Ukrainan konflikti/sota
Nihilistinä muistutan kuitenkin, että väestömäärän suhteessa tuo venäjän tappioluku olisi sama kuin jos suomi olisi kärsinyt 3 vuodessa n. 40 k kokonaistappiot. Keskimäärin suomen olisi pitänyt täydentää joukkoja n. Tuhat per kk.
Venäjän osalta täydennystarve olisi keskimäärin 25 k per kk eli 300 k per vuosi. Kehnon syntyvyyden ja kansanterveysasioiden takia joudutaan varmasti käyttämään jokainen uusi vuosiluokka syynissä. Plus sluibaajia piisaa takuulla.
Tässä mielessä venäjän sotiminen on mitoitettu henkilöstön lkm osalta kestävälle tasolle.
Jos venäjä on valmis sotimaan tuolla intensiteetillä, niin neuvokaskin puolustaja voi varautua n. 80 k kokonaistappioihin per vuosi.
Tämä on realismia.
Venäjän osalta täydennystarve olisi keskimäärin 25 k per kk eli 300 k per vuosi. Kehnon syntyvyyden ja kansanterveysasioiden takia joudutaan varmasti käyttämään jokainen uusi vuosiluokka syynissä. Plus sluibaajia piisaa takuulla.
Tässä mielessä venäjän sotiminen on mitoitettu henkilöstön lkm osalta kestävälle tasolle.
Jos venäjä on valmis sotimaan tuolla intensiteetillä, niin neuvokaskin puolustaja voi varautua n. 80 k kokonaistappioihin per vuosi.
Tämä on realismia.
Niin, tuo on se lukumäärä mitä niitä on aikoinaan tilattu ja valmistettu. Paljonko niistä on nyt käyttökunnossa? Onko säilytysolosuhteet olleet paremmat kuin olkapääohjuksilla, jotka olivat päässeet kirjaimellisesti homehtumaan?
Joo, ilmeisesti suurin rasti olisi se, että saksa kokee joutuvansa auttamaan Ukrainaa ohjusten maalittamisessa ja lentoreittien suunnittelussa ihan tekemällä sitä saksalaisin sotilasvoimin. Barbarossa-trauman vuoksi se ohjusten maalittaminen venäläisiin natseihin on vaan heille mahdotonta niellä. Kuitenkin Ukraina on onnistuneesti maalittanut, reitittänyt ja suorittanut ohjusiskuja Neptune-ohjuksilla ihan täysin omin avuin, joten tuotakaan saksan perustelua en kyllä voi ottaa ihan todesta...
Antares
Respected Leader
Tatarigami_UA kommentoi Israelin viime yön / aamuisia iskuja Iraniin, niillä tuskin on vaikutusta ryssän kykyyn käyttää Shahed-136 / Geran-2 droneja koska hän arvioi tuotannon olevan "paikallistettu" jo hyvän aikaa:
Regarding Shahed drone production used against Ukraine, today’s strikes in Iran are unlikely to have a direct impact. Russia has not only localized production for some time now, but has also modernized and improved the systems to make them more resilient to countermeasures
I’ll wait, it’s too early to judge the long-term consequences. At first glance, it looks promising, but we don’t know if it will completely stop Iran from having a nuclear weapon or if it might destabilize oil prices, which could benefit Russia. Too early to celebrate
-
Jäädään toki seuraamaan, tuleeko näiden dronejen käyttöön muutosta mutta veikkaan itsekin että ei tule.
Ryssän alkuperäinen tavoite oli näiden tuotannon saaminen "omiin käsiin", toki arvatenkin riippuvuus Kiinassa valmistetuista komponenteista on hyvin suuri. Silti halusivat että Iran jäisi pois ns. välikätenä ja siinä lienee onnistuttu - alkuperäinen väitetty aikataulu vaati että pitää olla omavarainen 1.1.2024 alkaen mutta minun arvio on että tässä onnistuttiin kenties vasta kesällä 2024, minkä jälkeen dronejen käyttö lähti ripeään kasvuun.
Regarding Shahed drone production used against Ukraine, today’s strikes in Iran are unlikely to have a direct impact. Russia has not only localized production for some time now, but has also modernized and improved the systems to make them more resilient to countermeasures
I’ll wait, it’s too early to judge the long-term consequences. At first glance, it looks promising, but we don’t know if it will completely stop Iran from having a nuclear weapon or if it might destabilize oil prices, which could benefit Russia. Too early to celebrate
-
Jäädään toki seuraamaan, tuleeko näiden dronejen käyttöön muutosta mutta veikkaan itsekin että ei tule.
Ryssän alkuperäinen tavoite oli näiden tuotannon saaminen "omiin käsiin", toki arvatenkin riippuvuus Kiinassa valmistetuista komponenteista on hyvin suuri. Silti halusivat että Iran jäisi pois ns. välikätenä ja siinä lienee onnistuttu - alkuperäinen väitetty aikataulu vaati että pitää olla omavarainen 1.1.2024 alkaen mutta minun arvio on että tässä onnistuttiin kenties vasta kesällä 2024, minkä jälkeen dronejen käyttö lähti ripeään kasvuun.
Antares
Respected Leader
Ainakin toistaiseksi sotilaiden määrä ei ole ollut ongelma, mutta aika näyttää miten sen kanssa käy. Tällä hetkellä ryssä sotii palkkasotilaiden voimalla ja niille pitää maksaa rahalla (toki palkanmaksu voi viipyä, merkittävintä on että saadaan se allekirjoituspalkkio maksettua ja uutta lihaa myllyyn). Miten käy jos valtion talous jatkaa heikkenemistään, tähän vaikuttaa erityisesti raakaöljyn maailmanmarkkinahinta (joka saattaa nousta ainakin hetkellisesti Israelin iskuista johtuen, vaan onko nousu pysyvää tai pitkäaikaista, sitä on liian aikaista sanoa)?
Toki jos sotilaita ei saada enää riittävää määrää allekirjoituspalkkion yms. rahallisten etujen avulla niin aina voidaan julistaa "rajoitettu mobilisaatiokierros" mutta tällaista ei ole nähty syksyn 2022 jälkeen. Minun arvioni on että Putin haluaa välttää tätä kuin ruttoa, koska pelkää että sillä voi olla arvaamattomia seurauksia. Tähän mennessä sellaisia ei ole nähty, mutta koskaan ei voi olla ehdottoman varma etteikö sellaisia voisi tulla tulevaisuudessa.
Kenties sellainen tullaan näkemään jossain vaiheessa, ehkä jo talvella 2025/2026? Kenties sekään ei johda minkäänlaiseen liikehdintään Venäjällä ja sota jatkuu kuten tähän astikin? Eipä tuokaan yllättäisi: venäläinen on osoittanut taas kerran perinteisen lammasmaisuutensa eikä sodan jatkuminen ole ongelma niin kauan kunhan sen vaikutukset eivät näy omassa taloudessa ja elämässä. Eli jos vain arki pyörii jotenkin niin jatkukoon heidän puolestaan.
Sodan päättymisestä ei ole myöskään nähty mitään merkkejä ja arvaan, että Putin ei halua luopua alkuperäisistä tavoitteistaan. Ukraina halutaan Venäjälle ja nyt kun tälle tielle on lähdetty niin sillä ollaan ja pysytään. Siksi "uusi suunnitelma" on sama kuin "vanha suunnitelma" eli Dnipro-joen itäpuolisen Ukrainan valtaaminen kokonaan ja Mustanmeren rannikko Transnistrian / Moldovan rajalle asti. Samalla vallanvaihto Kiovassa yms. yms.
Tuosta tavoitteesta ollaan tietysti hyvin kaukana, mutta arvelen että Kremlissä on laskettu että sotaa tullaan jatkamaan (muodossa tai toisessa) niin kauan kunnes siihen on päästy. Pitää tapahtua merkittäviä mullistuksia että tästä tavoitteesta tultaisiin luopumaan, Putinin kuolema voisi olla yksi sellainen joka vapauttaisi tämän tavoittelusta (ukko voidaan vetää kölin ali seuraajien toimesta, kuten Stalin aikoinaan, jos sodasta eroon pääsy sen vaatii, OLETTAEN että seuraajat haluavat eroon tästä sodasta).
Sotaa on nyt käyty yli 1200 päivää ja kannattaa varautua siihen että se tulee jatkumaan vielä useiden vuosien ajan. Ei kannata laskea sen varaan että tämä olisi taputeltu vuoden 2025 lopussa.
Antares
Respected Leader
Andrew Perpetua julkaisi mielenkiintoisen viestin ja kuvaajan: tässä hänen OSINT-ryhmänsä laskelma ryssän kuolleista sotilaista, he alkoivat pitämään näistä kirjaa 289 päivää sitten (kuvaaja on 1.2.2025 alkaen eli lyhyemmältä aikaväliltä).
Hän kommentoi tässä sitä, miten numerot on saatu ja mitä puutteita tässä menetelmässä on JA spekuloi sillä, miten paljon suurempi kuolleiden määrä voisi olla todellisuudessa (tehdyt oletukset ovat linjassa sen kanssa mitä hän on kuullut ja lukenut, tosin arvaukset ovat aina arvauksia):
I have counted 34,943 Russian combatant deaths over the past 289 days since I began tracking. This number will increase, as I have not finished error-checking, and we typically undercount during the first pass through the data.
Below is a chart showing deaths since February 1st, which is when I arbitrarily started this table. That date corresponds to day 158 of counting. The blue line represents the actual death totals, while the red line is a six-day rolling average.
You can see that this year, the average daily deaths rose from around 110 in mid-February to about 127 in mid-March, then to roughly 180 in mid-April. It dropped to about 140 in mid-May and is now around 90. The minimum occurred in the first week of June, and since then, we have seen a slight upward trend.
These 34,943 deaths are only the ones we can see. They are confirmed through visual evidence such as photographs and videos posted publicly, mostly by Ukrainian brigades sharing footage of their combat operations. These videos are primarily used to raise money for fundraisers and are not official casualty reports. This number reflects a strict minimum. It does not include the crews of destroyed vehicles, the missing, or those who die from wounds after the footage ends. It is a count of what is visible, not what is complete.
To understand what is being missed, consider this:
A shell hits ten men. One dies instantly. Two more die within half an hour. Three could be saved with timely medical care, but that rarely happens now. Helicopter evacuations are no longer possible, and there are few safe routes out. Of the remaining four, three are immobilized and could survive with basic first aid and transport within five hours. But even that is usually not possible. They die too. The last two are walking wounded. They must make their way back to safety on their own, often walking five to ten kilometers under threat from drones. If they are lucky, they might be picked up by a vehicle.
This account comes from a firsthand testimony shared publicly on the Telegram channel “Transormator” (https://t.me/Transormator_Tg/3348). It provides valuable insight into the high mortality rates among wounded Russian soldiers.
This is what Russian assault units face every day. Out of every ten men hit, eight die and only two survive. For every one survivor, two wounded men die. This two to one ratio matches what Russian military medics have reported.
It is important to acknowledge the limitations of this information. These death ratios come from publicly available accounts, including firsthand testimonies such as the Telegram report referenced above. While the numbers seem consistent with past reports and expert assessments, they are necessarily incomplete and subject to variability. Most information about casualties remains private, and Russian brigades do not publicly share casualty information. The videos posted by Ukrainian brigades are combat footage, not systematic data releases. This means the counts and ratios we use are estimates based on partial and unevenly distributed data.
Now apply that to the 34,943 deaths I have confirmed.
Those are the men who died where they were filmed. But for every man who makes it to a hospital, two more die unseen, in the “gray zone” — areas that are out of reach for rescue but not necessarily out of reach of cameras. Whether their deaths are recorded or shared depends on the mood and circumstances of the Ukrainians filming. That means the true number of deaths is not 34,943 but closer to 81,222 if you account for the wounded who later die. That is a 133 percent increase over the visible count.
If we extend this rate over a full year, based on the current daily average of 121 deaths, we project the following:
Minimum confirmed deaths over 365 days: approximately 44,165
Adjusted total accounting for wounded who later die: 44,165 multiplied by 2.33 equals approximately 102,902
So when we say 34,943 Russians have died, we are really saying that at least that many died on camera. The real number is far higher. Most of them die out of sight, slowly and alone, in places where rescue is impossible.
Hän kommentoi tässä sitä, miten numerot on saatu ja mitä puutteita tässä menetelmässä on JA spekuloi sillä, miten paljon suurempi kuolleiden määrä voisi olla todellisuudessa (tehdyt oletukset ovat linjassa sen kanssa mitä hän on kuullut ja lukenut, tosin arvaukset ovat aina arvauksia):
I have counted 34,943 Russian combatant deaths over the past 289 days since I began tracking. This number will increase, as I have not finished error-checking, and we typically undercount during the first pass through the data.
Below is a chart showing deaths since February 1st, which is when I arbitrarily started this table. That date corresponds to day 158 of counting. The blue line represents the actual death totals, while the red line is a six-day rolling average.
You can see that this year, the average daily deaths rose from around 110 in mid-February to about 127 in mid-March, then to roughly 180 in mid-April. It dropped to about 140 in mid-May and is now around 90. The minimum occurred in the first week of June, and since then, we have seen a slight upward trend.
These 34,943 deaths are only the ones we can see. They are confirmed through visual evidence such as photographs and videos posted publicly, mostly by Ukrainian brigades sharing footage of their combat operations. These videos are primarily used to raise money for fundraisers and are not official casualty reports. This number reflects a strict minimum. It does not include the crews of destroyed vehicles, the missing, or those who die from wounds after the footage ends. It is a count of what is visible, not what is complete.
To understand what is being missed, consider this:
A shell hits ten men. One dies instantly. Two more die within half an hour. Three could be saved with timely medical care, but that rarely happens now. Helicopter evacuations are no longer possible, and there are few safe routes out. Of the remaining four, three are immobilized and could survive with basic first aid and transport within five hours. But even that is usually not possible. They die too. The last two are walking wounded. They must make their way back to safety on their own, often walking five to ten kilometers under threat from drones. If they are lucky, they might be picked up by a vehicle.
This account comes from a firsthand testimony shared publicly on the Telegram channel “Transormator” (https://t.me/Transormator_Tg/3348). It provides valuable insight into the high mortality rates among wounded Russian soldiers.
This is what Russian assault units face every day. Out of every ten men hit, eight die and only two survive. For every one survivor, two wounded men die. This two to one ratio matches what Russian military medics have reported.
It is important to acknowledge the limitations of this information. These death ratios come from publicly available accounts, including firsthand testimonies such as the Telegram report referenced above. While the numbers seem consistent with past reports and expert assessments, they are necessarily incomplete and subject to variability. Most information about casualties remains private, and Russian brigades do not publicly share casualty information. The videos posted by Ukrainian brigades are combat footage, not systematic data releases. This means the counts and ratios we use are estimates based on partial and unevenly distributed data.
Now apply that to the 34,943 deaths I have confirmed.
Those are the men who died where they were filmed. But for every man who makes it to a hospital, two more die unseen, in the “gray zone” — areas that are out of reach for rescue but not necessarily out of reach of cameras. Whether their deaths are recorded or shared depends on the mood and circumstances of the Ukrainians filming. That means the true number of deaths is not 34,943 but closer to 81,222 if you account for the wounded who later die. That is a 133 percent increase over the visible count.
If we extend this rate over a full year, based on the current daily average of 121 deaths, we project the following:
Minimum confirmed deaths over 365 days: approximately 44,165
Adjusted total accounting for wounded who later die: 44,165 multiplied by 2.33 equals approximately 102,902
So when we say 34,943 Russians have died, we are really saying that at least that many died on camera. The real number is far higher. Most of them die out of sight, slowly and alone, in places where rescue is impossible.
Antares
Respected Leader
Saksalainen panssarivaunut hyvin tunteva waffentraeger kommentoi Jompyn tuoreita numeroita näin:
And with that we have confirmed a drop of 4000 tanks from the prewar footage.
Which does fit quite well with the visually confirmed losses.
Actual losses will be higher, but so will be the tanks removed from inside storages.
Overall RU might have retained its tank force, for now.
-
-
And the remnants in storage don't look promising.
I doubt Russia will be able to continue their reactivation/upgrade pace from 2023-24.
Once the backlog at the BTRZs is worked through, supply will slow down substantially.
-
Poimien viesteihin tulleista kommenteista muutaman spoilerin taakse:
And with that we have confirmed a drop of 4000 tanks from the prewar footage.
Which does fit quite well with the visually confirmed losses.
Actual losses will be higher, but so will be the tanks removed from inside storages.
Overall RU might have retained its tank force, for now.
-
-
And the remnants in storage don't look promising.
I doubt Russia will be able to continue their reactivation/upgrade pace from 2023-24.
Once the backlog at the BTRZs is worked through, supply will slow down substantially.
-
Poimien viesteihin tulleista kommenteista muutaman spoilerin taakse:
Kysymys:
It's only 4000 if every single vehicle were reactivatable. Over 100 T-54/55s were removed. I imagine a percentage was probably scraped for parts.
Johon waffentraeger vastasi näin:
True, it adds to the uncertainty like covered storage etc.. We're just talking ballparks since we only have satellite pictures (and some aerial photography, photos from the ground etc.).
-
Kysymys:
Any guess on the condition of the T-62/64 and T-72As? Are they being left because they're incredibly difficult to service? Or are they being left because the BTRZs need to change their tooling or whatever to accommodate them so they're waiting until all the other tanks are done.
Johon waffentraeger vastasi näin:
The list does show conditions for the remaining tank types. Only a few decent T-72Bs and T-80s left. Overall the older tanks will be harder to restore, even tank chassis age (e.g. German Leo 2A4s are considered unsuitable for further upgrades by Germany).
Other reasons could apply too like tooling. We've recently seen RU apparently switch over MT-LB refurb to MT-LBu, probably because they can use much of the same tooling and MT-LBs are extinct from storage. For now they will just continue doing what they have been doing for tanks.
Johon alkuperäinen kommentoija vastasi näin:
Yeah that's my line of thinking. The Russians didn't touch the MT-LBus until they exhausted all the MT-LBs. But now they are reactivating them.
I wonder if these T-62/64/72As are truly not worth reactivating or if they're just "waiting in line" like the MT-LBus did.
Johon waffentraeger vastasi näin:
I would assume that to be true for a portion. Some are litteral scrap that has been saved from the smelter by the start of the war and the "oh crap, we might need these". Russia will have to put considerable ressources if they want to fix these, but they could. We'll see.
-
Kysymys:
Wouldn't the number on Oryx also include tanks Russia already had in the initial invasion force?
Johon waffentraeger vastasi näin:
Of course. It just means the total number of tanks might have stayed relatively stable. The quality today will be overall much lower.
-
Kysymys:
How did it manage to retain its tank force?
Johon waffentraeger vastasi näin:
Mostly by reactivating a lot of T-80BVs, T-72Bs (many upgraded to T-72B3), and T-62M(V)s from storage. Overall about as many tanks as they lost. Not the same quality sure, but numbers matter too. Now, with mostly older T-72s and trashier T-62s left, it will get worse.
-
Kysymys:
What percentage of the MBTs in less than "decent" condition would you consider restorable?
Johon waffentraeger vastasi näin:
Potentially everything, or nothing at all. As long as the war continues every hull from the scrap pile can be used as base for a "new" tank. Not economically sensible, but it's necessary to retain the tank force. Once the war is over most will be scrap.
-
Kysymys:
When the war ends and Russia tries to rebuild its army, it will be left with a substantial deficit of modern MBTs since I doubt they would want to keep the reactivated T-55s, T-62s and T-72 ‘Urals’ in service.
Johon waffentraeger vastasi näin:
I wouldn't ne surprised if it ends with them buying T-90s from Indian production. But even then they will have to keep older tanks in service for years to come.
-
Kysymys:
Can we subtract T-64s since they don’t have enough spare parts for them and T-55s as those are used for training? If so, the total number would be closer to 2500 tanks left.
Johon waffentraeger vastasi näin:
Hard to actually project how much can be reactivated. T-64s have so far been mostly shunned because the tooling for them is in Ukraine. But that's also mostly the case for T-80UDs, which seem to be retrofitted for servicability. It's possible the same could be done for the T-64.
It's simply not worth right now, but that might change once T-80s are through. Even going by apparent condition isn't going to give the full picture since we can't look inside the tanks. It's pretty clear that almost everything that remains in storage right now would, under peace time considerations, be considered spare parts and scrap. As long as the war continues they will try to get as much into service as possible, once the war stops Russia might scrap most of what's left and rebuild its force with new tanks.
Without war time spending it's just not worth it. As long as the war continues I wouldn't discount anything, even though I expect many tanks to remain spare parts donors, like those in Yarkovo's scrapping yard.
-
Kysymys:
Btw, have you seen the Resurgam’s video, their team claimed that reactivation rate has fallen threefold, how likely that is?
Johon waffentraeger vastasi näin:
What video? I can't say for sure, it depends on how much backlog is still at the BTRZs but it is certainly within the realm of possibility.
Alkuperäinen kommentoija linkitti tämän Youtube-videon (video julkaistu 3.5.2025 - kanavan nimi on Resurgam Europe):
LINKKI
-
Kysymys:
Why isn’t Russia reactivating the t-72a/ural more often?
Johon waffentraeger vastasi näin:
Personally I assume that, as long as they have newer models they can take those for refurbishment and use the older ones for spare parts. And they've probably done this for decades. They are likely in bad shape, heavily cannibalised and seen as overall inferior.
It's only 4000 if every single vehicle were reactivatable. Over 100 T-54/55s were removed. I imagine a percentage was probably scraped for parts.
Johon waffentraeger vastasi näin:
True, it adds to the uncertainty like covered storage etc.. We're just talking ballparks since we only have satellite pictures (and some aerial photography, photos from the ground etc.).
-
Kysymys:
Any guess on the condition of the T-62/64 and T-72As? Are they being left because they're incredibly difficult to service? Or are they being left because the BTRZs need to change their tooling or whatever to accommodate them so they're waiting until all the other tanks are done.
Johon waffentraeger vastasi näin:
The list does show conditions for the remaining tank types. Only a few decent T-72Bs and T-80s left. Overall the older tanks will be harder to restore, even tank chassis age (e.g. German Leo 2A4s are considered unsuitable for further upgrades by Germany).
Other reasons could apply too like tooling. We've recently seen RU apparently switch over MT-LB refurb to MT-LBu, probably because they can use much of the same tooling and MT-LBs are extinct from storage. For now they will just continue doing what they have been doing for tanks.
Johon alkuperäinen kommentoija vastasi näin:
Yeah that's my line of thinking. The Russians didn't touch the MT-LBus until they exhausted all the MT-LBs. But now they are reactivating them.
I wonder if these T-62/64/72As are truly not worth reactivating or if they're just "waiting in line" like the MT-LBus did.
Johon waffentraeger vastasi näin:
I would assume that to be true for a portion. Some are litteral scrap that has been saved from the smelter by the start of the war and the "oh crap, we might need these". Russia will have to put considerable ressources if they want to fix these, but they could. We'll see.
-
Kysymys:
Wouldn't the number on Oryx also include tanks Russia already had in the initial invasion force?
Johon waffentraeger vastasi näin:
Of course. It just means the total number of tanks might have stayed relatively stable. The quality today will be overall much lower.
-
Kysymys:
How did it manage to retain its tank force?
Johon waffentraeger vastasi näin:
Mostly by reactivating a lot of T-80BVs, T-72Bs (many upgraded to T-72B3), and T-62M(V)s from storage. Overall about as many tanks as they lost. Not the same quality sure, but numbers matter too. Now, with mostly older T-72s and trashier T-62s left, it will get worse.
-
Kysymys:
What percentage of the MBTs in less than "decent" condition would you consider restorable?
Johon waffentraeger vastasi näin:
Potentially everything, or nothing at all. As long as the war continues every hull from the scrap pile can be used as base for a "new" tank. Not economically sensible, but it's necessary to retain the tank force. Once the war is over most will be scrap.
-
Kysymys:
When the war ends and Russia tries to rebuild its army, it will be left with a substantial deficit of modern MBTs since I doubt they would want to keep the reactivated T-55s, T-62s and T-72 ‘Urals’ in service.
Johon waffentraeger vastasi näin:
I wouldn't ne surprised if it ends with them buying T-90s from Indian production. But even then they will have to keep older tanks in service for years to come.
-
Kysymys:
Can we subtract T-64s since they don’t have enough spare parts for them and T-55s as those are used for training? If so, the total number would be closer to 2500 tanks left.
Johon waffentraeger vastasi näin:
Hard to actually project how much can be reactivated. T-64s have so far been mostly shunned because the tooling for them is in Ukraine. But that's also mostly the case for T-80UDs, which seem to be retrofitted for servicability. It's possible the same could be done for the T-64.
It's simply not worth right now, but that might change once T-80s are through. Even going by apparent condition isn't going to give the full picture since we can't look inside the tanks. It's pretty clear that almost everything that remains in storage right now would, under peace time considerations, be considered spare parts and scrap. As long as the war continues they will try to get as much into service as possible, once the war stops Russia might scrap most of what's left and rebuild its force with new tanks.
Without war time spending it's just not worth it. As long as the war continues I wouldn't discount anything, even though I expect many tanks to remain spare parts donors, like those in Yarkovo's scrapping yard.
-
Kysymys:
Btw, have you seen the Resurgam’s video, their team claimed that reactivation rate has fallen threefold, how likely that is?
Johon waffentraeger vastasi näin:
What video? I can't say for sure, it depends on how much backlog is still at the BTRZs but it is certainly within the realm of possibility.
Alkuperäinen kommentoija linkitti tämän Youtube-videon (video julkaistu 3.5.2025 - kanavan nimi on Resurgam Europe):
LINKKI
How much military equipment remains at the Russian storage bases?
-
Kysymys:
Why isn’t Russia reactivating the t-72a/ural more often?
Johon waffentraeger vastasi näin:
Personally I assume that, as long as they have newer models they can take those for refurbishment and use the older ones for spare parts. And they've probably done this for decades. They are likely in bad shape, heavily cannibalised and seen as overall inferior.
Venäläisittäin suorapuheisista ja osuvista kommenteistaan tunnettu sotarikollinen "Strelkov" kommentoinut Israelin toimien mahdollisia vaikutuksia ryssänmaahan. Potentiaalinen ongelma on "eteläisen käytävän" menettäminen eli Iranin kautta toimitetaan hiilivetyä Intian suuntaan. Myös sotatarvikkeiden tulo saattaa tyrehtyä.
Operatiivinen tilannetieto 13.06.2025 klo 08:00 – koskien Venäjän hyökkäystä
t.me
Pitkähkö video, jolla Robert Magyar kertoo ukrainalaisten on pisteytysjärjestelmästä, jossa droneyksiköille annetaan pisteitä tuhotuista vihollisista ja näillä pisteillä voi hommata uusia droneja yksikölle. Järjestelmässä on annettu eri asioille eri määrä pisteitä, joita saa kun kohdetta vaurioitetaan/haavoitetaan tai tuhotaan/tapetaan. Kohteista saatavien pisteiden määrä riippuu siitä kuinka tärkeäksi maaliksi kohde koetaan. Kohteista saatavia pisteitä voidaan muuttaa ja aikaisemmin nostettiin jalkaväkitaistelijasta saatu pistemäärä, koska haluttiin nostaa tuhottujen jalkaväkisotilaitten määrää. Nyt on nostettu droneoperaattoreistan saatavaa pistemäärää tavallista jalkaväkisotilasta suuremmaksi.
Lainauksissa on videon transkripti ChatGTP:n kääntämänä. Videolla ei oikeastaan ole muuta kuin Magyar puhumassa.
Kunnia Ukrainalle!
Tänään on meneillään 1206. vuorokausi Venäjän federaation laajamittaisesta aseellisesta hyökkäyksestä Ukrainaa vastaan.
Tilanne yleisesti:
Eilen kirjattiin yhteensä 209 taistelukosketusta.
Vihollinen iski 78 kertaa ilmasta, käyttäen 124 liitopommia. Lisäksi se suoritti yli 5200 tulitusta, joista 108 monilaukaisuraketinheittimillä, sekä käytti 3135 FPV-/itseohjautuvaa droonia iskuihin.
Ilmaiskuja kohdistui erityisesti seuraaville alueille:
• Donetskin alue: Kosațke, Novopil
• Zaporižžjan alue: Novozlatopil, Olhivske, Huliaipole, Pryjutne, Prymorske, Bilohirja, Chumatske
• Hersonin alue: Lvove
Ukrainan puolustusvoimien ilmavoimat, rakettijoukot ja tykistö iskivät yhteensä:
• 19 vihollisen henkilöstö- ja kalustokeskittymään
• 4 tykistöjärjestelmään
• 2 komentopaikkaan
Rintamakohtainen tilanne:
Harkovan suunta:
Ukrainan joukot torjuivat 2 hyökkäystä Vovtšanskin alueella.
Kupjanskin suunta:
9 hyökkäystä torjuttiin Pishchane ja Novoplatonivka -suunnissa.
Lymanin suunta:
22 hyökkäysyritystä, kohteina mm. Nadiya, Novyi Myr, Yampilivka, Torske, sekä hyökkäys kohti Shandryholovea.
Siverskin suunta:
4 vihollisen hyökkäystä torjuttu. Vihollinen yritti edetä Serebryanka ja Verkhniokamjanske alueilla.
Kramatorskin suunta:
7 taistelukosketusta Chasiv Yarin läheisyydessä ja kohti Bila Horan suuntaa.
Toretskin suunta:
23 hyökkäystä mm. Diliivka, Toretsk, Shcherbynivka, Romanivka, Rusyn Yar, Oleksandro-Kalynove, Yablunivka -alueilla.
Pokrovskiin suunta:
66 hyökkäystä torjuttu alueilla kuten:
Myroljubivka, Andrijivka, Lysivka, Malynivka, Myrne, Yelyzavetivka, Promin, Udachne, Novosergiivka, Orikhove, sekä suuntiin: Oleksiivka, Poltavka ja Muravka.
Novopavlivskin suunta:
34 hyökkäystä torjuttu mm. Vesele, Bahatyr, Skudne, Dniproenerhiia, Fedorivka, Novosilka, Vilne Pole, Novyi Komar, Shevchenko ja kohti Myrne, Zaporizhzhia, Komar.
Huliaipolen suunta:
1 hyökkäysyritys Malynivkan lähettyvillä.
Orihivin suunta:
4 hyökkäystä Novoandriivkan alueella ja kohti Pavlivkaa.
Pridniprovskyi suunta:
1 epäonnistunut yritys edetä puolustusasemille.
Kurskin suunta:
27 taistelua eri intensiteeteillä. Lisäksi 18 ilmaiskua, joihin käytettiin 34 liitopommia.
Yli 225 tykistöiskua, joista 5 raketinheitinjärjestelmillä.
Volynin ja Polissjan suunnat:
Ei merkkejä vihollisen hyökkäysryhmityksistä.
Vihollisen tappiot (12.06.2025):
• 1220 sotilasta
• 1 panssarivaunu
• 5 panssaroitua taisteluajoneuvoa
• 42 tykistöjärjestelmää
• 3 raketinheitinjärjestelmää
• 72 operatiivis-taktista droonia
• 106 kuljetusajoneuvoa
Liity Puolustusvoimiin!
Yhdessä voitamme!
Генеральний штаб ЗСУ
Оперативна інформація станом на 08:00 13.06.2025 щодо російського вторгнення Слава Україні! Розпочалася 1206-та доба широкомасштабної збройної агресії російської федерації проти України. Загалом, за вчора зафіксовано 209 бойових зіткнень. Противник завдав по позиціях українських підрозділів...
t.me
Pitkähkö video, jolla Robert Magyar kertoo ukrainalaisten on pisteytysjärjestelmästä, jossa droneyksiköille annetaan pisteitä tuhotuista vihollisista ja näillä pisteillä voi hommata uusia droneja yksikölle. Järjestelmässä on annettu eri asioille eri määrä pisteitä, joita saa kun kohdetta vaurioitetaan/haavoitetaan tai tuhotaan/tapetaan. Kohteista saatavien pisteiden määrä riippuu siitä kuinka tärkeäksi maaliksi kohde koetaan. Kohteista saatavia pisteitä voidaan muuttaa ja aikaisemmin nostettiin jalkaväkitaistelijasta saatu pistemäärä, koska haluttiin nostaa tuhottujen jalkaväkisotilaitten määrää. Nyt on nostettu droneoperaattoreistan saatavaa pistemäärää tavallista jalkaväkisotilasta suuremmaksi.
Lainauksissa on videon transkripti ChatGTP:n kääntämänä. Videolla ei oikeastaan ole muuta kuin Magyar puhumassa.
John Hilly
Respected Leader
Venäjän lentotukikohta roihuaa Krimillä | Verkkouutiset
Venäjän lentotukikohta roihuaa Krimillä | Verkkouutiset
www.verkkouutiset.fi
Ukrainan mukaan kenttä oli lennokki-iskujen kohteena yöllä...
Antares
Respected Leader
Olen ollut skeptinen sen suhteen, kuinka merkittävässä määrin Iran on myynyt ryssälle sotatarvikkeita. Niitä ballistisia ohjuksia ei ole toimitettu todistetusti yhtäkään tai jos on toimitettu, niin ei ole ainakaan käytetty siten että tieto siitä olisi vuotanut julkisuuteen. Muuta tarviketta ovat kyllä toimittaneet: tykistön laukauksia ja kevyitä pst-aseita on nähty, tosin ei läheskään siinä määrin kuin mitä Pohjois-Korea on myynyt.
Strelkov kirjoittaa tuossa näin:
-
Daedalus oli kommentoinut tuota viestiä näin (HUOM: spoilerin taakse lainattu artikkeli on julkaistu 21.5.2024):
Yes :
https://oilprice.com/Energy/Crude-O...idor-Is-Packed-With-Dangers-For-The-West.html
There is an unseen hub very important for Russians there to bypass many sanctions.
Secondly, with change of Iranian regime, things could open up regarding oil and gas exports.
Not to mention far better life for many Iranians.
Russian And Iran’s New ‘Energy Corridor’ Is Packed With Dangers For The West
By Simon Watkins - May 21, 2024, 4:00 PM CDT
- It is not down to sheer good luck that Iran is still functioning as an economy despite massive international sanctions being in place against it.
- Iran’s offer to establish an ‘energy corridor’ from Russia to the Persian Gulf could have major consequences for energy flows.
- The creation of two possible land bridges for Iran from its mainland to the shores of the Mediterranean – one in southeastern Turkey and the other in northwestern Syria could help both Tehran and Russia to export hydrocarbons.
Two announcements made on consecutive days last week may have far-reaching consequences for the security of the Middle East and the West for years to come if they reach the implementation stage. One was Iran’s offer on 11 May to establish an ‘energy corridor’ from Russia to the Persian Gulf. The other was Turkey’s announcement on 12 May that it is interested in buying more gas and oil from Iran and that the subsequent transit of these resources to eastern Europe through the country is possible. In the simplest terms, these developments would mean two things. First, Russia would be able to bypass many current international restrictions using Iran’s long-established mechanisms to avoid sanctions on gas and oil flows – both into Turkey and then southern and eastern Europe, and via Iraq into the rest of the world. Second, Iran would be able to expedite the progress of its long-sought ‘land bridge’ from Tehran to the Mediterranean Sea by which it could exponentially increase the scale and scope of weapons delivery into southern Lebanon and the Golan Heights area of Syria to be used against Israel and the U.S. in Middle Eastern conflicts.
It is not down to sheer good luck that Iran is still functioning as an economy despite massive international sanctions being in place against it in one form or another since its 1979 Islamic Revolution. Through several mechanisms analysed in full in my new book on the new global oil market order it has been able to continue to sell its oil and gas into both southern and Eastern Europe and to much of the rest of the world since then. So well-developed and effective are these methods that they have become a matter of great national pride for Iran, with its then-Foreign Minister, Mohammad Zarif, stating in December 2018 at the Doha Forum that: “If there is an art that we have perfected in Iran, [that] we can teach to others for a price, it is the art of evading sanctions.” The starting points for the bulk of these illegal energy flows are the oil fields shared by Iran and Iraq and with both sides drilling from the same reservoirs, it is impossible to tell from which side any resultant oil comes from. So, Iran, with the full agreement of Iraq – over which it has long held enormous influence through its various economic, political, and military proxies – simply rebrands (sanctioned) oil from the Iran side as (unsanctioned) Iraqi oil instead and then it is free to be shipped anywhere. An added element of obfuscation of the country of origin of the oil comes from simply changing the documentation on the shipping documents. As former Iranian Oil Minister, Bijan Zanganeh, unashamedly underlined in 2020: “What we export is not under Iran’s name. The documents are changed over and over, as well as [the] specifications.”
From that point, the Iranian oil (rebranded as Iraqi oil) usually goes to one of two major export areas for Iran. The first is Asia, with the key buyer there remaining China. The second is southern and Eastern Europe, and in particular the less rigorously policed ports of Albania, Montenegro, Bosnia and Herzegovina, Serbia, Macedonia and Croatia, among others. Oil can also easily be moved across borders to Europe’s bigger oil consumers, including through Turkey. It is also apposite to note in this latter regard that Iraq is currently in the process of rebuilding its direct oil pipeline into the Turkish port city of Ceyhan, which will make this Iran-Iraq-Turkey route even more reliable for Tehran. All the transit routes currently being used to move Iranian oil via Iraq and into southern and Eastern Europe will be made available as well to Russia. And so would any of the routes to Asia, in which Russia is struggling to move its oil due to sanctions, although Asia in general – and China in particular – is less concerned about abiding by any U.S.-led sanctions than Europe. Iran’s secretary-general of the Eurasian Department at the Ministry of Foreign Affairs, Mojtaba Damirchilou, highlighted last week that ‘the use of existing infrastructure and the creation of new infrastructure to reach regional markets should be considered, and this in in this regard constructive cooperation has started and we have a clear vision’.
Perhaps in the spirit of straight reciprocation for this deal, Russia has told Iran that these regional infrastructure buildouts in Iran and then Iraq and towards Turkey will be boosted by similar work in Syria. This means the creation of two possible land bridges for Iran from its mainland to the shores of the Mediterranean – one in southeastern Turkey and the other in northwestern Syria. A key mechanism to do achieve this is the planned resuscitation of the 825-kilometre Iraq-Syria oil pipeline that linked Iraq’s Kirkuk region with the Syrian port of Banias on the Mediterranean, as also analysed in full in my new book on the new global oil market order. October 2023 saw senior figures from Iraq’s government, Oil Ministry, and energy firms agree to the resumption of work on this pipeline, followed by detailed discussions about work timetables and the cost of rebuilding. A senior oil industry source who works closely with Iraq’s Oil Ministry exclusively confirmed to OilPrice.com around that time that it was not just Iraqis who were looped into these discussions about this key infrastructure link between Iraq and Syria, but Iranians and Russians too. “The plans for this link to be brought back have been in place since June 2017, when it was overtly talked about in terms of being the ‘Iran-Iraq-Syria pipeline’ and was seen in a similar context to the gas pipeline plan of that name,” he said. “The plans were for the pipelines to run from [Iraq’s] Kirkuk to Banias [on Syria’s Mediterranean Sea coast] via Haditha [in Iraq], with an initial nameplate capacity of 300,000 barrels per day [bpd], and Russia was to be involved in both of the plans, and that is unchanged now,” he added.
For Iran, a land bridge into southern Lebanon and the Golan Heights area of Syria would have a huge force multiplier effect for Iran’s own Islamic Revolutionary Guard Corps (IRGC) in Syria - and for its proxy Hezbollah forces in Lebanon and Hamas in Palestine – to use in attacks on Israel. This cornerstone policy of Iran since its 1979 Islamic Revolution was always geared towards provoking a broader conflict in the Middle East that would draw in the U.S. and its allies into an unwinnable war of the sort seen recently in Iraq and Afghanistan. The aim of this on Iran’s part was to unite the world’s Islamic countries against what it believes to be an existential battle against the broadly Judeo-Christian democratic alliance of the West, with the U.S. at its centre. Russia’s interest alongside Iran in such a plan aligns with Moscow’s broad foreign policy objective of creating chaos where possible, into which it can eventually project its own solutions. Under the Russian- and Iranian-backed regime of President Bashar al-Assad, Syria has four huge strategic advantages to Russia, as fully detailed in my new book on the new global oil market order. Briefly, first, it is the biggest country on the western side of the Shia Crescent of Power, which Russia has been developing for years as a counterpoint to the U.S.’s own sphere of influence that had been centred on Saudi Arabia (for hydrocarbons supplies) and Israel (for military and intelligence assets). Second, it offers a long Mediterranean coastline from which Russia can send oil and gas products (either its own or those of its allies, notably Iran) for cash export, plus weapons and other military items for political export. Third, it is a vital Russian military hub, with one major naval port (Tartus), one major air force base (Latakia) and one major listening station (just outside Latakia). And fourth, it shows the rest of the Middle East that Russia can and will act decisively on the side of the autocratic dynasties across the region.
-
By Simon Watkins for Oilprice.com
-
En tunne öljyalaa enkä sen kuljetusreittejä (virallisia tai epävirallisia) tarkemmin joten en lähde arvailemaan, kuinka tärkeä tämä Iranin kautta kulkeva "eteläinen käytävä" on ryssälle.
Strelkov kirjoittaa että hyvn tärkeä, sen lisäksi heillä ei olisi jäljellä kuin Kiinan kautta tapahtuva rahti - näin siis "itään" suuntautuvan rahdin osalta.
Spoilerin taakse lainatusta artikkelista tulee se mielikuva että ryssä on toimittanut öljyä Iraniin, mistä se on myyty eteenpäin Turkkiin ja sen lisäksi eteläiseen / itäiseen Eurooppaan. Näiden lisäksi Iranista voi myydä öljyä "Irakin kautta" muualle maailmaan, sanktiot kiertäen. Tämä jälkimmäinen tarkoittaa että iranilainen öljy vain brändätään irakilaiseksi ja voidaan myydä eteenpäin. Molemmat maat pumppaavat öljyä samoista maanalaisista lähteistä joten tuotteen nimen vaihto onnistuu helposti.
Artikkelin mukaan nämä ovat olleet perinteisiä reittejä, joiden kautta Iran on myynyt omaa öljyä ja kaasuaan eri kohteisiin sanktiot kiertäen aina vuodesta 1979 lähtien. Reilu vuosi sitten allekirjoitetun sopimuksen myötä ryssä kykenisi / kykeni avaamaan tämän "eteläisen käytävän" ja hyödyntämään näitä sanktioiden kiertomekanismeja samalla tyylillä.
Tuossa myös mainitaan Syyrian kautta rakennettava "uusi putki" joka hyödyttäisi paitsi Irania niin myös ryssää: se olisi yksi uusi kuljetusreitti lisää Euroopan suuntaan. Tällaisesta putkesta on ollut suunnitelmia viime vuosina vaan sen tekeminen on vielä kesken.
Viimeksi muokattu:
hyvis
Eversti
Ja ryssä pettää taas, apu ei ole vastavuoroista eikä varsinaisesti venäjän intresseissä.
Ja valitettavasti ns länsi tietää tämän hyvin ja ostaa edullista öljyä.
Antares
Respected Leader
Arvaan että Venäjän apu Iranille tulee olemaan yhtä vahvaa kuin heidän tukensa Assadille, eli loistaa poissaolollaan.
Iranin ja Venäjän välinen "strateginen sopimus" ei tietysti velvoittanut mihinkään, jos toisen osapuolen kimppuun hyökätään eli oli ennenkaikkea symbolinen propagandatemppu.
Samoin Iran on varmasti ottanut tuntuvan korvauksen kaikesta "aseavusta" mitä ovat toimittaneet Venäjälle, toki diktatuurien välisistä sopimuksista ei koskaan tiedä että mitä on sovittu: osa maksusta on ollut kultaa, mutta sen lisäksi on voitu sopia esim. "teknologisesta avusta" tai "teknologian siirroista" tai kenties jokin siivu Iranin kautta myytävän öljyn tuloista (normaali kauttakulkumaksu menee tietysti myös).
Eikä tosiaan ryssällä ole paljoa mistä antaa, heillä on monivuotinen suursota Ukrainan kanssa käynnissä. Olisin suuresti yllättynyt jos nähtäisiin muuta kuin toruvia sanoja.
Kaikki tämä huomioiden, on silti merkittävää että tässä on toinen "Venäjän liittolainen" lyhyen ajan sisällä joka olisi Moskovan avun tarpeessa ja vastaus on "ei kyetä". Se on vahva strateginen viesti maailman valtioille eli teot painavat enemmän kuin sanat, ryssän tapauksessa epäteot. Toki rahalla ja lahjuksilla ryssä on ennenkin ostanut ystäviä joten näissä piireissä tämä tekemättämyys ei haittaa eikä sitä nähdä negatiivisena merkkinä.
Näiden lisäksi on sitten niitä toisia, jotka etsivät aitoja "geopoliittisia kumppaneita", sellaisia joista on jotain hyötyä sitten kun koittaa se "huono päivä" kun apua tarvitaan. Sellaisten luulisi seuraavan näitä tapahtumia silmä kovana ja miettivän, mitä kenenkin kanssa tullaan sopimaan jatkossa.
Viimeksi muokattu:
Antares
Respected Leader
Tekevälle sattuu: tässä väitetysti videokuva siitä tuoreesta Su-25 pudotuksesta / menetyksestä:
It turns out a Russian Su-25 was shot down by its wingman in another aircraft during a launch of unguided aviation rockets near Soledar.
-
MUTTA tässä toinen selitys sille mitä videolla tapahtuu (samapa tuo sinänsä, tärkeintä on että yksi Su-25 tai todennäköisemmin Su-25SM3 vähemmän):
The wing that flew off wasn't in any line of fire by its wingman. Either something else hit it, or the maneuver coupled with the sudden reduction in stores weight caused it to fly off.
In either case, scratch one RuAF Su-25.
It turns out a Russian Su-25 was shot down by its wingman in another aircraft during a launch of unguided aviation rockets near Soledar.
-
MUTTA tässä toinen selitys sille mitä videolla tapahtuu (samapa tuo sinänsä, tärkeintä on että yksi Su-25 tai todennäköisemmin Su-25SM3 vähemmän):
The wing that flew off wasn't in any line of fire by its wingman. Either something else hit it, or the maneuver coupled with the sudden reduction in stores weight caused it to fly off.
In either case, scratch one RuAF Su-25.
hyvis
Eversti
Voisivathan juuttaat antaa tai lainata muutaman vanhemman ydinkärjen. Ei niille tarvitsisi edes antaa toimivuustakuuta, riittäisi, että ajatollah voisi todeta sormi pystyssä parta väpättäen "notta nyt loppui se vittuilu tai muuten...". Ja jos vauhtiin päästään, niin miksipä ei sitten muutamaa myös pikku kimille ja parille muulle diktaattorille.? Mutta ei kai se ryssäkään nyt niin typerä ole eihän?