Toivottavasti kierrättävät ukkoja.
Ukrainan konflikti/sota
Toivottavasti kierrättävät ukkoja.
aj77
Greatest Leader
Paris Opera singer Wassyl Slipak killed in Donbas war
Wassyl Slipak, a Ukrainian opera singer living in France, was killed in Donbas on 29 June 2016. Photo: social media
At approximately 6 AM of 29 June 2016, a world-known opera singer from France perished on the front line of the war in Donbas. Ukrainian-born Wassyl Slipak returned to defend his native country as a volunteer soldier of the Right Sector battalion after 19 years of a successful opera career in France. He died from a sniper bullet near Debaltseve in Donbas, defending Ukrainian positions from attacks of Russia’s hybrid army
“We were fending off a separatist attack with the help of artillery and heavy armor. Wassyl died from a sniper bullet, with his machine gun in his hands,” his commander told depo.ua.
Wassyl was a machine gunner. He left behind his parents and older brother. His commander didn’t know if he had children, a wife or girlfriend – Wassyl was in the brigade only for a week and a half and they didn’t have time to get to know each other better.
Wassyl started singing when he was a child, and it was his older brother Orest that enrolled him in the Dudaryky choir capella in the western Ukrainian city of Lviv.
In 1994, the 20-year-old student of the Lviv Conservatory received the Grand Prix at the international competition in France, and signed a contract with “Opera Bastille”in 1996. The French audience nicknamed him “Mephistopheles” for the way he sang the part of four devils from the opera “Tales of Hoffmann” by Offenbach.
http://euromaidanpress.com/2016/06/29/paris-opera-singer-wassyl-slipak-killed-in-donbas-war/
Wassyl Slipak, a Ukrainian opera singer living in France, was killed in Donbas on 29 June 2016. Photo: social media
At approximately 6 AM of 29 June 2016, a world-known opera singer from France perished on the front line of the war in Donbas. Ukrainian-born Wassyl Slipak returned to defend his native country as a volunteer soldier of the Right Sector battalion after 19 years of a successful opera career in France. He died from a sniper bullet near Debaltseve in Donbas, defending Ukrainian positions from attacks of Russia’s hybrid army
“We were fending off a separatist attack with the help of artillery and heavy armor. Wassyl died from a sniper bullet, with his machine gun in his hands,” his commander told depo.ua.
Wassyl was a machine gunner. He left behind his parents and older brother. His commander didn’t know if he had children, a wife or girlfriend – Wassyl was in the brigade only for a week and a half and they didn’t have time to get to know each other better.
Wassyl started singing when he was a child, and it was his older brother Orest that enrolled him in the Dudaryky choir capella in the western Ukrainian city of Lviv.
In 1994, the 20-year-old student of the Lviv Conservatory received the Grand Prix at the international competition in France, and signed a contract with “Opera Bastille”in 1996. The French audience nicknamed him “Mephistopheles” for the way he sang the part of four devils from the opera “Tales of Hoffmann” by Offenbach.
http://euromaidanpress.com/2016/06/29/paris-opera-singer-wassyl-slipak-killed-in-donbas-war/
aj77
Greatest Leader
Mariupolin alueella tapahtuu kaikkea pientä.
Pieni määrä uusia venäläisiä saapui juuri alueelle.
http://uawire.org/news/ukrainian-intelligence-russian-soldiers-arrived-in-mariupol
Pieni määrä uusia venäläisiä saapui juuri alueelle.
http://uawire.org/news/ukrainian-intelligence-russian-soldiers-arrived-in-mariupol
Vonka
Supreme Leader
Aidarin upseeri poseen jostain pikkujutusta. Pataljoonan väki kuumana.
http://24today.net/open/678968
http://24today.net/open/678968
vlad
Respected Leader
Blogiin olen hiukan kirjoitellut "kansantasavaltalaisesta" toiminnasta ja siitä kuinka siviilit ovat osa propagandaa ja sodankäyntiä:
"Donetskin asukkaat separatistien sodankäynnin välineinä
Sota Donbasissa Ukrainassa on jo kestänyt reilut pari vuotta, ratkaisua siihen ei ole saatu – merkittävimpänä tekijänä on se, ettei Venäjä ole lopettanut separatistien voimakasta taloudellista ja sotilaallista tukemista, eikä osallistumista Ukrainan sotaan omilla joukoillaan. Tässä blogitekstissä käsittelen kuitenkin sitä, kuinka Donetskin asukkaat ovat joutuneet separatistien sodankäynnin välineeksi ja kuinka Donetskin ”kansantasavallan” hallinto propagandakoneistonsa avulla on luonut hyvin erityislaatuista kuvaa tilanteesta kaupungissa. Tämä kirjoitus ei suinkaan ole kattava katsaus reilun parin vuoden tapahtumiin, olen kuitenkin poiminut siihen useita tapahtumia ja kuvaillut keinoja, joita alueen siviiliväestöön on kohdistettu separatistihallinnon taholta – tapahtumat ovat ensikäden tietoa alueella olevilta tai olleilta kontakteiltani.
Alueen separatistihallinto pyrkii omalla propagandallaan luomaan kuvaa siitä, että paikalliset asukkaat tukevat voimakkaasti ”kansantasavallan” hallintoa – yksinkertaisimmillaan toiminta on sitä, että erilaisiin mielenosoituksiin ja demonstraatioihin ohjeistetaan saapumaan paikalle, mutta jotta väkeä todellakin olisi paikalla riittävästi hallinnon alaisia virkamiehiä ja muita ”kansantasavallan” alaisuudessa työskenteleviä määrätään saapumaan mielenosoituksiin sekä hallintoa ja Venäjää tukeviin marsseihin. Käsky on usein kohdistettu käytännössä kaikkiin ”kansantasavallan” alaisuudessa työskenteleviin eli myös terveydenhoito- ja opetus- sekä kasvatustoimen alaisuudessa työskenteleviin henkilöihin ja näiden avustajiin. Käskyä myös tehostetaan erilaisin uhkauksin, tuntemani henkilö, joka kieltäytyi osallistumasta marsseihin keväällä 2015 menetti työntekijöille luvatut bonukset. Työpaikan johtajan mukaan syynä oli ”kansantasavallan vastainen toiminta”. Samainen henkilö on myös menettänyt sodan ensimmäisen talven aikana kertaalleen työpaikalla työntekijöille jaetun ”hätäapupakkauksen”, joka sisälsi elintarvikkeita – myös tuolloin syynä oli ”kansantasavallan avoin kritisoiminen”.
Tämän vuoden toukokuun suuriin marsseihin Donetskissa ”kansantasavallan” hallinto kuljetti työntekijöitään linja-autoin myös Donetskin ulkopuolelta. Myös tuolloin marsseille käskettiin saapumaan – kyse oli nimenomaan käskystä, josta kieltäytyjiä uhattiin jatkotoimenpiteillä. Kontaktini tietää sen, että jälleen kerran hänen kieltäytymisensä johtaa suurella todennäköisyydellä jatkotoimenpiteisiin, joiden aikaa eikä tapaa voi tietää ennalta. Kyse voi olla bonuksen tai hätäapupaketin menettämisestä, pahimmassa tapauksessa palkka voi jäädä maksamatta – kuten hänelle on kerran käynyt vuoden 2015 kuluessa. Hänen Ukrainan hallinnassa olevilla alueilla olevat omaisensa, kuin myös minä, olemme toivoneet häneltä varovaisuutta ja harkintaa ettei hän joudu todella suuriin vaikeuksiin. Hän kategorisesti tyrmää moiset toiveet tuumaten ”Olen selvinnyt Neuvostoliitosta, selviän kyllä heistäkin” viitaten ”kansantasavallan” johtoon sekä militantteihin.
Tällaiset valtaapitävää eliittiä tukevat marssit ja muut demonstraatiot ovat perin yleisiä diktatuureissa sekä autoritaarisesti johdetuissa valtioissa tai niiden kaltaisilla alueilla, jollaisina ”kansantasavaltoja” voi pitää. Näemme vastaavan kaltaisia marsseja säännönmukaisesti järjestettävän Pohjois-Koreassa, kritiikitöntä valtaapitävän eliitin ja ”suuren johtajan” palvontaa, eivätkä nämä ns. kansantasavaltojen marssit juurikaan poikkea Pohjois-Korean vastaavista marsseista. Tarkoituksena on luoda kuva yhtenäisestä kansasta, joka marssii johtajansa rinnalla – todellisuus on monilta osin toinen.
Donetskin ”kansantasavallan” hallinto pyrkii myös muin keinoin luomaan illuusiota ja kuvaa siitä, että alueen väestö marssii yhdessä rintamassa heidän kanssa. Alueen yrittäjät pyritään myös valjastamaan tämän propagandakoneiston käyttöön, eräänä esimerkkinä voidaan mainita tämän vuoden toukokuun alussa annettu määräys yrittäjille. Määräyksen mukaan yrittäjien tuli ostaa juhlapäiviä varten virallinen ”kansantasavallan” lippu (virallisella lipulla oli hintaa 300-500 ruplaa), yrittäjiä myös uhattiin sakoilla, mikäli he eivät osta virallista lippua juhlapäiviksi – kenellekään ei liene yllätys se, että sakko oli 500 ruplaa. Osa yrittäjistä ratkaisi tilanteen siten, että he eivät ole pitäneet yrityksiään auki toukokuussa virallisina juhlapäivinä, näin ei ole tarvinnut ostaa lippua mutta ei myöskään maksaa mahdollisia sakkoja.
Näiden ns. kansantasavaltojen hallintojen vastustamiseen sisältyy aina olemassa oleva riski. Erilaiset taloudelliset sanktiot ja rangaistukset, joita oppositiotoimintaan osallistuneille voidaan langettaa ovat vain yksi käytössä oleva keino. Niiden rinnalla on mahdollinen vankeusrangaistuksen uhka tai jonkin muun fyysisen rangaistuksen olemassa oleva uhka. Lievimmillään tämä fyysinen rangaistus voi olla eräänlaista pakkotyötä, johon erilaisten pienten sääntöjen vastustajia tuomitaan, etenkin tapauksissa joissa ei ole varaa maksaa mahdollisia sakkoja. Tällainen pieni rikos voi olla vaikkapa ulkonaliikkumiskiellon rikkominen. Tällaiseen pakkotyöhön on tuomittu ihmisiä koko käynnissä olevan sodan ajan, kyse voi olla katujen putsaamisesta, ojien tai juoksuhautojen kaivamisesta tai muusta vastaavasta toiminnasta – toisinaan hyvinkin vaarallisissa olosuhteissa rintamalinjojen läheisyydessä. Vakavimmillaan fyysiset rangaistukset voivat johtaa kidutukseen ja kuolemaan. Toisinaan ns. kansantasavaltojen riveissä taistelevat militantit käyttävät voimaa hyvinkin olemattomista syistä, tällaisena voidaan pitää L:n silminnäkijähavaintoa kesältä 2014, jolloin viereisellä kadulla militantti ampui kuoliaaksi miehen, joka kieltäytyi pysähtymästä käskyn kuultuaan.
Kevään ja kesän 2014 anarkian jälkeen ihmiset ovat oppineet pelkäämään militantteja, joten ihmiset ovat entistä varovaisempia tekemisissään, täten näkyvät protestit ovat harvinaisempia. Tämä on johtanut myös siihen, että ihmiset varovat sanomisiaan ja suhtautuvat epäillen uteliaisiin vieraisiin, pelko ilmiantajista on läsnä kaiken aikaa. Tämä yhdistettynä aluejohtoiseen propagandaan, jota myös suomalainen Janus Putkonen on toteuttamassa, saa aikaan illuusiomaisen kuvan, jonka perusteella joku voi luulla, että alueen asukkaat seisovat yhteisenä rintamana ”kansantasavaltalaisen” hallinnon takana – mikä on kuitenkin hyvin kaukana todellisuudesta. Ilmapiiri alueella on monien mielestä ahdistava, toivoton ja ”henkeä kuristava” – eikä sota suinkaan ole ainoa tekijä vaan toivottomuuden syynä ovat myös alueen ”hallitsijoiden” sanat ja teot.
Se, että alueen asukkaita käytetään osana separatistien propagandaa, heidän avulla pyritään luomaan kuvaa yhtenäisestä ”valtiosta ja kansasta”, on vain eräs tapa käyttää hyväksi alueella edelleen asuvia ihmisiä. Yllä kuvatut toimet ovat kuitenkin maltillisemmasta päästä, vaikka niihinkin liittyy olemassa oleva rangaistusten ja suoranaisen väkivallan uhka, mutta näiden toimien ohella näiden ns. kansantasavaltojen riveissä taistelevat eri ryhmittymät käyttävät siviileitä häikäilemättömästi hyväksi sodankäynnissä tehden heistä propagandan sekä kansan silmissä ”Ukrainan hallinnon mielipuolisten hyökkäysten uhreja” – enkä edellisellä tarkoita sitä etteikö sodan kuluessa Ukrainan hallinto olisi käyttänyt kohtuutontakin voimaa miehitettyjen alueiden siviilikohteita kohtaan. Sen sijaan tarkoitan tapauksia, joissa näiden ns. kansantasavaltojen joukkiot tulittavat itse siviilikohteita miehittämillään alueilla ja hyvin pian tällaisten iskujen jälkeen paikalla on ensimmäisenä yksi tai useampia medioita Venäjältä sekä ”kansantasavaltojen” omista ”mediataloista” – kuten vaikkapa suomalaisen Janus Putkosen johtamasta DONi:sta (1) – välittämässä maailmalle uutisia ukrainalaisjoukkojen veritöistä.
Tiedossani on useita sotavuosien aikana tapahtuneita siviilialueiden tulituksia joissa jäljet johtavat yksinomaan militanttien omiin joukkoihin. Ensimmäinen havainto on kesältä 2014, jolloin L havaitsi Donetskin kaupunkialueella separatistien käytössä olevan ns. ”roska-auton” eli kuorma-auton (2), jonka korotetulle lavalle on piiloon sijoitettu 82 millin kranaatinheitin, tulittavan sellaisia alueita, jotka olivat tuolloin ja ovat edelleen separatistihallinnon alaisuudessa. Tämä oli ensimmäinen tietooni tullut tämän luokan tapaus, myöhemmin valokuvien myötä sain varmistuksen sille, että separatisteilla on käytössään tällaisia ”roska-autoja” ja niiden lavalle on useimmiten sijoitettu 2B9 ”Vasiljek” automaattinen 82 millin kranaatinheitin, englanniksi asejärjestelmästä käytetään nimeä ”gun-mortar”.
Seuraava hyvin epämääräinen tapahtuma sijoittuu kevättalveen 2015, jolloin muutaman kilometrin päähän Donetskin ydinkeskustasta kerrostalojen sisäpihalle ammuttiin kranaatteja. Hyvin vähäisten vaurioiden perusteella (hajonneita ikkunoita, pari kuoppaa maassa ja murtuneita portaita sekä vaurioitunut seinä) voidaan päätellä, että käytetyt kranaatit eivät olleet suurikokoisia – suurella todennäköisyydellä 82 millisiä tai vaihtoehtoisesti kotikutoisempia pommeja, jotka heitettiin alueelle tai kaukolaukaisimella räjäytettiin talojen sisäpihalla. Kaikissa tapauksissa voidaan sulkea pois se, että tulittajana olisi ollut Ukrainan asevoimat tai niiden rinnalla taistelleet joukot, koska kyseiseltä alueelta lähimmille silloisiin Ukrainan eteentyönnettyihin tarkkailupisteisiin oli matkaa reilut 15 km. Ukrainan tykistöä oli tuolloin, ennen Minsk II sopimuksen voimaantuloa, asemiin sijoitettuna noin 20 kilometrin päässä.
Kolmanneksi esimerkiksi poimin tapauksen tämän vuoden puolelta, tapauksen luonteeseen liittyvistä syistä johtuen tarkat sijaintitiedot jätän kertomatta, kuten jätin ylläolevistakin tapauksista – tarkoituksena on suojella asiat tietooni välittäneitä tahoja sekä mahdollisia sivullisia silminnäkijöitä.
Tämän tapauksen taustalla piilee arvioiden mukaan kaksi erillistä tekijää, toinen niistä on eri separatistipataljoonien väliset suhteet ja komentajien välinen politikointi, toinen tekijä on sitten se, että jokainen Donetskin asukkaisiin kohdistuva isku voidaan kääntää Ukrainan asevoimien tai sitä tukevien joukkojen syyksi omassa propagandassa kuin myös uutisoida tapahtunut tällaisena ulkomaailmalle. Ulkopuolisten tarkkailijoiden esim. ETYJ:n tarkkailijoiden on aina olennaisesti vaikeampi määritellä tarkkaan, kuka syyllinen on, toisaalta paikallisten haastattelut eivät aina kerro totuutta, etenkin kun asukkaat suhtautuvat varauksella keskusteluihin ulkopuolisten kanssa, taustalla on pelko ilmiannoista ja vainon kohteeksi joutumisesta.
Tämä tapahtui Donetskissa x-pataljoonan* hallinnoimalla alueella ja se kohdistui erääseen myymälään, jonka omistaja maksaa säännöllisesti korvausta kyseisen pataljoonan miehille. Tapauksen havainneet kertoivat, kuinka myymälän ympärillä tapahtui useampi räjähdys, jonkin aikaa räjähdysten jälkeen myymälään saapui kolme taistelijaa kuorma-autolla tiedustelemaan kärsikö myymälä vaurioita. Taistelijat kuuluivat tunnusten perusteella toiseen pataljoonaan, eivät siis olleetx-pataljoonan taistelijoita. Taistelijoille kerrottiin, ettei vaurioita ollut tullut, ettei myymälä ollut vaurioitunut kranaatti-iskussa. Tämän tiedon jälkeen taistelijat poistuivat paikalta. Aikaa taistelijoiden poistumisesta ehti kulua reilun vartin verran, kunnes myymälän lähistöllä räjähti uudelleen useita kertoja – tällä kertaa räjähdykset havaittiin aiempaa lähempänä myymälää. Joidenkin minuuttien kuluttua myymälän eteen pysähtyi jälleen kuorma-auto, samat kolme taistelijaa tulivat tiedustelemaan kärsikö myymälä vaurioita, olivat valmiit ”evakuoimaan” myymälän. Merkittäviä vaurioita ei kuitenkaan ollut tullut, joten taistelijat poistuivat hyvin pian. Tämän jälkeen tilanne rauhoittui alueella eikä uusia iskuja enää tapahtunut kyseisenä päivänä.
Myymälän omistaja ja tuntemani henkilö ovat päätelleet, että toisen pataljoonan taistelijat suorittivat kranaatti-iskut alueelle tarkoituksenaan päästä evakuoimaan myynnissä olevat tuotteet ja mahdollisesti myymään ne eteenpäin. Kyseessä oli klassinen ”kansantasavallan” palveluksessa olevien joukkojen sisäinen välienselvittely ja mahdollinen reviiririita, jonka seurauksista siviilit joutuvat kärsimään. Samalla näitä ”reviiririitoja” käytetään osana propagandaa osoittamaan ukrainalaisjoukkojen petollisuus. Kyse ei ole ensimmäisestä tällaisesta tapauksesta, eikä taatusti viimeisestä. Näiden tekijöiden tähden suhtaudun hyvin skeptisesti uutisiin, joissa jokin ”kansantasavaltalainen” uutistoimisto välittömästi tapahtuman jälkeen on välittämässä maailmalle uutista ”ukrainalaisjoukkojen raakalaismaisesta” iskusta. Todellisuus kun voi olla jotain aivan muuta, syyllinen voi löytyä niistä militanteista, jotka kuvaajien kanssa ovat ensimmäisenä iskupaikalla. Samalla on tietenkin syytä huomioida se, että tällaiset teot ovat rikollisia, niitä voidaan pitää sotarikoksina, samalla ne ovat yksi tekijä lisää pitkässä ihmisoikeusrikosten listassa johon näiden ns. kansantasavaltojen riveissä työskentelevät ovat syyllistyneet.
Näin siis Donetskissa – ”kansantasavallassa”, jossa ”demokratia on aidoimmillaan” Johan Bäckmanin sanoja lainatakseni. (3)
M...
1. https://dninews.com/?q=content/about-us
2. https://pbs.twimg.com/media/CVs_PEEW4AIRFRl.jpg
3. http://kohudosentti.blogspot.fi/2015_05_01_archive.html
*: pataljoonan nimi on tiedossani, kirjoituksessa en kuitenkaan kerro pataljoonan nimeä, koska se auttaa yksilöimään alueen Donetskissa."
(linkki: http://www.sss-radio.ee/fi-blogi/article-6)
Tapauksista on keskusteltu ukrainalaisen ihmisoikeusaktivistin kanssa, kirjoituksessa kuvattu toiminta on tavanomaista miehitetyillä alueilla. Toki jokaisen tapauksen kohdalla todistaminen on hyvin vaikeaa tai jopa mahdotonta - kukaan ulkopuolinen ei pääse tutkimaan paikkoja välittömästi tapahtuneen jälkeen. Tapahtumat tulevat ilmi sosiaalisen median kautta tai propagandauutisista.
vlad
"Donetskin asukkaat separatistien sodankäynnin välineinä
Sota Donbasissa Ukrainassa on jo kestänyt reilut pari vuotta, ratkaisua siihen ei ole saatu – merkittävimpänä tekijänä on se, ettei Venäjä ole lopettanut separatistien voimakasta taloudellista ja sotilaallista tukemista, eikä osallistumista Ukrainan sotaan omilla joukoillaan. Tässä blogitekstissä käsittelen kuitenkin sitä, kuinka Donetskin asukkaat ovat joutuneet separatistien sodankäynnin välineeksi ja kuinka Donetskin ”kansantasavallan” hallinto propagandakoneistonsa avulla on luonut hyvin erityislaatuista kuvaa tilanteesta kaupungissa. Tämä kirjoitus ei suinkaan ole kattava katsaus reilun parin vuoden tapahtumiin, olen kuitenkin poiminut siihen useita tapahtumia ja kuvaillut keinoja, joita alueen siviiliväestöön on kohdistettu separatistihallinnon taholta – tapahtumat ovat ensikäden tietoa alueella olevilta tai olleilta kontakteiltani.
Alueen separatistihallinto pyrkii omalla propagandallaan luomaan kuvaa siitä, että paikalliset asukkaat tukevat voimakkaasti ”kansantasavallan” hallintoa – yksinkertaisimmillaan toiminta on sitä, että erilaisiin mielenosoituksiin ja demonstraatioihin ohjeistetaan saapumaan paikalle, mutta jotta väkeä todellakin olisi paikalla riittävästi hallinnon alaisia virkamiehiä ja muita ”kansantasavallan” alaisuudessa työskenteleviä määrätään saapumaan mielenosoituksiin sekä hallintoa ja Venäjää tukeviin marsseihin. Käsky on usein kohdistettu käytännössä kaikkiin ”kansantasavallan” alaisuudessa työskenteleviin eli myös terveydenhoito- ja opetus- sekä kasvatustoimen alaisuudessa työskenteleviin henkilöihin ja näiden avustajiin. Käskyä myös tehostetaan erilaisin uhkauksin, tuntemani henkilö, joka kieltäytyi osallistumasta marsseihin keväällä 2015 menetti työntekijöille luvatut bonukset. Työpaikan johtajan mukaan syynä oli ”kansantasavallan vastainen toiminta”. Samainen henkilö on myös menettänyt sodan ensimmäisen talven aikana kertaalleen työpaikalla työntekijöille jaetun ”hätäapupakkauksen”, joka sisälsi elintarvikkeita – myös tuolloin syynä oli ”kansantasavallan avoin kritisoiminen”.
Tämän vuoden toukokuun suuriin marsseihin Donetskissa ”kansantasavallan” hallinto kuljetti työntekijöitään linja-autoin myös Donetskin ulkopuolelta. Myös tuolloin marsseille käskettiin saapumaan – kyse oli nimenomaan käskystä, josta kieltäytyjiä uhattiin jatkotoimenpiteillä. Kontaktini tietää sen, että jälleen kerran hänen kieltäytymisensä johtaa suurella todennäköisyydellä jatkotoimenpiteisiin, joiden aikaa eikä tapaa voi tietää ennalta. Kyse voi olla bonuksen tai hätäapupaketin menettämisestä, pahimmassa tapauksessa palkka voi jäädä maksamatta – kuten hänelle on kerran käynyt vuoden 2015 kuluessa. Hänen Ukrainan hallinnassa olevilla alueilla olevat omaisensa, kuin myös minä, olemme toivoneet häneltä varovaisuutta ja harkintaa ettei hän joudu todella suuriin vaikeuksiin. Hän kategorisesti tyrmää moiset toiveet tuumaten ”Olen selvinnyt Neuvostoliitosta, selviän kyllä heistäkin” viitaten ”kansantasavallan” johtoon sekä militantteihin.
Tällaiset valtaapitävää eliittiä tukevat marssit ja muut demonstraatiot ovat perin yleisiä diktatuureissa sekä autoritaarisesti johdetuissa valtioissa tai niiden kaltaisilla alueilla, jollaisina ”kansantasavaltoja” voi pitää. Näemme vastaavan kaltaisia marsseja säännönmukaisesti järjestettävän Pohjois-Koreassa, kritiikitöntä valtaapitävän eliitin ja ”suuren johtajan” palvontaa, eivätkä nämä ns. kansantasavaltojen marssit juurikaan poikkea Pohjois-Korean vastaavista marsseista. Tarkoituksena on luoda kuva yhtenäisestä kansasta, joka marssii johtajansa rinnalla – todellisuus on monilta osin toinen.
Donetskin ”kansantasavallan” hallinto pyrkii myös muin keinoin luomaan illuusiota ja kuvaa siitä, että alueen väestö marssii yhdessä rintamassa heidän kanssa. Alueen yrittäjät pyritään myös valjastamaan tämän propagandakoneiston käyttöön, eräänä esimerkkinä voidaan mainita tämän vuoden toukokuun alussa annettu määräys yrittäjille. Määräyksen mukaan yrittäjien tuli ostaa juhlapäiviä varten virallinen ”kansantasavallan” lippu (virallisella lipulla oli hintaa 300-500 ruplaa), yrittäjiä myös uhattiin sakoilla, mikäli he eivät osta virallista lippua juhlapäiviksi – kenellekään ei liene yllätys se, että sakko oli 500 ruplaa. Osa yrittäjistä ratkaisi tilanteen siten, että he eivät ole pitäneet yrityksiään auki toukokuussa virallisina juhlapäivinä, näin ei ole tarvinnut ostaa lippua mutta ei myöskään maksaa mahdollisia sakkoja.
Näiden ns. kansantasavaltojen hallintojen vastustamiseen sisältyy aina olemassa oleva riski. Erilaiset taloudelliset sanktiot ja rangaistukset, joita oppositiotoimintaan osallistuneille voidaan langettaa ovat vain yksi käytössä oleva keino. Niiden rinnalla on mahdollinen vankeusrangaistuksen uhka tai jonkin muun fyysisen rangaistuksen olemassa oleva uhka. Lievimmillään tämä fyysinen rangaistus voi olla eräänlaista pakkotyötä, johon erilaisten pienten sääntöjen vastustajia tuomitaan, etenkin tapauksissa joissa ei ole varaa maksaa mahdollisia sakkoja. Tällainen pieni rikos voi olla vaikkapa ulkonaliikkumiskiellon rikkominen. Tällaiseen pakkotyöhön on tuomittu ihmisiä koko käynnissä olevan sodan ajan, kyse voi olla katujen putsaamisesta, ojien tai juoksuhautojen kaivamisesta tai muusta vastaavasta toiminnasta – toisinaan hyvinkin vaarallisissa olosuhteissa rintamalinjojen läheisyydessä. Vakavimmillaan fyysiset rangaistukset voivat johtaa kidutukseen ja kuolemaan. Toisinaan ns. kansantasavaltojen riveissä taistelevat militantit käyttävät voimaa hyvinkin olemattomista syistä, tällaisena voidaan pitää L:n silminnäkijähavaintoa kesältä 2014, jolloin viereisellä kadulla militantti ampui kuoliaaksi miehen, joka kieltäytyi pysähtymästä käskyn kuultuaan.
Kevään ja kesän 2014 anarkian jälkeen ihmiset ovat oppineet pelkäämään militantteja, joten ihmiset ovat entistä varovaisempia tekemisissään, täten näkyvät protestit ovat harvinaisempia. Tämä on johtanut myös siihen, että ihmiset varovat sanomisiaan ja suhtautuvat epäillen uteliaisiin vieraisiin, pelko ilmiantajista on läsnä kaiken aikaa. Tämä yhdistettynä aluejohtoiseen propagandaan, jota myös suomalainen Janus Putkonen on toteuttamassa, saa aikaan illuusiomaisen kuvan, jonka perusteella joku voi luulla, että alueen asukkaat seisovat yhteisenä rintamana ”kansantasavaltalaisen” hallinnon takana – mikä on kuitenkin hyvin kaukana todellisuudesta. Ilmapiiri alueella on monien mielestä ahdistava, toivoton ja ”henkeä kuristava” – eikä sota suinkaan ole ainoa tekijä vaan toivottomuuden syynä ovat myös alueen ”hallitsijoiden” sanat ja teot.
Se, että alueen asukkaita käytetään osana separatistien propagandaa, heidän avulla pyritään luomaan kuvaa yhtenäisestä ”valtiosta ja kansasta”, on vain eräs tapa käyttää hyväksi alueella edelleen asuvia ihmisiä. Yllä kuvatut toimet ovat kuitenkin maltillisemmasta päästä, vaikka niihinkin liittyy olemassa oleva rangaistusten ja suoranaisen väkivallan uhka, mutta näiden toimien ohella näiden ns. kansantasavaltojen riveissä taistelevat eri ryhmittymät käyttävät siviileitä häikäilemättömästi hyväksi sodankäynnissä tehden heistä propagandan sekä kansan silmissä ”Ukrainan hallinnon mielipuolisten hyökkäysten uhreja” – enkä edellisellä tarkoita sitä etteikö sodan kuluessa Ukrainan hallinto olisi käyttänyt kohtuutontakin voimaa miehitettyjen alueiden siviilikohteita kohtaan. Sen sijaan tarkoitan tapauksia, joissa näiden ns. kansantasavaltojen joukkiot tulittavat itse siviilikohteita miehittämillään alueilla ja hyvin pian tällaisten iskujen jälkeen paikalla on ensimmäisenä yksi tai useampia medioita Venäjältä sekä ”kansantasavaltojen” omista ”mediataloista” – kuten vaikkapa suomalaisen Janus Putkosen johtamasta DONi:sta (1) – välittämässä maailmalle uutisia ukrainalaisjoukkojen veritöistä.
Tiedossani on useita sotavuosien aikana tapahtuneita siviilialueiden tulituksia joissa jäljet johtavat yksinomaan militanttien omiin joukkoihin. Ensimmäinen havainto on kesältä 2014, jolloin L havaitsi Donetskin kaupunkialueella separatistien käytössä olevan ns. ”roska-auton” eli kuorma-auton (2), jonka korotetulle lavalle on piiloon sijoitettu 82 millin kranaatinheitin, tulittavan sellaisia alueita, jotka olivat tuolloin ja ovat edelleen separatistihallinnon alaisuudessa. Tämä oli ensimmäinen tietooni tullut tämän luokan tapaus, myöhemmin valokuvien myötä sain varmistuksen sille, että separatisteilla on käytössään tällaisia ”roska-autoja” ja niiden lavalle on useimmiten sijoitettu 2B9 ”Vasiljek” automaattinen 82 millin kranaatinheitin, englanniksi asejärjestelmästä käytetään nimeä ”gun-mortar”.
Seuraava hyvin epämääräinen tapahtuma sijoittuu kevättalveen 2015, jolloin muutaman kilometrin päähän Donetskin ydinkeskustasta kerrostalojen sisäpihalle ammuttiin kranaatteja. Hyvin vähäisten vaurioiden perusteella (hajonneita ikkunoita, pari kuoppaa maassa ja murtuneita portaita sekä vaurioitunut seinä) voidaan päätellä, että käytetyt kranaatit eivät olleet suurikokoisia – suurella todennäköisyydellä 82 millisiä tai vaihtoehtoisesti kotikutoisempia pommeja, jotka heitettiin alueelle tai kaukolaukaisimella räjäytettiin talojen sisäpihalla. Kaikissa tapauksissa voidaan sulkea pois se, että tulittajana olisi ollut Ukrainan asevoimat tai niiden rinnalla taistelleet joukot, koska kyseiseltä alueelta lähimmille silloisiin Ukrainan eteentyönnettyihin tarkkailupisteisiin oli matkaa reilut 15 km. Ukrainan tykistöä oli tuolloin, ennen Minsk II sopimuksen voimaantuloa, asemiin sijoitettuna noin 20 kilometrin päässä.
Kolmanneksi esimerkiksi poimin tapauksen tämän vuoden puolelta, tapauksen luonteeseen liittyvistä syistä johtuen tarkat sijaintitiedot jätän kertomatta, kuten jätin ylläolevistakin tapauksista – tarkoituksena on suojella asiat tietooni välittäneitä tahoja sekä mahdollisia sivullisia silminnäkijöitä.
Tämän tapauksen taustalla piilee arvioiden mukaan kaksi erillistä tekijää, toinen niistä on eri separatistipataljoonien väliset suhteet ja komentajien välinen politikointi, toinen tekijä on sitten se, että jokainen Donetskin asukkaisiin kohdistuva isku voidaan kääntää Ukrainan asevoimien tai sitä tukevien joukkojen syyksi omassa propagandassa kuin myös uutisoida tapahtunut tällaisena ulkomaailmalle. Ulkopuolisten tarkkailijoiden esim. ETYJ:n tarkkailijoiden on aina olennaisesti vaikeampi määritellä tarkkaan, kuka syyllinen on, toisaalta paikallisten haastattelut eivät aina kerro totuutta, etenkin kun asukkaat suhtautuvat varauksella keskusteluihin ulkopuolisten kanssa, taustalla on pelko ilmiannoista ja vainon kohteeksi joutumisesta.
Tämä tapahtui Donetskissa x-pataljoonan* hallinnoimalla alueella ja se kohdistui erääseen myymälään, jonka omistaja maksaa säännöllisesti korvausta kyseisen pataljoonan miehille. Tapauksen havainneet kertoivat, kuinka myymälän ympärillä tapahtui useampi räjähdys, jonkin aikaa räjähdysten jälkeen myymälään saapui kolme taistelijaa kuorma-autolla tiedustelemaan kärsikö myymälä vaurioita. Taistelijat kuuluivat tunnusten perusteella toiseen pataljoonaan, eivät siis olleetx-pataljoonan taistelijoita. Taistelijoille kerrottiin, ettei vaurioita ollut tullut, ettei myymälä ollut vaurioitunut kranaatti-iskussa. Tämän tiedon jälkeen taistelijat poistuivat paikalta. Aikaa taistelijoiden poistumisesta ehti kulua reilun vartin verran, kunnes myymälän lähistöllä räjähti uudelleen useita kertoja – tällä kertaa räjähdykset havaittiin aiempaa lähempänä myymälää. Joidenkin minuuttien kuluttua myymälän eteen pysähtyi jälleen kuorma-auto, samat kolme taistelijaa tulivat tiedustelemaan kärsikö myymälä vaurioita, olivat valmiit ”evakuoimaan” myymälän. Merkittäviä vaurioita ei kuitenkaan ollut tullut, joten taistelijat poistuivat hyvin pian. Tämän jälkeen tilanne rauhoittui alueella eikä uusia iskuja enää tapahtunut kyseisenä päivänä.
Myymälän omistaja ja tuntemani henkilö ovat päätelleet, että toisen pataljoonan taistelijat suorittivat kranaatti-iskut alueelle tarkoituksenaan päästä evakuoimaan myynnissä olevat tuotteet ja mahdollisesti myymään ne eteenpäin. Kyseessä oli klassinen ”kansantasavallan” palveluksessa olevien joukkojen sisäinen välienselvittely ja mahdollinen reviiririita, jonka seurauksista siviilit joutuvat kärsimään. Samalla näitä ”reviiririitoja” käytetään osana propagandaa osoittamaan ukrainalaisjoukkojen petollisuus. Kyse ei ole ensimmäisestä tällaisesta tapauksesta, eikä taatusti viimeisestä. Näiden tekijöiden tähden suhtaudun hyvin skeptisesti uutisiin, joissa jokin ”kansantasavaltalainen” uutistoimisto välittömästi tapahtuman jälkeen on välittämässä maailmalle uutista ”ukrainalaisjoukkojen raakalaismaisesta” iskusta. Todellisuus kun voi olla jotain aivan muuta, syyllinen voi löytyä niistä militanteista, jotka kuvaajien kanssa ovat ensimmäisenä iskupaikalla. Samalla on tietenkin syytä huomioida se, että tällaiset teot ovat rikollisia, niitä voidaan pitää sotarikoksina, samalla ne ovat yksi tekijä lisää pitkässä ihmisoikeusrikosten listassa johon näiden ns. kansantasavaltojen riveissä työskentelevät ovat syyllistyneet.
Näin siis Donetskissa – ”kansantasavallassa”, jossa ”demokratia on aidoimmillaan” Johan Bäckmanin sanoja lainatakseni. (3)
M...
1. https://dninews.com/?q=content/about-us
2. https://pbs.twimg.com/media/CVs_PEEW4AIRFRl.jpg
3. http://kohudosentti.blogspot.fi/2015_05_01_archive.html
*: pataljoonan nimi on tiedossani, kirjoituksessa en kuitenkaan kerro pataljoonan nimeä, koska se auttaa yksilöimään alueen Donetskissa."
(linkki: http://www.sss-radio.ee/fi-blogi/article-6)
Tapauksista on keskusteltu ukrainalaisen ihmisoikeusaktivistin kanssa, kirjoituksessa kuvattu toiminta on tavanomaista miehitetyillä alueilla. Toki jokaisen tapauksen kohdalla todistaminen on hyvin vaikeaa tai jopa mahdotonta - kukaan ulkopuolinen ei pääse tutkimaan paikkoja välittömästi tapahtuneen jälkeen. Tapahtumat tulevat ilmi sosiaalisen median kautta tai propagandauutisista.
vlad
Ötököiden raivaamiseen tarvitaan myrkkyjä. Edes legendaarisessa väinämöismallin saunassa ei pääse syyhystä, täistä, lutikoista tai kirpuista mihinkään. Sopivilla myrkyillä lähtevät huutaen ukosta. Kehitys on tässäkin kehittynyt ja joka lähtöön löytyy tehokas aine.
BlackFox
Ylipäällikkö
Luteisiin itseasiassa sauna tepsii kunhan on yli 80 astetta ja 1-2h.
Onhan noita myrkkyjä mutta tuholaiset on vaikeita silti vielläkin torjua ja ottaen huomioon ukrainan tilanteen missä kaikesta on pulaa ja tod.huonoja majoitus oloja pyörinyt videoissa niin voi olla hyvinkin mahdollista esin lude ongelmaa viellä nykyäänkin.
Lude ongelmakin maailmassa kovassa kasvussa ja muistaakseni brasialissa kanta kehittänyt vastuskyvyn jo kovillekin myrkyille
Honcho
SMLNKO M/83
Vaikka en etenkään Itä-Ukrainan "kapinallisiin" liittyen ollut aluksi immuuni tälle irvokkaalle maskirovka-näytelmälle itsekään, niin silti Krimin osalta - jos ei jo esiintymistyyli ja tapa pitää asetta ym hienovaraisemmat merkit olisi välittömästi kertoneet että nämä "spontaanisti toimivat isänmaanystävät" ovat ammattisotilaita Sevastopolista, niin olisi luullut että paksuimpaankin kalloon olisi uponnut asia noista priimaluokan varusteista.
Itä-Ukrainassa sentään oli hieman parempaa yritystä salata keskeinen rooli siellä ("rupusakin" käyttö, ym), joten en täysin tuomitse itseäni siitä että sallin Venäjälle hetken aikaa ainakin jossakin rajoissa ns. "benefit of doubtin". Mutta erilaisten valheiden kasautuminen kyllä sitten varmisti sen, että ennen pitkää ei mitään epäilystä enää ollut edes (vain) valtamedian kautta asiaa seuraavalla. Uutislähetyksessä katselin 2014 keväällä, että kovin on uudenkarhea maastopuku "separatistilla" ja viimeisen päälle puunattu PKM, alkuperää ei tarvinnut arvailla. Syksyn 2014 jälkeen ei yksikään etäisesti uskottavuutta teeskentelevä taho voi enää väittää, että kyse olisi muusta kuin etupäässä Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan - kaikesta materiaaliavusta huolimatta "separatistit" olivat häviämässä sodan, mutta yht'äkkiä hyökkäsivätkin kaikilla rintamilla ilmavoimia lukuunottamatta kaikkien aselajien voimin.
Onkohan Kangaspuro missään koskaan kommentoinut näitä heittojaan, tyyliin "vituiks meni"? On toki hankala olla samaan aikaan rauhanpuolustaja ja Venäjän ymmärtäjä. Paitsi jos "Sota on rauhaa", "Vapaus on orjuutta" jne jne
Honcho
SMLNKO M/83
Jotenkin rohkenen väittää, että tällaisia paitoja ei paljon oikeat Donetskilaiset / Luhanskilaiset viitsisi pitää. Ja todennäköisesti jos tallustelisin jonain Dosentin ja Putkosen seuramatkalaisena tällainen päällä siellä, niin joka toinen vastaantulija haluaisi hakata minulta Leegot kurkkuun, jos uskaltaisi (peläten ehkä kuitenkin enemmän niitä asemiehiä kuin meikäläisen karskin miehekästä olemusta).
Oikeankin asian edestä kärsivä ihminen tuskastuu siinä vaiheessa, kun itkuiselle vauvalle ei ole enää äidinmaidonkorviketta ja sairaalle lapselle ei saa lääkäriä. Entäs sitten tällaisen haistapaska-"tasavallan" edestä.
vlad
Respected Leader
Jollen itse olisi ollut sen verran hyvin perillä Itä-Ukrainan tilanteesta ja jollei minulla olisi ollut paikallisia kontakteja (useita sellaisia), on hyvin mahdollista, että itsekin olisin ollut epävarmempi sen suhteen kuka "separatismin" Donbasissa ja itse asiassa laajemmin Etelä-Ukrainassa masinoi ja etenkin, kuinka suuri kannatus sillä paikallisten keskuudessa todellisuudessa on.
No minulla kuitenkin oli paikallisia lähteitä ja seurasin säännöllisesti esim. live kameroiden välityksellä mielenosoituksia Donetskin keskustassa ja esim. maaliskuussa 2014 alkaneisiin säännöllisiin Ukrainan hallintoa vastustaviin mielenosoituksiin osallistui alussa joitain tuhansia mielenosoittajia (Leninin aukiota Donetskin keskustassa ei edes saatu täyteen). Maaliskuun loppua kohden edetessä mielenosoittajien määrä kääntyi itse asiassa laskuun, eräisiin mielenosoituksiin osallistui enää joitain satoja innokkaimpia hallinnon vastustajia. Käytännössä separatismi olisi saattanut päättyä jo tuolloin, jollei maaliskuun loppua kohden edetessä Venäjältä olisi tullut entistä enemmän "mielenosoittajia Itä-Ukrainaan" - paikalliset kutsuivat heitä "Putinin turisteiksi". Alkuun nämä mielenosoittajat kiersivät paikkakunnalta toiselle busseilla ja minibusseilla, sitten alkoi tulla enemmän "turisteja" omilla autoillaan. Ja jo tuolloin kävi selväksi se, että näille "turisteille" maksettiin mielenosoitusten järjestämisestä ja aktivismista Ukrainassa. Ensin tietoa tuli paikallisista lähteistä, sitten vahvistuksia tuli ulkomaisista lähteistä ja lopulta sain vahvistusta Suomesta... hmmm... sanotaanko, että ammattilaiselta. Summat per mielenosoitus per henkilö vaihtelivat joistain kymmenistä ruplista satoihin rupliin per vrk - riippuen toiminnan tasosta.
Huhtikuun puolella kun ensimmäisiä virastotaloja ja hallintorakennuksia onnistuttiin pysyvästi valtaamaan, näiden valtaajien "palkkio" oli jo melkoisesti korkeampi ja heidän joukossa oli sitten ammattilaisia Venäjän turvallisuusorganisaatioista.
Kiintoisaa oli tehdä havaintoja siitä millaisia henkilöitä alueelle alkoi saapua Venäjältä. L oli tuolloin merkittävin tietolähteeni ja sain häneltä ensiarvoisen tärkeää tietoa todella paljon. Hän kykeni jo hyvin varhaisessa vaiheessa kertomaan sen, että Donetskissa on ehdottomasti venäläissotilaita - aksentti ei ollut paikallinen (osalla se oli pietarilainen, osalla moskovalainen tms.) Aseistusta tms. hän ei tuntenut, mutta hänen ystävissään oli sellaisia jotka tunsivat. Heiltä tuli varmistuksia, että kaupungissa on "eksperttejä" Venäjältä - henkilöitä, jotka ovat ammattilaisia luomaan "sisäistä kaaosta".
Hänen työpaikkansa lähellä sijaitsi tuolloin eräs separatistien HQ ja siellä vieraili säännöllisesti huhtikuusta lähtien "korkeantason" vieraita Venäjältä. Kevään myötä määrä lisääntyi ja sotilaat alkoivat liikkua entistä avoimemmin kaupungilla. Kyllähän tuolloin viimeistään ainakin asiantuntijoiden olisi pitänyt olla tietoisia siitä, kuka toiminnan taustalla on mutta edelleen suomalaisetkin asiantuntijat ja tutkijat spekuloivat separatismista ja mistä se saa aseistusta ja rahoitusta, osa edelleenkin kielsi Venäjän hallinnon toimet vaikka saatettiin tunnustaa, että separatistit saivat jotain tukea venäläisiltä vapaaehtoisilta.
vlad
D
Deleted member 1079
Guest
Vaikka toiminta onkin Suomessa, niin liittyy silti hyvin tiukasti Ukrainan sotaan.
Arvostan.
Kotimaa 6.7.2016 klo 12:04
Itä-Ukrainan levottomuudet veivät Danielin parhaan ystävän – Sotalapset toipumassa Kuhmossa
Kuhmossa pidetään viikon mittainen leiri Itä-Ukrainan sota-alueen lapsille. Muun muassa seurakunnan järjestämän leirin tavoitteena on antaa lapsilla mahdollisuus toipua sodan kauhuista rauhallisessa ja turvallisessa ympäristössä.
Daniel on yksi Itä-Ukrainan sota-alueen lapsista, joka on saapunut leirille Kuhmoon. Kuva: Laura Tolonen / Yle
AvaaKUHMO
– Olin lähellä kotiani ja kutsuin Sofijan kylään, jotta voimme piiloutua, mutta häntä ei ollut, hän oli kuollut. Ammus oli osunut häneen, myös hänen vanhempiinsa ja mummoonsa. Hän oli minun paras ystäväni. Hän oli silloin pieni, nyt hän olisi 5- tai 6-vuotias, Daniel kertoo ääni värähtämättä.
Nuoren tytön tarina parhaasta ystävästään on raaka, mutta ei tavaton Itä-Ukrainan sota-alueen lapselle. Daniel on yksi Kuhmoon saapuneista leiriläisistä, sillä paikkakunnalla pidetään seurakunnan, Pyhän Maan kristityt ry:n ja Global Christian Support -järjestön toimesta viikon mittainen leiri nimenomaan Itä-Ukrainan sota-alueen lapsille.
– Osa on hieman arkoja ja heitä painavat nuo muistot sotatapahtumista. Moni on nähnyt aika karmeitakin asioita, ihan ihmisten kuolemaa ympärillään. Mutta kyllä pieni lapsi äkkiä ilon löytää. Noin päällepäin sitä ei heti huomaa, mutta pienissä hetkissä voi huomata tällaista alakuloa, toteaa Kuhmon seurakunnan kirkkoherra Timo Suutari.
Meillä Mariupolissa on koko ajan pommituksia, koko ajan sattuu jotain.
– Daniel
Leirillä 20 lapselle on järjestetty erilaista ohjelmaa, kuten urheilua ja reissu Suomussalmelle. Mutta ilonpidon lisäksi sodan vaikutusten kulkeutumiseen Kuhmoon asti on varauduttu.
– Ukrainalainen yhteistyötaho lähetti psykologikoulutuksen omaavan tukihenkilön heidän matkaan, että tässä tarkkaillaan sitten lasten asennetta ja elämäntilannetta. Ja varmasti pyritään antamaan eväitä tuleville kuukausille. Luulen, että leiri kyllä palvelee tässä tarkoituksessa.
Leirin tarkoituksena on tarjota lapsille rauhallinen jakso turvallisessa ympäristössä, jotta he voisivat toipua edes hieman sodan traumoista.
"Täällä on kaikki hyvin"
Lapset on valittu leirille ukrainalaisen tahon kautta.
– On valittu nimenomaan perheistä sellaiset lapset, jotka tarvitsevat eniten poissaoloa kotiympyröistä ja toipumista sodan tapahtumista. Jokaisella on vähän samanlainen tausta, ehkä se tuo leiriläiset myös samalla viivalle, mainitsee Timo Suutari.
Kun Daniel sai kuulla päässeensä leirille, hän ajatteli, että hänen ei tarvitse olla huolissaan, että kaikki on hyvin. Arki leirillä onkin hyvin erilaista kuin tytön arki kotona.
– Täällä on kaikki hyvin, linnut laulavat, voi juosta ulkona, eikä kuulu pommituksia. Meillä Mariupolissa on koko ajan pommituksia, koko ajan sattuu jotain. Ja luontoa on vähän.
– Voin täällä oikein hyvin, en kuule pommituksia. En kuule, kun naapurit huutavat. Pidän täällä olemisesta, Daniel jatkaa.
Leirillä muun muassa urheillaan paljon. Kuva: Laura Tolonen / Yle
Maanantaina alkaneella leirillä kohtaamiset lasten kanssa ovat tapahtuneet arkipäivän leirielämässä, tosin yhtenä haasteena on ollut kielitaito. Lasten mukana on kuitenkin neljä ohjaaja ja leirikeskuksessa on paikan päällä tulkki helpottamassa kielimuuria.
– On ilo huomata, että myös kristillinen usko yhdistää nuoria kautta maailman sekä urheilu. Jatkossa myös yhdistävät harrastukset, saunominen ja uiminen. Osa kohtaamisista on liikuttavia. Eräs veli löysi täältä leiriltä sisarensa kahden vuoden eron jälkeen, oman siskonsa, Suutari kertoo.
Ainutlaatuinen leiri Suomessa
Kirkkoherra Timo Suutari arvioi, että leiri on Suomessa ainoa, joka keskittyy nimenomaan konfliktialueen lasten toipumiseen. Monet seurakunnat kyllä järjestävät venäläisille ja ukrainalaisille lastenleirejä, mutta Kuhmossa oli mahdollisuus ottaa nimenomaan lapsia Itä-Ukrainan alueelta.
Tulevaisuudessa Suutari näkee, että seurakunta voisi ottaa uudestaankin sotalapsia leirille.
– Ihmiset ovat osoittaneet altiuttaan, talkootöillä on saatu matkaliput kerättyä ja erilaisten yhteisöjen avustuksilla. Jos tarve jatkuu, niin sitten voidaan miettiä. Käytännössä näitä lapsia on lähetetty eniten perhesijoituksiin, he ovat länsimaisissa perheissä sijoitettuna kuukauden ajan. Mutta leiri on Suomessa hyvä vaihtoehto.
Lapsille on järjestetty monenlaista ohjelmaa, mutta myös sodan kauhujen kulkeutumiseen Kuhmoon asti on varauduttu. Kuva: Laura Tolonen / Yle
Daniel katselee leirikeskuksen vieressä olevaa Ontojärveä ja toteaa, että hän odottaa leiriltä etenkin uimista.
– Haluan uida täällä järvessä, meillä kotona on likainen vesi ja lasinsirpaleita kaikkialla.
Arvostan.
Kotimaa 6.7.2016 klo 12:04
Itä-Ukrainan levottomuudet veivät Danielin parhaan ystävän – Sotalapset toipumassa Kuhmossa
Kuhmossa pidetään viikon mittainen leiri Itä-Ukrainan sota-alueen lapsille. Muun muassa seurakunnan järjestämän leirin tavoitteena on antaa lapsilla mahdollisuus toipua sodan kauhuista rauhallisessa ja turvallisessa ympäristössä.
Daniel on yksi Itä-Ukrainan sota-alueen lapsista, joka on saapunut leirille Kuhmoon. Kuva: Laura Tolonen / Yle
AvaaKUHMO
– Olin lähellä kotiani ja kutsuin Sofijan kylään, jotta voimme piiloutua, mutta häntä ei ollut, hän oli kuollut. Ammus oli osunut häneen, myös hänen vanhempiinsa ja mummoonsa. Hän oli minun paras ystäväni. Hän oli silloin pieni, nyt hän olisi 5- tai 6-vuotias, Daniel kertoo ääni värähtämättä.
Nuoren tytön tarina parhaasta ystävästään on raaka, mutta ei tavaton Itä-Ukrainan sota-alueen lapselle. Daniel on yksi Kuhmoon saapuneista leiriläisistä, sillä paikkakunnalla pidetään seurakunnan, Pyhän Maan kristityt ry:n ja Global Christian Support -järjestön toimesta viikon mittainen leiri nimenomaan Itä-Ukrainan sota-alueen lapsille.
– Osa on hieman arkoja ja heitä painavat nuo muistot sotatapahtumista. Moni on nähnyt aika karmeitakin asioita, ihan ihmisten kuolemaa ympärillään. Mutta kyllä pieni lapsi äkkiä ilon löytää. Noin päällepäin sitä ei heti huomaa, mutta pienissä hetkissä voi huomata tällaista alakuloa, toteaa Kuhmon seurakunnan kirkkoherra Timo Suutari.
Meillä Mariupolissa on koko ajan pommituksia, koko ajan sattuu jotain.
– Daniel
Leirillä 20 lapselle on järjestetty erilaista ohjelmaa, kuten urheilua ja reissu Suomussalmelle. Mutta ilonpidon lisäksi sodan vaikutusten kulkeutumiseen Kuhmoon asti on varauduttu.
– Ukrainalainen yhteistyötaho lähetti psykologikoulutuksen omaavan tukihenkilön heidän matkaan, että tässä tarkkaillaan sitten lasten asennetta ja elämäntilannetta. Ja varmasti pyritään antamaan eväitä tuleville kuukausille. Luulen, että leiri kyllä palvelee tässä tarkoituksessa.
Leirin tarkoituksena on tarjota lapsille rauhallinen jakso turvallisessa ympäristössä, jotta he voisivat toipua edes hieman sodan traumoista.
"Täällä on kaikki hyvin"
Lapset on valittu leirille ukrainalaisen tahon kautta.
– On valittu nimenomaan perheistä sellaiset lapset, jotka tarvitsevat eniten poissaoloa kotiympyröistä ja toipumista sodan tapahtumista. Jokaisella on vähän samanlainen tausta, ehkä se tuo leiriläiset myös samalla viivalle, mainitsee Timo Suutari.
Kun Daniel sai kuulla päässeensä leirille, hän ajatteli, että hänen ei tarvitse olla huolissaan, että kaikki on hyvin. Arki leirillä onkin hyvin erilaista kuin tytön arki kotona.
– Täällä on kaikki hyvin, linnut laulavat, voi juosta ulkona, eikä kuulu pommituksia. Meillä Mariupolissa on koko ajan pommituksia, koko ajan sattuu jotain. Ja luontoa on vähän.
– Voin täällä oikein hyvin, en kuule pommituksia. En kuule, kun naapurit huutavat. Pidän täällä olemisesta, Daniel jatkaa.
Leirillä muun muassa urheillaan paljon. Kuva: Laura Tolonen / Yle
Maanantaina alkaneella leirillä kohtaamiset lasten kanssa ovat tapahtuneet arkipäivän leirielämässä, tosin yhtenä haasteena on ollut kielitaito. Lasten mukana on kuitenkin neljä ohjaaja ja leirikeskuksessa on paikan päällä tulkki helpottamassa kielimuuria.
– On ilo huomata, että myös kristillinen usko yhdistää nuoria kautta maailman sekä urheilu. Jatkossa myös yhdistävät harrastukset, saunominen ja uiminen. Osa kohtaamisista on liikuttavia. Eräs veli löysi täältä leiriltä sisarensa kahden vuoden eron jälkeen, oman siskonsa, Suutari kertoo.
Ainutlaatuinen leiri Suomessa
Kirkkoherra Timo Suutari arvioi, että leiri on Suomessa ainoa, joka keskittyy nimenomaan konfliktialueen lasten toipumiseen. Monet seurakunnat kyllä järjestävät venäläisille ja ukrainalaisille lastenleirejä, mutta Kuhmossa oli mahdollisuus ottaa nimenomaan lapsia Itä-Ukrainan alueelta.
Tulevaisuudessa Suutari näkee, että seurakunta voisi ottaa uudestaankin sotalapsia leirille.
– Ihmiset ovat osoittaneet altiuttaan, talkootöillä on saatu matkaliput kerättyä ja erilaisten yhteisöjen avustuksilla. Jos tarve jatkuu, niin sitten voidaan miettiä. Käytännössä näitä lapsia on lähetetty eniten perhesijoituksiin, he ovat länsimaisissa perheissä sijoitettuna kuukauden ajan. Mutta leiri on Suomessa hyvä vaihtoehto.
Lapsille on järjestetty monenlaista ohjelmaa, mutta myös sodan kauhujen kulkeutumiseen Kuhmoon asti on varauduttu. Kuva: Laura Tolonen / Yle
Daniel katselee leirikeskuksen vieressä olevaa Ontojärveä ja toteaa, että hän odottaa leiriltä etenkin uimista.
– Haluan uida täällä järvessä, meillä kotona on likainen vesi ja lasinsirpaleita kaikkialla.
Vonka
Supreme Leader
Asioista perillä oleva OSINT
Saatujen tietojen mukaan
– Venäjän 346. SpetsnazPr (Prohladhy, Kabardino-Balkaria) on palannut Itä-Ukrainaan, nyt Debaltseven rintamalle ja on kieltäytynyt jatkamasta tehtävää. MVD:n ODON-joukot vartioivat tukikohtaa.
– Venäjän 331. MlR/ 98. KaartMlD joukot ovat palanneet Itä-Ukrainaan Horlivkaan ja Makiivkaan.
– Venäjä vahvisti joukkojaan 1.-5.7.2016 Donetskin alueelle 6 PSK, 2 MEKK ja 3 RAKHPTRI verran, mitkä ovat vahvuudeltaan sama kuin 2 PSP + 1 RAKHPSTO.
RAJA
– Saatujen tietojen mukaan Venäjän koko 9. MekPr on ryhmittynyt Ukrainan pohjois/ koillispuolelle:
1 MekP+ Valuyki, 1 MekP+ Boguchar, 1 MekP+ Kantemirovka.
– Prikaatin yksi MEKP oli Itä-Ukrainassa Mariinkan rintamalla maalis-huhtikuussa.
Venäjä on keskittänyt Ukrainan Itä-, koillis- ja pohjoispuolelle MekD:n, joka kuuluu 1. Panssariarmeijaan.
– Joukon muodostaminen on kesken ja Venäjän antaman tiedon mukaan valmis 2017.
– Kullakin kolmella alueella lienee vajaan rykmentin verran joukkoja.
Pari linkkiä:
http://belsat.eu/en/news/russia-to-deploy-another-military-formation-close-to-belarusian-border/
https://russianmilitaryanalysis.wordpress.com/2016/05/07/russias-new-divisions-in-the-west/py
Saatujen tietojen mukaan
– Venäjän 346. SpetsnazPr (Prohladhy, Kabardino-Balkaria) on palannut Itä-Ukrainaan, nyt Debaltseven rintamalle ja on kieltäytynyt jatkamasta tehtävää. MVD:n ODON-joukot vartioivat tukikohtaa.
– Venäjän 331. MlR/ 98. KaartMlD joukot ovat palanneet Itä-Ukrainaan Horlivkaan ja Makiivkaan.
– Venäjä vahvisti joukkojaan 1.-5.7.2016 Donetskin alueelle 6 PSK, 2 MEKK ja 3 RAKHPTRI verran, mitkä ovat vahvuudeltaan sama kuin 2 PSP + 1 RAKHPSTO.
RAJA
– Saatujen tietojen mukaan Venäjän koko 9. MekPr on ryhmittynyt Ukrainan pohjois/ koillispuolelle:
1 MekP+ Valuyki, 1 MekP+ Boguchar, 1 MekP+ Kantemirovka.
– Prikaatin yksi MEKP oli Itä-Ukrainassa Mariinkan rintamalla maalis-huhtikuussa.
Venäjä on keskittänyt Ukrainan Itä-, koillis- ja pohjoispuolelle MekD:n, joka kuuluu 1. Panssariarmeijaan.
– Joukon muodostaminen on kesken ja Venäjän antaman tiedon mukaan valmis 2017.
– Kullakin kolmella alueella lienee vajaan rykmentin verran joukkoja.
Pari linkkiä:
http://belsat.eu/en/news/russia-to-deploy-another-military-formation-close-to-belarusian-border/
https://russianmilitaryanalysis.wordpress.com/2016/05/07/russias-new-divisions-in-the-west/py
vlad
Respected Leader
Eilen Donetskissa suoritettiin krh-isku Kuibyshivskin alueella. Tapansa mukaan ns. kansantasavallan johto syytti ukrainalaisjoukkoja iskusta. Varmuutta ei ole siitä, kuka iskun on suorittanut mutta teoriassa alueelle saattaisi yltää ukrainalaisten asemista myös 82 millin krh:lla. Sen raskaampia aseita OSCE ei ole havainnut ukrainalaisjoukoilla alueella. Iskun silminnäkijät (siviilit) puhuvat sitä sun tätä - paljon juoruja, vähän faktaa. Viimeaikoina DNR:n joukot suorittaneet krh-iskuja Donetskiin, joten näiltä osin sopisi kuvioon, mutta ehdottoman varma en voi olla, kuten ei lähteenikään.
vlad
vlad
vlad
Respected Leader
Lainataanpa omaa aikaisempaa viestiä kun tämä viesti oikeastaan monella tapaa liittyy siihen.
Niin tämän DMZ:n teräskombinaatin pysäyttäminen on vaikuttanut todella voimakkaasti Donetskin tilanteeseen, se on ollut sodasta huolimatta merkittävä ei-viranomaistaho työllistäjänä ja nyt kun se pisti lapun luukulle ainakin toistaiseksi, tietää se sitä, että erilaisten verojen ja sen luonteisten maksujen määrä pienenee entisestään Donetskissa. Tämä tietty vaikuttaa myös viranomaisten saamiin palkkoihin ja palkkioihin (ml. korruption helmet). DMZ:n pysäyttämistä on sitten seurannut se, että alueen pienyrittäjien verotus kiristyy kiristymistään ja verojen keräämisen lisäksi erilaisia "veroluontoisia" maksuja on ryhdytty keräämään, mikä entisestään heikentää yrittäjien henk.koht. taloutta. Ongelmaa lisää entisestään se, että yhtenä päivänä voidaan tulla keräämään yrittäjältä maksuja perustuen "sääntöön tai ohjeeseen 1" ja jo muutaman päivän kuluttua tullaan keräämään uudelleen maksuja mutta nyt perusteena on sitten "sääntö tai ohje 2". Käytännössä kukaan ei tiedä mitä nämä "säännöt ja ohjeet" ovat, eikä kyllä tiedetä sitäkään menevätkö rahat sinne minne on aiottu vaiko ei. Tuskin kokonaisuudessaan menevät sinne minne pitäisi. Korruptio ja suoranainen varastaminen vievät osan "veroluonteisista" maksuista.
Tämä "viranomaistoiminta" on saanut aikaan sen, että entistä useampi yrittäjä joutuu entistä useammin pitämään myymälän kiinni kun aukipitäminen tulee kalliimmaksi kuin kotona istuminen. Joinain päivinä esim. маяк (kauppa-alue jossa pieniä myymälöitä) on lähes täysin autio ja jos joku yrittäjistä saa ennalta tietää milloin viranomaiset ovat liikkeellä "viidakkorumpu" välittää uutisen ja paikalla olevat yrittäjät sulkevat liikkeensä. Tilanne alkaa jo olla eräänlaista kissa ja hiiri -leikkiä ja tämän saa aikaan silkka DNR:n viranomaisten mielivalta ei halu pakoilla veroja/maksuja.
vlad
aj77
Greatest Leader
Ukrainian Scout sneaks in and raises Ukrainian flag on Russian occupied territory, then leaves... Russians immediately start killing each other thinking their own soldiers are enemy Ukrainians...
http://112.international/conflict-i...russian-militants-in-donetsk-region-6792.html
http://112.international/conflict-i...russian-militants-in-donetsk-region-6792.html
Hieman epäilen tuota juttua. Meinaan, että kuvitelkaa mitä olisi mahdollista saada aikaan jos vihollisen saisi ampumaan omiaan noin helposti.
Dr who?
Kersantti
Viimeksi muokattu:
vlad
Respected Leader
Pienellä varauksella minäkin tapahtuneeseen suhtaudun, vähintäänkin sitä on liioiteltu kohtuudella. Teoriassa on mahdollista, että siellä militanttien riveissä on liipasinherkkää porukkaa, etenkin jos ukrainalaisten tiedossa on ollut, että alueelle on tuotu täysin uusia miehiä ja vihollinen on vaihtanut kaikki miehet kerralla, jolloin härnäämällä heitä ja sitten viemällä lipun alueelle voidaan hetkellisesti synnyttää tilanne, jossa militantit kuvittelevat vihollisen vyöryttävän asemia ja jonkun minuutin vallitsee kaaottinen tilanne ja keskinäistä ammuntaa. Pientä jurkkaa heittämällä tapauksesta saadaankin sitten suurempi ja syöttämällä se uutisvirtaan (kenties tarkoituksellisesti) voidaan yrittää vaikuttaa militantteihin.
Jos jotain ylläkuvatun kaltaista on tapahtunut, en usko, että se todellisuudessa on kovinkaan kauaa kestänyt ja että siihen on suuria miesjoukkoja osallistunut.
Sen mitä olen saanut infoa viimeisimpien viikkojen kuluessa Donetskin suunnalta, tilanne on kokolailla ongelmallinen. Separatistihallinnolla ilmeisesti kohtuullisia ongelmia, jotka heijastelevat niin siviileihin kuin myös militantteihin. Makiivkassa - välittömästi Donetskin itäpuolella - on paljon selustaan vedettyjä militantteja ja sen myötä paikallisia ongelmia (kurittomuutta tms.) Eri separatistiyksiköiden välillä on jännitettä ja reviiririitoja, joten nämä kaikki kyllä heijastelevat aina rintamalla oleviin joukkoihin saakka ja tilanne voi olla hyvinkin räjähdysherkkä. Entä mikä merkitys Khartsyzkin alueella attentaatissa kuolleella Venäjän asevoimien everstillä on tilanteeseen Donetskissa? Khartsyzk sijaitsee Donetskin esikaupunkialueella Makiivkan kupeessa. En laisinkaan ihmettele vaikka kesän aikana Donetskin suunnalla tapahtuisi jotain laajempaa puhdistusta joko venäläisten erikoisjoukkojen toimesta suoritettuna tai paikallisesti tehtynä.
vlad
tulikomento
Supreme Leader
Kritiikkiä Aleksanteri-instituutin Kangaspuroa kohtaan.
http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/aleksanteri-52638
Jutussa ihmetellään miehen lausuntoja keväältä 2014, jolloin tämän mielestä Venäjä ei ollut aikeissa kaapata Krimiä eikä osallistua Itä-Ukrainan sotaan. Samalla ihmetellään Kangaspuron MH17 -lausuntoa, tämä kun oli sitä mieltä, että Venäjä oli tragedian suuri häviäjä ja että Putin pyrkisi pääsemään tapauksen johdosta poliittiseen ratkaisuun.
Myös Kangaspuron henkilökohtainen tausta (taistolaisuus, rauhanpuolustajat) ihmetyttää.
http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/aleksanteri-52638
Jutussa ihmetellään miehen lausuntoja keväältä 2014, jolloin tämän mielestä Venäjä ei ollut aikeissa kaapata Krimiä eikä osallistua Itä-Ukrainan sotaan. Samalla ihmetellään Kangaspuron MH17 -lausuntoa, tämä kun oli sitä mieltä, että Venäjä oli tragedian suuri häviäjä ja että Putin pyrkisi pääsemään tapauksen johdosta poliittiseen ratkaisuun.
Myös Kangaspuron henkilökohtainen tausta (taistolaisuus, rauhanpuolustajat) ihmetyttää.