LastInFirstOut
Korpraali
Se siirtolaisuus ei tule loppumaan, vaikka siihen Yhdysvaltain ja Meksikon rajalle rakennettaisiin 10 metriä korkea betonimuuri.
Yhdysvaltalaiset firmat tarvitsevat halpoja työntekijöitä eli "manual labor" tekemään ns. paskaduuneja linjastoille tehtaisiin ja ulkotiloille jne. Ja sitä duunia riittää. Muutenhan tämä sirkus olisi loppunut jo aikoja sitten. Kansa ei tykkää meiningistä, mutta firmat ja iso raha kyllä. Mitä teette? Haukutte niitä jotka haluavat paremman elämän? Kysymys on loppupeleissä ahneudesta. Miksi iso raha ei halua maksaa parempia palkkoja? Kyseessä on hyvin samankaltainen asia kuin EU:ssa.
Siitä en tiedä, minkälaisia demografisia ja muita pitkäjänteisiä vaikutuksia asialla on. Ehkä sadan vuoden kuluttua eurooppalaisperäiset valkoiset ovat vähemmistö Yhdysvalloissa. Se prosentti nimittäin vähenee vuosi vuodelta.
Siitä paremmasta elämästä. Monet muuttavat tai haluaisivat muuttaa Amerikkaan sen perässä, sehän ei ole uutta kenellekään. Kun tämä Ukrainan sota alkoi, toivoin kovasti että Ukraina voittaisi, niin kuin tsetseenit nöyryyttivät ryssän ensimmäisellä kierroksella, tällä kertaa vain pysyvämmin, koska Ukraina on niin paljon väkirikkaampi kansa, paljon raskaammin aseistettu, ja sillä oli sentään toivoa lännen tuesta. Kuitenkin vielä enemmän kuin Ukrainan voittoa ja Venäjän tappiota toivoin että tämä verenhimoinen hyökkäys opettaisi ihmisille lännessä millainen ihminen on se kuuluisa "tavallinen venäläinen". Se ei ole Putin joka raiskaa ja murhaa Ukrainassa ja haluaa sotaa ja valloituksia ja Venäjän suuruutta, ja kuolemaa kaikille muille paitsi itselleen, se on tavallinen venäläinen. Ei venäläinen mies, vaan pelkästään venäläinen. Se tavallinen venäläinen nainen soittelee sieltä kotoa miehelle että muista käyttää kumia kun raiskaat hoholeita, ja jos voit ryöstää jostain vaikka läppärin meidän tytön koulua varten niin anna palaa. Aivan samaa sakkia sukupuoleen katsomatta.
Toivoin myös, että jos ihmisten silmät aukeavat venäläisten suhteen, ehkä ne voivat aueta muidenkin suhteen, ennen kuin on myöhäistä. Ei ne venäläiset ole ainoita maailmassa jotka pystyy muuttamaan kullan paskaksi ja jalokivet torakoiksi. Se kuuluisa "resurssikirous" ja niin edelleen. Eivätkä venäläiset ole ainoita jotka avoimesti vihaavat länttä ja eurooppalaisia ihmisiä, samalla kun katkerasti kadehtivat kaikkea sitä hyvää minkä eurooppalaiset ovat itselleen rakentaneet, ja syyttävät omasta itseaiheutetusta kurjuudestaan eurooppalaisten rasismia ja "fobioita". Ei mikään taivaallinen mielikuvitusisukki ole kironnut Venäjän maaperää niin että joka sinne asettuu asumaan muuttuu maagisesti verenhimoiseksi moraalittomaksi imperialistiksi. Ei siinä maassa mitään vikaa ole. Vika on venäläisissä ihmisissä. Jos otat ne pois sieltä ja siirrät toiseen maahan, vaikka Islantiin tai esim. Ukrainaan, venäläisyys seuraa mukana ja muuttaa sen maan sellaiseksi kuin Venäjä on. Sama pätee moneen muuhunkin kansaan. Jos joskus sadan vuoden kuluttua "eurooppalaisperäiset" ihmiset ovat vähemmistö Yhdysvalloissa, ei silloin enää Yhdysvaltoihin muuteta paremman elämän perässä, koska ne uudet tulijat ovat muuttaneet Yhdysvallat samanlaiseksi paikaksi kuin kotimaansa, aivan kuin venäläiset tekevät kaikkialla minne pääsevät suurin joukoin. Sille paremmalle elämälle voi sanoa hyvästit.
Toivoin, että Ukrainan sota opettaisi ihmisille niin sanotussa lännessä, että rajoja on puolustettava voimalla ja myös väkivallalla tarvittaessa, koska muuten kaikki se hyvä mihin täällä on totuttu menetetään, mahdollisesti pysyvästi. Mutta niitä rajoja on puolustettava ei vain rynkyt ja tankit mukanaan tulevia ryssiä vastaan, vaan kaikkia sellaisia vieraita vastaan jotka pyrkivät tänne suurin joukoin ja joko haluttomina tai kyvyttöminä elämään eurooppalaiseen tapaan. Kun katson keskusteluja melkeinpä missä tahansa, en usko että tämä toiveeni toteutuu. Lännessä ei olla vieläkään opittu. Jos Ukraina nyt onnistuu voittamaan, ja Ukrainan pakolaiset Puolasta ja muualta pääsevät palaamaan kotiin ja jatkamaan elämäänsä vapaana, on surullisen mahdollista, että seuraavat miljoonat pakolaiset noilla seuduilla eivät olekaan ukrainalaisia naisia ja lapsia pakenemassa venäläisiä sotarikollisia, vaan ne pakolaiset ovat ruotsalaisia ja suomalaisia, hollantilaisia ja ranskalaisia, jotka pakenevat omista kaaokseen vajonneista kotimaistaan niihin jäljellä oleviin Euroopan maihin joissa eurooppalaiset yhä hallitsevat enemmistönä.
Tässä kontekstissa ymmärrän enemmän kuin hyvin näitä "MAGA-hörhöjä" joita huolestuttaa massiivinen maahanmuuttajatulva USA:n rajojen yli enemmän kuin sota jossakin valtameren toisella puolella olevassa maassa. Totta kai on selvää, että Putin ja kaikki muutkin lännen viholliset yrittävät käyttää hyväksi tällaisia poliittisia erimielisyyksiä ja kriisejä. Entä sitten? Pitäisikö kaikesta poliittisesta erimielisyydestä ja demokraattisista monipuoluejärjestelmistä luopua "vastakkainasettelun" ja "yhtenäisyyden" hajoittamisen välttämiseksi, ja julistaa äärivasemmiston näkemykset ainoiksi oikeiksi poliittisiksi kannoiksi tästä ikuisuuteen? Siis sen saman äärivasemmiston jonka Neuvostoliitto ja sen ideologiset kannattajat pitkälti kouluttivat ja rahoittivat? Saman äärivasemmiston jolle NATO ja asevelvollisuus ja läntinen asevarustautuminen oli vielä vuonna 2021 mitä hirvittävin kirosana? Saman äärivasemmiston joka on Putinin kanssa täysin samaa mieltä siitä että etelästä täytyy saada mahdollisimman paljon maahanmuuttajia siirrettyä Eurooppaan? Meillä kun on sellainen pikku ongelma että Venäjä suorastaan pakottaa noita maahanmuuttajia esim. Suomen ja Puolan rajan yli, ja yhtäkkiä meidän poliittinen johtomme ei haluakaan heitä, vaikka vuosikymmenet olemme kuulleet saman poliittisen eliitin vakuuttelua siitä, että maahanmuutto ja erityisesti Lähi-idästä ja Afrikasta on valtava voimavara ja resurssi, suorastaan lottovoitto jota ilman emme selviä. Nyt Venäjä tarjoaa meille tätä lottovoittoa ilmaiseksi, mutta yhtäkkiä se ei enää kelpaakaan? Voisiko olla että meitä on ehkä vähäsen juksattu, aivan kuten meitä juksattiin Venäjän ystävällisyyden ja taatun demokratiakehityksen suhteen?
Ukrainan sota oikeasti on yksi vapaan Euroopan historian kohtalonhetkistä, niin uskon. En siksi, että Ukrainan kaatuessa kuvittelisin 10 miljoonan pysäyttämättömän superryssän kaahaavan 6000 Armatan kyydissä suoraan Berliiniin parissa viikossa. Vaan siksi, että meillä tuskin on enää montakaan tilaisuutta avata silmämme ja havahtua todellisuuteen jossa elämme. Maailma on sellaisessa tilassa, että Eurooppa erityisesti mutta koko länsi yleisesti on monella tavalla uhattuna, ja suurin uhka on oma kyvyttömyytemme ja haluttomuutemme nähdä ja tunnustaa näitä uhkia. Jos niitä ei tunnusteta tämän sodan aikana, jos niihin ei varauduta, jos niitä ei torjuta nyt, en suoraan sanoen usko että niitä koskaan torjutaan ja Euroopan ja lännen taru on lopussa. Ehkä sadan vuoden kuluttua Puolan ja Ukrainan sotilaat joutuvat taistelemaan saksalaisia ja ranskalaisia ISIS-miehiä vastaan, aivan kuten puolalaiset ratsumiehet kerran häätivät ottomaanit Wienistä 1683. Jos niin käy, se on aivan meidän omaa syytämme, aivan kuin on omaa syytämme ettei meillä ole riittäviä asevarastoja Ukrainan tukemiseksi tänään, tai useimmilla Euroopan mailla minkäänlaisia koulutettuja reservejä joilla puolustautua. Ja Puolassa puhutaan jo ydinaseista. Ei vapinasta Venäjän ydinaseiden edessä, vaan omien ydinaseiden hankkimisesta liittolaisten epäluotettavuuden takia. Fiksua porukkaa siellä Puolassa. Pitäisiköhän vähitellen oppia jotain heiltä, vai jatketaanko sokeaa ideologista optimismia, kaikki on hyvin, kukaan ei halua meille pahaa eikä uhkaa meitä mitenkään. Paitsi korkeintaan äärioikeisto meillä ja muualla, MAGA-hörhöt ja sellaiset. Eihän maailma sentään ihan 100 % täydellinen voi olla.
Näiden MAGA-hörhöjen jutut ovat usein varsin päättömiä, esim. mitä tulee Putinin fanitukseen. Ovatko ne enemmän päättömiä kuin ydinvoimaa, NATOa ja asevelvollisuutta vastustavan suomalaisen poliitikon näkemykset vuonna 2021, se on sitten toinen kysymys. Ihmiset nyt yleisesti ottaen ovat aika inhimillisiä, mikä tarkoittaa typerien virheiden tekemistä tunnepohjaisista syistä. Jos olisin amerikkalainen äänestäjä, en haluaisi äänestää Trumpia. Mutta ei ne muutkaan vaihtoehdot mitenkään upeita ole. Kun kotikaupunkisi kadut täyttyvät vierasmaalaisista, ja oman lapsen turvallisuus alkaa huolettaa entistä enemmän, ei ole ihme jos ihmisen tunteet ohjaavat hänet miettimään enemmän sitä oman maan rajaa kuin kaukaisen Ukrainan avustamista. Eikä Suomi ole yhtään sen lähempänä kuin Ukrainakaan. Vaikka ollaan NATOssa, on ehdottoman tärkeää pitää huolta omasta asevoimasta, koska se on ainoa johon oikeasti voidaan luottaa kaikissa tilanteissa. Oma ydinase olisi se lopullinen turvallisuuden lähde.