Vladin viestiin:
juuri näitä olen viime aikoina miettinyt ja koettanut saada palikoita paikoilleen. Silkkaan järkeen ei mitenkään sovi kaikki venäläiset pyrkimykset, eikä edes heikäläiset määritelmät. Niissä on jotain sellaista, jotain venäläiseen sieluun osuvaa. Ukrainalla taitaa olla toden totta jokin suuri merkitys tai piilomerkitys, jota on suomalaisena aivan mahdotonta hahmottaa.
Venäjä tuskin oikeasti pelkää sitä, että Länsi ulottaa "hyökkäysasemansa" Ukrainaan. Ei saatana atomiaseiden aikakaudella, ei se länsi, joka on käytännössä hävittänyt hyökkäyspotentiaalinsa perinteisessä merkityksessä pl. Usa. Länsi valtaamassa Venäjän luonnonvaroja....samaan tulokseen Länsi pääsee dollareilla ja euroilla.
Tuo Venäjän propagandan "länsi" ei oikeasti taida tarkoittaa länttä, vaan sitä, että Ukrainan liukuminen Venäjän vaikutuspiirin ulkopuolelle koskee sieluun niin rutosti, koska Ukraina on Ukraina.
En pyri ymmärtämään asevoiman käyttöä, enkä hyväksy Venäjän toimintaa Ukrainassa(kaan). En ole putinistikaan. Yritän ymmärtää niitä lähtökulmia, joiden takia Venäjä lähti tähän souvviin....ja tottakai, koetan pohtia, löytyykö vastaavaa tulokulmaa suhteessa Suomeen? Slaavilaisen sielun tuska taitaa ylittää järkevän toiminnan lähtökohdat. Toisaalta se tekee slaavilaisen tuskan varottavaksi ja pelättäväksikin, toisaalta on niinkin, että sopiva poliittinen lähestymistapa voi olla hyvinkin hedelmällinen suhteessa Venäjään. Ja tähän iso ?.
Onko Putinkaan esikuntineen tunnoton karju suhteessa venäläisyyteen ja siihen ajatteluun, jonka mukaan Ukrainan "menettäminen" tuntuu kiveksissä saakka pistävänä kipuna? Ehkei olekaan. Minkä verran Putin esikuntineen on jo propagandansa vanki? Onko laskettu irti pullonhenki, jota ei enää voi saada takaisin pulloon?
Niin, sitä on varmasti vaikea hahmottaa ulkopuolelta kun maassa aletaan kosiskelemaan kansan syviä rivejä imperialistis-nationalistisella ideologialla ja tarinankerronnalla - maassa kun on miljoonia, jollei jopa kymmeniä miljoonia, ihmisiä jotka tavalla tai toisella kaipaavat menetettyä aikaa, menetettyä suurvalta-asemaa niin kasvupohja on verraton ja siihen maaperään Putinin militaristinen politiikka yhdistettynä Duginin ideologisilla opeilla on mitä parhainta "ravintoainetta". Ja kun Putinin puheet mitä oivallisimmalla tapaa kosiskelevat kahdenlaista väkeä, heitä jotka kaipaavat mennyttä Neuvostoliittoa ja sen mahtavuutta ja sitten heitä jotka ulottavat katseensa kauemmas historiaan ja hamuavat Venäjän imperiumia täydessä laajuudessaan niin onhan tässä potentiaalia josta ammentaa väkeä mitäerilaisimpiin projekteihin "lähi-ulkomailla".
Kun retoriikka on reilun vuosikymmenen ajan ollut sen suuntainen jossa venäläisyyttä ja sen erinomaisuutta on korostettu ja kun samalla entistä aktiivisemmin on markkinoitu slaavilaisten kansojen ykseyttä - etenkin venäläisten mielestä ns. slaavilais-venäläisen kansan ykseyttä niin ei ihme, että sanoma on alkanut upota "traumatisoituneeseen" kansaan kuin kuuma veitsi voihin. Ei sitä oikein voi ymmärtää jos järkeillen ryhtyy ajattelemaan - siinä on jotain sellaista tunnetta jota suomalaisen on kenties vaikea ymmärtää - me kun emme koskaan ole olleet kansana maailman valloittajia tai kuvitelleet olevamme jumalan valitsemia tms. Ja jotain vaikeasti käsitettävää ja ymmärrettävää on siinä, että ulkovenäläisistäkin moni pitää Putinin ja Venäjän toimia oikeutettuina ja vähintäänkin välttämättöminä, ja monissa tapauksissa Putinin nähdään toteuttavan "
jumalallista missiota" - tällaisena esim. Israeliin muuttaneet venäläismieliset tilanteen näkevät, tai osa näkee.
Ehkäpä jollain tapaa asetelmaa voi ymmärtää kun miettii Saksaa ensimmäisen maailmansodan jälkeen ja mihin se tie lopulta vei. Samalla tapaa moni venäläinen (todella moni - miljoonat) näkee Neuvostoliiton hajoamisen ja 90-luvun valtaisana nöyryytyksenä joka on korvattava ja josta on saatava hyvitys. Ja sitten saapuu "pieni harmaa byrokraatti" Pietarista joka korjaa kaiken ja saa osan kansasta uskomaan itseensä ja Venäjän suuruudenpäivien palauttamiseen - kun maaperä on otollinen ja kun toimia vielä perustellaan ikiaikaisella "
Venäjän edulla" moni on valmis antamaan anteeksi pienet "vilpit" ja hyväksymään tilanteen kun siellä jossain siintää se lupaus loisteliaasta tulevaisuudesta jolloin maailman maat kumartuvat Moskovan edessä.
Epäilemättä Ukrainaan kohdistuva pelko on irrationaalista - se ei ole sikäli perusteltua, että katala länsi tulisi ja valtaisi sen (tämä on vain retoriikkaa jota on syötetty kouluttamattomalle kansalle vuosisatojen ajan) vaan eiköhän merkittävin pelko ole juuri mainitsemasi - pelko siitä, että Ukraina luisuu Venäjän tavoittamattomiin, ettei se ole enää Msokovan kontrollissa. Ja tämä pelko johtaa sitten oikeastaan historiasta ja siitä, että Ukraina on Ukraina. Ukraina on merkittävä kansallisesti, identiteetin kuin myös uskonnon - ortodoksisuuden tähden. Repiä nyt "alkukoti" pois Äiti Venäjästä...
Toki toiminnan taustalla on myös muita syitä - ei pelkkä tuhat-vuotinen historia ole ainoa syy, on sotilaspoliittisia ja taloudellisia syitä, on kansallisia intressejä tms. Venäjän nykymuotoinen johto varmasti näkee suurena uhkana sen, että etupiiri kutistuu olemattomiin - ettei sitä ole laisinkaan jos Ukraina menetetään. Venäjällä kuitenkin muistellaan paljon historiaa ja sitä kuinka maahan on kohdistunut uhkaa lännestä ja kuinka hyökkääjät ovat useita kertoja olleet Moskovan porteilla tai Moskovassa - pelko siitä, että ei ole mitään puskuria suojana, ettei ole olemassa laajaa lakeutta Kremlin suojana voi olla irrationaalisena vaikuttimena mitä ei pidä unohtaa vaikka modernissa sodankäynnissä asetelmat ovat aivan toiset kuin Napoleonin marssittaessa miehensä Venäjän maaperälle. Ihminen on ihminen - ei hän hetkessä muutu.
Ja mitä kaikkea tulevaisuudessa paljastuukaan jos/kun joku päivä arkistot aukeavat ja Ukrainan selkkausta päästään tutkimaan avoimesti useammasta lähteestä - nähdään mitä Moskova on juoninut ja suunnitellut, mutta nähdään myös mitä lehmänkauppoja eri maiden välillä on tehty ja tämän jälkeen voidaan miettiä mikä vaikutus niillä on ollut tapahtumien myöhempään kulkuun - mikä merkitys niillä on ollut sotimiseen että tulitaukoihin.
Ja aivan kuten sinä, olen myös pyrkinyt pohtimaan sitä miksi Venäjä toimii kuten toimii - miksi ryhtyä riskialttiiseen sotilasoperaatioon Ukrainassa (etenkin riskialttiiseen muutoin kuin sotilaallisesti vaikka toki sotilaallinenkin riski on olemassa) ja toisaalta olen miettinyt, että missä määrin on mahdollista, että Venäjä jatkaisi operointiaan jossain muualla jos se kokee saavuttaneensa riittävästi Ukrainassa, mutta tietenkin sitä on mietittävä, että onko Venäjällä enää resursseja tai aikaa operoida muualla - käykö aika sen kellossa vähiin?
Monia asioita on todella vaikea ymmärtää, mutta nämä ovat varmasti niitä kansallis-identiteettiin liittyviä seikkoja, samoin poliittiseen-identiteettiin liittyviä seikkoja - kun ei ole kokenut traumatisoivaa suurvallan hajoamista suurvaltakansalaisena ja hallinnon tukijana, on kenties hyvin vaikea ymmärtää sitä miksi ihminen haluaa hyvitystä. Tai ei ole elänyt 90-luvun Venäjällä, jota moni pitää henkilökohtaisesti ja kansallisesti merkittävänä nöyryytyksen aikana - kun ei ole tarttumapintaa niin voiko tällaista ymmärtää tarpeeksi hyvin ja oiko sitä hahmottaa miksi huomattava osa kansaa on mennyt raiteiltaan? Eikä tietenkään pidä unohtaa propagandaa, joka edellisiin yhdistyen on ollut varmasti huomattava syy siihen miksi soditaan Ukrainassa - miksi se niin laajalti hyväksytään. (Huom: siis eihän Venäjä tunnusta sotivansa Ukrainassa mutta venäläiset hyväksyvät vapaaehtoisten sotimisen maassa ja Venäjän roolin tässä sopassa, mutta en ukso, että skismaa syntyisi vaikka Putin ilmoittaisi, Venäjän sotivan Ukrainassa, koska Venäjän etu niin vaatii - tämä hyväksyttäisi suuressa osassa kansaa samalla tapaa kuin nykyinen tilanne).
On tietenkin muistettava se, että venäläiset ovat kautta historian olleet johdettuja kansana - heillä on johtaja jota he (suuressa määrin) seuraavat ja se lyhyt kokeilu demokratiasta on monen mielestä ollut maalle tuhoisa - osa sitä nöyryytystä ja kärsimystä, joten kenties tämäkin on ajanut ihmisiä Putinin pauloihin ja hänen toimensa nähdään jos ei hyväksyttävinä niin vähintäänkin välttämättöminä.
Ja täsmennyksenä, minä en hyväksy Venäjän toimia Ukrainassa - ne ovat ehdottoman tuomittavia - yllä oleva viesti on (sekava) ajatuskokoelma siitä millaiset ajatusrakennelmat ovat voineen johtaa siihen, että huomattava osa venäläisistä on Putinin politiikan takana ainakin jollain asteella tai vähintäänkin hiljaa hyväksyy sen mitä maa tekee protestoimatta vastaan.
vlad.
Edes Neuvostoliitossa ei uskottu niihin höpinöihin kovinkaan paljon. Niiden höpinöiden kanssa opittiin elämään ja joskus jopa leikittiin, että uskotaan mitä sanotaan vaikka uskottu sanaakaan. Sama se oli suomalaistenkin kohdalla, leikittiin paljon tyhmempää kun oikeasti oltiin. Siihen oli omat kyyniset ja monimutkaiset syynsä, mutta ei niistä tämän enempää tässä ketjussa.
