Ukrainan suunnitelma on paradoksi ja rauha kaukana
Ukraina vaatii retoriikassaan Venäjän vetäytymistä alueeltaan ja oikeudenmukaista rauhaa, mutta on todennäköistä, että Ukraina ei kykene saavuttamaan tavoitteitaan.
Tilaajille
Kuuntele juttu
John Helin HS
2:00
Rauhasta on puhuttu paljon viime aikoina. Siitä on puhuttu niin Ukrainan, Venäjän, kuin ulkovaltojenkin toimesta. Alkukesästä Ukrainan presidentti
Volodymyr Zelenskyi kiersi maailmaa tapaamassa eri maiden johtajia ja järjesti Sveitsissä suuren rauhankokouksen, johon osallistui edustajia 92 maasta.
Kokouksessa esiteltiin Ukrainan ehdotus oikeudenmukaisesta rauhasta. Se tarkoittaisi Venäjän vetäytymistä kaikilta Ukrainan alueilta, sotakorvausten maksamista Ukrainalle, sekä sotarikollisten toimittamista oikeuden eteen.
Kokouksen alla myös presidentti
Vladimir Putin kertoi Venäjän olevan valmis neuvotteluihin omista lähtökohdistaan. Niiden mukaan Ukrainan pitäisi luovuttaa Venäjälle ne alueet, jotka Venäjä yksipuolisesti ilmoitti liittäneensä itseensä syksyllä 2022. Lisäksi Ukrainan pitäisi lopullisesti lopettaa neuvottelut Nato-jäsenyydestä.
Venäjän ehdotus sai kylmän vastaanoton Kiovassa.
Zelenskyi väläytti kuitenkin maanantaina mahdollisuutta siihen, että Venäjä kutsuttaisiin mukaan seuraavaan rauhankokoukseen. Venäjä suhtautui Zelenskyin ehdotukseen vuorostaan varauksella.
Rauhankysymyksessä Ukraina pitää silti retoriikassaan tiukasti kiinni oikeudenmukaisesta rauhasta: sodan päättymisestä Ukrainan ehdoilla.
Onko se mahdollista, ja jos ei, voiko Ukraina hävitä?
”Vastakkain on kaksi ehdotusta, jotka ovat synonyymejä toisen osapuolen antautumiselle”, sanoo dosentti
Ilmari Käihkö Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulusta.
Kumpikaan osapuoli ei kuitenkaan ole Käihkön mukaan sodassa sellaisessa asemassa jossa antautumisen vaatiminen toiselta olisi mahdollista.
Sveitsin rauhankokous ei Helsingin Sanomien haastattelemien asiantuntijoiden mukaan pyrkinytkään löytämään varsinaisesti keinoa solmia rauhaa Ukrainaan, vaan muokkaamaan ajatusta siitä millaisena mahdollinen rauha nähdään. Zelenskyi pyrkii siis tempaamaan diplomaattisen aloitteen itselleen.
Ukraina muistuttaa liittolaisiaan siitä, että ne ovat sitoutuneet kansainväliseen lakiin ja Ukrainan alueelliseen koskemattomuuteen. Tehdyillä turvallisuussopimuksilla on myös tarkoitus sitouttaa länsimaiden tulevatkin johtajat Ukrainan tukemiseen.
Zelenskyi ei siis halua joutua tilanteeseen, jossa länsi ajattelisi voivansa painostaa Ukrainan sille epäsuotuisaan lopputulokseen.
Pelko painostamisesta ei ole turha. Vaikka Zelenskyi hallitsee kansainvälisen diplomatian areenaa, sotilaallinen aloite on Venäjällä. Ukrainan joukot ovat kuluneita ja rintama rakoilee paikoitellen. Reservejä on vähän. Keväällä hyväksytty mobilisaatiolaki ei ole vielä tuottanut merkittävää määrää uusia joukkoja korvaamaan tappioita. Samalla Venäjä iskee toistuvasti Ukrainan sähkö- ja lämpöverkkoon. Tulevasta talvesta povataan Ukrainan siviileille vaikeaa.
Tuoreen kyselyn
mukaan vajaa puolet ukrainalaisista on rauhanneuvottelujen aloittamisen kannalta. Paine jonkinlaisen ratkaisun löytämiseksi vaikuttaa siis kasvavan myös Ukrainan sisällä.
Käihkön mukaan tilanne on liikkunut Ukrainan kannalta vain huonompaan suuntaan, eikä vaikuta todennäköiseltä, että sodan voimasuhteet muuttuisivat lähiaikoina merkittävästi Ukrainan hyväksi.
Ukrainalle ensi vuodeksi luvattu apu riittää taistelun jatkamiseen, muttei todennäköisesti aloitteen täyteen tempaamiseen pois Venäjältä. Jos toivoa paremmasta ei ole, voivat jotkut Ukrainan tukijoista pyrkiä päättämään sodan.
Ukrainan asevoimien värväysmainos osittaisen sähkökatkon aikaan Kiovassa kesäkuun lopussa. Kuva: Sergei Supinsky / AFP
Mitä tämä tarkoittaa? Sitä, että Zelenskyin ääneen lausutut tavoitteet ja sotatilanteen realiteetit eivät välttämättä kohtaa. Ukrainan vaatimasta ”oikeudenmukaisesta rauhasta” joudutaan mitä todennäköisimmin joustamaan.
”Vuoden 1991 rajat, puhumattakaan Ukrainan muista vaatimuksista, eivät ole realistinen tavoite”, sanoo The Economist-lehden sotilaallisista aiheista vastaava tuottaja
Shashank Joshi.
Joshin mukaan Sveitsin rauhankokoukseen oli sisäänrakennettu paradoksi: Länsi kertoi sitoutuvansa tavoitteeseen Ukrainan alueellisesta koskemattomuudesta, vaikka kaikki osapuolet tietävät ettei tavoite ole mahdollinen.
Tästä huolimatta äärimmäisistä ehdoista kiinni pitäminen ei välttämättä ole lyhytnäköistä. Keskiössä on Ilmari Käihkön mukaan neuvottelustrategia. Mikäli Ukraina joustaa omista tavoitteistaan ennen kuin neuvotteluja edes aloitetaan, asettaa se Ukrainan huonompaan tilanteeseen neuvotteluissa.
Tavoitteiden kannattaa olla korkealla, jotta niissä on joustovaraa.
Shashank Joshin mukaan Ukrainan täytyy kuitenkin myös ymmärtää, milloin joustaa.
”Äärimmäisistä tavoitteista puhuminen voi laittaa Ukrainan huonoon asemaan vuoden tai puolentoista päässä, kun se saattaa tarvita notkeampaa diplomatiaa”, Joshi sanoo.
Mikäli Ukraina ei kykene muuttamaan sotatilannetta sille suosiolliseksi, voi länsimaiden kärsivällisyys vähentyä merkittävästi. Ilman länsimaiden jatkuvaa aseellista ja taloudellista tukea Ukraina ei kykene jatkamaan sotaa.
Huolet länsimaiden tuen jatkumisesta voivat tulla ajankohtaiseksi jo tänä vuonna. Katseet kääntyvät marraskuussa käytäviin Yhdysvaltain presidentinvaaleihin. Presidentiksi toistamiseen pyrkivä
Donald Trump on puhunut lopettavansa Ukrainan sodan. Trumpia kohtaan viikonloppuna tehty murhayritys lisää Politico-lehden haastattelemien diplomaattien
mukaan Trumpin mahdollisuuksia nousta presidentiksi.
Kesäkuun lopulla Trumpille esiteltiin hänen entisten neuvonantajiensa toimesta rauhansuunnitelma, jossa Ukrainan olisi suostuttava neuvotteluihin Venäjän kanssa ja tulitaukoon nykyisillä rintamalinjoilla. Muuten Yhdysvaltain tuki päättyisi. Ehdotus sulkisi myös Ukrainan ovet Natoon. Kyseessä ei ollut virallinen ehdotus, mutta Trump suhtautui
väitteiden mukaan siihen suotuisasti.
Asiantuntijat eivät usko, että Eurooppa voisi korvata Yhdysvaltoja täysin, mikäli Trump lopettaisi Ukrainan avustamisen. Eurooppa voisi tehdä paljon taloudellisesti ja diplomaattisesti, mutta sotilaallisesti Yhdysvaltojen rooli on valtava. Vaikka tämä tiivistyykin julkisuudessa usein panssarivaunuihin ja ilmatorjuntajärjestelmiin, on Yhdysvalloilla merkittävä rooli esimerkiksi tiedustelutiedon tuottajana.
Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja
Arkady Moshes kuvailee Trumpia ”täysin arvaamattomaksi”. Hän muistuttaa Trumpin tehneen presidenttikaudellaan Ukrainan tukemiseksi enemmän kuin häntä edeltänyt
Obaman hallinto.
”Trump vahvisti Venäjän ja Yhdysvaltojen välistä diplomaattista konfliktia”, Moshes sanoo ja viittaa esimerkiksi Venäjän konsulaattien sulkemiseen Yhdysvalloissa.
Arkady Moshes Kuva: Heikki Saukkomaa / Lehtikuva
Retoriikka on kuitenkin nyt muuttunut. Moshes toteaa, että Euroopan täytyy olla Trumpin suhteen valmiina ”pahimpaan vaihtoehtoon”.
Trumpin Venäjä-politiikan suuntaa on vaikeaa ennustaa muidenkin Helsingin Sanomien haastattelemien asiantuntijoiden mielestä. Suunta voi olla epäselvää jopa Venäjälle. Ilmari Käihkön mukaan ei ole mahdotonta, että Trump painostaisi myös Venäjää tulitaukoon.
”Jos näin on Venäjän kannattaa pitää painetta päällä ja ottaa niin paljon, kuin se pystyy saamaan”, Käihkö sanoo.
Näistä syistä myös Trumpille esitellyn rauhansuunnitelman todellisuutta on vaikeaa arvioida.
”Jos Venäjän pitää lopulta luovuttaa osa alueista, joita se nyt hallitsee, olisi tämä realistisempi suunnitelma kuin vuoden 1991 rajoista puhuminen”, Joshi sanoo, mutta korostaa suunnitelman yksityiskohtien olevan tärkeitä.
”Puhtaasti alueluovutuksiin perustuva sopimus on huomattavasti vaikeampi hyväksyä kuin sellainen, jossa Ukraina saa turvatakuut.”
Turvatakuista on puhunut myös Zelenskyi. Hän on toistuvasti julistanut tulitauon hyödyttävän vain Venäjää. Ukrainan näkökulmasta selvää on, että vaikka rauhasta ei tulisikaan oikeudenmukaista, on siitä pakko tulla pitävä. Muuten Ukrainalla ei ole mitään syytä ryhtyä neuvotteluihin.
”Ukraina ei voi hyväksyä sellaista rauhaa, joka jättäisi avoimeksi mahdollisuuden tuleviin hyökkäyksiin”, Moshes tiivistää ja vertaa Ukrainan tilannetta Etelä-Koreaan.
”Koreassa tilanne on ollut pitkään vakaa, mutta se johtuu siitä, että maassa on 30 000 amerikkalaista sotilasta.”
Selkeät turvatakuut ovat paras tapa varmistaa, ettei Venäjä voi jatkaa sotaa myöhemmin.
”Mikä tahansa sopimus muuttuu vakavasti otettavaksi vasta, kun länsi näyttää millaiset turvatakuut se antaa Ukrainalle”, Moshes kertoo.
Siksi Ukraina pyrkiikin varmistamaan itselleen pääsyn sotilasliitto Natoon ja sen viidennen artiklan piiriin. Silloin lännen olisi tultava Ukrainan avuksi Venäjän hyökätessä maahan. Se ei ole kuitenkaan mahdollista niin pitkään, kuin sota jatkuu.
Venäjälläkään ei ole mitään syytä suostua rauhaan niin kauan, kun se uskoo voivansa muuttaa asemaansa paremmaksi taistelukentällä eikä sota aiheuta merkittäviä vaikeuksia Moskovassa.
Ukrainalainen sotilas esitteli lennokkeja ohikulkijoille rekrytointipisteellä Kiovassa 4. heinäkuuta. Kuva: Sergei Supinsky / AFP
Venäjä täytyykin käytännössä uuvuttaa, ennen kuin se on valmis istumaan neuvottelupöytään. Se ei kuitenkaan ole helppoa.
”Vaikka maasota olisi pattitilanteessa, Venäjä voi jatkaa strategista iskukampanjaansa pitkäänkin”, Joshi arvioi.
Myös Arkady Moshesin mukaan sekä Venäjä että Ukraina kehittävät jatkuvasti uusia keinoja iskeä vastustajansa heikkouksiin. Molemmat osapuolet ovat hänen mukaansa yhä sodan eskalaatiovaiheessa. Se tarkoittaa vain yhtä asiaa.
”Olemme todella kaukana rauhasta”, Moshes sanoo.