Vonka
Supreme Leader
Ei se ihan niinkään mennyt, kuten vihjailet. Suojajoukot muodostettiin Maidanin kestäessä Berkutin hyökkäyksiä vastaan. Varmasti siellä oli kovaakin porukkaa lopulta ja halu heittää Janukovitsh helvettiin. Ihan oikein minusta. Tuossa on aika asiallinen historiikki (ainakin ammattilaisen tekemä eikä minkään janusputkosen):
Opiskelijoiden rauhanomainen mielenosoitus joutui nopeasti hyökkäysten kohteeksi. Opiskelijoita piestiin. Tämä oli ensimmäinen yritys kukistaa kansanliike väkivalloin. Taustalla oli presidentin hallinnon masinoimia mellakkapoliiseja (Berkut).
Väkivalta raivostutti ukrainalaisia. Sadattuhannet kansalaiset tulivat opiskelijaliikkeen tueksi kaduille. Viimeistään nyt kansannousussa ei enää ollut kyse vain Ukrainan EU-integraatiosta. Kysymys oli sen sijaan Ukrainan tulevaisuudesta suvereenina valtiona ja ukrainalaisten demokraattisista vapauksista. Nähtiin selvästi, että Venäjän Euraasia-hanke olisi tehnyt Ukrainasta Valko-Venäjän kaltaisen diktatuurin.
Pian nähtiin toinen yritys kukistaa mielenosoitus. Janukovitshin masinoimia vastamielenosoittajia, titushkeja, alkoi ilmaantua mielenosoittajia terrorisoimaan. Ihmisiä pahoinpideltiin yhä enemmän. Tämän seurauksena mielenosoituksen mittakaava paisui. Satojen tuhansien sijasta koko maassa jopa miljoonia ihmisiä nousi ‘arvokkuusvallankumouksen’ tueksi.
Mielenosoituksia eli maidaneja perustettiin ympäri Ukrainaa. Tässä Maidan erosi oranssista vallankumouksesta, joka koski lähinnä Kiovaa. Eniten väkeä kerääntyi aukioille Länsi- ja Keski-Ukrainassa, mutta pienempiä maidaneja oli myös Itä-Ukrainassa ja jopa Krimillä.
Monilla alueilla mielenosoittajia vastaan hyökättiin ja heitä piestiin. Asialla olivat Janukovitshin hallinnon palkkaamat provokaattorit ja hakkaajat, ns. titushkit. Väkivallan käyttö mielenosoittajia vastaan johti suojeluskuntien (Samooborona) perustamiseen. Suojeluskunnat eivät kantaneet tuliaseita vaan erilaisia yksinkertaisia astaloita.
Kun Janukovitshin ensimmäiset yritykset kukistaa kansanliike epäonnistuivat, presidentti huutoäänestytti parlamentissa laista piittaamattomalla menettelyllä ns. diktatuurilait, jotka kielsivät joukkokokoontumiset ja rajoittivat sananvapautta. Tässä vaiheessa Euroopassakin ymmärrettiin, että Janukovitsh oli ylittänyt Rubikon-jokensa: turvatakseen oman asemansa presidentti oli valmis nitistämään ne harvat oikeusvaltion rippeet, joita Ukrainassa oli, ja käymään sotaa omaa kansaansa vastaan. Janukovitsh oli valmis olemaan avoimesti diktaattori ja heittämään hyvästit kaikelle länsiyhteistyölle.
Diktatuurilakeja ei noudatettu. Maan laaja hallinto ei ollut valmis noudattamaan presidentin käskyjä. Moni pohti jo kansainvälisesti, että on mahdollista että maassa syntyisi sisäinen vallankumous. Presidentille uskolliset erikoisjoukot olivat kuitenkin tiukasti vanhassa kiinni. Titushkien ja presidentin erikoisjoukkojen kolmas yritys murskata Maidan voimatoimin epäonnistui maidanilaisten taistellessa vastaan, mutta kolme mielenosoittajaa kuoli hallituspuolen ampumiin luoteihin.
Janukovitshin hallinto menetti hallintansa yli kymmenestä läntisestä maakunnasta. Presidentin typerä politiikka oli vienyt maan kaaoksen tilaan.
Tunnelma muuttui yhä synkemmäksi, väkivallan valmistelut alkoivat. Kävi ilmi, että Venäjä painosti Janukovitshin hallintoa jatkuvasti mielenosoitusten murskaamiseen voimatoimin. Jokin kuitenkin pidätteli Janukovitshia menemästä vielä pidemmälle - mikä? Se selvisi vallankumouksen toteutuessa: verilöyly sai lopulta jopa oman koneiston vaihtamaan puolta mielenosoittajien puolelle. Janukovitsh tiesi, ettei valta ollut hänellä yhtä tiukasti hallussa kuin Putinilla. Hänen käskyään tapattaa kansalaisia ei oltaisi toteltu.
Vallankumous
Helmikuun lopulla oli seuraava ja viimeinen yritys kukistaa Maidan voimatoimin: erikoisoperaatio, jossa venäjää venäläisittäin puhuneet tarkka-ampujat avasivat tulen mielenosoittajia vastaan ja surmasivat heistä noin sata. Heidän kuviaan ja muistotaulujaan löytyy tätä nykyä kaikkialta Ukrainasta.
Silmitön väkivalta käynnisti loikkausaallon. Monet poliisit, sotilaat ja muut viranomaiset tekivät selväksi, etteivät he halua toteuttaa oman väestönsä murhaamista. Monet Länsi-Ukrainan kuvernöörit ilmoittivat, etteivät ota enää ohjeita Kiovasta.
Maidanille ilmestyi poliiseja, jotka mielenosoittajien pieksemisen sijaan lupasivat puolustaa mielenosoittajia virka-aseillaan.
Väkivaltaa seuraavina päivinä kasvava joukko Janukovitshin Alueiden puolueen kansanedustajia ja aluehallintojen jäseniä loikkasi oppositioon, josta tuli tämän seurauksena lopulta parlamentaarinen enemmistö. Loikkauksia tapahtui siis niin hallinnossa kuin poliittisella puolella.
Janukovitshin puolustusministeri Pavel Lebedjev määräsi maahanlaskujoukot Kiovaan kukistamaan kansannousua. Ne lähtivät liikkeelle, mutta mystiset onnettomuudet pysäyttivät etenemisen. Ajoneuvoja ajoi ojaan. Janukovitshia vastustaneet ukrainalaiset pysäyttivät potentiaalisen massateurastuksen.
Kriisi oli jo pitkään saanut myös kansainvälistä ulottuvuutta. Nyt Saksa, Ranska ja Puola yrittivät välittää neuvotteluratkaisua Kiovassa. Janukovitsh taipui lopulta omaa valtaansa rajoittavaan sopimukseen kolmen oppositiopuolueen Batkivshtshynan (Arseni Jatsenjuk), Udarin (Vitali Klitshko) ja Svobodan (Oleh Tjahnybok) johtajien kanssa. Venäjän edustaja oli läsnä mutta kieltäytyi allekirjoittamasta mitään tai sitoutumasta noudattamaan sopimusta.
Ulkona kaduilla tilanne oli kuitenkin jo muuttunut kokonaan. Parlamentti äänesti sisäministeri Vitali Zahartshenkon erottamisesta. Heti kun tämä oli tapahtunut, Janukovitshin hallinnon poliisit katosivat. Kun armeijan kuorma-autot lopulta saapuivat Kiovaan, niiden lavoilla oli Maidanin puolustajia.
Maidanin verilöylyssä surmattujen ruumiita siunattiin illalla Maidanilla. Palopuheet vaativat Janukovitshin välitöntä eroa. Sopimukseen taipuneille oppositiojohtajille buuattiin.
Seuraavana yönä Janukovitsh, hänen ministerinsä, yleinen syyttäjänsä, mellakkajoukkonsa, provokaattorinsa ja venäläiset neuvonantajat katosivat. He olivat menettäneet tukensa ja heidän oli kadottava todellisen johtajansa, Putinin, alaisuuteen Venäjälle.
Aamulla koko kaupunki oli verettömästi siirtynyt mielenosoittajien hallintaan. Kaduilla vallitsi jälleen järjestys ja rauha. Oli hieno ja kunniakas asia, että kansannousu sai heti aikaan rauhan. Ryöstelyä ja ilkivaltaa ei esiintynyt.
http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/187809-ukrainan-tapahtumilla-on-merkitysta-myos-suomelle
