Torrakko
Kapteeni
Oma fiilis on että vaikka epäkohtia löytyy niin ei täällä ihan perseellään asiat ole. Ei ole pelkoa että jos narisen tusinasta poliitikkoja niin kohta SUPO poimii kyytiin ja hakkaa minut jossain kellarissa että opin pitämään turpani kiinni.Narina lisääntyy, kun äijät makaavat sohvalla läppäri sylissä rutisemassa.
Suomi oli 1930-luvulla köyhä maa. Viidesosa varusmiehistä kärsi puutostaudeista. Ruoka oli jo iso juttu. Ei ollut 38,5-tuntista työviikkoa. Ei vapaata lauantaita ja sunnuntaita, jos aina hommia silloinkaan. Ei kaikenlaisia lisiä. Jos ei ollut hommia, ei ollut ruokaa. Yhteiskunnassa oli voimakkaita näkemyseroja, ja sisällissodasta verraten lyhyt aika.
Mutta kovia poikia.
Vaikka keskenämme nahistaan niin viimenen asia minkä minä haluaisin on Venäjä soppaa hämmentämässä. Minun ja meidän soppaa. Ei stana ulkopuoliset tule tänne soppia hämmentämään. Nikkelinameja on sellasille luvassa.
Kolkyt luvusta en voi juurikaan sanoa, koska en ole sillon elänyt, mutta sen voi että sota yhdisti suomalaiset. Kansa Taisteli lehdissä monessa jutussa on miten johtajat pelkäsi purnaajia mutta tulikasteen jälkeen asiat muuttui. Purnaus kyllä jatkui mutta ei se tehtävän suorittamista estänytkään. Ehkä suomalaisten juttu on juuri se itsenäinen maa jossa saa rauhassa narista.