Ukrainan konflikti/sota

[Kiusankpl]

Ukrainan Itsenäisyyspäivä oli eilen sunnuntaina.
Itsenäisyys on maan ja kansakunnan tärkein asia, kuten Suomessakin hyvin tiedämme.

Tässä joitakin kiitoksen ansainneita.

 

[Kiusankpl]

.

 

[Maidan]

Aivan
USA.n presidentit ovat USA.n presidenttejä. Ei EU.n sosialistilauman presidentti tai hyväntekijä.
Ja kuitenkin, EU.n erään sotilastoimielimen henkilöt olivat kuin puulla päähän lyötynä, kun tulivat U-maassa käymään meidän työmaalla, kuultuaan US ARMY.n operaatiosta siviili rakentamisen alalla.
Olivat aidon ällistyneitä, kun palaverissa kyselivät, että kuka meidät tänne on komentanut ja kuka maksaa viulut. Otin kansion ja näytin protokollan mukaisen proopuskan jossa on D.n allekirjoitus.
Ei tullut mitään puheita, ettei jenkit tee mitään ja päällikkö vaihtelee mielipiteitään.
Pojat puoletkaan ei edes ymmärrä mitä tapahtuu kulisseissa eikä julkisuudessa mainita sanaakaan kuinka paljon tehdään jo nyt U-maan avuksi. Kaikki kouhkaa kieli tuulessa läpättäen, kuinka nyt kaikki on mennyttä ja huomenna kaikki on taas tullutta... Helvetin tyhmää julkisuutta vain katsotaan ja mennään sosialistien mukana räkä suupielessä vaahtona pursuen.
Useille tälläkin foorumille voin sanoa, olette te tyhmiä, kun ette osaa nähdä mitä taustalla tapahtuu.mutta mikäpä se siinä

Ai sosialistitkin mukana tässä "salaliitossa"..vai niin.
Minä katson tilannetta eri puolelta, mutta usein ajattelen kuitenkin kuten ihmiset siellä, Ukrainassa, jonka talojen yli päivittäin lentää dronien uhkava parvi, pitäen kauhea metelia..aina jonnekin osuu, aina joku kuolee, aina surua. Aina jokainen ajattelee että nekin voivat olla se paikka, mihin osuu.
En jaksa sen enemmän, ihmiset elää tai yrittävät elää tavallista arkea, tekevät ruokaa, kerävät omalta "plantaasilta" vihannekset ja hedelmät, ja säilövät..yksi lapsi oli 1 v kun sota alkoi ja ne pakeni Kiovasta kauemmas jossa yleensä vietti kesät, siellä on hiljasempi, taloa vuorattu, parannettu talvi kestoon. Kiovassa nukkuminen on haaste. Nyt 4 vuotias pitää normaalina että kaikki ovat kotona, tekevät työtä etänä, opiskelevät etänä, taivalla lentää uhkaa ja vaara, välillä ilmahälytys. Harva täällä puhuu että Mariupolissa oli henosyydi, Mariupolissa kuoli ja pahasti haavoitui 85% siviilia. Meille näytetään vain talorauniot. Milloin tulee oikeudenkäynti tästä? Puttehön tuli "vapauttamaan ja suolemaan venäjä puhuvia", tapattamalla 85%. Jotenkin kaikki nurin ja ylöalaisin. Vasemmisto ja sosialistit uskaltaa kritisoida tätä rikosta diileineen..vai niin..

Déjà-vu

Garik Mazor: Tällaisten neuvottelujen muoto – 'diili' – mahdollistaa prosessin venymisen loputtomiin.

23.08.2025 Kasparov.ru

Koko tämä tarina neuvotteluista, Trumpin välityksestä, hänen 'diileistään' Putinin kanssa ja Ukrainan sotatoimien lopettamisen käsittelystä näyttää täältä Israelista käsin déjà-vulta. Riittää, kun muistaa Gazan tapahtumat, jotta syntyy vaikutelma, että kaikki tämä on jo tapahtunut. Ehkä tämä on vain minun tuntemukseni – en tiedä. Mutta vaikka tämä olisikin subjektiivinen havainto, yksi asia on ilmeinen: kaikki tapahtuu kuin kopiona.

Käytännössä pari kuukautta Gazan sodan alkamisen jälkeen, joka oli Israelin vastaus Hamasin terroristien 7. lokakuuta 2023 tekemään hyökkäykseen, alkoivat neuvottelut paitsi samana päivänä siepattujen israelilaisten panttivankien vapauttamisesta myös sotatoimien väliaikaisesta keskeyttämisestä. Jo pelkkä näiden neuvottelujen muodollinen rakenne, terminologia ja välittäjien osallistuminen muistuttavat hämmästyttävällä tavalla nykyistä tilannetta Ukrainan ympärillä.

Ei tarvitse olla erityinen politiikan ristisanatehtävien harrastaja huomatakseen kaksi avainkohtaa, jotka erottuvat selvästi. Ensinnäkin niin Israelin kuin Ukrainan tapauksessa neuvotteluja kutsutaan 'diileiksi'. Määritelmä 'diili' korostaa prosessin kaupallista ja sopimuksellista luonnetta: kyse ei ole perinpohjaisesta rauhanratkaisusta, sovinnosta tai oikeudenmukaisuuden etsimisestä, vaan väliaikaisesta sopimuksesta, joka on suunniteltu rajatun lopputuloksen saavuttamiseksi. Toiseksi, molemmissa tapauksissa neuvottelut eivät koske varsinaista rauhaa, vaan yksinomaan sotatoimien keskeyttämistä tietyiksi ajoiksi ja tietyillä ehdoilla.

Rauhan ja tulitauon ero on olennainen: rauha merkitsee konfliktin loppua ja perustan luomista tuleville suhteille, kun taas tulitauko on vain tauko, taktinen hengähdys ennen konfliktin seuraavaa vaihetta. Tällaisten neuvottelujen muoto – 'diili' – luonteensa vuoksi antaa prosessille mahdollisuuden venyä loputtomiin. Diilien neuvotteluja, kuten bisneksessä ja nykyisin politiikassa, voidaan aloittaa uudelleen, keskeyttää, alkaa uudestaan, mutkistaa uusilla ehdoilla sekä lisätä välittäjiä ja tarkennuksia. Tämä luo kätevän työkalun kaikille osapuolille – prosessia voidaan venyttää loputtomiin, samoin kuin itse sotaa, jatkamalla sotatoimia eri diilien välissä.

Näin 'diili' muuttuu rauhan sijasta välineeksi, jolla pitkitetään konfliktia ja siirretään sitä hallittuun ja pysyvään vaiheeseen. Diili on aina kaupantekoa. Mitä suurempi diili on, sitä pidempään kaupankäynti kestää. Osapuolet voivat neuvotella hinnasta ja hyödykkeistä erittäin pitkään, kunnes paras mahdollinen tarjous on saatu. Poliittisessa kaupankäynnissä panokset ja riskit ovat aina korkeita, joten prosessi voi jatkua vuosia. Kukin osapuoli yrittää saada itselleen suurimman hyödyn venyttämällä prosessia ja jatkamalla sotatoimia parantaakseen asemaansa neuvottelupöydässä.

Siksi sitä kutsutaan 'diiliksi' – kyse on nimenomaan kaupankäynnistä, mahdollisuudesta saada mahdollisimman paljon pitkittämisen ja painostuksen avulla. Näin neuvottelut muuttuvat vähitellen veriseksi huutokaupaksi, jossa jokainen uhri ja jokainen uusi tuho nostaa tulevien myönnytysten hintaa. Israel on jo tämän todellisuuden sisällä, jossa sota ja neuvottelut kulkevat rinnakkain kuin markkinat tulituksen alla. Myös Ukrainan on varauduttava vastaavaan skenaarioon – pitkään kaupankäyntiin tulituksen keskellä, jossa jokainen uusi tauko tai 'diili' on vain väliaikainen etappi matkalla kohti konfliktin seuraavaa vaihetta. (Jatkuu..)

 

[Maidan]

Jatkuu edellisesta Garik Mazorin tekstista:

Melkein kaksi vuotta Israel on elänyt loputtomien neuvottelujen tilassa: odotuksia, lupauksia, epäonnistumisia ja uusia odotuksia. Ja kaikki tämä sodan taustalla. Muuten, termiä "sopimus" ei keksinyt Trump. Jo Biden lupasi: "Sopimus tehdään ensi viikolla, olemme päässeet eteenpäin." Mutta seuraavalla viikolla kaikki palasi jälleen lähtöruutuun. Tällaisia lupauksia on annettu jo kymmeniä. Nyt Trumpin aikana – kaikki on samaa. "Sopimus tulee koska tahansa", "kaikki on valmiina", kaikki odottavat yksissä tuumin Hamasin vastausta. Israelilaiset neuvottelijat lentävät Dohaan. Whitcoff saapui, Whitcoff lähti, ja kertoi uskovansa optimistisesti sopimukseen. Trump sanoi: "Nyt sopimus tehdään." Mutta päivä tai kaksi myöhemmin – Hamas ei suostunut. Ja kaikki alkaa jälleen alusta. Eikö tämä ole sama tilanne kuin Ukrainan kanssa? Vain siinä erona on Hamasin tilalla Putin. Kaikilta osin muilta jopa nimet ovat samat: Whitcoff, Trump. Sekä Israelissa että Ukrainassa. Putin suostuu – sopimus tulossa. Putin ei suostu – sitten hän suostuu taas ja jälleen kieltäytyy. Sota kulkee omaa polkuaan. Mutta nyt sota jatkuu "neuvottelujen" taustalla.

Ukrainan tapauksessa Putin on tässä kaupanhieronnassa myyjä. Hänen "tuotteensa" on sotatoimien lopettaminen. Häntä ei silti kiireet paina. Eurooppa on ostaja. Trump on välittäjä. Ukraina on pelinappula. Kuten missä tahansa kaupankäynnissä, myyjä ja ostaja yrittävät näyttää tyytyväisiltä, mutta eivät koskaan luota toisiinsa täysin. Mutta mihin kauppa oikeastaan perustuu? Ukraina on tosiasiassa jo maantieteellisesti jaettu. Putin tarvitsee kaksi asiaa:
– Ensinnäkin sen, että hänen haltuunsa ottamat alueet tunnustetaan hänen omaisuudekseen, aivan kuten kokenut gangsteri, hän haluaa oikeusapua kaapatun omaisuuden vahvistamiseksi;
– Toiseksi hän haluaa saavuttaa sopimuksen kautta lisää alueita ja vahvistaa asemaansa tasa-arvoisena ja "laillisena" toimijana.

Trumpilla puolestaan on oma pelinsä: pitää eurooppalaiset kumppanit jännittyneinä ja peloissaan, myydä aseita, saada itselleen etuja Ukrainan alueella ja samalla ehkä myös Putinilta. Jokaisessa sopimuksessa välittäjän rooli on kaikkein edullisin. Välittäjä ei maksa mitään kenellekään, mutta sopimuksen syntymisen jälkeen hänelle ei ole mitään vastuuta. Välittäjä vain ansaitsee – ilman kuluja ja investointeja.

Eurooppa ostajana on valmis maksamaan Putinille tämän hinnan. Lopulta, mitä merkitystä sillä on heille: he maksavat Ukrainalla. Mutta Eurooppa, naiiviudessaan ja epätoivossaan, haluaa Trumpilta välittäjänä ja Putinilta myyjänä takuut siitä, että Putin rauhoittuu eikä sopimuksen jälkeen etene suoraan Eurooppaan. Vaikka kaikille on aivan selvää: venäläinen imperiaalinen revanssismi ja Putinin absoluuttinen hallintojärjestelmä eivät pysty toimimaan ilman laajentumista. Siitä huolimatta länsi elättelee vielä toiveita. Mitä muuta he voisivat tehdä? Toivo on viimeinen keino, kun todellisia välineitä ei enää ole.

Trumpille asialla ei kuitenkaan ole sinänsä väliä. Hän varmasti ymmärtää, että usko siihen, että Putin pysähtyy, on turhaa. Vaikka Putin vaihtuisikin johonkin toiseen. Ja jos Moskova etenee pidemmälle, Yhdysvaltojen kannalta siinä ei ole mitään pelottavaa. Päinvastoin – se vain lisäisi Euroopan riippuvuutta Washingtonista, vahvistaisi Yhdysvaltojen globaaleja asemia ja mahdollistaisi aseiden tuotannon sekä myynnin kasvattamisen.

Tämä tilanne antaa kaikille osapuolille mahdollisuuden esittää "rauhan tavoittelua" – ilman rauhaa, ja jatkaa loputtomasti kaupankäyntiä ja sotaa. Israelin tapahtumien ja Ukrainan ympärillä olevan tilanteen perusteella on selvää, että maailmanpolitiikka etenee saman kaavan mukaisesti. Maat vaihtuvat, syyt vaihtuvat, mutta kaava pysyy ennallaan: verinen konflikti, kansainvälisen yhteisön painostus, Yhdysvaltojen välitys ja puheet, jotka eivät kosketa rauhaa, vaan väliaikaista "sopimusta", joka mahdollistaa sodan jatkumisen niin kauan kuin kulissien takaiset pelurit tarvitsevat.

Ja juuri tässä piilee suurin vaaratekijä: tällaiset pitkäkestoiset "sopimukset" hyödyttävät vain vahvoja toimijoita, joilla on hallussaan resursseja ja vaikutusvaltaa. Heille sota muuttuu hallituksi liiketoiminnaksi ja neuvottelut poliittiseksi markkinaksi, jossa ihmiskohtaloilla käydään kauppaa. Veri ja tuho muuttuvat osaksi suurta sopimusta, ja miljoonien kärsimykset muuttuvat vain pelinappuloiksi. Konfliktien osapuolet – olipa kyseessä Israel tai Ukraina – joutuvat väistämättä vieraiden strategioiden vangiksi. Heille tällaisilla neuvotteluilla ei ole mitään tekemistä rauhan polun kanssa, vaan ne vain muuttuvat loputtomaksi odotukseksi, pitkäksi tauoksi, jossa jokainen uusi "sopimus" vahvistaa heidän riippuvuuttaan ja vie heidät kauemmas rauhasta."

Että tälläistä..vasemmisto, sosialistit ja pessimistitkin näköjään..