Meinasin tossa aikasemmin vähän samanlaisen ajatelman laittaa, mutta tässähän se asian ydin tulikin sanottua... Itse lisäksi luulin, että kun sukupolvet vaipuu unholaan, niin ryssävihakin laantuu ajan mukana, MUTTA ryssä itse saa sen taas aikaan, että nuorempikin polvi, jolle sota-ajan jutut ei niinkään merkaa, tai ole tiedossa, alkavat vihata ryssiä ihan sen takia, mitä itse näkevät ja kokevat tällä hetkellä.... Voitaneen sanoa että historia toistaa itseään.Hiljattain hautasin äitini, joka jäi sotaorvoksi parin kuun ikäisenä. Isänsä pääsi tapaamaan hiljattain syntynyttä tytärtään ollessaan sairaslomalla haavoituttuaan lievästi. Takaisin rintamalle päästyään taistelun tiimellyksessä katosi. Myöhemmin on selvinnyt että haavoittuneena joutunut vangiksi ja kuollut sitten myöhemmin vankeudessa. Vielä kuolinvuoteellakin isättömänä elänyt äitini kaipaili isäänsä. Hautakiveen äiti saa suomen sotaorvot muistomerkin. Näistä se "ryssäviha" kumpuaa meillä. Näytti hetken että nyky sukupolvet unohtaa tämän historian, mutta saimme jälleen muistutuksen. Me emme unohda koskaan.Teillä tavallisilla ryssillä olis nyt mahdollisuus tehdä tästä touhusta loppu ja pistää luu kurkkuun nyky hallinnolle. Niin maalliselle kuin kirkolliselle. Mitä nopeammin sen parempi, niin ei tarvitse Ukrainalaisilla kaikkea tehdä. Se on se hitaampi tie se. Olen työssäni tavannut viimeaikona paljon ryssiä, Ukrainalaisia ja Valkovenäläisiä. Poikkeuksetta kaikki on olleet ryssän toimia vastaan.
Näitä samankaltaisia kohtaloita, kuin meillä tulee olemaan myös Ukrainassa paljon. Milloin ryssä oppii. Ei milloinkaan. Historia vain toistaa itseään. Nyt teillä on mahdollisuus kääntää se.
Kunnia Ukrainalle