Heikki hyvä: ei rahan puolesta vaan rauhan puolesta!
28.11.2016 09:35
Arto Luukkanen
http://artoluukkanen.puheenvuoro.uu...i-hyva-ei-rahan-puolesta-vaan-rauhan-puolesta
Heikki Patomäki, maailmanpolitiikan professori Helsingin yliopistossa ja Attacin puheenjohtaja on haastanut minut Uudessa Suomessa jonkinlaiseen viihteelliseen vedonlyöntiin siitä hyökkääkö Venäjä Ukrainaan.
Vasemmistoliittolainen professorimme on valmis nyt ansaitsemaan rahaa.
Heikki hyvä! En lyö vetoa ihmisten kärsimyksillä tai kuolemalla. Minusta se on väärin. En voi myöskään toimia Felgenhauerin puolesta vedonlyöjänä; esittelen vain hänen artikkelinsa.
Kelpo vasemmistolainen Heikkimme tivaa minulta aikatauluja. Ikään kuin yliopistomme kristallipallo olisi minulla lainassa. On aika makaaberia tehdä ihmisten kärsimyksestä jonkinlaista viihdettä; itäinen naapurimme on sodassa Ukrainan kanssa ja on miehittänyt siitä osia. Tämä sota on mahdollista lopettaa yhdellä puhelinsoitolla ja kaikki nämä sodanvalmistelut voidaan lopettaa yhdellä mahtisanalla. Väkivalta näyttää olevan kuitenkin todennäköinen mahdollisuus. Ikävä kyllä.
Minä haastan Sinut hyvä Heikki parempaan toimintaan. Olisi hienoa, jos Sinä Heikki olisit kaikkien rauhanystävien kanssa vaatimassa rauhaa. Kannattaisit sitä, että eräältä sotaa ajavalta oikeistolais-äärikapitalistiselta hallinnolta vaadittaisiin toimenpiteitä oman kansansa; sen työläisten puolesta – rauhan puolesta. Ei rahan puolesta vaan rauhan puolesta! Ehkä sinä Heikki tunnustat vielä nämä arvot? Eivätkö ne tunnu tutuilta? Meille perussuomalaisille ne ovat perusarvoja.
Lukijoille mainittakoon, että Venäjän ystävät – niin oikealta kuin vasemmalta - ovat aktivoituneet viime aikoina. Nämä erilaiset ”laskevan käyrän herraseurueet”, ukko-klubit ja suomettuneet mielipidevaikuttajat ovat nousseet toimimaan itänaapurin puolesta kuin sumu kumpujen yöstä.
Sanoma on kaikilla yhteinen: Suomen on alistuttava.
Toinen yhteinen seikka on uhkailu. Näiden sotaisten ukkokaartien sanoma on selvä: Venäjä hyökkää ja natottajat saavat katua. Mikäli Suomi ei alistu on seurauksena ydintuho ja suomalaisten joukkotuho. Kaikkien sanoma on selvä: kohta on meidän hetkemme. Kohta jaetaan taas vallan paikat ja virat uudelleen oikeille ihmisille. Voitonriemu on yhtä sumeilematonta kuin eräällä ystävyysseuralla vuonna 1940.
En usko, että Sinä Heikki haluaisit olla mukana tässä.
**
Tässä se artikkeli kokonaisuudessaan:
Venäjä hyökkää tammikuussa Ukrainaan?
(julkaistu Lännen mediassa viikonloppuna lyhennettynä)
USA:n presidentinvaalien tulos on monimutkaistanut kansainvälisen politiikan tilannetta. Näyttää siltä, että Venäjä on kiinnostunut neuvottelemaan uuden presidentin kanssa jonkinlaisesta vaikutuspiirien jakamisesta Euroopassa.
On kuitenkin hyvin mahdollista, että vaalien tulos nähdään avaimena ennen kaikkea Ukrainan kysymyksen ”lopulliseen ratkaisuun”. Se on Syyrian tilanteen kanssa säilynyt itäisen naapurimme tärkeimpänä poliittisena prioriteettina. Ukrainaa ei ole unohdettu ja tässä uudessa tilanteessa näyttää siltä, että Venäjä aikoo lopullisesti ”hoitaa asian”.
Näin ainakin ajattelee Venäjän sotilasasioiden ekspertti
Pavel Felgenhauer, joka esitti lokakuussa näkemyksensä tulevasta konfliktista tammikuussa (
http://euromaidanpress.com/2016/10/14/putin-likely-to-expand-russian-inv...).
Hänen mukaansa Venäjä odottaa USA:n presidentinvaalien tulosta ja samalla valmistautuu Ukrainan itäosien miehitykseen. Tällä otaksumalla on perusteensa. Kuten Venäjän asevoimien kenraali
Valeri Gerasimov on todennut, Venäjän taktisten pataljoonien määrä on kasvanut 66 aina 96 kappaleeseen. Ensi vuoden alussa niiden määrä nostetaan jo 115 saakka. Joukkoja kasvatetaan ja valmistellaan hyökkäykseen.
Felgenhauerin kuvaama skenaario on seuraava: Venäjä valmistelee iskuaan tammikuuhun saakka ja on enemmän kuin valmis sen jälkeen neuvottelemaan
Donald J. Trumpin kanssa siitä antaako se sille vapaat kädet. Neuvottelujen lopputulos ei ole kuitenkaan tärkeintä sillä Venäjä laskee että se voi toteuttaa omat sotilaalliset toimensa ilman lännen puuttumista asiaan.
Pavel Felgenhauer on yleisesti tunnustettu Venäjän sotilasdoktriinin asiantuntija. Hän esimerkiksi arvioi kesäkuussa 2008 että Venäjä aloittaisi sodan Georgiaa vastaan Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa. Näin kävi – elokuussa.
Venäjän sotilaallinen valmistelu etenee
Ukrainaan kohdistuvan iskun ennakoiminen on erityisen vaikeaa sillä Venäjä on viime vuosina nostanut sotilaallisten harjoitusten määrän uudelle korkealle tasolle. Sen perusyksiköiden kuten komppanian ja pataljoonatason harjoitukset ovat laajentuneet manööverien loppuvaiheessa maanlaajuisiksi sotilasalueita koskeviksi harjoituksiksi.
Varsinainen sotilaallinen toiminta on aina ajoitettu harjoitusten loppuvaiheeseen, jolloin joukot ovat siirtyneet luontevasti tositoimiin. Venäjä toimii kuten nyrkkeilijä, joka antaa valeiskuja ja sitten valitessaan oikean hetken iskee täysillä. Itäisen naapurimme sotilaallisten liikkeiden ennakointi on siksi äärimmäisen vaikeaa ja reagointiaika lasketaan yleensä tunneissa.
Hyvänä esimerkkinä tästä toiminnan tiivistämisestä on uutistoimisto Ria-Novostin ilmoittama 20-Kaartinarmeijan uudesta sijoituksesta ja sen 17 marraskuuta aloittamasta ”komento-esikunta harjoituksesta” (KŠT) ((
https://ria.ru/defense_safety/20161118/1481665537.html) )
Kyseinen läntisen sotilasalueen harjoitus merkitsee sitä, että Voronežiin, Brjanskiin ja Belgorodiin sijoitettu voimaryhmä on siirtynyt lähemmäksi Ukrainan rajaa. Samaan aikaan Kaliningradin alueelle on sijoitettu uusia ilmatorjunta yksiköitä ja uusimpia Iskander (SS-26 Stone) ohjuksia.
Siirtoa ja muuta varustautumista on perusteltu sillä, että lännen ”Venäjänvastainen retoriikka” Ukrainan kanssa liitossa olevien maiden kanssa on kasvanut. Kyseisen voimaryhmän siirtyminen 430 kilometrin päähän Kiovasta on näin selvä signaali ja toisaalta myös merkki siitä, että se on valmis nopeaan toimintaan.
Lehdistölle ilmoitetussa viestissä kerrotaan, että kyseinen harjoitus testaa joukko-osastojen yhteistoimintaa eri tasoilla ja samalla sitä miten viestijärjestelmien väliset yhteydet toimivat joukkojen ja niiden johdon välillä. Samalla on myös testattu sitä miten tuhannet reserviläiset ja yhteensä ”3000 nuorta spesialistia” toimivat kenttäolosuhteissa.
Näin mittavia harjoituksia ei ole aloitettu sitten Varsovan liiton hajoamisen. Ukrainan kriisi käynnisti tällaiset harjoitukset uudelleen. Samalla aloitettiin myös uusien motorisoitujen osastojen kehittäminen kuten esim. uuden tankkiarmeijankunnan perustaminen. Näin luodut uudet suuremmat yhtymät kykenevät itsenäiseen taistelutoimintaan ja kun niitä siirretään länteen, merkitsee se virallisesti sitä, että ”ei haluta kokea uudelleen vuotta 1941” ts. yllätyshyökkäystä ja maahantunkeutumista.
Kyseessä ei ilmeisesti ole kuitenkaan uuden natsi-Saksan hyökkäyksen odottaminen vaan oman hyökkäyksen valmistelu. Esimerkiksi 20-Kaartinarmeijan komentaja kenraalimajuri
Evgeni Nikiforov ilmoitti siitä, että Voronežiin perustetaan uusi 9-erillinen moottoroitu divisioona ja myös 23-kaartin moottoroitu divisioona.
Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että Venäjän sotilasjohdolla nyt on iskuvalmiina noin 200 000 miehen vahvuiset joukot läntisessä sotilaspiirissä, Moskovan ja Ukrainan välissä. Kaiken kaikkiaan läntisen sotilaspiirin komennossa on 400 000 sotilasta. Käskyn mukaiset valmistelevat ryhmitykset ja toimenpiteet on tarkoitus viedä loppuun 1. joulukuuta mennessä.
Sen jälkeen kaikki riippuu poliitikoista.
Poliittinen arvio ei ole valmis – ei vielä
Felgenhauerin mielestä varsinaisen toiminnan aloittaminen Ukrainaa vastaan ei merkitse hyökkäystä Natoa vaan ainoastaan rajoitettua operaatiota Ukrainaa vastaan. Operaation tarkoituksena lienee Itä-Ukrainan teollisten keskusten kuten Harkovan valloittaminen ja ennen kaikkea Odessan, Hersonin tai Mykolaivin kaupunkien valloittaminen.
Felgenhauerin mukaan niiden valloituksella olisi Venäjällä ilmapiiriä kohentava vaikutus; Odessaa pidetään itänaapurissamme venäläisenä kaupunkina ja
Herson on tärkeä satamakaupunki.
Ria-Novostin artikkelin (
https://ria.ru/defense_safety/20161118/1481665537.html) virallisten selitysten mukaan harjoitusten tarkoituksena on ennen kaikkea vahvistaa Venäjän lännenvastaista rajaa ja testata miten nykyaikaisen sodankäynnin tekniikka – ennen kaikkea informaation välitystä joukko-osastojen välillä – toimii. Tiedon kulku ja saumaton yhteistyö motorisoitujen joukkojen, tykistön ja ilma-aseen kanssa on sotilaallisen menestyksen ehdoton edellytys.
Venäjän voitonvarmuus näyttää järkkymättömältä. Venäjän läntisen sotilasalueen komentaja, kenraali-eversti
Andrei Kartapolov on todennut, että vuonna 2016 on pidettiin yli 1100 harjoitusta eri ryhmitysten välillä ja joukot ovat saaneet yli tuhat uutta ja modernia “sotilasteknistä varustetta”. Hänen mukaansa sotilaat ovat tehneet kovasti työtä infrastruktuurin parantamisessa ja taistelukoulutuksessa.
Näyttää siltä, että Venäjä on nyt tosimielessä liikkeellä. Sen varustautuminen Ukrainan kysymyksen ratkaisuun on perinpohjaista ja tulevaa konfliktia varten on kerätty myös tietoa siviiliteollisuuden kyvystä tuottaa sotatarvikemateriaalia.
Kyseessä on Venäjän valtiojohdon hanke ja kuten presidentti Putin totesi asiasta: ”teollisuuden ja yritysten kyky tarvittaessa tuottaa tai aloittaa perustarvikkeiden tuotanto, varmistaa aseiden ja tavaroiden toimitukset riittävässä määrin on eräs maamme turvallisuuden perusehto”.
Mitä tämä merkitsee?
Kysymys kuuluu: miten Suomi reagoi tähän mahdolliseen kriisiin? Kyseessä ei ole helppo operaatio sillä vastassa on vihollinen, joka on valmistautunut konfliktiin. Nielaiseeko Venäjä liian suuren palan? Entä miten USA todella suhtautuu näin avoimeen hyökkäykseen? Solmitaanko hyökkäystä ennen jonkinlainen uusi Molotov-Ribbentrop sopimus. Entä onko silloin Suomi ”vaihtorahaa”? Entä miten käy Baltian maiden tai vaikkapa Ruotsin, joka on II maailmansodan jälkeen aina luottanut siihen, että länsi pelastaa sen vaikka Suomi saatetaan nielaista?
Ps. Venäjän 20-kaartinarmeijan CV on vaikuttava: se on sotinut Afganistanissa, Tadzikistanissa, Moldovassa, Pohjois-Kaukasuksella, Afrikassa ja Jugoslaviassa.
Dosentti Arto Luukkanen
Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen yliopistolehtori
Helsingin yliopisto
