Vielä faktoja Krimista: Lokakuussa 1944 Krimiin lähetetty tuhansia venäläisiä alkuperäiste karkotettujen tataarien tilalle. NL:n pohjoisesta tuleville luvataan paratisimaisia oloja: hyvä ilmasto, meri, kukoistavat puutarhat ja viinirypeleviljelmät. Sinne saappuneet törmävät aivan muuhuun: paikka on tyhjä, puoliksi rikotut tataarien talot, ne näkevät kuivuutta kaikialla ja toteavat ettei siellä voi kasvata sitä mihin ne ovat tottuneet. Ei ne tietää myöskään sitä, mistä hakea vettä kasteluun ilman tuttuja sateita ja jokivesia, joihin olivat tottuneet. Sodan jälkeen nekin vähäiset viinirypäle viljelmät vähitelleen kuolevat ilman asianmukaista hoitoa, nähdään nälkä ja hävitystä. Sitten alkaa tulla valitukset Kremliin. Hruchev kävi salaa Krimissa syksyllä 1953 ja näki omin silmiin shokeerava todellisuutta. Monta venäläistä tuli paikalle tapaamaan suurta johtaja, ja kertomaan vaikeuksista: kaali nuuttu, peruna ei kasvaa, asunnot ovat surkeat, elintarvikepula, ei voi elää millään enää näin.
Samana päivänä Hrushev kokosi. Mariinskin palatsissa Ukrainan Neuvostotasavallan johdon, ja laittaa aloiten, jossa Ukrainalle, joka on valmiiksi koko NL tunnettu elintarvikkeiden ja viljan tuoja, ehdotetaan Krimin jälleen rakentamista. Hruchev puhuu että nyt tarvitaan ihmisia, jotka rakastavat etelän hedelmä puutarhoja ja maissia, eikä perunaa. On tarve ihmisista, jotka ovat tottuneet kuivaan ja lämpimään ilmastoon. Lähivuosina sinne lähetetään sitten tuhansia ukrainalaisia vapaaehtoisia Krimin kansantalouden rakentamista varten. Ja vain kahden vuoden päästä, kun Krimista tuli ukrainalainen, 1953 vuoten verrattuna, rautamalmin tuotanto kasvoi 36%, sähkötuotanto 57%, viinituotanto104%! Ennätysvauhtia kasvoi eläintuotanto, puutarha- ja viinirypäleviljelmät.
Näin olleen, oikeat syyt, minkä takia Krimi siirrettiin Ukrainalle, eivät olleet leveät eleet, päähänpisto, eikä mikään hyvää tahto, vaan krimilaisten nälästä pelastaminen, ja koko Krimin - täydelliseltä kansantalouden kollapsilta. Se, mitä nyt tapahtuu, on täysin päinvastaista.
