Mielestäni Krimin merkitys ei ole enää samalla tavalla strateginen kuin joskus aikoinaan, ennen ohjuksia ja ilmavoimia. Lisäksi Venäjä olisi saanut tarvitsemansa sotilaallisen (=turvallisuuspoliittisen) hyödyn Sevastopolin tukikohdasta (siis vuokra-alueena) vaikka muu niemimaa olisi pysynyt osana Ukrainaa.
Krimin miehityksellä oli varmasti muutakin tavoitteita kuin sotilatukikohdan hallinta. Putin on lukenut historiansa ja tietää kuinka oman kansan yhtenäisyyttä vahvistetaan voitokkailla sodilla. Tällaiseen voimannäyttöön Krim oli monesta syystä Venäjän kannalta erinomaisen sopiva kohde. Ehkä samalla haluttiin myös näyttää voimaa sekä vahvistaa Venäjän johtajuutta hieman epäröiville Euraasian liittolaisille. Varmasti myös toivottiin että hyökkäys korostaisi Venäjän suurvalta-asemaa sekä ulkopoliittista merkistystä maailmassa.
Käytännössä tavoitteista toteutui Putinin kannalta tärkein tavoite eli sisäpoliittinen osuus. Hänen suosionsa Venäjällä on noussut ennätykselliseksi. Se tarkoittaa että Putin ja hänen puolueensa saa hallita Venäjää itsevaltaisesti tulevina vuosina. Jää kuitenkin nähtäväksi miten asiat loppuviimeksi etenee Venäjälla.
Ulkopoliittisesti ja taloudellisesti Venäjän hyökkäys Krimille ja Ukrainaan on kuitenkin ollut täydellinen katastrofi. Putinin hallinto on tuhonnut poliittiset suhteensa muuhun maailmaan. Käytännössä hänen itsensä osalta lopullisesti. Suhteet palautuvat normaaleiksi vasta Putinin jälkeen, jos heti silloinkaan. Edellytyksenä tulee olemaan poliittiset ratkaisut Krimin ja muidenkin hyökkäyksen kohteina olleiden alueiden osalta.
Sodan jatkuessa sekä pakotteista ja taloudellisesta kaaoksesta johtuen ei ole odotettavissa että Venäjän neuvotteluasema tulevaisuudessa millään tavoin paranisi. Siinä olen samaa mieltä että ratkaisu antaa odottaa useita vuosia. Aika tekee työtään Putinia ja Venäjää vastaan. Todennäköisesti siinä vaiheessa kun lopulta ollaan valmiita neuvottelemaan, Venäjän puolelta pöydän takaa löytyy paljon halukkuutta sovintoon.
Krimillä on tietenkin monta ulottuvuutta Venäjään - sotilaallinen ja sen myötä strateginen merkitys on vain eräs näistä merkityksistä. Eikä edelleenkään pidä väheksyä tukikohtien merkitystä ja Venäjällä Sevastopol on tässä suhteessa ollut merkityksellisessä asemassa, koska se on sen Mustanmeren alueella käytössä olevista tukikohdista luonnonoloistaan kenties paras vrt. esim. Novorossijskin satama.
Venäjällä on ollut käytännössä lähes koko itsenäisyyden ajan pelkona se, että Sevastopol laivastotukikohtana menetetään ja Venäjän johto on pyrkinyt aina pelaamaan asemansa siten, että heillä on neuvottelumahdollisuus Sevastopoliin ja että heillä on käyttöoikeus siihen. Tässä kuviossa Ukrainan liukuminen pois täydellisestä vaikutuspiiristä on ollut Venäjälle todellinen uhkakuva ja EuroMajdanin onnistumisen myötä Venäjällä saatettiin nähdä tilanne sellaisena, että Ukrainan uusi johto pyrkii purkamaan Janukovitshin valtakaudella kirjoitettuja sopimuksia, jollainen tehtiin myös Sevastopolin vuokra-ajan kohdalla. Ja tulevaisuudessa hyvän tukikohdan tärkeys korostuisi entisestään laivaston laajentamisen ja modernisoinnin myötä, jolloin myös Mustan meren laivaston iskuvoiman olisi pitänyt kasvaa ja laivaston uudistua olennaisella tapaa. Sota nyt muuttanee tätä asetelmaa huomattavasti, koska moottoritoimitusten katkeamisen myötä Venäjän laivaston rakennusohjelma on useiden alusten osalta pysähdyksissä ja näistä aluksista/alusluokista monen aluksen lopullinen määränpää olisi ollut Mustalla merellä.
Yllä lyhyesti kuvattu sotilaallinen merkitys on tietenkin vain yksi ulottuvuus Krimiä koskevassa kysymyksessä. Mukaan tulee sitten niitä muitakin merkityksiä, joita ei millään muotoa voi väheksyä ja joista osa on meistä katsoen kovin irrationaalisia - loogisen käsittelykyvyn ulkopuolella. Tässäkin kuviossa eräs on sotilaallinen ulottuvuus ja etenkin sotilashistoriallinen ulottuvuus, jossa Krim ja Sevastopol nähdään sotilashistorian kautta merkityksellisenä Venäjälle, alueena joka ei saa joutua Venäjän hallinnan ulkopuolelle - ja jollainen uhka EuroMajdanin myötä venäläismielissä varmasti kasvoi. Lisäksi kuvioon astuu laajemmin kansalliseen identiteettiin ja historiaan liittyviä tavoitteita ja monien mielestä Krim on Venäjän kansallista omaisuutta, että se on kuulunut ja kuuluu Venäjälle ikuisesti - vaikka tosiasiallisesti Krim on ollut osa Venäjää (tavalla tai toisella) vasta 1700-luvun lopulta lähtien eli kyse ei ole mistään "ikiaikaisesta" yhteydeydestä ja ettei Krim suinkaan täysin vapaaehtoisesti Venäjän hallintaan joutunut ja ettei se Venäjä nyt mikään pyyteetön hallitsija alueella ollut tsaarinvallankaan aikana, puhumattakaan sitten neuvostoajasta. Krimin tataarien ja monien muiden vähemmistöjen kannalta turvatuinta elämä on ollut sinä aikana jolloin niemimaa oli osa itsenäistä Ukrainaa - tämä turvallisuus päättyi kevättalvella 2014 "pienten vihreiden miesten" miehitettyä Aksjonovin tukijoiden (asemiesten) kanssa niemimaan.
Tietenkin Venäjällä nähdään Hruštšovin ideoima Krimin siirto Venäjän SNT:n alaisuudesta Ukrainan SNT:n alaisuuteen virheenä, joka pyritään sälyttämään voimakkaasti Hruštšovin harteille, vaikka päätöksen tekijöinä oli valtion silloinen poliittinen johto ja se tehtiin aikana, jolloin rajojen siirtämistä ei nähty Neuvostoliitossa ongelmana - kyse oli eräällä tavalla "luontevasta tapahtumasta" mutta nyky-Venäjällä tässäkin asiassa Venäjä on pyritty uhriuttamaan ja Venäjä nähdään katalan juonen viattomana uhrina. Käytännössä Krim oli tuolloin, siirron aikana 1954, köyhä, maatalouden osalta tuottamaton ja väestöltään heikentynyt alue - väestön pakkosiirroilla oli suuren suuri vaikutus siihen, että alueen asema oli tuolloin hyvin heikko. Ei liene kovinkaan uskallettua sanoa, että moni Venäjän SNT:n alueelliseen johtoon kuulunut henkilö oli tuolloin tyytyväinen heidän päästessä eroon tuottamattomasta, heikosta ja väestöpotentiaaliltaan surkeasta alueesta. Eikä ole ensimmäinen kerta historiassa jolloin entinen omistaja ryhtyy haaveilemaan alueita takaisin huomatessaan niiden nousevan menestykseen tai ainakin parempaan kuntoon uuden omistajan alla.
Venäjä tuskin olisi halunnut 50-luvun takapajuista Krimiä taakakseen, nyt Krim nähtiin potentiaaliltaan aivan toisessa näkökulmassa. Se oli olennaisesti paremmassa jamassa mitä sukupolvia aiemmin, se oli miljoonien turistien suosiossa, ainoiana ongelmana nähtiin kenties energiariippuvuus Ukrainasta ja kasteluveden puutteiden tuomat ongelmat, mutta olettaen kuvittelivat Ukrainan toimittavan kumpaakin jatkossa niemimaan anastamisesta huolimatta. Venäjällä vaan ei nähty (tai haluttu nähdä) todellisina mahdollisia miehitystä seuraavia ongelmia eli kenties ei ymmärretty talouspakotteiden vaikutusta tai mahdollisuutta, mikä osaltaan vaikutti turismin romahdukseen. Eikä kenties ymmärretty sitä, mikä vaikutus anastamisella on Ukrainan käyttäytymiseen ja että sen seurauksena huomattava osa alueelle kohdistuneesta talouspotentiaalista katoaisi. Miljoonat turistit jäivät kotiin ja sen myötä sadat tuhannet krimiläiset jäivät vaille ansioita. Ja voisin olettaa, että tämä kesä on vieläkin vaikeampi kun moni venäläinen, joka vielä vuosi sitten matkusti Krimille, jää nyt kotiin (tai matkustaa muualle) huomattuaan ettei mikään toimi Krimillä kuten toimi ennen - ennen miehitystä. Tässä kohdin kansalaiset eivät vaan ymmärrä syytä ja seurausta - tai eivät halua ymmärtää - ja on helppoa syyttää Ukrainaa ja länttä vaikka se suurin syyllinen istuu Kremlin muurien suojassa.
Tietenkin on myös huomioitava näitä muita syitä yllä mainuttujen ohella. Putinin politiikka on johtanut tiettyyn suuntaan ja kuten eräs asiantuntija epäili, Putinin politiikka on ajanut kansaa siihen asemaan ettei enää selvitä ilman tulevia sotatoimia - nationalistis-imperialistinen politiikka on kiihottanut kansaa ja tässä Georgian sota oli esimakua, Krimin miehitys jatkumoa sille mutta jos propaganda jatkuu tulevina vuosina samana mitä nyt niin onko oikein olemassa muita mahdollisuuksia kuin se, että Putinin on tarjottava kansalle "näkyviä voittoja"? Ja Ukrainan kriisi/sota on jatkunut reilun vuoden ja toistaiseksi propagandassa tai virallisessa ajattelussa ei ole tapahtunut muutosta maltillisempaan suuntaan, mistä seuraa se, että edelleen kansa- tai osa siistä - elättelee propagandan ennakoimia "voittoja" ja tämä voi ajaa Putinin hallinnon toimiin jotka ovat geopoliittisesti ja sotilaallisesti lännen kannalta ei-toivottavia (vaikka Venäjän talous ei näitä toimia kestäisikään ja olettaen Venäjän johto tiedostaa tämän, mutta jos oma vallassa pysyminen on kiinni voitoista ja kansallisen itsetunnon palitsemisesta, ei ole ihme, vaikka hallinto jatkaisikin nykyisellä linjalla ja näkisimme tulevinakin vuosina, kunnes Venäjä rojahtaa savijaloiltaan, sotatoimia "lähiulkomailla").
Eli lopulta Krimin operaatiossa on ollut mukana aimoannos tätä imperialistisen ja nationalistisen politiikan toteuttamista ja venäläisslaavilaisen yhteisön palkitsemista ja haluja ynnä toiveita palauttaa imperiumin rajoja ennalleen. Tätä ulottuvuutta ei tietenkään pidä väheksyä vaikka tällainen toiminta voi tuntua meistä hyvin lyhytnäköiseltä ja olla irrationaalista toimintaa - Suomessa puhuttiin sukupolvia sitten Suur-Suomesta ja niiden puheiden kautta löytyy ymmärrettäviä tekijöitä sille miksi Venäjän natinalistis-imperialistinen-propaganda vetoaa suureen yleisöön. Halutaan palauttaa ennalleen joku joka on rikki tai jonka kuvitellaan rikkoutuneen - tämä on hyvin vaarallinen yhtälö. Tähän kun yhdistetaan monien kokema kansallinen ja henkilökohtainen trauma Neuvostoliiton hajoamisen myötä niin aletaan löytää miljoonien kansalaisten verran potentiaalista väestöä haluamaan "
hyvitystä historian vääryyksille" - tai kymmenien miljoonien kansalaisten verran.
Osaltaan Venäjän johdon toiminnan taustalla on varmasti opportunistinen ja omaa etua ajava toiminta, ei toimita Venäjän edun mukaisesti vaan halutaan taata oma vallassa pysyminen ja se (olettaen) tarkoittaa sitä, että politiikassa on tehtävä tekoja joita on puheiden tasolla esitetty ja joita on ideologisoitu - viittaan nyt esim. Duginin oppeihin ja niiden kautta kansalle opetettua mentaliteettia. Pysyäkseen vallassa Putin ja silovikit ovat hirttäytyneet tiettyihin toiminta tapoihin ja siltä tieltä poikkeaminen voi johtaa oman aseman menettämiseen - Putin varmasti näkee mielessään kuvajaisia Romanian kansannousun ajoilta ja mitä teloitetulle diktaattorille tuolloin kävi...
vlad.
Olet oikeassa, että osa konflikteista oli ehkä vähän tulkinnanvaraisia. Ymmärrettävää toisaalta on, että jos tarkastellaan jenkkien sotia, niin sitten mukaan lasketaan helposti aika pienetkin nahinat. Vaikka eihän ne erityisesti jenkkien mittakaavassa välttämättä tunnu missään. Toisaalta, esim. Suomi on harrastanut nimenomaan rauhanturvaamista. Jenkeillä rauhanturvaoperaatiotkin ovat aika sotilaallisia (Somalia, Afganistan, Irakin "rauhoitus" itse sodan jälkeen jne...) Se pitänee paikkansa, että jenkkipressa on kuitenkin noissa tilanteissa vähintäänkin päättänyt voimankäytöstä. Vaikka itse mittakaava olisikin ollut välillä pieni.