Ukrainan konflikti/sota

Ukrainalainen OSINT-ryhmä vishun_military on julkaissut tuoreen katsauksen ryssän varastotukikohtien ja armored repair plant pajojen (BTRZ) tilanteesta.

https://t.me/vishun_military/4038

Do you want to know how many and which tanks are left in Russia as of the first quarter of 2024? What is the recovery and production potential of enemy tanks? What are our prospects?

➡️To answer these questions, Resurgam, the Military Seer, and Mortis Aeterna have created a joint research collaboration. We acquired the latest satellite imagery that was available, did the math, processed the research of others, and created our own collective conclusions.

If you liked the results of our cooperation, be sure to write about it in the comments so that we know the need.

You can get acquainted with the full results of the study on the website ➡️ https://vishchun.com/post/pidrakhunok_ta_analiz_tankovoho_potentsialu_moskovii_na_pochatku_2024

A version is also available at the Printing House
➡️ https://drukarnia.com.ua/articles/pidrakhunok-ta-analiz-tankovogo-potentialu-moskoviyi-na-pochatku-2024-r-kTiKd

Summary (very short, the main text reveals more questions)

▶️ Our calculation showed that within 5-7 months, the central bases of the tank reserve were emptied by almost 400 units. tanks

▶️ The average rate of depletion of bases is 44-75 units. month. This rate makes it possible to cover current losses, but its stability throughout 2023 and early 2024 (and other factors, which are detailed in the text) indicates that the "ceiling of scaling" of production/modernization/recovery of tanks has been reached.

▶️ The rate of deconservation has slightly decreased compared to 2022/23, but our observations indicate that the reason is primarily a decrease in the quality of equipment being deconserved, which forces tank repair plants to spend more time and resources per unit of equipment.

▶️ An analysis of the main armored factories showed a large overcrowding of sites, which indicates the overload of these factories (and not only).

▶️ In the studied area, we covered up to 95% of the main places where "enemy tank reserves" could be stored. Our calculation showed that 3,150 tanks at the central bases of the tank reserve and 1,300-1,500 tanks at the waiting areas and near the workshops of the main armored repair plants remain suitable for deconservation/restoration.

Our calculation was as conservative as possible and we covered everything that could even "hypothetically" be recovered. But the technical condition of the 3,150 units that remain at the bases is very different and often very questionable. Tanks from the 1311 base remain the most suitable for restoration.

▶️ This amount of the enemy should be enough to support the restoration of tanks without interruption until the beginning of 2026.

Against the background of other information, we singled out three main scenarios of depletion of the enemy's tank reserves⤵️

"optimistic" — 12-18 months;
• "moderate" — 18-24 months
• "pessimistic" — more than 24 months.


t.me/vishun_military/4038
8.3Kviewsedited
Apr 11 at 19:02

Telegram-linkin takaa löytyy suora linkki pidempään artikkeliin (artikkeli julkaistu 11.4.2024) - artikkeli on pitkä ja suosittelen lukemaan sen mutta en lainaa sitä kokonaisuudessaan spoilerin taakse vaan jätän pois sotaa edeltävien numeroiden lähteiden selityksen sekä varastotukikohtien ja BTRZ-pajojen tarkemmat tarkastelut ja uusien kuvien vertailun vanhojen kanssa - ne ovat mielenkiintoisia mutta sama data on nähtävissä lainaamistani taulukoista (lihavoinnit alkuperäisen artikkelin ja tämä on konekäännös englanniksi):

1. Summarized conclusions (brief content)

The study was prepared and implemented by the collaboration of the platforms Resurgam , Military Fortune Teller and Mortis Aeterna .

Our calculation showed that within 5-7 months, the central bases of the tank reserve were emptied by almost 400 tanks.

The average rate of depletion of bases is up to 70 units per month.
This rate makes it possible to cover current losses, but its stability throughout 2023 and early 2024 (and other factors, which are detailed in the text) indicates that the "ceiling of scaling" of production/modernization/recovery of tanks has been reached.

An analysis of the main armored factories showed a large overcrowding of sites, which indicates the overload of these factories, and not only that.

In the studied area, we covered up to 95% of the main places where "enemy tank reserves" could be stored. Our calculation showed that 3,150 tanks at the central bases of the tank reserve and 1,300-1,500 tanks at the waiting areas and near the workshops of the main armored repair plants remain suitable for deconservation/restoration.

This amount of the enemy should be enough to support the restoration of tanks without interruption until the beginning of 2026.

Against the background of other information, we singled out three main scenarios for the depletion of the enemy's tank reserves: "optimistic" - 12-18 months; "moderate" - 18-24 months and "pessimistic" - more than 24 months.

-

2.2 Counting the number of tanks at the central bases of the tank reserve

Tanks without turrets and tanks in disposal areas, which are almost completely disassembled for spare parts and are not even eligible as "donors" for spare parts, were not taken into account at the storage bases. Our conservative calculation gave the following results, which we summarized in a comparison table

Katso liite: 96516
Katso liite: 96517

Bases without recent images are marked with asterisks *.

Due to possible errors, the number of "good" tanks at these bases may fluctuate around 3050-3250 units.

-

2.3 Counting of tanks at the waiting areas of the main armored tank repair plants

Katso liite: 96518

-

2.4 Conclusion from the calculation of CBRT and BTRZ

In total, there are 3,050-3,250 "good tanks" at the bases (although the issue of their quality is also debatable, but we remind you that our calculation is as conservative as possible towards the "worst" option for us) + 1,300-1,500 tanks are waiting at factories for restoration/modernization or use in as a spare parts donor. These tanks are in very different conditions, but we took them into account.

So, counting almost all the main places (up to 95%) of the potential concentration of the enemy's tank reserve, it is possible to call a figure of 4300-4750 tanks that can potentially be restored or used as donors. At other small bases, there are almost no tanks left, or they are counted in units.

In general, the resource of 4300-4650 tanks with the current rate of losses is enough for Moscow to provide uninterrupted repair and recovery of losses for 2-2.5 years. Potentially by early 2026.

Another question is that we say 2-2.5 years with the condition of using reserves at 0, but the key is the "recovery pace" because for a long time the main tank repair plants have huge queues due to the inability to quickly restore the tanks placed for restoration. Each subsequent time, the de-conserved tanks will leave in a worse condition, which will require more time and components to restore them.

Therefore, the production capacity of armored tank repair plants will determine the pace of tank recovery and production, and, therefore, its depletion.

What we will talk about in the next chapter.


3. The main questions to which we were looking for answers


3.1 What do Western analysts say about Moscow's recovery/production of tanks?


The biggest problem in the context of Western analyst estimates of tank recovery/production rates is that they do not articulate the difference, so most claim that Russia is "producing" 100 tanks per month, which is not true.

According to Andrii Tarasenko, Moscow is able to "produce from scratch" approximately 60 T-90M tanks per year. For example, as of September 2023, UVZ was working on the production of the 192nd tank out of the 270 units ordered under the contract in the period 2017-2021.

To the credit of the Ministry of Defense of Great Britain, in its updates, mentioning the figure of "100 tanks per month", the Ministry of Defense uses the verb "generate", i.e. "generates" - in this way, both produced, modernized and decommissioned tanks are taken into account defects, but did not undergo modernization before being sent to the front.

Pavel Luzin can be considered a "conditionally Western" analyst, since he works at the Western think-tank The Jamestown Foundation. So he estimated the "production" (that is, "from scratch" and deep modernization) of tanks in Moscow at a maximum of 200 units per year (15-20 per month "from scratch").

Our research has revealed that the rate of de-conservation of tanks is approximately 77 units per month over the past 5 months. Maybe a little more, a little less depending on the month and the exact date of the picture. If we add 15-20 produced from scratch to the 77 de-canned tanks, then we arrive at an approximate rate of 100 tanks per month, as stated by Western intelligence and researchers. Only the share of truly new (produced) is only 1/5 - everything else is reserves from storage bases, which also have their limits.


3.2 What is the potential of this recovery/production? What is the ceiling of this recovery and what factors (production, human, technological) does this recovery rely on?

Taking into account long-term observations, assessment of rates, analysis of not one, not two, and even not three studies, we come to the conclusion that the potential for increasing the production of new tanks has already reached its scaling peak, even despite the available financial resources for this scaling.

For example, in 2021, according to Andrii Tarasenko's calculations, Moscow managed to produce 80 T-90M tanks - this is taking into account the available warehouse stocks of components, which were partly exported and which were purchased under three-year programs. Therefore, now (relatively speaking) the main Western components were purchased not as part of "parallel imports", but were already available thanks to the corresponding stock of components, which was created for 2022-2024/25 under contracts even before February 24. Now this stock is being actively depleted due to the need to massively modernize and raise tanks from storage bases. As these reserves are exhausted, the key issue will not be the circumvention of sanctions, but the time required to ensure this circumvention and the expenditure of additional financial resources to ensure this circumvention.

Despite the increase in the production of machine tools from 5458 units. in 2021 to 7,743 units. for January-September 2023 and transfer of production to 3-4 variable forms, we are skeptical about the further scaling of the potential of modernization of equipment. Collectively, we come to the conclusion that, as of now, Muscovy has probably reached the "production ceiling".

The "production ceiling" rests on a number of factors:

  1. Employment in the military industry is no longer growing , although production is limited by a chronic shortage of workers.
  2. Due to the increased wear and tear of the equipment due to the increase - or, more precisely, the return of production rates to the indicator of 2015-2017.
  3. An increase in labor hours on the product due to a lack of Western components, spending more time on their import substitution or the use of parallel import methods to circumvent sanctions.

And here it is worth mentioning once again one already mentioned detail, that our calculation recorded the approximate rate of depletion of storage bases at 77 tanks per month (average value). This roughly correlates with what the Covert Cabal tracked in their research throughout 2023. That is, approximately the same pace is maintained at the beginning of 2024. It can be assumed that where Moscow scales the production/restoration of tanks there is a "negative compensation" with the need to restore tanks from storage bases that are already in a worse condition. Therefore, the number remains plus or minus in one corridor.


3.3 Has the pace of production expansion/restoration reached its ceiling in Moscow?

Let's detail the answer again, in our collective opinion, the pace of production/decommissioning and restoration of tanks has reached its ceiling and will continue to decline, since the Russians have already mostly deconserved tanks in the "best" condition. In principle, tanks of even 4-5 categories that can be classified as "scrap" are subject to restoration and potential modernization - it's only a matter of time and capabilities, which depend on a large number of factors, including the availability of components and the real possibility of their production.

Our estimates, in principle, even do not contradict the data of the Muscovites themselves about 1,200-1,500 "manufactured" tanks for 2023, only if we consider that "manufactured" includes: both newly manufactured, and de-conserved, and modernized, and those already visited the battlefield, suffered damage there and were repaired in one of the factories - or even in field workshops.


3.4 Why is the key thing now not how many tanks are still on the bases, but how quickly the Moscow Military Industry is able to raise them? Is it so?

In fact, the key question is whether the Muscovites will receive armored vehicles from their allies, primarily the DPRK and Iran, as well as the PRC (which is less likely, but such a prospect cannot be dismissed). If we put this question in parentheses, then what is important is not so much the rate of recovery of tanks per se, but the comparison of the rate of recovery with the current losses at the front. For example, the Australian YouTuber Perun once published a video, the text translation of which can be viewed at the link , in which he noted that under the best possible conditions, quote: " If you can't recover losses quickly enough - under such a scenario, the army can hypothetically fight until the difference between losses and the combination of production and recovery will not be sufficient to dilute the active combat power of the army and render it incapacitated .

If the Russians produce new equipment at a rate that will exceed the rate of losses - for example, under conditions of an armistice or freezing of the conflict, or simply an insufficient number of weapons in the Armed Forces - then the Moscow army will actually be able to update and modernize online. But this is in the case of an adequate assessment of one's own capabilities by the enemy's military leadership.

Although recent months and attempts at "banzai attacks" gave Moscow certain territorial gains, they were incomparable with the losses for the sake of these gains. Such "zeal" can be explained by "political motives": to achieve a result before the elections, then to make the most of the exhaustion of the Armed Forces against the background of the Americans' partner negligence, to achieve as many territorial gains as possible with the conviction that Moscow will be able to freeze the conflict from the US elections.


4. Scenarios of depletion of enemy tank reserves

Based on the collected information, we can build basic scenarios for the depletion of Moscow.

Optimistic (12-18 months). Depletion of tank reserves by increasing the intensity of battles.

Visually confirmed losses of enemy tanks in 2023 amount to 866 units. These are visually confirmed, let's add at least 30% (most conservatively) that were not recorded on the open Internet and we will get 1125 tanks were lost during 2023. That is, the average loss rate is 93 units. month. That is, now the production/restoration of tanks from scratch covers this need with its 100 units. per month, which was discussed earlier. As of now, the actual number of tanks involved in Ukraine is from 2,200 to 2,500 units. That is, in order for the rate of losses to reduce the available combat capability, it is necessary that the monthly losses of the enemy in tanks are at the level of 160-170 units. Then the balance between losses and production for 12-18 months will lead to a critical loss of combat capability of the units, because according to the roster there should be 4,300 tanks, but in fact there will be only ¼ of them.

Moderate (18-24 months). Depletion of the main reserves of tanks at storage bases. The intensity is maintained, Muscovy is able to restore its own losses by attracting reserves from storage bases, restoration, cannibalism. As it was stated, at this rate (actually as it is now), provided there is no external aid (in the form of the transfer of tanks and spare parts for them), Moscow can hold out until the beginning of 2026. After that, it will be able to replenish the losses only through real production "from scratch", which satisfies only 1/5 of the actual needs of the front.

Pessimistic (over 26 months). Muscovy will begin receiving direct deliveries of heavy weapons in the form of tanks from Iran, the DPRK, and possibly China. This option requires separate consideration, as it includes a whole set of factors: from the political readiness of these countries to the actual number of combat-ready tanks and their types.

As of now, in the contexts in which we are now, we are inclined to the "moderate" option, which states that by the beginning of 2026, Moscow will be able to maintain the necessary level of combat capability of its tank units.

-

Tiedoksi myös että vishun_military on jakanut (ainakin osan) hankkimistaan tuoreemmista satelliittikuvista Jompy-nimisen twitter-tilin kanssa. Hän on laskenut yhdessä high_marsed ja CovertCabal -nimisten twitter-tilien kanssa ryssän varastotukikohtien ajoneuvojen määriä jo pidemmän aikaa.

Jompy kommentoikin että hän tulee julkaisemaan oman analyysinsä saamiensa kuvien perusteella eli pyrkii laskemaan niissä näkyvät ajoneuvot sekä tunnistamaan ne: LÄHDE

As for future content, I have already counted Vishun's footage of the 22nd, 111th and 1295th with their consent, although it's not clear if I'll have access to footage of other bases they bought. If that's not the case, I have a short thread explaining some things about storage bases in the works. And after that... well, not sure, I'm waiting to get the greenlight to post the updated AFV numbers.

-

Tässä myös toinen vishun_military OSINT-ryhmän tuore julkaisu (julkaistu 14.4.2024):

https://t.me/vishun_military/4039

Katso liite: 96519

Analysis of the tank grouping of the Russian Armed Forces.

In this small article, we decided to make assumptions about the composition of the tank troops of the Russian army (in regular formations) based on the data on destroyed tanks from warsposting.

According to our calculations, the tanks in service with units of the Russian army (excluding BZVT) can be distributed as follows:

– 76% T-72/T-80 (+-2)
– 10% T-90 (+- 2%)
– 5% T -64 (+-2%)
– 9% T-62 (+-2%)

More detailed analysis here:

https://www.vishchun.com/post/sklad_tankovykh_viisk_zs_rf

t.me/vishun_military/4039
2.6Kviewsedited
Apr 14 at 09:44

-

MUOKKAUS: jos lukee spoilerin taakse lainaamastani vishun_military artikkelista varastotukikohtien panssarivaunujen määrät (taulukko) niin kyseisestä määrästä tunnistettujen vaunujen määrät olivat:

650 kpl T-80UD (ei ole selvää, onko jokin osa tästä määrästä T-80U vaunuja)
120 kpl T-80BV
850 kpl T-72 perheen vaunuja
740 kpl T-62/T-55 perheiden vaunuja

Näiden summa on 2 360 kpl kun varastotukikohtien "käyttökelpoiseksi arvioitujen" panssarivaunujen määrä on 3 150 kpl.

ELI olisivat kyenneet tunnistamaan noin 75% käyttökelpoiseksi arvioimistaan varastotukikohdissa olevista panssarivaunuista.

JOS heidän tunnistuksensa on oikein, iso kysymysmerkki ovat T-80UD vaunut ja niiden aktivointi, koska ryssällä ei ole tietysti kykyä valmistaa niiden moottoreita (eikä ole koskaan ollutkaan koska nämä on valmistettu Kharkovan tehtaalla Ukrainassa). Toki vaunun alkuperäinen moottori voi olla vaihdettavissa T-72 vaunun diesel-moottoriin tai T-80 perheen vaunujen kaasuturbiinimoottoriin, mutta tämä lienee helpommin sanottu kuin tehty.

Jokunen kuukausi sitten nähtiin videokuvaa T-80UD panssarivaunuista junan kyydissä Venäjällä, joten kenties heillä on jonkinlainen suunnitelma näiden käytölle, mutta suuri määrä näitä vaunuja varastotukikohdissa kertoo myös siitä että näitä ei ole aktivoitu toistaiseksi (syystä tai toisesta). JOS ne olisivat olleet helposti aktivoitavissa, ryssä olisi varmasti ottanut ne käyttöön jo sodan kahden ensimmäisen vuoden aikana.

JOS oletetaan että näitä vaunuja ei kyettäisi aktivoimaan, silloin "käyttökelpoiseksi arvioitujen" panssarivaunujen määrä onkin 2 500 kpl ja tästä määrästä:

120 kpl T-80BV
850 kpl T-72 perheen vaunuja
740 kpl T-62/T-55 perheiden vaunuja

Näiden summa on 1 710 kpl.

-

MUOKKAUS: olen pohdiskellut toisessa ketjussa T-80UD vaunujen valmistusmäärää (LINKKI) ja yhden lähteen mukaan Kharkovan tehdas olisi valmistanut 715 kpl T-80UD panssarivaunuja aikavälillä 1985-1992.

Mikhail Zhirokhovin mukaan Ukrainalle jäi Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen 248 kpl T-80 perheen vaunuja joista 60 kpl oli T-80UD.

Ilmeisesti tästä määrästä 35 kpl myytiin Pakistanille (muutostöiden jälkeen) ja niiden lisäksi Ukraina valmisti 285 kpl T-80UD vaunuja uustuotantona 1990-lopulla ja 2000-luvun alussa (kokonaismäärä 320 kpl oli toimitettu vuonna 2002).

ELI täten ryssälle jäi 655 kpl T-80UD panssarivaunuja, olettaen tietysti että muille Neuvostoliitosta irtaantuneille maille ei jäänyt yhtäkään (en nyt äkkiseltään muista, olisiko jäänyt ja vaikka olisikin, olisivatko ne päätyneet myöhemmin Venäjälle).

Joka tapauksessa vishun_military arvioima määrä täsmää sen kanssa mikä määrä T-80UD vaunuja ryssällä pitäisi olla - tosin olisin olettanut että osa niistä olisi romutettu jo aikaa sitten. Kenties vishun_military numero sisältää myös pienemmän määrän ryssän aktiivijoukkojen käytöstä poistuneita T-80U vaunuja?

Tämä määrä voisi olla noin 190 kpl, koska heille jäi T-80U vaunuja "noin 400 kpl" Neuvostoliiton hajoamisen ja 1990-luvulla sekä 2000-luvun alussa tapahtuneiden muutaman T-80U vientikauppojen jälkeen. Ryssän aktiivijoukoilla puolestaan oli 188 kpl T-80U ja T-80UE-1 vaunuja ennen Ukrainaan hyökkäämistä eli suunnilleen vastaava määrä oli varastotukikohdissa odottamassa peruskorjausta / romutusta - olettaen tietysti ettei osaa näistä vaunuista oltu romutettu jo aikaisemmin.

Täten JOS vishun_military tunnistuksessa olisi kyse T-80UD / T-80U vaunuista JA jos ryssällä olisi tuollainen 190 kpl T-80U vaunuja varastotukikohdissa, niin silloin T-80UD varastovaunujen määräksi saadaan 650 - 190 = 460 kpl.
Aika kovaa vähentynyt ryssillä vuodenvaihteessa julkaistusta Military Balancesta varastoidut taistelupanssarivaunut, kun MB raportoi varastoituna olevan 4000, ja nyt niitä on enää jäljellä muutamaa kuukautta myöhemmin joku 3150-3250 kpl. Muutamassa hassussa kuukaudessa pudonnut ryssillä varastoissa tankkien määrä 800 kappaleella.

Ja nyt on enää varastoissa jäljellä saman verran, mitä ryssällä oli aktiivikäytössä ennen Ukrainan sodan eskaloimista täyteen sotaan v. 2022.

Mikäli tässä vielä jenkkien apu saadaan liikkeelle lähiaikoina, niin se on kyllä ryssän loppu siihen. Sen jälkeen ryssän tappiot nousee vuodeksi vielä niin suureksi, että jäljellä olevat varastot sitä ei pelasta.
 
Kangaspuron mukaan pakkomobilisoitua tykinruokaa ei ole vielä kuollut riittävästi. Ne jotka ovat vapaaehtoisina Ukrainaan lähteneet ja siellä veivinsä heittäneet eivät vielä ryssän yhteiskuntaa kaada.

 
Aika nuivaahan se Israelin apu Ukrainalle on ollut. Ymmärtää kyllä, heidän tilanteen, mutta kuitenkin kyse on siitä että ei ole haluttu mennä osapuoleksi venäjää vastaan. Iso venäläisvähemmistö varmaan osasyynä

Viime yön perusteella Israelilla tuskin on yhtäkään ylimääräistä ilmatorjuntaohjusta Ukrainaan annettavaksi.

Eihän se kiva tuota Ukrainan tuskailua kalustopulan kanssa ole katsella mutta pitää muistaa että jokaisen pitäisi myös yrittää pitää huolta siitä että tavaraa on lahjoituksien jälkeen omiinkin tarpeisiin riittävästi jos paska sattuukin osumaan tuulettimeen.
 
Viimeksi muokattu:
Kangaspuron mukaan pakkomobilisoitua tykinruokaa ei ole vielä kuollut riittävästi. Ne jotka ovat vapaaehtoisina Ukrainaan lähteneet ja siellä veivinsä heittäneet eivät vielä ryssän yhteiskuntaa kaada.

Mä edelleen toistan oman mielipiteen:
Rahallinen korvaus on niin iso että vapaaehtoiset ei tule loppumaan.

Venäjän kyky sotia loppuu joko kaluston ehtymiseen tai taloudelliseen konkurssiin.
Veikkaan ensimmäistä.
Toki Kiinan tuki ja jalostamo iskujen jatkaminen voi keikauttaa vaa'an jälkimmäiseen.
 
Venäjän kyky sotia loppuu joko kaluston ehtymiseen tai taloudelliseen konkurssiin.
Samaa mieltä.

Putinia ei haittaisi uhrata vaikka muutama miljoona ryssää jonkin supervaltagloriakiimafetissinsä toteuttamiseen, kunhan vaan on suuri mahtava valloittava tsaari, joka palauttaa Neukkulan valtaa ja mahtia.

Mutta siinä vaiheessa alkaa sattua Putiniakin, kun asekategoria toisensa jälkeen alkaa ehtyä ja Putinin sadat raskaasti tykistön tukemat panssaripataljoonat muuttuu traktoripataljooniksi, joilla on tykistöstä pulaa.
 
Edelleen nostan esille näitä vaikutuksia, mitä sodalla on ollut ja tulee olemaan Euroopan aseteollisuuteen.

CSG on tšekkiläinen perheyhtiö, josta on kasvamassa ehkä kiinalaisten ja venäläisten yritysten jälkeen suurin käsiaseiden patruunoita valmistava yritys mikäli tuo jutussa mainittu yritysosto toteutuu. Aiemmin se osti Fiocchin.

Ja se tukee Ukrainaa hyvin monella tavalla kunnostaen kalustoa, tehden uutta ja tuottaen erityisesti monen tyyppisiä ammuksia. Kaikki erilaiset tykin ammukset yhteensä CSG tuottaa jo yli 500000 ammusta raskaisiin kaliipereihin, se on jutun mukaan kymmenen kertainen määrä siihen mitä tuottivat sodan alussa ja tavoitteena on edelleen kasvaa investoimalla tehtaisiinsa Espanjassa, Slovakiassa ja Serbiassa. Aikovat myös uudelleen käynnistää Italiassa nitroselluloosan ja ruutituotannon omistamallaan tehtaalla. Tykin ammusten tilauskanta on nyt noin kuusi vuotta.

Eli ei Euroopassa, ainakaan kaikkialla puhallella muniin, linjat pyörivät jo monessa paikassa täysillä, uusia rakennetaan, vanhoja laajennetaan ja tuotannon pullonkauloja poistetaan. Putler tietää tämän ja siksi ne puskevat tällä hetkellä kaikella mikä liikkuu, puolen vuoden päästä lentää jo enemmän rautaa taivaalta vastaan kuin nyt, vuoden päästä vielä reilusti enemmän.

 
Rintamatilannetta Myroshnykovilta. Synkältä vaikuttaa.

Yksi mitä mietin on kuinka paljon valkoryssän rajalla on TDF-joukkoja. Pystyisikö tuolta vetämään kaiken mahdollisen ja siirtämään itään? Vai onko tykistökranaattien puute nyt se selkein syy ongelmiin, ei niinkään miesten puute?
Budanov äskettäisessä haastattelussa ainakin nosti kranaatit ykkösiksi.

Miten mahtaa kurjistuva Ukrainan energiainfrastruktuuri vaikuttaa mielialoihin? Jos vaikkapa tähän mennessä on vielä pystynyt jatkamaan siviiliammattiaan ja suht. mukavaa elämää Kiovan lähiössä, niin jospa ei enää tule lämmintä vettä hanasta ja sähköäkin tipoittain? Saako lähtemään rintamalle? Vai miettimään pääsisikö ulkomaille?

Suomalaisesta näkökulmasta tämän ei tietenkään pidä olla yksilön päätös vaan kaikki määrätään. Lienee mahdotonta ymmärtää tätä haluttomuutta täyteen mobilisaatioon. Ehkäpä jäsen @Maidan pystyisi avaamaan tarkemmin millaisia asioita tähän liittyy.

Positiivinen tulkinta haluttomuudesta on se, että rintamatilannetta kuitenkin pidetään riittävän vakaana ja on jo tiedossa esim. kuinka nopeasti kraanattitäydennykset tulevat ja F-16 on taivaalla.

Negatiivinen tulkinta on sitten mitä vaan.

------------
Chasiv Yar, Ivanovske, Bohdanivka

The situation is difficult.

Bohdanivka was lost.

The enemy also directed the main efforts to bypass Ivanivskyi from the south and advance parallel to the route to Konstakh through Stupochki.

Such a maneuver was expected, especially after the occupiers showed intentions to attack Chasiv Yar directly in the front.

Hopefully further potential enemy maneuvers will not come as a surprise either.

Special attention should be paid to everything. From Mayorsk and Andriivka all the way to Vyimka, Spirny and Bilogorivka.

Because the direction has strategic importance.

Precisely strategic, I was not mistaken. Because this entire wide area covers the Druzhkivka-Kramatorsk-Slovyansk agglomeration.

This agglomeration is the last under the control of the Defense Forces in Donetsk region.

I don't even want to develop the topic further, because they will be accused of "treason".

But the fact is that now there is a period of key battles in the Bakhmut direction, which will determine the strategic position of our country in the future.


Ukraina ostaa sähkön Euroopasta myös, luin ettei sitä riittää. On kaikenlaisia mielialoja, jopa huhuja että näin Ukraina painostetaan antautumaan jopa Lännen toimesta. Sähköä joudutaan joka tapauksessa saamaan katkoilla, yhden päivän sukulaisillani ei ollut lainkaan sähköä, toissa päivänä.

Tilanne paha muutenkin. Avun viivyttely oli pahinta tässä. Mobilisaatiosta tiedän enemmän lähipäivinä.
 
Kangaspuron mukaan pakkomobilisoitua tykinruokaa ei ole vielä kuollut riittävästi. Ne jotka ovat vapaaehtoisina Ukrainaan lähteneet ja siellä veivinsä heittäneet eivät vielä ryssän yhteiskuntaa kaada.

Kusiojan kommentit kannattais laittaa "päivän vitsi -osastolle". Kaikki tuoreemmat maanpuolustuksesta innostuneet eivät välttämättä tiedä mikä ukko on kyseessä.
 
Päivän luvut:
436392657_775015778144836_7678716689610472118_n.jpg
 
Tämän venäläisen sotilaan kertomuksen mukaan Ukrainallakin riittää yhä tulivoimaa
Russian serviceman involved with transport and evacuation describes on his Telegram the Robotyne foothold as an area of extremely intensive fighting that is very dangerous due to Ukrainian firepower which, as he says, isn't lacking. He then puts a spotlight on the Russian TV which paints an opposite picture to what he sees.
 

Hyvin surullista että yhdysvaltojen sisäpoliittinen tilanne on vajonnut tilanteeseen, missä täysin vastenmielinen, epäasiallinen ja sekopäinen kommentointi saa jatkua. Julkisen palautteen tulisi kyetä siivoamaan tälläiset henkilöt päätöksenteosta marginaaliin huutelemaan, mutta näin ei enää tapahdu.

Koska siivousmekanismi on rikki pääsee järjestelmään kiihtyvissä määrin enemmän roskia. Tämän seurauksena järjestelmä ei enää kykene toimimaan yhtä hyvin. Trumpin mahdollinen voitto rikostuomioista huolimatta tekisi jo kipeää yhdysvaltojen tulevaisuudelle vaikka muuten organisaatiot ja valtion virkamieskunta vielä porskuttavatkin hyvässä hengessä.
 
Päivän luvut:
436392657_775015778144836_7678716689610472118_n.jpg
Mielenkiintoinen suuntaus. Menetettyjen tankkien määrä on selkeästi kääntynyt laskuun, kun samaan aikaan rynnäkkövaunujen määrä on lähtenyt nousemaan. On ehkä liian aikaista sanoa, että jotain isoa muutosta on tapahtunut, mutta voisin kuvitella, että tankkien loppuminen tulee näkymään juuri näin. Eli, niiden puutosta kompensoidaan juuri lisääntyneellä rynnäkkövaunujen käytöllä. Jäädään seuraamaan.

Toki taustalla voi olla myös se, että tankkeja säästellään sitä isompaa puskua varten. Mutta toisaalta, jos niitä pitää alkaa säästelemään, niin eihän se koskaan hyvä merkki ole (venäjän kannalta).

Myös nuo kasvaneet tuhottujen tykkien määrät enteilevä myös hyvää. Ja lisäksi, jos oletetaan, että jokaisen tuhoutuneen tykin mukana menee vaikka 30 ammusta, niin se tarkoitta sitä, että venäjä menettää vuodessa noin puoli miljoona ammusta, joita ei saada käytettyä. Se on aika paljon 2-3 miljoonan kokonaismäärästä.
 
Kiinalainen Venäjä-tutkija ennustaa Venäjän häviötä.
On Pekingin yliopiston professori, joten ei ole mikään villi ajattelija. Heijastelee Kiinan virallista linjaa?

Ehkä ei (vielä) heijastele virallista linjaa, mutta eiköhän Kiinassakin politiikan perustaa ja suuntaviivoja tehdä tutkimukseen perustuvan analyysin pohjalta. Jos on näin, tämänkaltaiset tutkimukset voivat hyvin olla pohjana viralliselle linjalle, joka päätyy samaan johtopäätökseen.

Venäjä tuntuu olevan merkittävin poikkeus tutkimukseen perustuvassa päätöksenteossa. Maa tekee, mitä tsaari haluaa ja jos Irinalla on ollut pääkipu illalla, tsaari päättää kostaa ja hyökätä Ukrainaan...
 

Analyysi Ruotsin sotilastiedustelun Venäjä-arvion epäonnistumisesta ennen Ukrainan sodan alkua.​

Ruotsin sotilastiedustelu (Must) epäonnistui Venäjän hyökkäyssodan ennakoinnissa, ja syy siihen saattaa löytyä organisaatiokulttuurista. Virhearvion taustalla on Jonssonin mukaan viitteitä siitä, että sotilastiedustelussa saattoi vallita ryhmäajattelu, joka rajoitti erilaisten näkemysten esittämistä eikä tukenut kriittistä ajattelua.

Käytännössä virhearvio johtui analyysistä, jonka mukaan Venäjällä ei ollut riittävästi sotilaallisia voimavaroja Ukrainan valtaamiseen ja hyökkäys olisi Venäjälle liian riskialtis ja kallis.

Suurin osa eurooppalaisista tiedustelupalveluista ennusti ihan oikein, etteivät Venäjän voimavarat riitä Ukrainan nopeaan valtaamiseen. Siitä yhdysvaltalaistahot olivat eri mieltä. Paradoksaalisesti Ruotsin sotilastiedustelukin siis päätyi väärään johtopäätökseen, koska analysoi Venäjän sotilaallisia kykyjä oikein.

Yhdysvaltain CIA ennusti Valkoiselle talolle, että Venäjä voittaa muutamassa päivässä, minkä vuoksi myös Yhdysvallat suuntasi resurssejaan ennen hyökkäystä väärään paikkaan. Suurvalta keskittyi tiedustelun sijaan pohtimaan, kuinka valtauksen jälkeen voitaisiin tukea Ukrainan vastarintaliikkeitä.

IL

Raportti kokonaisuudessaan, mielenkiintoista luettavaa sotilastiedustelun toiminnastaja roolista osana poliittista päätöksentekoa:

------------------------


Kunnon soppa. Eurooppalaiset olivat väärässä, koska olivat oikeassa ja jenkit olivat oikeassa koska olivat väärässä 😵‍💫

Sotilastiedustelu oli hyvin onnistunut, koska kyettiin mallintamaan oikein venäjän kyky ukrainaa vastaan, mutta organisaatiokulttuuri petti koska ei saanut epäillä venäjän (tai jonkun toisen vihollisen) tekevän epäloogisia johtopäätöksiä. Analyysi keskittyi liikaa armeijan kykyyn ja liian vähän sitä ohjaavan elementin (valtionjohto) tiedusteluun. Ironisesti monissa euroopan maissa tiedettiin putinia paremmin mikä on venäjän armeijan tilanne.
 
Mielenkiintoinen suuntaus. Menetettyjen tankkien määrä on selkeästi kääntynyt laskuun, kun samaan aikaan rynnäkkövaunujen määrä on lähtenyt nousemaan. On ehkä liian aikaista sanoa, että jotain isoa muutosta on tapahtunut, mutta voisin kuvitella, että tankkien loppuminen tulee näkymään juuri näin. Eli, niiden puutosta kompensoidaan juuri lisääntyneellä rynnäkkövaunujen käytöllä. Jäädään seuraamaan.

Toki taustalla voi olla myös se, että tankkeja säästellään sitä isompaa puskua varten. Mutta toisaalta, jos niitä pitää alkaa säästelemään, niin eihän se koskaan hyvä merkki ole (venäjän kannalta).

Myös nuo kasvaneet tuhottujen tykkien määrät enteilevä myös hyvää. Ja lisäksi, jos oletetaan, että jokaisen tuhoutuneen tykin mukana menee vaikka 30 ammusta, niin se tarkoitta sitä, että venäjä menettää vuodessa noin puoli miljoona ammusta, joita ei saada käytettyä. Se on aika paljon 2-3 miljoonan kokonaismäärästä.

Paikoin voi olla liian pehmeää paksuille vaunuille ja siksi näkyy paljon APC/IFV kalustoa sekä muuta kevyempää ajoneuvoa tappioissa, säästellään paksuja ja odotellaan parempaa hetkeä. Tykistön eteen tuominen ja sitä myöten nousevat tappiomäärät myös kielivät siitä, että hyökkäyksestä lähti paras puhti pois ja nyt pitää uudelleen luoda asetelmat seuraavaan rynnistykseen. Totutusti se tapahtuu keräämällä tykkejä alueellisesti ylivoiman saamiseksi, liitopommitusten kohdistamista jollekin tietylle lohkolle, miehistön sekä vaunujen keräämistä ryhmitystasalle n. 10-15 km rintamalinjan takana ja väkivaltaista tiedustelua kevyillä ajoneuvoilla (moottoripyörät, mönkijät, kiinan golfkärryt jne.) tai ihan pelkästään jalkamiesten avulla öisin ja lennokkitoiminnan aktivoitumista.

Toivottavasti Ukrainalla on seuraavan hyökkäyksen pysäyttämiseen enemmän omaa epäsuoraa käytettävissä, se puree erinomaisesti tämän kaltaisiin rynnäköihin kun jalkamiesten etenemisnopeudella tulialue on hyvin tiivis ja osumia tulee helposti.

 
Ehkä ei (vielä) heijastele virallista linjaa, mutta eiköhän Kiinassakin politiikan perustaa ja suuntaviivoja tehdä tutkimukseen perustuvan analyysin pohjalta. Jos on näin, tämänkaltaiset tutkimukset voivat hyvin olla pohjana viralliselle linjalle, joka päätyy samaan johtopäätökseen.

Venäjä tuntuu olevan merkittävin poikkeus tutkimukseen perustuvassa päätöksenteossa. Maa tekee, mitä tsaari haluaa ja jos Irinalla on ollut pääkipu illalla, tsaari päättää kostaa ja hyökätä Ukrainaan...
Merkittävää on ainakin se, että kiinalainen merkittävän yliopiston vaikutusvaltainen tutkija on saanut esittää tuollaisen analyysin ja se on päässyt julkisuuteen joutumatta sensuroiduksi ja tutkija joutumatta aivopesuun. Tutkijan sanan- ja tieteenvapaus ei Kiinassa varmasti ole yhtään enempää kuin se, minkä Xi ja hänen hännystelijänsä sallivat. Tätä analyysiä voidaan tosiaan myöhemmin käyttää valtion linjojen muutoksiin, jos niin halutaan.
 
Back
Top