Shyrokyne on jonkinlainen "lähtöalue" Mariupoliin ja joka tapauksessa hyökkääjälle ikävä asutukseen tukeutuva puolustuskeskus. Uskon, että Shyrokyne napataan pian, jos sitä yritetään muka joksikin demarkaatiolinjaksi.
Olisi kyllä mukava tietää, kuka tätä sotaa oikein käy. Vieläkään, tehtyäni päivittäin OSINT-työtä Ukrainan suuntaan, en ymmärrä täysin tätä politiikkaa. Monta tasoa on.
Kenraalin silmin: Periaatteessa venäläisten pitäisi ottaa tie H20 kokonaan haltuun alueella Volnovakha - Khersones ja suojata pohjoinen suunta varmistamalla tien H15 itäpää (Mariinka - Krasnohoriivka) ja sitten hyökätä suurella voimalla Mariupolin tien suunnassa. Mutta jos se ei ole poliittisesti mahdollista, hommaa pitää taas tehdä slice by slice huijaten ja nakertaen ja kilometri kerrallaan. Mutta aika pitkä matka on vielä Krimille.
Poliitikon silmin: Politiikka ja sota lienee vain ja ainoastaan Krimin vuoksi. Tuo niemimaa on kantona rauhan kaskessa.
Pelinappulat: Itäukrainalaisilla ei ole mitään merkitystä Putinille eikä ainakaan kenraaleille ole! Nämä Zakhartsenkot ja muut Givit ovat toki hyödyllisiä hämmentäjiä ja turvaavat kasvot, koska länsi on uskovinaan sisällissotaan.
Toki duginisteille ja bätmäneille itäukrainalaiset ovat oikeasti tärkeitä. He ovat kuin exodus-väkeä kiistanalaisella maalla. Euroopan äärivasurit ja osin uusnatsit ovat helposti "novorossijalaisia", joille jyrkän ortodoksiset ja pyhät venäläiset "arvot" ovat tärkeitä. Nämä ryhmät ovat ihan tavallisia hirvisaarelaisia tai susannakaukisia, joihin puree joko se, että länttä vastaan on joku tai että sateenkaariväki ei pyöri jaloissa ja "neekeri" perseile. Tämä roskaväki on aina masinoitujen vallankumousten ja levottomuuksien tavaramerkki, sturmabteilung. Ja kun he ovat työnsä tehneet, he saavat mennä.
Mikäli UA vetäytyy lopullisesti Shyrokynesta en epäile hetkeäkään etteikö asetelma ole se, että jossain vaiheessa alue siirtyy separatistien/venäläisten hallintaan - toiminta on hyvin luontevaa heille eikä suinkaan olisi ensimmäinen kerta jolloin maa-alueita ja kyliä/kaupunkeja olisi siirtynyt vastaavalla tavalla heidän haltuun.
Kuten jokainen tilannetta puolueettomammista lähteistä seurannut tietää (ja muistaa) viime syksyn ensimmäisen tulitaukosopimuksen jälkeen pieni viipale kerrallaan alueita siirtyi "kansantasavaltojen" hallintaan ja tuolloin olin hiukan äreissäni kehityksestä, kun samalla etenkin suomalainen media oli pääsääntöisesti hiljaa vallitsevasta kehityksestä. Sen sijaan jo tuolloin disinformaatio sai kohtuudella alaa ja erilaisten venäjämielisten tiedottajien toimesta syntyi usein kuva, että aggressiivisempi osapuoli on ukrainalaisjoukot - ja sama toiminta on jatkunut Minsk II jälkeen, joskin sillä poikkeuksella, että nyt, onneksi, entistä useammin välitetään myös uutisia joissa kerrotaan separatistien aggressioista ja havainnoista joita ETYJ on tehnyt. Tai kansalaisjärjestöt tms. Tässä kohdin ehkäpä Boris Nemtsovin murha toimii eräänä vedenjakajana ja sen jälkeen kiinnostus Venäjän rooliin on hiukan muuttunut ja todisteita Venäjän osallisuudesta on esitetty entistä enemmän myös ns. valtamedioissa.
En itsekään usko siihen, että itäukrainalaisilla on suuren suurta merkitystä Venäjän vallan huipulla oleville henkilöille (puhumattakaan sotilaista). Suurin merkitys edellisille voi olla - ja on - itäukrainalaisten muodostama propagandistinen merkitys ja heidän avulla saatava "hyväksyttävämpi oikeutus" sotatoimille. Ja oikeastaan heidän avulla - myötä - maan johdon olisi olettaen kohtuullisen helppo saada jopa olennaisesti laajempi mandaatti toimilleen Donbassin alueella, tähän päätelmään tulen tekemieni havaintonen perusteella, joissa jopa lännessä asuvat venäläiset kokevat asian sellaisena, että Venäjän pitäisi tehdä enemmän auttaakseen ja suojellakseen Itä-Ukrainassa asuvia venäläisiä, jotka ovat joutuneet amerikkalaisten hyökkäyksen kohteeksi.
(Huom: siellä venäläispropagandassa entistä useammin juuri amerikkalaisten roolia korostetaan ja herää kysymys, että miksi, mikä tarkoitus sillä on? - vastauksen meistä jokainen tiedostanee jollain tasolla).
Sen sijaan juuri ideologisteille ja propagandisteille itäukrainalaisilla on huomattavan suuri merkitys*, koska heidän kautta voi vedota olennaisesti paremmin ihmisten tunteisiin ja he ovat emotionaalisesti huomattavasti merkittävämpi voimavara mitä jonkin strategisen pisteen valtaaminen. Samanlaista termistöä on viljelty kautta historian ja juuri tunteikkailla syillä on kovin usein hankittu oikeutus teoille, joiden perimmäisenä päämääränä on jokin muu tekijä (esim. sen strategisesti tärkeän kohteen valtaaminen).
Toinen huomionarvoinen seikka on siinä, että saamalla kansan tuen toiminnalle ja saatua kansan "sidottua" mukaan toimintaan, kansan on olennaisesti vaikeampi kritisoida tapahtunutta ja seuraus voi olla se, että se hyväksyy lopulta olennaisesti tarvetta kovemmat keinot. Ihmisen on olennaisesti helpompi kritisoida toisia mutta omia tekemisiä on huomattavasti vaikeampaa kritisoida ja itse on kohtuullisen vaikeaa syyttää tapahtuneista virheistä. Jos kansan saa kollektiivisesti mukaan tapahtumiin, on sen kansan entistä vaikeampi irrottautua tapahtumista kun kollektiivinen tunneside voi sitoa niin voimakkaasti tapahtumiin. Ihmisen tunteiden voimaa ei pidä koskaan aliarvioida ja toisaalta tunteisiin vetoamalla ja oikein kohdistetulla propagandalla yleensä rationaalisesti ajattelevat ihmiset voi saada tekemään epärationaalisilta vaikuttavia tekoja.
Tietenkin tiettyjen ihmisten kohdalla on pysyttävä tosiasioissa ja kerrottava ne todelliset syyt toimille, mutta kun puhutaan miljoonista ihmisistä niin tunteisiin vetoaminen on usein se tekijä jonka myötä saadaan oikeutus tekoihin, joihin ei välttämättä muutoin sitä oikeutusta saa. Eri asia on sitten tietenkin jo se, että ketkä tällä hetkellä Venäjän johdossakaan ovat näitä rationaalisesti ajattelevia ja ketkä eivät. Jälki voi olla todella rumaa jos valtaapitävät unohtavat järkiperäisen ajattelun ja antavat ideologisen kiihkon viedä mennessään.
vlad.
*: Tähän täsmennyksenä, henkilöstä riippuen se suurempi merkitys voi olla todellinen henkilökohtainen merkitys tai sitten suurempi merkitys kohdistuu siihen, että he ihmisinä auttavat ideologistia/propagandistia pääsemään lähemmäksi omaa päämääräänsäeli käytännössä heillekin nämä itäukrainalaiset ovat enemmän "
työkalu" kuin jotain henkisesti tärkeämpää.
Jos näitä idiotteja kysytään, että mennänkö sitten Washingtoniin, pahuuden pesään, niin ne vastaa "totta kai", onhan sielläkin venäläisiä joita sorsitaan, ja gayroopassa niitä vasta on 
