Hmmm... Ukrainan tekemisiä voi kritisoida (ja niissä on varmasti kritisoitavaakin), mutta kritisoidessa olisi sitten syytä kyetä perustellen antamaan vaihtoehtoja, joissa huomioidaan Ukrainan yhteiskunnallinen tila, lähtötilanne ja siitä johtuvat kv. sitoumukset ja velvoitteet.
Käynnissä olevan sodan kuluessa Ukraina on tehnyt lukuisia virheitä - osa niistä on ollut ehkäpä virhearviointeja (joiden taustalla on voinut vaikuttaa tekijät, joista julkisuuteen ei ole puhuttu halaistua sanaa). Kenties jo sitä voidaan pitää virheenä kun Krimin miehityksen aikana ei aloitettu aktiivista vastarintaa Venäjän joukkoja vastaan. Toinen asia on sitten se, että olisiko siihen ollut tuolloin realistisia mahdollisuuksiakaan? Perusteena passiivisuudelle oli kuitenkin tarkoitus olla provosoimatta Venäjää tilanteessa, jossa Ukrainan yhteiskunta oli käytännössä lähes puolustuskyvytön.
Virheenä voidaan myös pitää nykyvalossa sitä, että kesällä 2014 ATO:a ei muutettu sotilasoperaatioksi kun kävi ilmi, että Venäjä on aktiivisesti omilla joukoillaan mukana sotatoimissa Donbasissa. Tässä kohdin on sitten jo ryhdyttävä huomioimaan Ukrainan yhteiskunnallista tilaa ja sen tarvitsemaa tukea länsimailta ja niiden asettamia vaatimuksia ts. kuinka suuressa määrin Ukrainan oma hallinto kykeni määrittämään sen millaisia keinoja sillä on käytössään ja onko sotatilan julistaminen nämä lähtökohdat huomioiden mahdollista. Ukrainassa on esitetty kritiikkiä sen suhteen ettei maahan julistettu sotatilaa kesällä 2014 - olennainen kysymys onkin sitten se, että oliko se edes ukrainalaisten omissa käsissä?
Monelta Ukrainan toimia kritisoineelta tuntuu unohtuvan täysin se, että kun valta maassa vaihtui maan talous oli lähellä katastrofitilaa (joidenkin arvioiden mukaan jopa 50 miljardia euroa oli puhallettu maan kassasta edeltäneiden vuosien kuluessa). Talouden ohella koko yhteiskunta oli lähellä sortumista, mikä omalta osaltaan mahdollisti Krimin miehittämisen ja separatismin aloittamisen maassa.
Virheitä oli jo tehty ennen Janukovitshin kautta, oikeastaan koko itsenäisyyden ajan lyhyttä hetkeä Oranssin vallankumouksen aikoihin, mutta sekin karahti erimielisyyksiin ja Venäjän voimakkaaseen - kulisseissa tapahtuneeseen - sekaantumiseen. Sitä ennen ja sen jälkeen yhteiskuntaa olivat rapauttaneet lukuisat eri toimet alkaen kaikkialle ulottuneesta korruptiosta ja radan mädännäisyydestä ja päätyen sitten siihen, että Janukovitshin kaudella tilanne oli räjähtänyt käsiin. Janukovitshin kaudella kun turvallisuuselimiä ja oikeuslaitosta miehitettiin uskollisilla miehillä, erinäisin tukitoimin maan venöläistäminen sai tilaa ja alaa. Jo ennen Janukovitshin kautta, neuvotohallinnon perillisenä, maan asevoimat ja turvallisuuskoneisto oli ollut venäläisten suosiossa - niiden miehistöstä/henkilöstöstä venäläisten osuus oli suhteettoman suuri verrattuna siihen mikä oli venäläisten osuus maan väestöstä. Tässä kohdin voidaan osaltaan syyttää 90-luvun alkua ja maan itsenäistymistä, tuolloin - toisin kuin Baltiassa - Ukrainassa ei tehty dekommunisaatiota ts. valtiokoneistoa ei puhdistettu millään muotoa ja sen seurauksena neuvostohallinnon toiminnat periytyivät Ukrainan hallintoon. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen itsenäistyneistä valtioista parhaiten ovat pärjänneet ne, jotka ovat suorittaneet dekommunisaation eli Baltian maat, Georgia ryhtyi puuhaan noin vuosikymmen sitten. Ukraina tämän sodan kuluessa. Edessä on siis pitkä tie.
Yllä luettelin muutamia tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen miksi Ukrainan tilanne on mikä on. Miksi sen lähtöasetelmat eivät keväällä 2014 olleet parhaat mahdolliset ja miksi se joutuu kaiken aikaa taiteilemaan monen ulkoisen vaikuttavan tekijän paineessa. Venäjä kun ei ole ainoa ulkoinen tekijä, joka pyrkii vaikuttamaan Ukrainaan. Käydessään sotaa Ukraina joutuu tasapainoilemaan EU:n asettamien vaatimusten ja sotatoimien välillä - Merkel on useamman kerran vaatinut Ukrainaa noudattamaan Minsk II sopimusta prikulleen. Ranskassa maan johtavat poliitikot ja lukuisat muut vaikuttajat höpisevät kuinka Donbasissa pitäisi valmistella vaalien järjestämistä - jokaisen luulisi ymmärtävän sen, että vaalien järjestäminen alueella, joka ei ole Ukrainan kontrollissa on täysin absurdi ajatus. Tällaiset puheet tukevat vain ja ainoastaa Venäjän narratiivia.
Ukraina joutuu myös tekemään kaiken aikaa talousuudistuksia, tai sen on ainakin yritettävä tehdä niitä - ilman uudistuksia ei tule lainoja IMF:ltä. Eikä tule tukea ulkomailta. MIkäli Ukraina olisi maana yhteiskunnallisesti siinä tilassa jossa Suomi on ollut, sen ei tarvitsisi taiteilla samalla tapaa kuin se joutuu nyt tekemään. Se voisi sanoa länsimaille "VMP" ja sotisi sotansa haluamallaan tavalla, jos he tuolloin haluaisivat, he voisivat julistaa sotatilan. Määrätä liikekannallepanon tms. No - kuten tiedettyä, Ukraina ei ole kuin Suomi, se oli ennen kevättä 2014 kaikella tapaa katastrofitilassa ja sen seurauksena se joutuu taipumaan ulkopuolisen painostuksen edessä, käytännössä se on itsenäinen valtio, joka ei voi - luettelemistani syistä johtuen - toteuttamaan täysin itsenäistä politiikkaa. Tässä suhteessa olemme ainakin tällä hetkellä Suomessa onnellisessa asemassa. Me voimme määritellä yhteiskuntamme toimia aivan toisella tapaa - se on meidän omissa käsissä.
Jokainen joka on perehtynyt tarkemmin Ukrainan yhteiskunnalliseen tilaan, ymmärtää osaltaan ne suunnattomat ongelmat ja tilanteen kiperyyden. Ukraina ei olisi pärjännyt ilman ulkoista tukea, joten sen on ollut taipuminen osaltaan ulkoisten vaatimusten edessä. Se ei voi julistaa maata sotataloudeksi, seuraukset olisivat talouden kannalta ikävät - käytännössä taloudellinen yhteistyö olisi katkolla, lainahanat jäissä ja Ukraina jäisi yksin. Siinä vaiheessa jos Ukraina lopettaisi omat uudistustoimet, sanktioiden purku kävisi helpommaksi - monen poliitikon olisi helppoa kääntää selkä Ukrainalle ja suostua sanktioiden purkuun. Mitä yhdestä Ukrainasta jos Eurooppaan saadaan rauha...
Tilanteen absurdiutta kuvaa osaltaan se, että saadakseen kaipaamaansa valuuttaa Ukraina vie aseita ja asejärjestelmiä. Mutta ilman näitä kauppoja maan tilanne olisi entistä heikompi ja talouden kannalta sodankäyntikyky olisi vieläkin nykyistä huonompi. Toisaalta nämäkin kaupat auttavat Ukrainaa, tekevät muut maat riippuvaiseksi siitä ja näin luovat kv. yhteisöön painetta tukea Ukrainaa. Jos kyse on suurista investoinneita, kymmenistä kuljetuskoneista, yhteisprojekteista tms. niillä voi olla rahaansa suurempi arvo yhteiskunnallisesti tulevaisuudessa.
Mitä tulee sodankäyntikykyyn - tuntuu, että osa elää edelleen vuotta 2014 huomioimatta, että monessa asiassa on edistytty ja että etenkin koulutuspuolella on tapahtunut asennemuutosta. Ymmärrettävistä syistä johtuen kaikkia koulutettuja miehiä ei voi uhrata rintamalle, moni jää kouluttamaan tulevia taistelijoita, tulevia johtajia - lyhytjänteisesti ajatellen toiminta voi tuntua idioottimaiselta, mutta kun tilanne rintamalla ei ole se, että Venäjä hyökkää laajalla rintamalla, on järkevää panostaa siihen tulevaan ja kouluttaa lisää, kierrättää miehiä rintamalla hankkimassa kokemusta, ottaa siitä opiksi ja näin kerätä tärkeää oppia tulevan varalle ja olla näin valmiimpi kuin pari vuotta sitten jos/kun vihollinen hyökkää laajalla rintamalla.
Sanoisin, että rintamallakin on edistystä tapahtunut. Venäjä (ja militantit) joutuvat tekemään entistä enemmän töitä saavuttaakseen saman tuloksen mikä kesällä 2014 saavutettiin olennaisesti helpommin. Donetskin pohjoispuolella Avdiivkassa ja sen ympäristössä on taisteltu hyvinkin kiivaasti kevään ja kesän ajan. Vihollinen on menettänyt kenties jopa satoja sotilaita/taistelijoita alueen taisteluissa saavuttamatta juuri merkittävää tulosta. Ukrainalaiset ovat siis onnistuneet puolustustaistelussa olennaisesti paremmin kuin loppukesästä 2014 tai talvella 2014/2015. Enkä tarkoita, että tulos on erinomainen, mutta ollakseni rehellinen, muutosta on kuitenkin selkeä parinvuoden takaiseen aikaan. Ja kun katselee videoiden ohella ilmatiedustelun välittämiä kuvia, niin onhan moni asia muuttunut alkaen aina juoksuhautojen ja linnoitteiden tekemisestä alkaen. Perinteinen hyökkäämään tottunut "puna-armeijan" perillinen on oppinut uusia tapoja.
Ongelmia tietty on edelleen - etenkin kalustopuolella. Pimenäkölaitteita on liian vähän, samoin panssaritorjunnassa on ongelmia - toisaalta tilannetta tasoittaa sitten se, että vihollisella ei aina ole parasta mahdollista kalustoa käytössä vaan niissäkin on puutteensa, jotka rajoittavat operointia esim. illalla ja yöllä.
Kuten olen aiemminkin todennut, Ukrainan kannalta asetelma ei ole enää niin surkea mitä se pari vuotta sitten oli, talous kasvaa ensimmäistä kertaa aikoihin, hitaasti mutta varmasti asevoimat uudistuvat ja siinä rinnalla toimii kansalliskaarti. Mutta ehkäpä merkittävämpänä muutoksena pidän sitä, että valtion ollessa heikko, kansalaiset alkavat ottaa enemmän vastuuta toimistaan ja yhteisöstään - vielä on vaikea sanoa mikä lopputulos on, mutta nyt Venäjän on entistä vaikeampi nujertaa Ukrainaa yhteiskuntana. Ukraina on nyt olennaisesti valmiimpi kuin pari vuotta sitten, tai vuosi sitten.
Yhteiskunta ei muutu yhdessä yössä, rapautunut yhteiskunta ei muutu toiseksi vuodessa tai parissa. Rauhan aikanakin siihen menee aikansa, mutta mahdollista se on - muistetaan mitä Singaporessa tapahtui. Maa oli aikanaan eräs maailman korruptoituneimmista, asennemuutos ja tahto sekä määrätietoinen työ, sukupolvi pari eteenpäin ja yhteiskunta oli jo aivan toinen. Euroopan kannalta olisi parasta, että 43 miljoonan asukkaan Ukraina saa vietyä uudistuksensa läpi, että Venäjän toimet estetään tarvittaessa kv. yhteisön tuella.
vlad