Mikä on tosiasioiden tunnustamista?
Ennen sotaa kävin keskusteluja paikallisten kanssa, jo tuolloin arvioitiin, että menee hyvinkin sukupolvi ennen kuin Ukraina on jotakuinkin jaloillaan (vertailukohteena oli Puola ja muut Itä-Euroopan maat), koska yhteiskunnalliset ongelmat ovat niin syvään juurtuneita - sodan myötä arviot muuttuivat entistä pessimistisemmiksi, koska sodan myötä uudistuspolitiikkaa vastaan on entistä helpompi taistella (sisältä ja ulkoa) - sotaa voi käyttää keppihevosena yhteiskunnallisten muutosten jarruttamiseksi, kuten on käytettykin. Suoraan ei tietenkään käytetä sanaa sota, vaan puhutaan Venäjän aggressiosta ja Itä-Ukrainan operaatiosta tms. toimista.
Olisin itsekin toivonut rivakampaa kehitystä, etenkin korruptionvastaisessa taistelussa, mutta kautta maailman on käynyt selväksi se, että korruptiota vastaan on äärimmäisen hankalaa saada nopeasti tuloksia yhteiskunnassa, johon korruptio on sukupolvien aikana juurtunut ja Ukrainassa näin on käynyt. Toisena ristinä on ollut yhteiskunnan venäläistäminen - mitä on harjoitettu vaihtelevalla aktiivisuudella 1800-luvun puolelta saakka ainakin osassa Ukrainaa. Neuvostoaika oli sitten oma surullinen esimerkkinä ajasta, jolloin ukrainalaista kulttuuria vainottiin ja se pyrittiin tuhoamaan järjestelmällisesti - vielä 80-luvulla Neuvostoliitossa oli käynnissä Ukrainan venäläistämisprosesseja (esim. Itä-Ukrainasta opiskelijoita siirrettiin valmistumisen jälkeen muualle neuvostovaltion alueelle, vastaavasti alueelle siirrettiin venäläisiä). Voidaan tietty sanoa, että Ukrainan itsenäisyyden aikaan on sisältynyt kausia, jolloin Ukrainan omaa identiteettiä on väheksytty ja alistettu, samalla Venäjän vaikutuksen on annettu vapaasti kasvaa, Janukovitshin kausi nyt on selkein esimerkki tällaisesta, mutta ei hän ainoa ole laatuaan. Tästä sitten päästäisi siihen, että kuinka tärkeää on myös vaalia omaa kansallista identiteettiä - arvostaa sitä, mutta koska se keskustelu veisi asiaa liiaksi pois fokuksesta, en nyt ryhdy ruotimaan sitä.
Itse ainakin näen omat arvioni varsin realistisina, tunnustan tosiasiat, mutta en myöskään kiellä sitä, että Ukrainassa on tapahtunut muutoksia, ne vain monilla jäävät huomiotta kun ei ole todellista käsitystä siitä, mikä se lähtötaso on ollut -
@Kapiainen viittasi asevoimien kohdalla 0-tasoon, itse melkeinpä toteaisin sen olleen eräiltä osin miinusmerkkinen, lähinnä siksi, että huomioitavan suuri joukko asevelvollisia ja upseereita oli etniseltä taustaltaan venäläisiä, joiden todellista taustaa ei oltu tutkittu, se ei ollut tiedossa - tai jos oli, siitä ei piitattu, koska se sopi esim. Janukovitshille, jonka omat henkilökohtaiset intressit olivat räikeässä ristiriidassa valtion intressien kanssa (eikä Janu ole ainoa ukrainalainen johtaja, jonka kohdalla näin on käynyt - valtaosalla heistä, jotka ovat oppinsa saaneet neuvostovallan aikana, on sama "tauti").
Asevoimien kohdalla huomioitava ongelma on toki ollut se, että sitä ei oltu kehitetty lainkaan sitten itsenäistymisen, sillä ei ollut käytännön strategiaa - Venäjä oli "ystävä" etc. Ukrainassa ei oltu tunnustettu tosiasioita, koska a) korruptio b) neuvostovallan vaikutus c) kaaottinen 90-luku, jolloin osa kansalaisista näki nälkää, koska heillä ei ollut varaa ostaa ruokaa d) oligarkia - liittyy kohtaan a e) Venäjän entisestään lisääntyvä vaikutus monella eri tasolla tämän vuosituhannen puolella f) aivopako - miljoonia nuoria on muuttanut maasta 90-luvun jälkeen, heitä maa kaipaa nyt
Tämä f) eli aivopako vaikuttaa sitten monella tapaa yhteiskuntaan, vanhuksia on suhteessa liikaa, ja monet vanhukset ovat konservatiivisia - pitäytyvät perinteissä, mikä tässä kohdin synnyttää sen ongelman, että monille vanhuksille, kaikesta kurjuudesta huolimatta, 80-luku näyttäytyy parempana kuin kaaottinen 90-luku tai tämä vuosituhat, niin se omalta osaltaan jarruttaa yhteiskunnallista kehitystä ja kanavoi ääniä puolueille ja tahoille, jotka retorisesti kikkailevat neuvostovaltion käyttämin terminologioin. Eräillä Ukrainan alueilla vanhusten määrä on vieläpä korostuneempi, johtuen osin sodasta mutta myös neuvostovaltion aikanaan harjoittamasta politiikasta, ja nämä vanhukset ovat tavattoman usein etniseltä taustaltaan venäläisiä. Esim. juuri Etelä- ja Itä-Ukrainaan (karkeammin Dnepristä itään + Odessan seutu lounaiskolkassa) muutatettiin 70- ja 80-luvuilla paljon venäläisiä Ukrainan viimeisimmässä venäläistämisohjelmassa, nyt tämä ikäluokka on eläkeiässä tai lähestymässä sitä, ja juuri näihin ryhmiin ennen Euromaidania esim. Ukrainan kommunistinen puolue ja Alueiden puolue erityisesti vetosivat, ja saivat vastakaikua puheilleen.
Vaikka nämä etnisesti venäläiset olivat kansallisuudeltaan ukrainalaisia, olivat he samalla venäläisiä, joihin Venäjän valtio kohdisti vaikutustoimia laajemmin jo vuosituhannen alkuhetkistä lukien, näin onnistuttiin Ukrainaan luomaan tilanne, jossa äänestyskäyttäytymistä oli helpohkoa ohjailla kanavoimalla tukea tietyille tahoille. Ukrainan keski- ja länsiosissa tämä oli olennaisesti vaikeampaa, koska etnisesti venäläisten osuus oli suhteellisesti pienempi, jossa vastaavasti ukrainalaista identiteettiä oli onnistuttu jollain tasolla vaalimaan koko itsenäisyyden ajan - sitten jos mennään ihan länsiosiin, niin siellä ukrainalaisidentieetti on ollut voimakkaampi myös neuvostovallan aikana, ja jossa NL:n turvallisuusorganisaatiot puna-armeijan tuella taistelivat kansallismielisiä vastaan 50-luvun puolelle.
Itse olen Ukrainan sodasta (ja yhteiskunnasta) oppinut etenkin sen, että mitään ei pidä ottaa itsestäänselvyytenä - sellainen voidaan yllättävänkin helposti riitää, jos sen puolustamiseen ei ole halua, tahtoa tai ei ole mitään kokonaisstrategiaa. Jos valtiojohto vähättelee omaa kansallista identiteettiä, jos se jopa kriminalisoi sellaisen vaalimista, ollaan tiellä, joka voi johtaa ikävyyksiin - ja tuolloin pienin strategisin siirroin ja painotuksin aiemmin tukevia yhteiskuntarakenteita on helpompi ryhty horjuttamaan. Ukrainassa tällaisia rakenteita ei edes ollut, kiitos vaan neuvostovallan, joten horjuttaminen Venäjän toimesta oli helppoa - mutta jos Suomeen kohdistuu vastaavaa toimintaa (mistä ilmansuunnasta hyvänsä) onko mahdollista, että sukupolvessa valtiorakenteet alkavat rapistua ja sen jälkeen - aiemmin pienet ongelmat - muuttuvat suuriksi?
