Tämä on todella hyvä kirjoitus, aiheena miten venäläiset gazlaittaneet maailmaa uskomaan ettei ukrainalaiset ovat itse asiassa...venäläisiä, eikä sellaista kansa ole olemassakaan, ja miten "eurasia" termi syntynyt:
"Kansanomainen” monarkia ja isäukko Tšingis-kaani. Kuinka ukrainalainen tutkija selitti 100 vuotta sitten euroaasialaisuuden syyt ja ennusti rashismin ja putinismin**
*Kirjoittaja: Rostislav Kameristyi-Braitenbiuher*
Kun euroaasialaisuus (eurasianismi) vasta sai alkunsa, ukrainalainen tutkija Aleksandr Mitsjuk kirjoitti teoksen, jossa hän osoitti tämän filosofisen ja poliittisen konseptin kaikki riskit. Käytännössä kaikki nämä riskit ovat toteutuneet nykypäivänä.
Vuonna 1930 Aleksandr Mitsjuk, ukrainalainen taloustieteilijä, juristi, sosiologi ja poliitikko, piti esitelmän Tšekkoslovakiassa, jossa hän käsitteli venäläisten emigranttien suhtautumista euroaasialaisuuteen. Hän selitti, miksi he itsepintaisesti eivät tunnusta ukrainalaisia, pyrkivät muuttamaan historian kulkua, korottavat Venäjää ja vastakkainasettavat sen länteen.
”Nykyisin, euroaasialaisten näkökulmasta, ei „rappeutunut länsi”, vaan Itä kantaa uuden nousun tähteä”, Mitsjuk sanoi esitelmässään *Euroaasialaisuus* (Евразийство), joka julkaistiin samana vuonna Prahassa. ”Vallankumouksen kautta Venäjä kääntyy pois Euroopasta ja kääntää kasvonsa Aasiaan. Tulevaisuudessa Euroaasia tulee olemaan areena aasialaisten elementtien taistelulle eurooppalaisia vastaan.”
Mitsjuk syntyi 22. kesäkuuta 1883 Novoaeksandrovkan kylässä, joka sijaitsee nykyisellä Luhanskin alueella. Hän liittyi ukrainalaiseen kansalliseen liikkeeseen Poltavan kadettikorpuksen kautta, ja myöhemmin hänestä tuli yksi Ukrainan sosialistivallankumouksellisten puolueen perustajajäsenistä. Ukrainan vallankumouksen aikana vuosina 1917−1921 Mitsjuk valittiin Ukrainan Työkongressin kansanedustajaksi, ja kansallisjohtokunnan (UNR Direktorio) aikana hän toimi Ukrainan
sisäministerinä sekä kansan talouden apulaisministerinä.
Tässä on ote tekstista:
"Ideologisesti eurasialaisuus, kuten bolševismi ja fasismi, esittää olevansa "todella uuden, ennenkuulumattoman ja ainoan pelastavan" totuuden kantaja ihmiskunnalle ja julistaa sitä fanaattisesti, — totesi Mitsiuk. — Alun perin pelkästä ironis-skeptisestä suhtautumisesta eurasialaisuuteen tuli vähitellen vakavampaa, eikä vain venäläisten vaan myös muiden kansojen puolustajien keskuudessa, jotka muodostavat nykyisen niin sanotun Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton." Mitsiukin mukaan eurasialaisuudesta tuli yksi neljästä suositusta yhteiskunnallisesta suuntauksesta fasismin, agrarismin ja bolševikisuuden rinnalla.
Eurasialaisuuden synnyn välittömiä syitä on etsittävä paitsi Venäjän tappiossa maailmansodassa, myös bolševikkien voitossa niin sanotusta valkoisesta liikkeestä. "Valkoisen" liikkeen sivistyneistön piirissä syntyi katastrofin jälkeen kriittinen suhtautuminen "valkoisten" ihanteisiin, iskulauseisiin ja taktiikkaan, — todetaan raportissa, — ja toisaalta he kokivat syvää pettymystä 'liittolaisia' ja Eurooppaa kohtaan, joka lopulta omaksui bolševismiin suhtautumisen, joka perustui sen itsekeskeisiin taloudellisiin etuihin."
Mitsiuk selittää, että kääntyessään pois Euroopasta osa venäläisestä emigranttisivistyneistöstä keksi ideologian, joka oli kommunismin vastainen — ja jonka venäläisen kansan olisi tarkoitus seurata. Uuden liikkeen ensimmäinen manifesti oli vuonna 1921 Sofiassa julkaistu esseekokoelma *Lähtö itään*. Sen laati joukko nuoria intellektuelleja, joihin kuuluivat kielitieteilijä ruhtinas Nikolai Trubetskoi, maantieteilijä ja taloustieteilijä Pjotr Savitski sekä teologi Georgi Florovski.
Kokoelman nimi symboloi tietoista irtautumista länsimaisesta maailmasta. Esimerkiksi Trubetskoi osoitti kirjoituksissaan venäläisten kulttuurillisen läheisyyden Aasian kansoihin ja väitti, että Moskovan valtiollisuus muodostui mongolivaltion mallin pohjalta. Tämä suuntautuminen itään oli eräänlainen psykologinen pako tappiosta fantasiaan ainutlaatuisesta sivilisaation kohtalosta. Sen sijaan, että olisi realistisesti analysoitu katastrofin sisäisiä syitä, venäläiset intellektuellit purkivat kaunansa ja vihansa "petturimaiseen ja dekadenttiin" Eurooppaan. Tämä turhautuminen synnytti psykologisen tarpeen määritellä venäläisyys ei Euroopan osana, vaan periaatteessa joksikin täysin muuksi ja ylempiarvoiseksi — ja tällainen ajattelutapa loi perustan aggressiiviselle ja revansistiselle ideologialle.
