Stepan Banderan kohdalla tulisi myös muistaa se, että Saksan valloitettua Neuvostoliitolta Lvivin Banderasta tuli uuden Ukrainan hallituksen jäsen kesäkuussa 1941, jonka seurauksena saksalaiset myöhemmin pidättivät hänet ja siirsivät Schansenhaussenin keskitysleirille - saksalaiset toimivat täten, koska eivät halunneet maahan kansallista hallitusta ensimmäisen maailmansodan Pavlo Skoropadskin hallinnon tapaan. Myöhemmin Ukrainan vastarinta-armeija ja Ukrainan nationalistijärjestöjen länsieurooppalaiset yksiköt vapauttivat Banderan leiriltä - tämä tapahtui syksyllä 1944.
Usein jää huomiotta se, että Ukrainan nationalistijärjestöistä OUN-B (banderalaiset) ajoivat ehdottoman itsenäistä valtiota myös sodan aikana ja seurauksena oli kahnauksia ja yhteenottoja myös natsien kanssa ja useat banderalaiset tulivat pidätetyiksi/tapetuiksi. Sen sijaan OUN-M (melnykiläiset Andryi Melnykin mukaan nimetyt) toimivat enemmän yhteistyössä natsien kanssa eivätkä ajaneet ehdottoman itsenäistä valtiota. Usein banderalaiset taistelivat kaikkia miehittäjiä vastaan (eli saksalaisia, venäläisiä ja puolalaisia*) ja kun he jatkoivat taistelua Ukrainassa neuvostovaltiota vastaan aina 50-luvulle saakka ei ole ihme, että Neuvostoliitossa ja nyttemmin Venäjällä juuri banderalaiset nostetaan korostetusti esiin kun kirjoitetaan/puhutaan ukrainalaisnationaliseista ja heidän muodostamasta vaarasta.
Mikäli olen asian oikein ymmärtänyt vasta syksyllä 1944 OUN-B lopetti yhteenotot natsien ja heidän palveluksessa olevien paikallisjoukkojen kanssa ja joukkoja sulautettiin Galitsian SS-divisioonaan, tällöin toteutettiin lähinnä reaalipolitiikkaa eli banderalaiset näkivät puna-armeijan niin suurena uhkana, että taistelu sitä vastaan nousi tärkeimmäksi tehtäväksi ja siksi oli syytä ryhtyä yhteistyöhön natsien kanssa. OUN-M:hän oli tehnyt yhtestyötä jo aiemmin ja sen riveistä Galitsian SS-divisioonaan oli siirtynyt olennaisesti enemmän miehiä jo aiemmin.
Hitlerin Saksan ja Neuvostoliiton välinen sotilaallinen yhteistyö ennen toista maailmansotaa olisi oman ketjunsa aihe, se oli hyvin laaja-alaista ja kattavaa ja saksalaiset kykenivät Neuvostoliitossa harjoittelemaan ja kouluttautumaan asejärjestelmillä jotka heiltä oli tuolloin kielletty ja joita ei välttämättä vielä oltu omille asevoimille edes hankittu (suunnitelmat tosin oli jo valmiina) - Neuvostoliitossa koulutusleireillä luotiin kuitenkin pohja osaamiselle ja tulevalle sotakoneelle. Enkä todellakaan usko, että venäläiset tietävät kovinkaan paljoa tästä yhteistoiminnasta tai Molotov-Ribbentrop-sopimuksesta - enkä oikein usko, että kovinkaan suuressa määrin puna-armeijan pettäneistä ja saksalaisten riveihin siirtyneistäkään on maan kouluissa kerrottu, saatika, että neuvostoaikoina olisi tunnustettu, kymmenien tuhansien puna-armeijalaisten siirtyneen natsien riveihin sotimaan.
Tietty Ukrainalla ja Kirgisialla on useita eroja, Ukraina venäläisideologian mukaan on (itä)slaavilaisuuden syntypaikkoja ja siksi venäläisyyden koti, joten sen menettäminen kirpaisee täten todella paljon. Pidetäänhän Kiovan Rusjia koko tsaarinvallan alkukotina. Kirgiisialaiset ovat no... venäläisten mielestä jotain aasialaisia/mustia eli selkeästi "ali-ihmisiä". Toisaalta jos Ukrainassa valtaan olisikin lopulta noussut vieläkin venäläismyönteisempi taho niin tuskin Moskovan tarvitsisi ukrainalaisia nimitellä miksikään - ukrainalaisten "synti" oli haluta katsoa länteen ja astua kohti länttä eli Moskovan mielestä pettää Venäjä, joten se varmasti riitti perusteeksi leimata koko kansa kollektiivisesti fasisteiksi. Ja täsmennetään, vaikka tässä kappaleessa kirjoitin Moskovan näkökulmasta, se ei tarkoita sitä, että hyväksyisin Moskovan näkökulman tai toimet - ne ovat ehdottoman tuomittavia ja rikollisia. Venäjä on ainoana maana tässä sodassa puuttunut väkivaltaisesti ja sotilaallisesti suvereenin valtion sisäisiin asioihin.
vlad.
