Joo. Tämä Ukraina-vitja on pitkä ja varsin ansiokaskin, koetellaan pysyä varmoin ja ennennäkemättömän tarkoin ottein itse asiassa.
Se on ymmärrettävää, että hetkittäin kuohuu yli mutta keskustelun kannalta olisi toivottavaa, että muistaisimme sen, että
asiat riitelevät eivät ihmiset.
Räikeimpiä ja selkeimpiä trolleja ja putinisteja lukuunottamatta eroavaisuudet suhtautumisessa kriisiin johtuvat suurimmalta osin eroista katsontakannoissa ja siitä muodostuvassa tavassa tarkastella asioita, josta seuraa se, että Ukrainan kritisoiminen ei automaattisesti tarkoita sitä, että "
syö Putinin kädestä" - tausta, kulttuuriyhteisö, ammatti/työ ja kontaktit vaikuttavat siihen millä tavalla asetelman Ukrainassa näkee, puhumattakaan sitten siitä jos ei ole suurempaa intressiä kumpaankaan suuntaan eli on ns. tarkkailija. Ja vastaavasti voimakas tunneside muuttaa suhtautumista olennaisella tapaa.
Hetkittäin olen miettinyt sitä, että keskustelua saattaisi helpottaa se, että keskustelu hajoitettaisi kahtia - tässä vitjassa pysyteltäisi selkeästi sotaan ja sodankäyntiin liittyvissä asioissa ja toisessa vitjassa ryhdyttäisi ruotimaan Ukrainan yhteiskunnallista asemaa ja siihen liittyviä teemoja ja tekijöitä sisä- ja ulkopolitiikkaa huomioimatta, jolloin tässä yhteiskunnallisessa vitjassa keskustelu olisi sikäli vapaampaa, että mukaan mahtuisivat paremmin vain hatarasti Ukrainaan liittyvät keskustelun harhapolut ja yhteiskunnalliset teemat ja tekijät, jotka kokonaisuuden kannalta ovat marginaalissa. Mutta pelkäänpä ettei tällainen keskustelun jakaminen pidemmän päälle auta, koska mihin vetää sen rajan mikä liittyy sodankäyntiin ja mikä ei - onko Azovin taustan ruotiminen sodankäyntiin liittyvä tekijä vaiko ei. (Minusta ei).
***
Kirjoitan vielä lyhyelti uusnatsismista (neo-nazeista) eli olen tutustunut pintaa syvemmältä aiheeseen, ja Ukrainan äärioikeistolaisista ja uusnatsistisista liikkeistä puhuttaessa on tietenkin muistettava se, että paikallisesti ne ovat marginaalissa, mutta Suomessa, puhumattakaan Itä-Eurooppasta, ei välttämättä ymmärretä sitä kuinka jyrkästi osassa länsimaita suhtaudutaan natsismin eri ilmenemismuotoihin ja siihen, että veljeilee syystä tai toisesta näihin piireihin kuuluvien henkilöiden kanssa. Etenkin EU:n johtajavaltiossa Saksassa suhtautuminen on muuttunut vuosi vuodelta entistäkin tiukemmaksi ja tiukemmaksi, viimeksi eilen YLE uutisoi Saksassa otettavan käyttöön nollatoleranssi viharikoksille ja taustalla on suurelta osin uusnatsien tekemät murhat tämän vuosituhannen puolella (ns. Döner-murhat).
Eli olisi syytä tiedostaa tämä suhtautuminen ja muistaa, että se voi vaikuttaa suhtautumiseen ja vaikuttaa harjoitettuun politiikkaan Ukrainan kohdalla, etenkin kun Ukraina maana ei ole todella merkityksellisessä roolissa EU:lle, jolloin siellä harjoitettua toimintaa (hallinto, kansalaisoikeudet, korruptio, ääriliikkeet tms.) suhtaudutaan aivan toisella tapaa mitä vastaaviin ilmiöihin esim. Venäjällä. Tässä reaalipolitiikka ratkaisee paljon. Ja etenkin Saksassa hallinnon suorittamaan veljeilyyn (olipa perimmäinen syy mikä tahansa) suhtaudutaan toisinaan hyvinkin vainoharhaisesti ja tässä kohdin on nähtävillä merkittävä ero esim. juuri Itä-Euroopan maiden välillä, jossa osassa maita kommunismi on (tai on ollut) samassa asemassa mitä lännessä on uusnatsismi/natsismi.
Entisessä neuvostoblokissa natsismi/fasismi demonisoitiin, mutta sitä ei välttämättä käyty ilmiönä läpi ja ruodittu syvällisesti, eikä tietenkään voitu tehdä, koska seuraava askel olisi voinut olla se, että olisi jouduttu ottamaan kantaa kommunismiin ja käsittelemään se samalla yhtenevällä tavalla. Eikä Neuvostoliiton otteen höltymisen ja hajoamisen jälkeen Itä-Euroopan maissa käsitelty oikeastaan muuta kuin kommunismin tekemät rikokset, kolmannen valtakunnan vaikutus sivuutettiin kovin pikaisesti, josta seurasi se, ettei kyseistä aikaa ja toimia välttämättä edes tuomittu kunnolla ja niinpä pesän perkaamattomuus sai aikaan sen, että monessa maassa kansallismielisten voimien lipeille kehittyi erilaisia fasistisia ryhmittymiä. Ja näin on käynyt myös Venäjällä. Ja tästä asioiden läpikäymättömyydestä johtuu osaltaan se, että Itä-Euroopassa liikettä ei pidetä niin tuomittavana eikä sen kanssa toimivia tuomita samalla tapaa mitä lännessä (osassa länsimaita). Ja Ukrainan kohdalla tämä nähdään siten, että osassa länsimaita (osa poliitikoista ja kansalaisjärjestöistä että mediasta) on huolissaan veljeilystä erilaisten ääriryhmien kanssa, eikä lännessä ymmärretä erilaisesta taustasta johtuen roolien erilaisuutta, eikä lännessä välttämättä osata nähdä pakonsanelemaa yhteistyötä niin pakollisena mitä se todellisuudessa on.
Suomessa uusnatsismi on ollut niin marginaalissa ettei vastaavaa ilmiötä mitä lännessä on kehittynyt ole päässyt kehittymään ja Suomessa, leimallisesti, uusnatsismi on mielletty syrjäytyneiden, epäonnistuneiden, kapinoivien nuorten miesten liikkeeksi, joka ei ole konkreettinen uhka. Tästä ja toisen maailmansodan välillisestä historiasta voi johtua osaltaan se ettei Suomessa Ukrainan harjoittamaa yhteistyötä vapaaehtoispataljoonien kanssa pidetä niin ongelmallisena, ne voidaan mieltää ja varmaan mielletäänkin monella tapaa suojeluskuntaan - mitä etenkään Saksassa ei tehdä.
vlad.
Mutta se menee pitkissä sykleissä ja ennen hajoamista ehtii tapahtumaan vaikka mitä, sekä Venäjälle että sen naapureille. 
