https://m.iltalehti.fi/ulkomaat/201804192200885245_ul.shtml
Entinen erikoisjoukkojen sotilas hakee turvapaikkaa Suomesta: Ukraina on lännen ja idän panttivanki
Tänään klo 7:31
Entinen Ukrainan asevoimien erikoisjoukkojen ryhmänjohtaja hakee turvapaikkaa Suomesta, koska hän joutui vainotuksi kyseenalaistaessaan maan hallintoa ja tapahtumia Itä-Ukrainassa.
- Entinen Ukrainan asevoimien erikoisjoukkojen ryhmänjohtaja Aleksander Medinski perusti siviilissä Open Ukraine -kanavan, jolla hän kysyy ihmisten mielipitäitä muun muassa Itä-Ukrainassa käytävästä sodasta.
- Nyt Medinski hakee turvapaikkaa Suomesta, koska joutui vainon kohteeksi Ukrainassa.
- Venäjä miehitti Krimin yli neljä vuotta sitten ja Itä-Ukrainassa alkoi sota kesällä 2014. Sota jatkuu edelleen.
Huhtikuussa 2017 tehdyllä videolla Aleksander Medinski kysyy kiovalaisilta, miten Ukraina voi voittaa sodan Venäjää vastaan. Kaikki Medinskin haastattelut julkaistaan leikkaamattomina.Videon teksityksessä käännetty vastaukset pääpiirteittäin.
Aleksander Medinski, 37, toimi ryhmänjohtajana Ukrainan armeijan erikoisjoukoissa vuosina 2015-2016. Jäätyään pois palveluksesta hän perusti
Open Ukraine -kanavan YouTubeen.Kanavalla hän kyseenalaistaa ja kritisoi Ukrainan hallinnon toimia ja maassa käytävää sotaa. Tästä eivät valtaa pitävät pidä.Uhkailujen ja pahoinpitelyjen seurauksena Medinski hakee nyt turvapaikkaa Suomesta.
Ensin on tehtävä selväksi, mikä Medinski on miehiään. Hän on koulutukseltaan ekonomi. Hänet värvättiin Ukrainan asevoimien erikoisjoukkojen palvelukseen kesällä 2015, joissa hän toimi marraskuuhun 2016. Pesti olisi jatkunut, mutta Medinski teki päätöksen lopettaa.
Ukrainan armeijan erikoisjoukkojen ex-sotilas Aleksander Medinski hakee turvapaikkaa Suomesta. NINA JÄRVENKYÄ
Kritisoi Venäjää ja Ukrainaa
Medinski näkee, että Ukraina on lännen ja idän panttivanki. Vaikka hän kritisoi Ukrainaa, hän ei ole millään mittapuulla Venäjä-mielinen.
- En missään nimessä hyväksy Krimin miehitystä. Krim on osa Ukrainaa, Medinski toteaa ykskantaan nyt Helsingissä.
- En hyväksy myöskään sitä, että Venäjä tukee asein, kouluttamalla ja rahalla Itä-Ukrainan kapinallisia. Enkä hyväksy sitä, että muun muassa Yhdysvallat tukee samalla tavoin Ukrainan hallinnon joukkoja, hän jatkaa.
Medisnki sanoo, että Itä-Ukrainaan tulee aseita ja raskastakin kalustoa Venäjältä.Alueella on ainakin ajoittain myös venäläisiä erikoisjoukkoja. Hänen mukaansa pääsääntöisesti Ukrainan hallinnon joukkoja vastaan taistelevat kuitenkin paikalliset separatistit, siis Venäjän tuella.
Medinski ei pidä itseään patrioottina, mutta ei hyväksy Ukrainan asioihin puuttumista ulkopuolelta. Hän mainitsee erikseen Venäjän ja Yhdysvallat.Hän ei myöskään hyväksy sitä, ettei Ukrainan hallinto ota ohjia käsiinsä korruption kitkemiseksi ja muun muassa maan oikeuslaitoksen uudistamiseksi.
Myös mediaan kohdistuvat hyökkäykset sekä valtiovallan että todennäköisesti maksettujen rikollisjengien taholta saavat kritiikkiä.
Medinski ei ole kritiikkinsä kanssa yksin. Esimerkiksi Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyj on puuttunut median toiminnan rajoituksiin Ukrainassa.
Aleksander Medinski esittelee asiakirjoja, joista selviää muun muassa hänen taustansa. NINA JÄRVENKYLÄ
Suomen tie
Medinski kuvailee nyky-Ukrainaa jakamalla ihmiset kolmeen eri leiriin. Yhden leirin unelma on länsi eli Euroopan unionin ja Naton jäsenyys. Toinen leiri suuntautuu itään ja haluaa osaksi Venäjää, tai haikailee Neuvostoliiton perään.
Kolmas leiri on se, johon Medinski katsoo itse kuuluvansa.
- On löydettävä oma tie, vähän kuin Suomessa. On oltava itsenäinen, hän sanoo.
- Suomi menetti alueita, mutta selvisi ja luovii edelleen idän ja lännen välissä, Medinski jatkaa.
”Tiedän liikaa”
Medinski toimi armeijan erikoisjoukoissa ja loi verkostoja eri sektoreilla Itä-Ukrainassa.Hänen asemapaikkansa muuttui useita kertoja, mutta työ pysyi pitkälti samana.
- Värväsin väkeä toiselta puolelta, organisoin vastarintaliikettä, koulutin, toimitimme aseita, Medinski luettelee tehtäviään etulinjassa ja alueiden välillä.
Hänellä on hyvä käsitys siitä, mitä alueella tapahtui ja tapahtuu.
Syksyllä 2015 hän huomasi, että jotain on pielessä. Kaikkea hän ei vieläkään voi paljastaa, mutta pääkohtia kyllä.
Hänen mukaansa oli yleisesti tiedossa, että alueella toimi venäläissotilaita erikoistehtävissä, mutta ei Venäjän armeijaa kuten Ukrainan hallinto asian kuvailee.Hän myös kertoo amerikkalais- ja liettualaiskouluttajista, joita Ukrainan asevoimissa on runsaasti.
Medinski törmäsi myös laajaan ja järjestelmälliseen salakuljetusverkostoon Ukrainan hallinnon ja separatistialueiden välillä.
- Kultaa, lääkkeitä, tupakkaa, parfyymia, Medinski luettelee.
Yksi hänen esimiehistään pyysi häntä osallistumaan salakuljetukseen, mutta Medinski kieltäytyi.
Toinen erikoisuus olivat aidot mutta väärennetyt asiakirjat.Hänellä oli esimerkiksi armeijan henkilökortti helpottamaan liikkumista alueella jo ennen kuin hän hänet värvättiin erikoisjoukkoihin.
- Käytännössä näitä asiakirjoja ei ole olemassa, Medinski kertoo.
Hän kyseenalaistaa myös kaksinaamaisuuden, jota Ukrainan hallitus hänen mukaansa esittää.
- Armeija ei saanut luvattuja varusteita. Ne ovat paperilla, mutta eivät käytännössä, hän toteaa.
Medinski kertoo, että esimerkiksi hänellä itsellään oli armeijan toimittamana vain ”huono kiinalainen kypärä”. Univormun, luotiliivit ja muut varusteet hän oli hankkinut itse.
Hän näyttää listaa, jolle on merkitty hänen saamansa varusteet, tai varusteet, jotka hänen sanotaan saaneen.Medinskin mukaan hänen allekirjoituksensa listassa on väärennetty.
- Tässä luetellaan kaikki vaatteet, makuupussi, luotiliivi ja paljon muuta. Sain tältä listalta hatun.
Lista on mustaa valkoisella, mutta kaikkea sodan etulinjassa kokemaansa ja näkemäänsä hän ei pysty eikä halua paljastaa.
- Tiedän kuitenkin liikaa asioita, jotta voisin palata Ukrainaan, hän toteaa.
”Krimillä todellinen miehitys”
Medinski kyseenalaistaa näkemiään ja kokemiaan yksityiskohtia Ukrainan armeijassa, mutta myös maan hallintoa yleisemmin.
- Krimillä on käynnissä todellinen miehitys. Miksei siellä taistella vaan Itä-Ukrainassa, Medinski kysyy.
Hän kysyy, tai nyt hänelle työtä tekevä kuvaaja kysyy, tavan ukrainalaisilta, mitä mieltä he ovat muun muassa Krimistä, sodasta Itä-Ukrainassa, korruptiosta ja monesta kipeästä asiasta.
- Moni isompi media on tehnyt täyskäännöksen, koska heitäkin on uhkailtu.
- Me emme leikkaa haastatteluja, vaan näytämme vastaukset sellaisina kuin ne ovat, Medinski kertoo kanavansa toimintaperiaatteesta.
Hän kertoo yhden esimerkin jutusta, joka sai hallinnon niin sanotusti takajaloilleen.
- Julkaisin jutun siitä, kuinka paljon aseita on kadonnut. Tieto ei ole salaista, mutta ei julkistakaan.
- Ja hallitus suuttui tästä. He vaativat lopettamaan kanavan, Medinski kertoo.
Aseista ajatus palaa takaisin Itä-Ukrainaan.
- Avdieevkasta, Ukrainan hallitsemalta alueelta löysimme laatikon venäläisiä ammuksia.Koko ajan siis tehdään bisnestä Venäjän kanssa, Medinski sanoo pettyneenä.
Hänen mukaansa kyse on laajemmasta ilmiöstä, mutta ammuslaatikko kiteytti asian hyvin hänelle itselleen.
Ongelmatapaus
Medinski sanoo, että hänestä ja hänen Open Ukraine -kanavastaan on tullut ongelma Ukrainan valtaeliitille.
Hän kritisoi ja kertoo näkemästään ja kokemastaan avoimesti. Hän ei lähtenyt mukaan korruptioon. Hän lopetti erikoisjoukoissa, vaikka hänen sopimuksensa olisi haluttu uusia.
Vallan koukerot ulottuvat jopa toimittajien etuja valvoviin järjestöihin. Ukrainan journalistiliitto ei hyväksynyt häntä jäseneksi.
- Silti materiaaliani käytetään journalismiopinnoissa esimerkkinä siitä, kuinka kansalaisjournalismi voi vaikuttaa isojenkin medioiden toimintaan, Medinski naurahtaa.
Hän yritti liittyä myös itsenäiseen journalistiliittoon Ukrainassa.Koomista on, ettei tämäkään liitto hyväksynyt häntä jäseneksi.Perusteena oli se, että Medinski toimii liian itsenäisesti.
- Aivan uskomatonta, hän nauraa.
Medinski kritisoi muun muassa Ukrainassa rehottavaa korruptiota. Kuvan listalla on varusteita, joita hänen väitetään kuitanneen armeijalta. Hänen mukaasa näin ei kuitenkaan ole. NINA JÄRVENKYLÄ
Medinski näyttää asiakirjat, joita hänen mukaansa käytetään yleisesti sota-alueella, mutta joita ei virallisesti ole. NINA JÄRVENKYLÄ