Ukrainan konflikti/sota

Ei todellakaan pidä, mikäli keittiö alkaa olla liian kuuma jenkeille niin pysyköön poissa. Varmasti tärkeitä ovat nuo ammustyypit, mutta mitä aikaisemmin niitä aletaan korvata muilla ratkaisuilla niin sitä parempi.
Mitä muita järjestelmiä on saatavissa Ukrainaan joilla pystyy torjumaan ryssien ballististen ohjusten iskut siviilikohteisiin? Sanotaan nyt huhtikuulle?
Kuinka kauan menee siihen että Ukrainalaisten osaaminen ja infra on valmiina näille "muille ratkaisuille"?
Ukrainan kaupungeissa ollaan varmasti todella iloisia, kun EU alkaa väsäilemään suunnitelmaa muista ratkaisuista.
Himars on varmasti helpompi korvattava, mutta ei taida onnistua tälle vuodelle.
Edelleen: EU:n pitäisi nöyrtyä pyytään USA:lta kaikki Ukrainan tarvitsema made in USA materiaali lyhyellä aikajaksolla EU:n piikkiin.
 
Mitä muita järjestelmiä on saatavissa Ukrainaan joilla pystyy torjumaan ryssien ballististen ohjusten iskut siviilikohteisiin? Sanotaan nyt huhtikuulle?
Kuinka kauan menee siihen että Ukrainalaisten osaaminen ja infra on valmiina näille "muille ratkaisuille"?
Ukrainan kaupungeissa ollaan varmasti todella iloisia, kun EU alkaa väsäilemään suunnitelmaa muista ratkaisuista.
Himars on varmasti helpompi korvattava, mutta ei taida onnistua tälle vuodelle.
Edelleen: EU:n pitäisi nöyrtyä pyytään USA:lta kaikki Ukrainan tarvitsema made in USA materiaali lyhyellä aikajaksolla EU:n piikkiin.
Ei kyse ole siitä mitä on nyt saatavilla, mikäli USA haluaisi aidosti tukea tai rahaa aseistaan niin se voisi asian sanoa suoraan. Nyt se vain näyttää tekevän lähtöä ja Ukraina jää Euroopan tuen varaan, ei ketään voi pakottaa antamaan apua tai edes myymään sitä.

Britannian tiedustelutieto ei maksa jenkeille mitään, mutta niin vain ovat kieltäneet brittejä antamasta sitä Ukrainalle.

Että aivan turha puhua rahasta ja sen myötä Euroopan onkin järkevin suunnata aivan kaikki mahdollinen hankinta jonnekin muualle.

 
Ei kyse ole siitä mitä on nyt saatavilla, mikäli USA haluaisi aidosti tukea tai rahaa aseistaan niin se voisi asian sanoa suoraan.
Eikö Trump ole muutaman vuoden jo sättinyt Bideniä vastikkeettomasta tuesta ja sanonut että jotain pitää saada takaisin?

Ensimmäinen askel on se mineraalisoppari. Kun siinä on nimet paperissa niin eiköhän se tukikin taas jatku.
 
Ei kyse ole siitä mitä on nyt saatavilla, mikäli USA haluaisi aidosti tukea tai rahaa aseistaan niin se voisi asian sanoa suoraan. Nyt se vain näyttää tekevän lähtöä ja Ukraina jää Euroopan tuen varaan, ei ketään voi pakottaa antamaan apua tai edes myymään sitä.

Britannian tiedustelutieto ei maksa jenkeille mitään, mutta niin vain ovat kieltäneet brittejä antamasta sitä Ukrainalle.

Että aivan turha puhua rahasta ja sen myötä Euroopan onkin järkevin suunnata aivan kaikki mahdollinen hankinta jonnekin muualle.

USA kieltää brittejä jakamasta heidän tiedustelutietoon. Ei Brittien omaa.
 
Huoh: No ei valmista.
Yritin sitä viestittää, että vaikka kaikki materiaali mitä muualta maailmalta on löydettävissä ( Esim Intia) haalittaisiin EU:n rahoilla, kun "Trumpilta ei pidä mitään enää ostaa" niin Ukraina on kuitenkin lyhyellä tähtäimellä riippuvainen USA:n matskuista. Jos USA ei niitä anna niin jonkun pitää maksaa ja EU tässä lompsan päällä istuu.

Ja kun kaikkia Ukrainan käyttämiä asioita ei voi muilta ostaa kuin USA:lta... Kaikkea vastaavaa ei löydy Euroopasta, ei Intiasta, ei Venäjältä. Kiinakaan tuskin parhaita kamppeitaan myy.
 
ChrisO_wiki ketju pohjoiskorealaisista.

Vaikka tappiot tuhansia, vain kaksi on saatu sotavangiksi.
Pataljoonassa on poliittinen upseeri, joka kertoo sotilaille, ettei antautuminen ole soveliasta, vaan itsemurha tarvittaessa. Nämä kaksi olivat liian haavoittuneita ja kaverit liian kuolleita ottaakseen itsensä päiviltä.
1741170572872.webp

Lähtiessään PK:sta heille ei kerrottu mihin päätyvät. Ensin vladivostokissa koulutus, mm drone-uhasta. Vaikkakin se oli puutteellista eikä palvellut rintaman todellisuutta.

ryssäohje kuului piiloutua droneilta, mutta heillä oli niin hyvät ampujat, että he pääsääntöisesti ampuivat droneja ilmasta.

Kuolleelta pk-sotilaalta löytyneessä muistiossa on kuvattu dronelta suojautumista. Yksi toimii houkuttimena pitäen 7m väliä droneen ja kaksi muuta koettavat ampua dronen.

1741170730313.webp

Vanki kertoo heidän aliarvioineen drone-uhan. Heille kerrottiin kaikkien Ukrainan drone-operaattorien olevan Etelä-Korealaisia.

Rintamalle menoa boostattiin, että se on iloisen voittoisa isänmaallinen taistelu. Todellisuus oli toista. Vanki kertoo, että kaikki hänen 65 taistelijan kompaniasta ovat kuolleet.

Nurmiporatasolla heillä ei ollut kosketusta ryssiin. Kaikki varusteet, käskyt tulivat omilta upseereilta.

kiinnostuneille 31 tweetin alkuperäisessä yksityiskohtia mm pk:n taistelijoiden taustoista.

 
Mitä muita järjestelmiä on saatavissa Ukrainaan joilla pystyy torjumaan ryssien ballististen ohjusten iskut siviilikohteisiin? Sanotaan nyt huhtikuulle?
Kuinka kauan menee siihen että Ukrainalaisten osaaminen ja infra on valmiina näille "muille ratkaisuille"?
Ukrainan kaupungeissa ollaan varmasti todella iloisia, kun EU alkaa väsäilemään suunnitelmaa muista ratkaisuista.
Himars on varmasti helpompi korvattava, mutta ei taida onnistua tälle vuodelle.
Edelleen: EU:n pitäisi nöyrtyä pyytään USA:lta kaikki Ukrainan tarvitsema made in USA materiaali lyhyellä aikajaksolla EU:n piikkiin.
Ainakin Aster ohjuksia voisi pyrkiä haalimaan.
Partioteista voisi toki tehdä tarjouspyynnön ja katsoa tuleeko hylsynä takaisin.
 
Paroiselta reality-check Ukrainan tilanteesta ja UAF:n ongelmista. En toki osaa sanoa arvioiden paikkansapitävyydestä, mutta lukemisen arvoinen näkökulma. Puutteita on myös Ukrainalla. Niitäkin on opiksi ja ymmärrykseksi hyvä käsitellä vaikka sydän Ukrainalle sykkiikin.

Miksi nyt puhutaan neuvotteluista, tulitauosta ja turvatakuista? Koska Ukraina on häviämässä sodan.

Ukraina on häviämässä sodan Venäjää vastaan, sillä se ei näillä näkymin tule saamaan menettämiään maa-alueitaan takaisin. Se että Venäjä ei välttämättä saavuta kaikkia tavoitteitaan, tai että ne tulevat järkyttävän kalliilla hinnalla, ei muuta sitä tosiasiaa, että yleensä alueluovutuksiin pakotetun valtion katsotaan hävinneen. Ukraina on häviämässä sodan ja kyse on enää siitä, kuinka pahasti annamme Ukrainan hävitä. Eli toisin sanoen säilyykö Ukraina itsenäisenä valtiona vai joutuuko se lopulta antautumaan täysin, jolloin Venäjä käytännössä sanelisi rauhanehdot.

Siksi neuvottelut sekä puheet tulitauoista ja turvatakuista. Koska Ukraina lähestyy pistettä, jossa se ei voi enää yksinkertaisesti jatkaa. Tuon pisteen lähestyminen nopeutui juuri huomattavasti USA:n pysäyttäessä aseapunsa, mutta sitä pistettä kohti on oltu matkalla jo pitkään. Olemme luvanneet tukea Ukrainaa ”mitä tahansa se vaatiikin” ja pyrkiä oikeudenmukaiseen rauhaan, joka kunnioittaa Ukrainan suvereniteettia ja alueellista koskemattomuutta. Kukaan ei ole kuitenkaan esittänyt konkreettista strategiaa siitä, kuinka näihin yleviin tavoitteisiin tosiasiassa päästäisiin. Ei ole ollut edes suunnitelmaa sen varalle, että Trump valitaan uudelleen ja päättää kiskoa ”piuhat irti”.

Ukraina on häviämässä sodan syistä, jotka ovat niin sen itsensä kuin sen liittolaistenkin aiheuttamia. On selvää, että USA ei toimi nyt liittolaisen tai ystävällismielisen valtion tavoin. Valkoisessa talossa istuu nyt ihmisiä, joiden tavoitteena ei ole Ukrainan tai Euroopan etu. Mutta syitä nykyiseen tilanteeseen löytyy myös niin aiemmasta USA:n presidentistä, muista Ukrainan liittolaisista ja tukijoista, Venäjästä, sekä tietenkin Ukrainasta itsestään.

Ukraina on häviämässä sodan koska sen liittolaisten tuki oli aluksi hidasta, sitten rajattua ja takertui todennäköisesti kohtuuttoman paljon eskalaationhallintaan ja ydinsodan pelkoon. Ukrainaa tukevilla valtioilla ei ollut realistista tilannekuvaa sodasta ja Venäjän kestokyvystä. Pelättiin Venäjän romahtamista, hajoamista ja ydineskalaatiota hetkillä, jolloin Ukrainalla olisi vielä ollut parhaimmat mahdollisuudet työntää venäläiset joukot alueeltaan (syksy ja talvi 2022-2023).Samaan uskoon Venäjän heikkoudesta on sittemmin ripustauduttu tänne asti.

On toivottu ja odotettu, että vuotavat pakotteet alkavat purra ja Venäjän talous sakkaisi totaalisesti. On odotettu ja toivottu että Venäjältä loppuisivat miehet, aseet, ammukset, ajoneuvot ja tahto. On selvää, että Venäjänkin resurssit ovat rajalliset, mutta päätöksen tekoa on hallinnut virheellinen tilannekuva, jossa ei ole otettu realistisesti huomioon Ukrainan kestävyyttä ja kyvykkyyksiä.Kolme vuotta Ukraina on projisoinut muulle maailmalle voimaa, rohkeutta, itsevarmuutta, sisukkuutta ja päättäväisyyttä. Se on korostanut propagandassaan venäläisille aiheutettuja tappioita, korostanut omia vahvuuksiaan ja Venäjän heikkouksia.

Sodan ensimmäisinä kuukausina propagandalle oli selvä tarve: vakuutta maailma siitä, että Ukraina kykenee puolustautumaan ja sille annettu apu voi tuottaa tuloksia. Valitettavasti propaganda on myös estänyt länttä ja sekä Ukrainan poliittista eliittiä että kotirintamaa näkemästä tilannetta realistisesti. On keskitytty Venäjään, sen epäonnistumisiin, haasteisiin ja karmeisiin tappioihin, mutta samalla ei ole hahmotettu kuinka laajoja ja vakavia Ukrainan omat ongelmat ovat. Ja nyt nuo realiteetit tulevat ryminällä vastaan ja heräämme epämiellyttävään todellisuuteen.

Missä Ukraina on tehnyt virheitä ja mitkä ovat olleet sen heikkoudet:Ukraina päätti käydä kulutussotaan Venäjää vastaan. Ukrainalla ei ole ollut muuta voiton teoriaa tai strategiaa. On uskottu siihen, että Venäjä uhraa miehiä ja materiaalia sietämättömissä suhteissa ja kuviteltu, että ukrainalaiset joukot eivät kärsisi vastaavia tappioita. Näin ei kuitenkaan ole ollut. Ukrainan viime aikoina julkaisemat tappioluvut kertovat tappiosuhteiden olevat todennäköisesti jossain noin 1:2 tai 1:3 välillä, kun esimerkiksi Bakhmutin katkerien taisteluiden aikoihin laaja yleisö uskoi melko kritiikittä väitteet 1:6 tai jopa 1:10 tappiosuhteista. Ja nuo epärealistiset mielikuvat ovat eläneet voimakkaasti näihin päiviin asti.

On mahdollista, että myös päättäjien ja ylempien sotilasjohtajien keskuudessa on tehty päätöksiä vääristyneiden mielikuvien pohjalta.Ukraina ei ole kyennyt korvaamaan tappioitaan riittävästi. Ukrainan täydennysjärjestelmää ja joukkotuotantoa ovat vaivanneet lukuisat ongelmat. Maan poliittinen johto on viivytellyt katastrofaalisen pitkään liikekannallepanon suhteen. Sodan alkupuolella Ukraina kykeni vielä nojaamaan hyvin vahvasti vapaaehtoisiin, mutta käytännössä syksyllä 2022 alkaen Ukrainan olisi pitänyt päättäväisesti ja tehokkaasti alkaa määräämään suurempia määriä ihmisiä asepalvelukseen ja etenkin jalkaväkeen.

Kesän 2023 vastahyökkäysten epäonnistuttua ensimmäisten viikkojen aikana, ne olisi pitänyt ymmärtää lopettaa aiemmin, eikä uhrata tuhansia sotilaita tuloksettomien hyökkäysten jatkamiseen usean kuukauden ajan. Samanaikaisesti olisi tarvittu nopeita päätöksiä tappioiden korvaamisesta ja tätä ehdotti tuolloin muun muassa asevoimien ylipäällikkö Zaluzhnyi.

Zaluzhnyi sai kuitenkin lähteä ja hänen tilalleen nostettiin Syrskyi joka lupasi poliitikoille kykenevänsä jatkamaan taistelua etsimällä tarvittavat täydennykset asevoimien sisältä. Toisin sanoen ottamalla henkilöstöä esimerkiksi ilmavoimista, ilmantorjunnasta, lääkintähuollosta ja muista aselajeista ja siirtämällä nämä jalkaväen täydennyksiksi, usein käytännössä ilman asianmukaista uudelleenkoulutusta. Kun keväällä / alkukesästä 2024 vihdoin päätettiin liikekannallepanon laajentamisesta, oli jo aivan liian myöhäistä.

Ukrainalaisten jalkaväkisotilaiden kouluttaminen on monin paikoin nopeutettu vain kuukausien, joskus jopa vain viikkojenkin mittaiseksi. On selvää, että jalkaväen yleinen osaamistaso on romahtanut. Romahtanut on myös alempien upseerien osaamistaso. Uusista osaavista joukkueenjohtajista on huutava pula ja pikakurssitetut johtajat eivät käytännössä kykene toteuttamaan tehtäviään. Tällä on entisestään murskaava vaikutus jalkaväkitäydennysten taistelutahtoon. Keskiverto ukrainalainen aseisiin määrätty sotilas voi olla hyvinkin motivoitunut taistelemaan, mutta ei kuolemaan typerästi vain siksi että pikakoulutettu joukkueen johtaja ei osaa lukea karttaa tai ymmärrä kompassia. Puhumattakaan jalkaväen perustaistelutekniikoista ja taktiikoista, joiden opiskeluun ei varmasti jää aikaa muutaman kuukauden pikakursseilla.

Pulaa on myös osaavista ja kokeneista esikuntaupseereista. Ukrainan asevoimat ovat laajentuneet voimakkaasti sodan edetessä ja organisaation moninkertaistaessa kokonsa, on luonnollista, ettei osaavia ja päteviä esikuntaupseereita yksinkertaisesti riitä kattamaan kasvanutta tarvetta. Ylentämällä nopeutetusti upseereita alemmilta johtoportailta johtamaan komppanioita, pataljoonia ja yhtymiä taas entisestään pahennetaan edellä mainittua pulaa kyvykkäistä joukkueenjohtajista. Ukraina on joutunut nojaamaan paljon vanhempiin 80-, 90- ja 2000 lukujen aikana koulunsa käyneisiin reservistä kutsuttuihin upseereihin, joiden johtamistyyliä on usein kuvailtu ”neuvostotyyliseksi”.

Ukrainan johtamiskulttuurissa ja johtamisjärjestelmässä onkin huomattavia ongelmia. Ukrainalaiset yksiköt ovat valittaneet toistuvasti kuluneiden vuosien aikana seuraavista ongelmista: Tieto ei kulje horisontaalisesti rintamalla olevien yksiköiden välillä. Ne eivät usein tiedä, missä heidän naapurinsa ovat tai mikä niiden tehtävä tai tilanne on. Tieto ei kulje tehokkaasti myöskään vertikaalisesti alajohtoportailta ylemmille. Vallalla on syyllisiä etsivä ja rankaiseva ilmapiiri, jossa joukkueen, komppanian ja pataljoonien johtajat voivat kohdata syytteitä asemien luovuttamisesta ilman käskyjä, mutta samanaikaisesti oikeiden tahojen suojauksessa olevia ylempiä upseereja ei saada vastaamaan ilmiselvistä laiminlyönneistään. Ja on nähty myös räikeää mikromanagerointia jossa esimerkiksi asevoimien ylipäällikkö Syrskyi ylpeänä kertoo käskyttäneensä henkilökohtaisesti rintamalla olevia yksittäisiä pataljoonia.

Joukkoja käsketään jatkuvasti toteuttamaan tehtäviä, johon niillä ei tosiasiallisesti ole kykyä tai resursseja. Tilannekuva ei välity todenmukaisesti läpi johtamisorganisaation ja paikalliset kriisit saavat yleensä kehittyä ja laajentua äärimmäisen vakaviksi, ennen kuin niihin herätään reagoimaan ylemmillä johtoportailla.

Ukrainalaisten operaatiotaidossa ja kyvyssä on huomattavia puutteita. Ukraina puolustaa alueitaan jääräpäisesti tarrautuen jokaiseen maaperänsä metriin. Alueiden luovuttamiseen ja vetäytymiskäskyihin ei yleensä saada lupaa ennen kuin on jo liian myöhäistä. Kuluneen puolen vuoden aikana nähtiin useita tilanteita, joissa ukrainalaisia joukkoja jäi motteihin, jossa ne joko tuhottiin tai josta ne murtautuivat ulos raskaita tappioita kärsien (Vuhledar, Hannivka, Velyka Novosilka, Ulakly). Ukrainalaiset päätyvät myös jatkuvasti taistelemaan erittäin epäedullisissa kielekkeissä tai pullistumissa, joissa Venäjä etenee hitaasti mutta tasaisesti pullistuman sivuistoilla kiristäen sen suuta hitaasti kiinni samalla kun Ukraina käyttää yhä enemmän ja enemmän rajallisia joukkojaan epäedullisesta asemasta kiinni pitääkseen (Bakhmut, Avdiivka, Kurakhove, Kursk).

Ukrainalaisten joukkojen kyky hyökätä on heikompi kuin venäläisten. Ukrainalaiset eivät ole kykene taistelemaan muutamaa komppaniaa suuremmissa kokonaisuuksissa, kuten nähtiin kesällä 2023 jolloin kesäoffensiivin varatut joukot käytännössä syötettiin kuukausien aikana tipoittain venäjän puolustuksen hampaisiin komppania ja joukkue kerrallaan. Kesän 2024 Kurskin offensiivin avaushetkillä kyettiin jo muutaman vuorokauden ajan käymään useiden pataljoonien yhteistä kaikkien aselajien taistelua, mutta tämänkin hyökkäyksen tehokas vaihe luhistui varsin pian yksittäisten joukkueiden ja komppanioiden kahakoinniksi, kun ensimmäisten vuorokausien suunnitelmat alkoivat luisua raiteiltaan. Ukrainalaiset yksiköt eivät kyenneet reagoimaan Venäjän sitkeimpien vastarintapesäkkeiden aiheuttamiin ongelmiin riittävän nopeasti, vaan koko offensiivi kuivui lopulta kasaan muutamissa päivissä.

Kykenemättömyys tehokkaisiin paikallisiin vastahyökkäyksiin on näkynyt rintamatilanteen kehityksessä jo vuosia. Toki ukrainalaiset myös toisinaan onnistuvat ja esimerkiksi viime viikkoina on nähty muutamia onnistuneita vastahyökkäyksiä Pokrovskin ja Toretskin suunnilla. Mutta aivan liian usein Ukrainan vastahyökkäykset tuntuvat kohdistuvan suoraan etenevän venäläisen kärjen päätä kohti, eikä esimerkiksi pienempiä motteja joko kyetä luomaan, tai niihin ei edes pyritä. Esimerkiksi Oskil joelle Pishchanesta Senkoven suuntaan työntynyttä kapeaa venäläisten kielekettä ei missään vaiheessa kyetty vakavasti uhkaamaan saarrostamisella ja kärjen tuhoamisella.

Ukrainan sodanjohto on tehnyt lukuisia kyseenalaisia päätöksiä reservien käytöstä vuosien 2023 ja 2024 aikana. Kesällä 2023 rajalliset hyökkäyskykyiset joukot hajautettiin kolmelle erilliselle operaatiosuunnalle, jossa ne eivät kyenneet tukemaan toisiaan. Myös päätös käyttää hyökkäykseen tuoreita, kokemattomia joukkoja kokeneiden prikaatien sijaan oli todennäköisesti osatekijä hyökkäysten epäonnistumiseen. Päätös kohdistaa päähyökkäyssuunta Venäjän vahvimmin linnoitettua rintamalohkoa vastaan ei sekään osoittautunut erityisen järkeväksi.

Vuonna 2024 Ukraina sitoi kohtuuttoman paljon reservejään torjumaan Harkovan suunnalla Venäjän toukokuista hyökkäystä. Hyökkäys saatiin toki pysähtymään aivan rajan pintaan ja sille aiheutettiin valtavia tappioita, mutta saman aikaisesti reservien puute alkoi vaikuttamaan koko itärintaman tilanteeseen vakavasti. Kurskin elokuun offensiiviin vedettiin joukkoja itärintamalta jopa kesken aktiivisten taisteluiden ja muodostuneen pullistuman pitäminen on vaatinut Ukrainalta koko ajan enemmän ja enemmän joukkoja. Reservejä ei käytännössä ole juuri jäljellä.Ukraina on paikannut reservien puutetta irrottamalla prikaateistaan erillisiä komppanian tai pataljoonantaisteluosastoja, joita on lähetetty paikkaamaan tilannetta pahimmilla kriisisuunnilla. Tämä on vuosien varrella johtanut tilanteeseen, jossa hyvin harva ukrainalainen prikaati tai rykmentti kykenee käymään taistelua yhtenäisenä kokonaisuutena.

Ukraina on pyrkinyt luomaan kymmeniä uusia prikaateja samalla kun sen täydennysjärjestelmä ei ole kyennyt pitämään rintamalla jo olevia joukkoja määrävahvuisina. Rintamalla vuosia taistelleet kokeneet yksiköt on vuodatettu kuiviin ja niiden pataljoonien jalkaväkivahvuudet alkavat monin paikon lähennellä olematonta: joukkue tai kaksi per pataljoona. Uusien prikaatien luontia on perusteltu sillä, että niitä tarvittaisiin rintamalla olevin joukkojen kierrättämiseen, mutta herää kysymys olisiko kuitenkin ollut järkevämpää syöttää olemassa oleviin prikaateihin riittäviä täydennyksiä, jotta prikaatien sisällä voitaisiin kierrättää joukkoja levon ja rintaman välillä. Tällöin joukko välttäisi loppuun kulumisen ja säilyttäisi suuremman osan kertyneestä taistelukokemuksesta.

Perustamalla uusia prikaateja valtaosa rekrytoidusta miesvoimasta on mennyt uusien prikaatien tukevien osien perustamiseen (tykistö, huolto, lennokit, esikunnat jne.) jolloin rajallisten miesvoimaresurssien käyttö on epätehokasta. Ja kun jalkaväestä sitten kuitenkin on ollut kriittinen pula, on tätä uusien prikaatien tukevien aselajien henkilöstöä kuitenkin päädytty lähettämään jalkaväeksi rintamalle.Ukrainan asevoimien yleinen rakenne on sekin itsessään ongelmallinen. Toisin kuin useimmissa valtioissa tai kuten esimerkiksi Suomessa, Ukrainan asevoimat eivät koostu vain maavoimista, ilmavoimista ja merivoimista, vaan itsenäisiä sekä keskenään resursseista kilpailevia puolustushaaroja ovat myös ilmarynnäkköjoukot, merijalkaväki, kansalliskaarti, paikallispuolustusjoukot, erikoisjoukot ja miehittämättömien järjestelmien joukot. Näiden puolustushaarojen joukot toteuttavat kuitenkin taistelukentällä käytännössä samanlaisia tehtäviä ja rooleja eivätkä esimerkiksi ilmarynnäkköjoukot kykene tosiasiallisesti toteuttamaan nimensä mukaisia tehtäviä.

Miksi Venäjä on pärjännyt paremmin kuin monet ehkä luulivat?Venäjällä on ollut Ukrainaan nähden huomattavia rakenteellisia ja järjestelmällisiä etuja. Toisin sanoen se on kyennyt luomaan kulutussodankäynnin tarpeisiin riittävän tehokkaan liukuhihnan, jolla uusia sopimuksen kirjoittaneita 40-60 vuotiaita ”peräkylän poikia” saadaan työnnettyä nopeasti ja riittävän tasaisesti rintamalle kattamaan rynnäkköjoukkojen kärsimät tappiot samalla kun asevoimien muut osat säästyvät kulutussodankäynnin pahimmilta tuhoilta. Venäjän asevoimien tehtävänjako rynnäkköjoukkojen ja linjajoukkojen välillä on melko selvä. Rynnäkköjoukoilla tiedustellaan, kulutetaan ja luodaan jatkuvaa painetta, kun asevoimien loput osat eli niin sanotut linjajoukot vastaavasti keskittyvät vallattujen alueiden puhdistamiseen, varmistamiseen, pitämiseen ja rynnäkköjoukkojen tukemiseen.Samanaikaisesti Venäjän asevoimat ovat koko ajan kehittyneet rinta rinnan Ukrainalaisten joukkojen kanssa muun muassa droonisodankäynnissä ja epäsuoran tulen käytössä.

Venäläiset eivät enää pääsääntöisesti ammu summittaisia tykistökeskityksiä, vaan tulta johdetaan kaikilla tasoilla tehokkaasti ja tarkasti lennokeilla sekä tiedustelu ja tulenjohto osastoilla.Kumpikaan osapuoli ei ole monin tavoin kyennyt ratkaisemaan lennokkien tuottamia haasteita: Venäläisten FPV tai pommittaja droonit saalistavat ja tappavat aivan yhtä säälimättömästi ukrainalaisia sotilaita siinä missä ukrainalaisten lennokit tekevät samaa venäläisille.

Mekanisoitujen hyökkäyksien taktiikat ovat pelkistyneet molemmin puolin lähinnä siihen, että miinojen kyllästämän taistelutantereen läpi ajetaan nopeasti ajoneuvojen letkalla toivoen, että kärkiajoneuvo pääsee raivaamaan tien läpi miinoitteista ja jalkaväki pääsee jalkautumaan käytännössä aivan vihollisen asemien vieressä. Nopeudesta ja suoraviivaisuudesta haetaan suojaa lennokkeja, panssarintorjuntaohjuksia ja tykistöä vastaan, mutta hyökkäyksiin ei yleensä saada liitettyä oikea-aikaista tulenkäyttöä (tulta ja liikettä), jolla vastustaja saataisiin lamautettua. Yleensä kummankin osapuolen mekanisoidut hyökkäykset kärsivätkin nopeasti raskaista tappioista. Tappioista joihin Ukrainalla on vähemmän varaa kuin Venäjällä.

Venäjä on toki kuluttanut valtavan osan kalustovarastoistaan ja on selvää, että nykyisellä tahdilla Venäjä joutuu ennen pitkään säännöstelemään kaluston kulutusta. Mutta se kykenee kuitenkin jatkuvasti ylläpitämään kahta päällekkäistä uhkaa: rynnäkköjalkaväen pienillä iskuosastoilla pyritään jatkuvasti soluttautumaan Ukrainan tähystyksen ja valvonnan ohi ukrainalaisten ryhmityksiin tai niiden sivustoille. Saman aikaisesti ukrainalaisten joukkojen on jatkuvasti oltava valmiina vastaanottamaan ja torjumaan keskittyjä, pataljoonankin kokoisia mekanisoituja hyökkäyksiä.

Voimia, kykyä tai halua syviin, ratkaiseviin läpimurtoihin ei Venäjällä ole ollut viimeiseen kahteen vuoteen. Keskimääräisen ukrainalaisen jalkaväkipataljoonan huvetessa muutaman joukkueen vahvuiseksi, tulee ennen pitkään vastaan piste, jossa rintama voi yksinkertaisesti murtua kuten nähtiin esimerkiksi viime syksynä Vuhledarin kaatumisen jälkimainingeissa, vaikka Venäjä ei edes varsinaisesti pyrkisi työntymään suoraan syvälle vastustajan syvyyteen. Koska venäjä kuitenkin käytännössä varaa jatkuvasti huomattavan osan asevoimistaan lähinnä tukemaan rynnäkköjoukkojen taistelua, on sillä kuitenkin käyttämättömiä voimia sitä hetkeä varten, kun ukrainalaisia joukkoja kohtaa laajempi romahdus.

Romahdus, joka voi nyt saapua nopeammin USA:n lopetettua aseapunsa. Ukraina on monin tavoin tekemättömässä paikassa. Yhtäällä taistelua ei voida jatkaa näin enää kovin pitkään. On melko varmaa, että Ukrainan jalkaväkeen ei tulla saamaan riittävästi, riittävän laadukkaita täydennyksiä riittävän nopeasti, jotta sillä olisi enää ratkaisevaa vaikutusta tulevan kevään ja kesän taisteluihin.

Joko ukrainalaiset vielä heräävät ymmärtämään, että valtion, kansan ja kulttuurin kohtalon hetket ovat käsillä ja koko valtion itsenäisyys sekä tulevaisuus ovat hiuskarvan varassa, tai jossain pisteessä ukrainalaiset yksiköt alkavat taas luhistumaan. Rintamalinja liikkui kuluneen kuukauden aikana vain noin 230 neliö kilometriä, mikä oli vähiten sitten viime heinäkuun. Kun kelit alkavat kesää kohden kuivumaan on käytännössä täysin varmaa, että Venäjä tulee käynnistämään uudelleen hyökkäyksensä ja hakemaan Ukrainan täydellistä romahdusta tai antautumista.

 
Viimeksi muokattu:
Minä en näe Ukrainan tappiota horisontissa. Vastoin kaikkia odotuksia ja aluksi käytännössä ilman ulkomaiden apua Ukraina on lyönyt venäjän maavoimat tasaisella jo kahteen otteeseen. Osapuolet ovat nyt niin puhki, ettei rintama liiku, mutta se ei tarkoita että ne haluavat rauhaa koska kumpikaan osapuoli ei katso rauhaa tai tulitaukoa edukseen: Ukraina tukijoineen romuttavaa venäjän sotavoimia ja taloutta ennätystahtia kun taas venäjä laskee että jaksamalla vielä sitkeästi vielä vuoden tai kaksi tuki Ukrainalle saattaa päättyä ja sen mukana tahto vastarintaan. Ja toisin kuin Paroinen yllä ei pidä ajatella että kulutussota olisi vain Ukrainan valinta: ryssät eivät ole täysiä idiootteja ja he tajusivat kyllä kuinka kovaa he saivat turpaansa liikkuvassa sodankäynnissä jossa joukot olivat sekaisin. Heidän oli palattava vahvuusalueilleen miesten ja tykinkranaattien polttoon.

Uskon, että kulutussota jatkuu vielä vuoden 2025.
 
📢 Operatiivinen tilannekatsaus 05.03.2025 klo 08.00 – Venäjän hyökkäys
🇺🇦 Kunnia Ukrainalle!

Tänään on 1106. päivä, kun Venäjän federaatio aloitti laajamittaisen aseellisen hyökkäyksensä Ukrainaa vastaan.

📌 Viimeisen vuorokauden aikana on käyty 108 taistelukosketusta.

Eilen vihollinen iski Ukrainan asevoimien asemiin ja asutuskeskuksiin:
▪️ 2 ohjusiskua (2 ohjusta)
▪️ 56 ilmaiskua (90 tarkkuuspommia – KAB)
▪️ Noin 4800 tykistöiskua, joista 185 raketinheitinjärjestelmillä
▪️ 2234 itsemurhalennokkia käytetty hyökkäyksissä

Venäläiset iskivät ilmapommituksin mm. seuraaville alueille: Orekhove, Yanvarske, Novopavlivka, Oleksiivka, Ivanivka, Komyshuvakha, Sichneve, Huljapole, Zaliznytšne, Stepnohirsk, Pjatyhatky, Stepove, L’vove ja Pridniprovske.

📌 Ukrainan raketti- ja tykistöjoukot iskivät eilen seuraaviin kohteisiin:
▪️ 12 vihollisen henkilöstön ja sotilaskaluston keskittymiskohtaa
▪️ 1 ammusvarasto
▪️ 1 muu tärkeä sotilaskohde

🔹 Tilanne rintamalla

▪️ Harkovan suunta: 2 taistelukosketusta Vovtšanskin alueella.

▪️ Kupjanskin suunta: Vihollinen hyökkäsi kolme kertaa Petropavlivkan, Pishchaneen ja Bohuslavkan alueilla.

▪️ Lymanin suunta: Venäläiset yrittivät edetä 14 kertaa Novomykhailivkan, Hrekivkan, Noven, Novolubivkan, Yampilivkan ja Dibrovan alueilla.

▪️ Kramatorskin suunta: 1 hyökkäys Stupochyyn lähellä.

▪️ Toretskin suunta: 12 hyökkäystä Datchnen ja Toretskin alueilla.

▪️ Pokrovskin suunta: 17 vihollishyökkäystä torjuttu Prominin, Lysivkan, Serhiivkan, Ulaklyn, Andriivkan ja Oleksiivkan suuntaan.
(Vihollinen kärsi merkittäviä tappioita: 225 venäläissotilasta on eliminoitu, joista 101 pysyvästi. Lisäksi tuhottiin:
▪️ 5 ajoneuvoa
▪️ 5 UAV-ohjausantennia
▪️ 1 anti-drone-kivääri
▪️ 5 satelliittiterminaalia
▪️ Vaurioitui myös yksi ajoneuvo, mönkijä ja satelliittiviestintäterminaali.)


▪️ Novopavlivskin suunta: 11 hyökkäystä torjuttu Konstantinopolin ja Rozdolnen alueilla.

▪️ Huljapilen suunta: 2 hyökkäystä torjuttu Privilnen ja Charivnen alueilla.

▪️ Orehivin suunta: 9 vihollishyökkäystä torjuttu Nesteriankan, Novodanilivkan ja Kamjansken suunnilla.

▪️ Pridniprovjan suunta: Yksi epäonnistunut vihollisen hyökkäys puolustusasemiamme vastaan.

▪️ Siverskin suunta: Ei vihollisen hyökkäystoimia.

▪️ Kurskin suunta: 30 vihollisen hyökkäystä torjuttu. Lisäksi:
▪️ 403 tykistöiskua (15 raketinheitinjärjestelmillä)
▪️ 20 ilmaiskua (30 tarkkuuspommia – KAB)

▪️ Volynin ja Polissjan suunnat: Ei havaintoja vihollisen hyökkäysvalmisteluista.

💥 Venäjän tappiot viimeisen vuorokauden aikana:
🔹 1250 vihollissotilasta eliminoitu
🔹 1 tankki tuhottu
🔹 6 panssaroitua ajoneuvoa tuhottu
🔹 23 tykistöjärjestelmää tuhottu
🔹 108 UAV:ta tuhottu (operatiivis-taktinen taso)
🔹 84 ajoneuvoa tuhottu
🔹 1 erikoiskalustoyksikkö tuhottu

IMG_6981.webp

💪 Liity puolustusvoimiin – yhdessä voitamme!

🇺🇦 Kunnia Ukrainalle!

Tehtävämme on tuhota aggressorin sotilaskohteet – Vadym Skibitskyi

✔️ Kohteiden analysointi, painopisteiden määrittely ja tulosten arviointi – Ukrainan sotilastiedustelun (HUR) edustaja Vadym Skibitskyi kertoi RBK-Ukraina -haastattelussa tulenkäytön eri vaiheista ja erityispiirteistä Venäjän sotilaskohteisiin kohdistuvissa iskuissa.

“Kyse ei ole vain öljynjalostamoista tai polttoainevarastoista. Jos puhumme sotilaskohteista, tehtävämme on niiden tuhoaminen. Jos taas kyse on sotateollisuuskompleksista, tavoitteena on joko sen tuhoaminen tai tuotantoketjun keskeyttäminen – eli tuotannon viivästyttäminen tietyksi ajaksi.”

❗️ Yksi tärkeimmistä kohteista on vihollisen ilmatorjunta.

“Ilman niiden tuhoamista emme voi toteuttaa omia iskujamme – niin sanottua syväiskua (deep strike). Tämä on laaja operaatio, jonka kaikki puolustusvoimien haarat toteuttavat Ukrainan asevoimien pääesikunnan johdolla.”

👉 Skibitskyi kertoi myös toimenpiteiden tuloksista, jotka tähtäävät Venäjän sotilaallisen potentiaalin heikentämiseen.

“Esimerkiksi Venäjän öljynjalostamoiden tuotanto on laskenut. Vaikka vaikutus ei ole niin merkittävä kuin toivoisimme, sillä on silti oma vaikutuksensa. Tämä tuotannon lasku vaikuttaa kriittisten polttoaineiden ja voiteluaineiden toimituksiin vihollisarmeijalle ja sen ilmavoimille. […] Tulokset näkyvät myös vihollisen sotilaskohteissa, kuten Venäjän Mustanmeren laivastossa. Olemme pakottaneet kaikki sen sota-alukset ja sukellusveneet siirtymään kokonaan pois Krimiltä Venäjän alueelle. Lisäksi iskut ammusvarastoihin, ohjattuihin ilmapommeihin ja ohjuksiin estävät Venäjää käyttämästä sotilaallista kapasiteettiaan täysimääräisesti.”

🔗 Lue lisää haastattelusta.

🧠 Informaatiohygienia: Kuinka EI joutua Venäjän vihamielisten informaatio-psykologisten operaatioiden (IPSO) uhriksi?

Valitettavasti orkit hyökkäävät meitä vastaan paitsi raketeilla, myös valheilla.

🔴 Informaatio-psykologiset erikoisoperaatiot (IPSO) ovat Venäjän ase, joka horjuttaa luottamusta ja demoralisoidaan yhteiskuntaa.

Kuinka EI joutua russo-trollien mentaaliseen ansaan ja välttää ystävien pilkka, jos heille lähetetään feikkiuutinen? 😁

1️⃣ Tarkista lähde!

☑️ Uskomme, että “teidän tätinne” on kokenut ja hyvin verkostoitunut henkilö, mutta se ei takaa tiedon paikkansapitävyyttä.
✅ Luota vain virallisiin lähteisiin ja luotettaviin tiedotusvälineisiin (viranomaisten, puolustusvoimien ja kansainvälisten analyysikeskusten verkkosivut).

2️⃣ Analysoi, miten tieto esitetään:

Jos uutinen…
☑️ On erittäin tunnepitoisesti ladattu.
☑️ Kehottaa paniikkiin tai äärimmäisiin toimiin.
☑️ Leviää laajasti, mutta ei sisällä konkreettisia faktoja.
✅ Jos nämä kriteerit täyttyvät, on 95 % todennäköisyys, että kyseessä on vihollisen informaatiohyökkäys.

3️⃣ Faktantarkistus: etsi alkuperäinen lähde.

✅ Varmista tiedon paikkansapitävyys useista toisistaan riippumattomista lähteistä (vähintään kolmesta).
✅ Käytä Google Reverse Image -hakua – jos uutisen kuva on vanhempi kuin itse tapahtuma, se on manipuloitu tai valheellinen.
✅ Sivustot kuten http://stopfake.org voivat auttaa arvioimaan tiedon oikeellisuutta.

4️⃣ Älä levitä valheita.

☑️ Älä jaa epäilyttävää tietoa, vaikka se “saattaisi olla totta”.
✅ Ensin analysoi, tarkista ja vasta sitten jaa eteenpäin.

5️⃣ Käytä kriittistä ajattelua.

✅ Kysy itseltäsi: “Kuka hyötyy siitä, että uskon tämän?”
☑️ Vihollisen tavoite on saada meidät pelkäämään, vihaamaan ja epäilemään toisiamme.

⚠️ Informaatio on myös taistelukenttä. Jaa tämä viesti, jotta mahdollisimman harvat joutuvat Venäjän propagandan uhreiksi! 👌



Metsästäjistä tuli uhreja.

Vihollisen drone-pilotit ovat “lihava” maali, ja tällä kertaa se tuhottiin.

Venäläinen operaattori astui rauhallisesti ulos poterosta, laukaisi dronen ja juoksi takaisin sisään korjatakseen tulta tai hoitaakseen muita miehittäjän tehtäviä – unohtaen ilmeisesti, että hän on vieraalla maalla. Mutta meidän silmämme näkevät kaiken.

Seuraavaksi – puhdasta taktiikkaa. Yksi potero, toinen… FPV-droneja ei päässyt pakoon. Lopputuloksena nämä “lentäjät” eivät enää koskaan nouse taivaalle.

Yhdessä voittoon! 🔥

 
Sosialismissa omaan teollisuuteen käytetty veroraha (tai lainaraha) voidaan kuvitella jäävän itselle. Markkinataloudessa aseiden ostoon käytetty raha päätyy ilkeän kapitalistin käsiin. Osa (palkat + alihankinnat kotimaasta) jäävät pyörähtämään omassa kansantaloudessa. Jos esittämäsi talousmalli ("kun se kuitenkin on koko ajan työnnetty omaan teollisuuteen.") toimisi, Suomessa voisi ostaa mitä tahansa hyödykettä "omalta" teollisuudelta ja lähettää ne Namibian aavikolle ja väittää että "me tienataan tällä" tai ainakin "tämä maksaa itse itsensä".

Jos Intia on sellainen aseiden tuottajamahti, kuin esitellään niin ei muuta kuin tilaamaan Patriotin & Himarsin laukauksia sieltä. Vai ollaanko sitä mieltä että noilla järjestelmillä ei ole Ukrainan kannalta merkitystä?

EU:n pitäisi nöyrtyä pyytään USA:lta kaikki Ukrainan tarvitsema made in USA materiaali lyhyellä aikajaksolla EU:n piikkiin. Käyttää sitten elpymisvälineen jäljellä olevia tai uuden rahoitusvälineen 150 miljardia.
Japanissa valmistetaan Patriotin ohjuksia Mitsubishi heavy industriesin toimesta.
Himarsin raketteja tehdään mm. Etelä-Koreassa, Israelissa (paranneltu versio) ja Turkissa (kopio).
 
Paroiselta reality-check Ukrainan tilanteesta ja UAF:n ongelmista. En toki osaa sanoa arvioiden paikkansapitävyydestä, mutta lukemisen arvoinen näkökulma. Puutteita on myös Ukrainalla. Niitäkin on opiksi ja ymmärrykseksi hyvä käsitellä vaikka sydän Ukrainalle sykkiikin.

Miksi nyt puhutaan neuvotteluista, tulitauosta ja turvatakuista? Koska Ukraina on häviämässä sodan.

Ukraina on häviämässä sodan Venäjää vastaan, sillä se ei näillä näkymin tule saamaan menettämiään maa-alueitaan takaisin. Se että Venäjä ei välttämättä saavuta kaikkia tavoitteitaan, tai että ne tulevat järkyttävän kalliilla hinnalla, ei muuta sitä tosiasiaa, että yleensä alueluovutuksiin pakotetun valtion katsotaan hävinneen. Ukraina on häviämässä sodan ja kyse on enää siitä, kuinka pahasti annamme Ukrainan hävitä. Eli toisin sanoen säilyykö Ukraina itsenäisenä valtiona vai joutuuko se lopulta antautumaan täysin, jolloin Venäjä käytännössä sanelisi rauhanehdot.

Siksi neuvottelut sekä puheet tulitauoista ja turvatakuista. Koska Ukraina lähestyy pistettä, jossa se ei voi enää yksinkertaisesti jatkaa. Tuon pisteen lähestyminen nopeutui juuri huomattavasti USA:n pysäyttäessä aseapunsa, mutta sitä pistettä kohti on oltu matkalla jo pitkään. Olemme luvanneet tukea Ukrainaa ”mitä tahansa se vaatiikin” ja pyrkiä oikeudenmukaiseen rauhaan, joka kunnioittaa Ukrainan suvereniteettia ja alueellista koskemattomuutta. Kukaan ei ole kuitenkaan esittänyt konkreettista strategiaa siitä, kuinka näihin yleviin tavoitteisiin tosiasiassa päästäisiin. Ei ole ollut edes suunnitelmaa sen varalle, että Trump valitaan uudelleen ja päättää kiskoa ”piuhat irti”.

Ukraina on häviämässä sodan syistä, jotka ovat niin sen itsensä kuin sen liittolaistenkin aiheuttamia. On selvää, että USA ei toimi nyt liittolaisen tai ystävällismielisen valtion tavoin. Valkoisessa talossa istuu nyt ihmisiä, joiden tavoitteena ei ole Ukrainan tai Euroopan etu. Mutta syitä nykyiseen tilanteeseen löytyy myös niin aiemmasta USA:n presidentistä, muista Ukrainan liittolaisista ja tukijoista, Venäjästä, sekä tietenkin Ukrainasta itsestään.

Ukraina on häviämässä sodan koska sen liittolaisten tuki oli aluksi hidasta, sitten rajattua ja takertui todennäköisesti kohtuuttoman paljon eskalaationhallintaan ja ydinsodan pelkoon. Ukrainaa tukevilla valtioilla ei ollut realistista tilannekuvaa sodasta ja Venäjän kestokyvystä. Pelättiin Venäjän romahtamista, hajoamista ja ydineskalaatiota hetkillä, jolloin Ukrainalla olisi vielä ollut parhaimmat mahdollisuudet työntää venäläiset joukot alueeltaan (syksy ja talvi 2022-2023).Samaan uskoon Venäjän heikkoudesta on sittemmin ripustauduttu tänne asti.

On toivottu ja odotettu, että vuotavat pakotteet alkavat purra ja Venäjän talous sakkaisi totaalisesti. On odotettu ja toivottu että Venäjältä loppuisivat miehet, aseet, ammukset, ajoneuvot ja tahto. On selvää, että Venäjänkin resurssit ovat rajalliset, mutta päätöksen tekoa on hallinnut virheellinen tilannekuva, jossa ei ole otettu realistisesti huomioon Ukrainan kestävyyttä ja kyvykkyyksiä.Kolme vuotta Ukraina on projisoinut muulle maailmalle voimaa, rohkeutta, itsevarmuutta, sisukkuutta ja päättäväisyyttä. Se on korostanut propagandassaan venäläisille aiheutettuja tappioita, korostanut omia vahvuuksiaan ja Venäjän heikkouksia.

Sodan ensimmäisinä kuukausina propagandalle oli selvä tarve: vakuutta maailma siitä, että Ukraina kykenee puolustautumaan ja sille annettu apu voi tuottaa tuloksia. Valitettavasti propaganda on myös estänyt länttä ja sekä Ukrainan poliittista eliittiä että kotirintamaa näkemästä tilannetta realistisesti. On keskitytty Venäjään, sen epäonnistumisiin, haasteisiin ja karmeisiin tappioihin, mutta samalla ei ole hahmotettu kuinka laajoja ja vakavia Ukrainan omat ongelmat ovat. Ja nyt nuo realiteetit tulevat ryminällä vastaan ja heräämme epämiellyttävään todellisuuteen.

Missä Ukraina on tehnyt virheitä ja mitkä ovat olleet sen heikkoudet:Ukraina päätti käydä kulutussotaan Venäjää vastaan. Ukrainalla ei ole ollut muuta voiton teoriaa tai strategiaa. On uskottu siihen, että Venäjä uhraa miehiä ja materiaalia sietämättömissä suhteissa ja kuviteltu, että ukrainalaiset joukot eivät kärsisi vastaavia tappioita. Näin ei kuitenkaan ole ollut. Ukrainan viime aikoina julkaisemat tappioluvut kertovat tappiosuhteiden olevat todennäköisesti jossain noin 1:2 tai 1:3 välillä, kun esimerkiksi Bakhmutin katkerien taisteluiden aikoihin laaja yleisö uskoi melko kritiikittä väitteet 1:6 tai jopa 1:10 tappiosuhteista. Ja nuo epärealistiset mielikuvat ovat eläneet voimakkaasti näihin päiviin asti.

On mahdollista, että myös päättäjien ja ylempien sotilasjohtajien keskuudessa on tehty päätöksiä vääristyneiden mielikuvien pohjalta.Ukraina ei ole kyennyt korvaamaan tappioitaan riittävästi. Ukrainan täydennysjärjestelmää ja joukkotuotantoa ovat vaivanneet lukuisat ongelmat. Maan poliittinen johto on viivytellyt katastrofaalisen pitkään liikekannallepanon suhteen. Sodan alkupuolella Ukraina kykeni vielä nojaamaan hyvin vahvasti vapaaehtoisiin, mutta käytännössä syksyllä 2022 alkaen Ukrainan olisi pitänyt päättäväisesti ja tehokkaasti alkaa määräämään suurempia määriä ihmisiä asepalvelukseen ja etenkin jalkaväkeen.

Kesän 2023 vastahyökkäysten epäonnistuttua ensimmäisten viikkojen aikana, ne olisi pitänyt ymmärtää lopettaa aiemmin, eikä uhrata tuhansia sotilaita tuloksettomien hyökkäysten jatkamiseen usean kuukauden ajan. Samanaikaisesti olisi tarvittu nopeita päätöksiä tappioiden korvaamisesta ja tätä ehdotti tuolloin muun muassa asevoimien ylipäällikkö Zaluzhnyi.

Zaluzhnyi sai kuitenkin lähteä ja hänen tilalleen nostettiin Syrskyi joka lupasi poliitikoille kykenevänsä jatkamaan taistelua etsimällä tarvittavat täydennykset asevoimien sisältä. Toisin sanoen ottamalla henkilöstöä esimerkiksi ilmavoimista, ilmantorjunnasta, lääkintähuollosta ja muista aselajeista ja siirtämällä nämä jalkaväen täydennyksiksi, usein käytännössä ilman asianmukaista uudelleenkoulutusta. Kun keväällä / alkukesästä 2024 vihdoin päätettiin liikekannallepanon laajentamisesta, oli jo aivan liian myöhäistä.

Ukrainalaisten jalkaväkisotilaiden kouluttaminen on monin paikoin nopeutettu vain kuukausien, joskus jopa vain viikkojenkin mittaiseksi. On selvää, että jalkaväen yleinen osaamistaso on romahtanut. Romahtanut on myös alempien upseerien osaamistaso. Uusista osaavista joukkueenjohtajista on huutava pula ja pikakurssitetut johtajat eivät käytännössä kykene toteuttamaan tehtäviään. Tällä on entisestään murskaava vaikutus jalkaväkitäydennysten taistelutahtoon. Keskiverto ukrainalainen aseisiin määrätty sotilas voi olla hyvinkin motivoitunut taistelemaan, mutta ei kuolemaan typerästi vain siksi että pikakoulutettu joukkueen johtaja ei osaa lukea karttaa tai ymmärrä kompassia. Puhumattakaan jalkaväen perustaistelutekniikoista ja taktiikoista, joiden opiskeluun ei varmasti jää aikaa muutaman kuukauden pikakursseilla.

Pulaa on myös osaavista ja kokeneista esikuntaupseereista. Ukrainan asevoimat ovat laajentuneet voimakkaasti sodan edetessä ja organisaation moninkertaistaessa kokonsa, on luonnollista, ettei osaavia ja päteviä esikuntaupseereita yksinkertaisesti riitä kattamaan kasvanutta tarvetta. Ylentämällä nopeutetusti upseereita alemmilta johtoportailta johtamaan komppanioita, pataljoonia ja yhtymiä taas entisestään pahennetaan edellä mainittua pulaa kyvykkäistä joukkueenjohtajista. Ukraina on joutunut nojaamaan paljon vanhempiin 80-, 90- ja 2000 lukujen aikana koulunsa käyneisiin reservistä kutsuttuihin upseereihin, joiden johtamistyyliä on usein kuvailtu ”neuvostotyyliseksi”.

Ukrainan johtamiskulttuurissa ja johtamisjärjestelmässä onkin huomattavia ongelmia. Ukrainalaiset yksiköt ovat valittaneet toistuvasti kuluneiden vuosien aikana seuraavista ongelmista: Tieto ei kulje horisontaalisesti rintamalla olevien yksiköiden välillä. Ne eivät usein tiedä, missä heidän naapurinsa ovat tai mikä niiden tehtävä tai tilanne on. Tieto ei kulje tehokkaasti myöskään vertikaalisesti alajohtoportailta ylemmille. Vallalla on syyllisiä etsivä ja rankaiseva ilmapiiri, jossa joukkueen, komppanian ja pataljoonien johtajat voivat kohdata syytteitä asemien luovuttamisesta ilman käskyjä, mutta samanaikaisesti oikeiden tahojen suojauksessa olevia ylempiä upseereja ei saada vastaamaan ilmiselvistä laiminlyönneistään. Ja on nähty myös räikeää mikromanagerointia jossa esimerkiksi asevoimien ylipäällikkö Syrskyi ylpeänä kertoo käskyttäneensä henkilökohtaisesti rintamalla olevia yksittäisiä pataljoonia.

Joukkoja käsketään jatkuvasti toteuttamaan tehtäviä, johon niillä ei tosiasiallisesti ole kykyä tai resursseja. Tilannekuva ei välity todenmukaisesti läpi johtamisorganisaation ja paikalliset kriisit saavat yleensä kehittyä ja laajentua äärimmäisen vakaviksi, ennen kuin niihin herätään reagoimaan ylemmillä johtoportailla.

Ukrainalaisten operaatiotaidossa ja kyvyssä on huomattavia puutteita. Ukraina puolustaa alueitaan jääräpäisesti tarrautuen jokaiseen maaperänsä metriin. Alueiden luovuttamiseen ja vetäytymiskäskyihin ei yleensä saada lupaa ennen kuin on jo liian myöhäistä. Kuluneen puolen vuoden aikana nähtiin useita tilanteita, joissa ukrainalaisia joukkoja jäi motteihin, jossa ne joko tuhottiin tai josta ne murtautuivat ulos raskaita tappioita kärsien (Vuhledar, Hannivka, Velyka Novosilka, Ulakly). Ukrainalaiset päätyvät myös jatkuvasti taistelemaan erittäin epäedullisissa kielekkeissä tai pullistumissa, joissa Venäjä etenee hitaasti mutta tasaisesti pullistuman sivuistoilla kiristäen sen suuta hitaasti kiinni samalla kun Ukraina käyttää yhä enemmän ja enemmän rajallisia joukkojaan epäedullisesta asemasta kiinni pitääkseen (Bakhmut, Avdiivka, Kurakhove, Kursk).

Ukrainalaisten joukkojen kyky hyökätä on heikompi kuin venäläisten. Ukrainalaiset eivät ole kykene taistelemaan muutamaa komppaniaa suuremmissa kokonaisuuksissa, kuten nähtiin kesällä 2023 jolloin kesäoffensiivin varatut joukot käytännössä syötettiin kuukausien aikana tipoittain venäjän puolustuksen hampaisiin komppania ja joukkue kerrallaan. Kesän 2024 Kurskin offensiivin avaushetkillä kyettiin jo muutaman vuorokauden ajan käymään useiden pataljoonien yhteistä kaikkien aselajien taistelua, mutta tämänkin hyökkäyksen tehokas vaihe luhistui varsin pian yksittäisten joukkueiden ja komppanioiden kahakoinniksi, kun ensimmäisten vuorokausien suunnitelmat alkoivat luisua raiteiltaan. Ukrainalaiset yksiköt eivät kyenneet reagoimaan Venäjän sitkeimpien vastarintapesäkkeiden aiheuttamiin ongelmiin riittävän nopeasti, vaan koko offensiivi kuivui lopulta kasaan muutamissa päivissä.

Kykenemättömyys tehokkaisiin paikallisiin vastahyökkäyksiin on näkynyt rintamatilanteen kehityksessä jo vuosia. Toki ukrainalaiset myös toisinaan onnistuvat ja esimerkiksi viime viikkoina on nähty muutamia onnistuneita vastahyökkäyksiä Pokrovskin ja Toretskin suunnilla. Mutta aivan liian usein Ukrainan vastahyökkäykset tuntuvat kohdistuvan suoraan etenevän venäläisen kärjen päätä kohti, eikä esimerkiksi pienempiä motteja joko kyetä luomaan, tai niihin ei edes pyritä. Esimerkiksi Oskil joelle Pishchanesta Senkoven suuntaan työntynyttä kapeaa venäläisten kielekettä ei missään vaiheessa kyetty vakavasti uhkaamaan saarrostamisella ja kärjen tuhoamisella.

Ukrainan sodanjohto on tehnyt lukuisia kyseenalaisia päätöksiä reservien käytöstä vuosien 2023 ja 2024 aikana. Kesällä 2023 rajalliset hyökkäyskykyiset joukot hajautettiin kolmelle erilliselle operaatiosuunnalle, jossa ne eivät kyenneet tukemaan toisiaan. Myös päätös käyttää hyökkäykseen tuoreita, kokemattomia joukkoja kokeneiden prikaatien sijaan oli todennäköisesti osatekijä hyökkäysten epäonnistumiseen. Päätös kohdistaa päähyökkäyssuunta Venäjän vahvimmin linnoitettua rintamalohkoa vastaan ei sekään osoittautunut erityisen järkeväksi.

Vuonna 2024 Ukraina sitoi kohtuuttoman paljon reservejään torjumaan Harkovan suunnalla Venäjän toukokuista hyökkäystä. Hyökkäys saatiin toki pysähtymään aivan rajan pintaan ja sille aiheutettiin valtavia tappioita, mutta saman aikaisesti reservien puute alkoi vaikuttamaan koko itärintaman tilanteeseen vakavasti. Kurskin elokuun offensiiviin vedettiin joukkoja itärintamalta jopa kesken aktiivisten taisteluiden ja muodostuneen pullistuman pitäminen on vaatinut Ukrainalta koko ajan enemmän ja enemmän joukkoja. Reservejä ei käytännössä ole juuri jäljellä.Ukraina on paikannut reservien puutetta irrottamalla prikaateistaan erillisiä komppanian tai pataljoonantaisteluosastoja, joita on lähetetty paikkaamaan tilannetta pahimmilla kriisisuunnilla. Tämä on vuosien varrella johtanut tilanteeseen, jossa hyvin harva ukrainalainen prikaati tai rykmentti kykenee käymään taistelua yhtenäisenä kokonaisuutena.

Ukraina on pyrkinyt luomaan kymmeniä uusia prikaateja samalla kun sen täydennysjärjestelmä ei ole kyennyt pitämään rintamalla jo olevia joukkoja määrävahvuisina. Rintamalla vuosia taistelleet kokeneet yksiköt on vuodatettu kuiviin ja niiden pataljoonien jalkaväkivahvuudet alkavat monin paikon lähennellä olematonta: joukkue tai kaksi per pataljoona. Uusien prikaatien luontia on perusteltu sillä, että niitä tarvittaisiin rintamalla olevin joukkojen kierrättämiseen, mutta herää kysymys olisiko kuitenkin ollut järkevämpää syöttää olemassa oleviin prikaateihin riittäviä täydennyksiä, jotta prikaatien sisällä voitaisiin kierrättää joukkoja levon ja rintaman välillä. Tällöin joukko välttäisi loppuun kulumisen ja säilyttäisi suuremman osan kertyneestä taistelukokemuksesta.

Perustamalla uusia prikaateja valtaosa rekrytoidusta miesvoimasta on mennyt uusien prikaatien tukevien osien perustamiseen (tykistö, huolto, lennokit, esikunnat jne.) jolloin rajallisten miesvoimaresurssien käyttö on epätehokasta. Ja kun jalkaväestä sitten kuitenkin on ollut kriittinen pula, on tätä uusien prikaatien tukevien aselajien henkilöstöä kuitenkin päädytty lähettämään jalkaväeksi rintamalle.Ukrainan asevoimien yleinen rakenne on sekin itsessään ongelmallinen. Toisin kuin useimmissa valtioissa tai kuten esimerkiksi Suomessa, Ukrainan asevoimat eivät koostu vain maavoimista, ilmavoimista ja merivoimista, vaan itsenäisiä sekä keskenään resursseista kilpailevia puolustushaaroja ovat myös ilmarynnäkköjoukot, merijalkaväki, kansalliskaarti, paikallispuolustusjoukot, erikoisjoukot ja miehittämättömien järjestelmien joukot. Näiden puolustushaarojen joukot toteuttavat kuitenkin taistelukentällä käytännössä samanlaisia tehtäviä ja rooleja eivätkä esimerkiksi ilmarynnäkköjoukot kykene tosiasiallisesti toteuttamaan nimensä mukaisia tehtäviä.

Miksi Venäjä on pärjännyt paremmin kuin monet ehkä luulivat?Venäjällä on ollut Ukrainaan nähden huomattavia rakenteellisia ja järjestelmällisiä etuja. Toisin sanoen se on kyennyt luomaan kulutussodankäynnin tarpeisiin riittävän tehokkaan liukuhihnan, jolla uusia sopimuksen kirjoittaneita 40-60 vuotiaita ”peräkylän poikia” saadaan työnnettyä nopeasti ja riittävän tasaisesti rintamalle kattamaan rynnäkköjoukkojen kärsimät tappiot samalla kun asevoimien muut osat säästyvät kulutussodankäynnin pahimmilta tuhoilta. Venäjän asevoimien tehtävänjako rynnäkköjoukkojen ja linjajoukkojen välillä on melko selvä. Rynnäkköjoukoilla tiedustellaan, kulutetaan ja luodaan jatkuvaa painetta, kun asevoimien loput osat eli niin sanotut linjajoukot vastaavasti keskittyvät vallattujen alueiden puhdistamiseen, varmistamiseen, pitämiseen ja rynnäkköjoukkojen tukemiseen.Samanaikaisesti Venäjän asevoimat ovat koko ajan kehittyneet rinta rinnan Ukrainalaisten joukkojen kanssa muun muassa droonisodankäynnissä ja epäsuoran tulen käytössä.

Venäläiset eivät enää pääsääntöisesti ammu summittaisia tykistökeskityksiä, vaan tulta johdetaan kaikilla tasoilla tehokkaasti ja tarkasti lennokeilla sekä tiedustelu ja tulenjohto osastoilla.Kumpikaan osapuoli ei ole monin tavoin kyennyt ratkaisemaan lennokkien tuottamia haasteita: Venäläisten FPV tai pommittaja droonit saalistavat ja tappavat aivan yhtä säälimättömästi ukrainalaisia sotilaita siinä missä ukrainalaisten lennokit tekevät samaa venäläisille.

Mekanisoitujen hyökkäyksien taktiikat ovat pelkistyneet molemmin puolin lähinnä siihen, että miinojen kyllästämän taistelutantereen läpi ajetaan nopeasti ajoneuvojen letkalla toivoen, että kärkiajoneuvo pääsee raivaamaan tien läpi miinoitteista ja jalkaväki pääsee jalkautumaan käytännössä aivan vihollisen asemien vieressä. Nopeudesta ja suoraviivaisuudesta haetaan suojaa lennokkeja, panssarintorjuntaohjuksia ja tykistöä vastaan, mutta hyökkäyksiin ei yleensä saada liitettyä oikea-aikaista tulenkäyttöä (tulta ja liikettä), jolla vastustaja saataisiin lamautettua. Yleensä kummankin osapuolen mekanisoidut hyökkäykset kärsivätkin nopeasti raskaista tappioista. Tappioista joihin Ukrainalla on vähemmän varaa kuin Venäjällä.

Venäjä on toki kuluttanut valtavan osan kalustovarastoistaan ja on selvää, että nykyisellä tahdilla Venäjä joutuu ennen pitkään säännöstelemään kaluston kulutusta. Mutta se kykenee kuitenkin jatkuvasti ylläpitämään kahta päällekkäistä uhkaa: rynnäkköjalkaväen pienillä iskuosastoilla pyritään jatkuvasti soluttautumaan Ukrainan tähystyksen ja valvonnan ohi ukrainalaisten ryhmityksiin tai niiden sivustoille. Saman aikaisesti ukrainalaisten joukkojen on jatkuvasti oltava valmiina vastaanottamaan ja torjumaan keskittyjä, pataljoonankin kokoisia mekanisoituja hyökkäyksiä.

Voimia, kykyä tai halua syviin, ratkaiseviin läpimurtoihin ei Venäjällä ole ollut viimeiseen kahteen vuoteen. Keskimääräisen ukrainalaisen jalkaväkipataljoonan huvetessa muutaman joukkueen vahvuiseksi, tulee ennen pitkään vastaan piste, jossa rintama voi yksinkertaisesti murtua kuten nähtiin esimerkiksi viime syksynä Vuhledarin kaatumisen jälkimainingeissa, vaikka Venäjä ei edes varsinaisesti pyrkisi työntymään suoraan syvälle vastustajan syvyyteen. Koska venäjä kuitenkin käytännössä varaa jatkuvasti huomattavan osan asevoimistaan lähinnä tukemaan rynnäkköjoukkojen taistelua, on sillä kuitenkin käyttämättömiä voimia sitä hetkeä varten, kun ukrainalaisia joukkoja kohtaa laajempi romahdus.

Romahdus, joka voi nyt saapua nopeammin USA:n lopetettua aseapunsa. Ukraina on monin tavoin tekemättömässä paikassa. Yhtäällä taistelua ei voida jatkaa näin enää kovin pitkään. On melko varmaa, että Ukrainan jalkaväkeen ei tulla saamaan riittävästi, riittävän laadukkaita täydennyksiä riittävän nopeasti, jotta sillä olisi enää ratkaisevaa vaikutusta tulevan kevään ja kesän taisteluihin.

Joko ukrainalaiset vielä heräävät ymmärtämään, että valtion, kansan ja kulttuurin kohtalon hetket ovat käsillä ja koko valtion itsenäisyys sekä tulevaisuus ovat hiuskarvan varassa, tai jossain pisteessä ukrainalaiset yksiköt alkavat taas luhistumaan. Rintamalinja liikkui kuluneen kuukauden aikana vain noin 230 neliö kilometriä, mikä oli vähiten sitten viime heinäkuun. Kun kelit alkavat kesää kohden kuivumaan on käytännössä täysin varmaa, että Venäjä tulee käynnistämään uudelleen hyökkäyksensä ja hakemaan Ukrainan täydellistä romahdusta tai antautumista.

Tämä ole mikään realitycheck. Paroinen on itse kuvaillut itseään erittäin pessimistiksi ihmiseksi (joka taitaa olla vaatimus tuohon OSInt-kerhoon kuulumiselle). Koko kerho saisi pysyä siinä mitä ne osaavat eli OSInt-toiminta. Heti kun kaverit alkavat spekuloimaan yhtään laajempaa strategiaa niin vihkoon se menee, ei heillä siihen ole mitään paukkuja.

Tottakai Ukrainalla on vaikeahko tilanne, mutta ryssällä tilanne on pahempi. Ryssä kun ei voi lopettaa tätä sotaa ellei ne saa vallattua koko Ukrainaa, kaikki muu on häviö. Koko ryssän talous on kiinni voitossa, jos sitä ei tule, ryssälä romahtaa. Ukraina voi sopia paskankin rauhan, jolla luovutetaan maita, mutta se ei romahduta koko maata.
 
Minä en näe Ukrainan tappiota horisontissa. Vastoin kaikkia odotuksia ja aluksi käytännössä ilman ulkomaiden apua Ukraina on lyönyt venäjän maavoimat tasaisella jo kahteen otteeseen. Osapuolet ovat nyt niin puhki, ettei rintama liiku, mutta se ei tarkoita että ne haluavat rauhaa koska kumpikaan osapuoli ei katso rauhaa tai tulitaukoa edukseen: Ukraina tukijoineen romuttavaa venäjän sotavoimia ja taloutta ennätystahtia kun taas venäjä laskee että jaksamalla vielä sitkeästi vielä vuoden tai kaksi tuki Ukrainalle saattaa päättyä ja sen mukana tahto vastarintaan. Ja toisin kuin Paroinen yllä ei pidä ajatella että kulutussota olisi vain Ukrainan valinta: ryssät eivät ole täysiä idiootteja ja he tajusivat kyllä kuinka kovaa he saivat turpaansa liikkuvassa sodankäynnissä jossa joukot olivat sekaisin. Heidän oli palattava vahvuusalueilleen miesten ja tykinkranaattien polttoon.

Uskon, että kulutussota jatkuu vielä vuoden 2025.
Euroopalla kyllä olisi kyky tämä lopettaa nopeastikin, mutta ei taida poliittinen vatsa kestää.

Ensiksi julistetaan aikamääre vetäytyä Ukrainan maaperältä. Tämän jälkeen alkaa ilmatuki, eli Eurooppalaisin konein tuhotaan kaikki mikä liikkuu Ukrainan virallisten, kansainvälisesti vahvistettujen rajojen sisällä (sis. Krimi), ja vastarinta tulkitaan virallisena sodanjulistuksena kaikkia operaatioon osallistuvia maita vastaan. Ukrainalaiset laittaisivat oman lentotoiminnan sopimuksella jäihin operaation ajaksi, jolloin Ukrainan ilmatilassa lentävien koneiden alkuperä olisi kiistaton. Nyt olisi naapuri sen verran heikko, ettei se uskaltaisi kokeilla onneaan. Muutaman vuoden tauon jälkeen voi tilanne olla toinen.

Toki sieltä tulisi itkua, uhriutumista ja ydinsodalla pelottelua, mutta niinhän sieltä on tullut tähänkin asti. Sama homma on kuitenkin edessä ennemmin tai myöhemmin.
 
Tämä ole mikään realitycheck. Paroinen on itse kuvaillut itseään erittäin pessimistiksi ihmiseksi (joka taitaa olla vaatimus tuohon OSInt-kerhoon kuulumiselle). Koko kerho saisi pysyä siinä mitä ne osaavat eli OSInt-toiminta. Heti kun kaverit alkavat spekuloimaan yhtään laajempaa strategiaa niin vihkoon se menee, ei heillä siihen ole mitään paukkuja.

Tottakai Ukrainalla on vaikeahko tilanne, mutta ryssällä tilanne on pahempi. Ryssä kun ei voi lopettaa tätä sotaa ellei ne saa vallattua koko Ukrainaa, kaikki muu on häviö. Koko ryssän talous on kiinni voitossa, jos sitä ei tule, ryssälä romahtaa. Ukraina voi sopia paskankin rauhan, jolla luovutetaan maita, mutta se ei romahduta koko maata.
Tätä samaa meinasin, että Paroisen puutelista on varmaan pätevä mutta se oli nimenomaan puutelista. Ei kertonut mitä Ukraina osaa ja missä se on hyvä. Muuten se ei enää taistelisi 1000 päivän jälkeen.

EDIT: tärkeänä yksityiskohtana jäi tämä kaivelemaan

"Ukrainan viime aikoina julkaisemat tappioluvut kertovat tappiosuhteiden olevat todennäköisesti jossain noin 1:2 tai 1:3 välillä"

Zelensky ilmoitti vuodenvaihteessa ensimmäistä kertaa ukrainalaisten uhrien määrän. Kuolleita oli 43000 vs. ryssä 198000, eli lähempänä 1:5.

 
Viimeksi muokattu:
Back
Top