 85% of their assigned targets for contracting troops to fight in Ukraine. The Kremlin therefore believes that it can sustain the current rate of attrition through 2025.

In terms of combat equipment, the Russian Group of Forces holds approximately 4,780 barrel artillery pieces, of which 20% are self-propelled; 1,130 MLRS; 2,060 tanks; and 7,080 other armoured fighting vehicles, primarily consisting of MT-LBs, BMPs and BTRs. These continue to be supported by 290 helicopters, of which 110 are attack helicopters, and 310 fast jets. These equipment sets are limited in how they can be employed by ammunition shortages, especially for key natures like 220 mm multiple launch rocket systems (MLRS) and fluctuating availability of 152mm ammunition. Some sets, like fast air, are constrained by the availability of pilots with sufficient experience to carry out key missions. Russian air crew losses – including operators in the Il-20 Coot and A-50U Mainstay, shot down – amount to 159 personnel, which given the unevenness of flight hours in Russian squadrons amounts to a serious loss of capability. Nevertheless, the Russian Aerospace Forces (VKS) can continue to mount a significant sortie rate and deliver stand-off munitions. The overall assessment is that while Russian force quality is unlikely to increase so long as the AFU can maintain a significant level of attrition across the force, the Russians will be able to maintain a steady tempo of attacks throughout 2024.

Russian Industrial Capacity​

In terms of Russian industry's capacity to support ongoing operations, Russia has significantly mobilised its defence industry, increasing shifts and expanding production lines at existing facilities as well as bringing previously mothballed plants back online. This has led to significant increases in production output. For example, Russia is delivering approximately 1,500 tanks to its forces per year along with approximately 3,000 armoured fighting vehicles of various types. Russian missile production has similarly increased. At the beginning of 2023, for instance, Russian production of Iskandr 9M723 ballistic missiles was six per month, with available missile stocks of 50 munitions. By the beginning of 2024, not only had Russia used a significant number of these missiles each month since the summer of 2023, but it had increased its stockpile to nearly 200 Iskandr 9M723 ballistic and 9M727 cruise missiles. A similar picture can be observed across other core missile types like the Kh-101.

Despite these achievements, Russia faces significant limitations in the longevity and reliability of its industrial output. Of the tanks and other armoured fighting vehicles, for example, approximately 80% are not new production but are instead refurbished and modernised from Russian war stocks. The number of systems held in storage means that while Russia can maintain a consistent output through 2024, it will begin to find that vehicles require deeper refurbishment through 2025, and by 2026 it will have exhausted most of the available stocks. As the number of refurbished vehicles goes down, industrial capacity can go into making new platforms, but this will necessarily mean a significant decrease in vehicles delivered to the military.

Russia has significantly mobilised its defence industry, increasing shifts and expanding production lines at existing facilities as well as bringing previously mothballed plants back online

Another vulnerability for Russia's complex weapons like missiles is the extensive dependence on Western-sourced components. Although Russia has maintained a steady supply of the necessary components owing to the incoherent and lackadaisical approach to sanctions adopted by Western states, a more coherent approach to countering the Russian defence industry could disrupt supply lines. Even with the existing flawed approach, the cost of components has risen by 30% for the Russian defence sector, and it has only managed to stabilise supplies rather than expand them, despite extra investment in this line of effort.

Perhaps the most serious limitation for Russia, however, is ammunition manufacture. In order to achieve its aspiration to make significant territorial gains in 2025, the Russian Ministry of Defence (MoD) has assessed an industrial requirement to manufacture or source approximately 4 million 152mm and 1.6 million 122mm artillery shells in 2024. Russian industry has reported to the MoD that it expects to increase 152mm production from around 1 million rounds in 2023 to 1.3 million rounds over the course of 2024, and to only produce 800,000 122mm rounds over the same period. Moreover, the Russian MoD does not believe it can significantly raise production in subsequent years, unless new factories are set up and raw material extraction is invested in with a lead time beyond five years.

This means that to properly resource the armed forces, Russia must – in the short term – further draw down its remaining 3 million rounds of stored ammunition, though much of this is in poor condition. To further compensate for shortages, Russia has signed supply and production contracts with Belarus, Iran, North Korea and Syria, with the latter only able to provide forged shell casings rather than complete shells. Although the injection of around 2 million 122mm rounds from North Korea will help Russia in 2024, it will not compensate for a significant shortfall in available 152mm munitions in 2025. Russian overall artillery production is likely to plateau at 3 million rounds per year of all natures – including MLRS, which is not considered above.

Conclusions​

The Russian theory of victory is plausible if Ukraine's international partners fail to properly resource the AFU. However, if Ukraine's partners continue to provide sufficient ammunition and training support to the AFU to enable the blunting of Russian attacks in 2024, then Russia is unlikely to achieve significant gains in 2025. If Russia lacks the prospect of gains in 2025, given its inability to improve force quality for offensive operations, then it follows that it will struggle to force Kyiv to capitulate by 2026. Beyond 2026, attrition of systems will begin to materially degrade Russian combat power, while Russian industry could be disrupted sufficiently by that point, making Russia's prospects decline over time. The latter would require Ukraine's partners to demonstrate a semblance of competence in their measures aimed at countering Russian defence mobilisation, which remains eminently possible in spite of their performance to date.

Adopting an approach that aims to ensure Ukraine's resistance through 2025 not only undermines the Kremlin's theory of victory but also provides sufficient time to establish a rational mobilisation and training process for the AFU such that it can begin to qualitatively outmatch Russian forces, even if the latter continue to increase in overall size. This is critical to building opportunities to continue to threaten Russia's position and thereby force Russia not just to seek negotiations, but to actually negotiate an end to the war on terms favourable to Ukraine. Now is not the time to comply with the Kremlin's understanding of the war's trajectory.

-

The views expressed in this Commentary are the authors’, and do not represent those of RUSI or any other institution.

-



Dr Jack Watling​


Senior Research Fellow, Land Warfare
Military Sciences


Biography​


Dr Jack Watling is Senior Research Fellow for Land Warfare at the Royal United Services Institute. Jack works closely with the British military on the development of concepts of operation, assessments of the future operating environment, and conducts operational analysis of contemporary conflicts.

Jack’s PhD examined the evolution of Britain’s policy responses to civil war in the early twentieth century. Jack has worked extensively on Ukraine, Iraq, Yemen, Mali, Rwanda, and further afield. Jack is a Global Fellow at the Wilson Center in Washington DC.

Originally a journalist he has contributed to Reuters, The Atlantic, Foreign Policy, the Guardian, Jane’s Intelligence Review, Haaretz, and others. Jack was shortlisted for the European Press Prize Distinguished Writing Award in 2016 and won the Breakaway Award at the International Media Awards in 2017.

-


Nick Reynolds​


Research Fellow, Land Warfare
Military Sciences


Biography​


Nick Reynolds is the Research Fellow for Land Warfare at RUSI. His research interests include land power, wargaming and simulation. Prior to joining RUSI he worked for Constellis.
He holds a BA in War Studies and an MA in Conflict, Security & Development from King’s College London.

During his time at KCL, he was Head of Operations of the KCL Crisis Team, which organises large-scale crisis simulation events.
 
Viimeksi muokattu:
3. Edelliset kohdat olisi ratkaistavissa jos puolueet kykenisivät tekemään yhteistyötä - Moscow Mike ulos luottamusäänestyksessä minkä yksittäinen jäsen voi liipaista liikkeelle ja uusi tilalle molempien puolueiden tukemana -> kuohitaan MAGA-siipi siinä samalla. Mutta ilmeisesti idea ei oikein maistu demareillekaan.
Ottaen huomioon kuinka vaikeaa oli yleensäkin Moscow Miken valinta sen jälkeen kun hänen edeltäjänsä sai monoa syksyllä niin vaikea uskoa että sieltä tulisi yhtään sen järkevämpi vaihtoehto. Ainoa syy miksi Johnson yleensäkin valittiin oli se, että oli pitänyt sen verran matalaa profiilia aiemmin ja oli ollut sen verran mukava henkilö, että ei ollut kerennyt hankkimaan vihamiehiä omien joukossa. Republikaanien enemmistö on sen verran pieni, että käytännössä seuraajan tulisi kelvata myös MAGA-siivelle. Marraskuun presidentinvaalien ja Trumpin todennäköisen ehdokkuuden takia MAGA-siiven painoarvo mahdollisen seuraajan nimeämisessä todennäköisesti vain kasvaisi.

Tässä on lisäksi taas kuukauden sisällä tulossa liittovaltion rahoituksen takaraja vastaan, eikä edustajainhuone pysty sääntöjensä mukaan tekemään mitään ellei sillä on puhemiestä niin Johnson saa jatkaa ainakin niin kauan kunnes rahoituskuviot on hoidettu kuntoon.
 
No samaa olen miettinyt. Eihän tässä ole mitään järkeä koko hommassa. Luulisi länneltä löytyvän rahaa vaikka 100 miljardia näin alkuun jolla Ukraina voisi tilata suoraan tehtailta kalustoa ja ammusta tai sitten suoraan ostaisi muilta mailta. Kyllä myyjiä löytyy kun rahaa lyödään tiskiin.
Sitä olen koettanut jo pitkään sanoa, että nimenomaan rahaa ei ole kellään antaa. Vai löytyykö suomelta yhtäkkiä miljardi irtonaista? Vanhoja neukkuromuja vois kaikki antaa jos saa uutta parasta tilalle, tai tehtaalta uutta jos joku (lue jenkit) maksaa. Siitä tässä on ollut koko ajan kaikki kiinni.
 
Ottaen huomioon kuinka vaikeaa oli yleensäkin Moscow Miken valinta sen jälkeen kun hänen edeltäjänsä sai monoa syksyllä niin vaikea uskoa että sieltä tulisi yhtään sen järkevämpi vaihtoehto. Ainoa syy miksi Johnson yleensäkin valittiin oli se, että oli pitänyt sen verran matalaa profiilia aiemmin ja oli ollut sen verran mukava henkilö, että ei ollut kerennyt hankkimaan vihamiehiä omien joukossa. Republikaanien enemmistö on sen verran pieni, että käytännössä seuraajan tulisi kelvata myös MAGA-siivelle. Marraskuun presidentinvaalien ja Trumpin todennäköisen ehdokkuuden takia MAGA-siiven painoarvo mahdollisen seuraajan nimeämisessä todennäköisesti vain kasvaisi.

Tässä on lisäksi taas kuukauden sisällä tulossa liittovaltion rahoituksen takaraja vastaan, eikä edustajainhuone pysty sääntöjensä mukaan tekemään mitään ellei sillä on puhemiestä niin Johnson saa jatkaa ainakin niin kauan kunnes rahoituskuviot on hoidettu kuntoon.
Pointti on siinä, että Moscow Mike valittiin republikaanien äänillä. Demokraatit äänestivät vastaan. Jos puolueet tekisivät yhteistyötä, eivätkä vain kategorisesti äänestäisi toisen puolueen jäsentä vastaan ihan vain toisen puolueen muroihin lorottamisen takia, niin uuden puhemiehen valinnassa ei pitäisi olla mitään hankalaa. Mutta koska yhteistyötä ei enää voida tehdä niin tilanne on solmussa, eikä demokraateilla näytä olevan sen murtamiseen halua yhtään sen enempää kuin republikaaneillakaan.
 
Back
Top