Ukrainan konflikti/sota

Paskat siitä sellaisesta hyssyttelystä ja hissuttelusta...nyt mennään eikä meinata :ROFLMAO:

 
Jos korruptoitunut UEFA ei tee mitään tai sitä ei painosteta tekemään vastuullisia asioita, niin yksittäinen ihminen voi tehdä osansa. Moni palauttanut lippunsa.

Voin vakuuttaa, että halukkaita on enemmän, kuin lipun palauttajia.
Pietariin kattomaan hyvää jalkapalloa, vodkaa ja suolakurkkuja:cool:
Ei paljo haittaa vaikka Kiovassa räjähtäisi atomipommi.

Tää on se realiteetti.
 
Venäläiset ovat viime vuodet olleet aika joustavia noissa johtamiskuvioissaan. Tärkeintä on se, että johtamista harjoitellaan jatkuvasti.
Pataljoonan taisteluosastot muodostettiin aikanaan pakon edessä kun prikaateja ja rykmenttejä ei saatu liikkeelle koska ne olivat (ja ovat) niin vajaavahvuisia. Että saatiin edes jotain joukkoja liikkeelle. Ne pidetään alussa armeijakunnan tai armeijan johtoportaan johdossa, koska nuo johtoportaat ovat olemassa lähes täydessä vahvuudessa ja rauhan aikana. Lisäksi armeijatasolla kyetään suunnittelemaan ja johtamaan aselajitukea sekä ilma- ja merivoimien tukea taisteluosastoille. Mutta se on vain rajoitettujen operaatioiden tai kriisin alkuvaiheen malli. Kun taisteluosastoja alkaa olemaan kymmeniä, ei niitä tosiaan voi erillisinä johtaa, vaan perustetaan väliin prikaatien ja rykmenttien johtoportaat/vastaavat. Ja edelleen voidaan perustaa myös divisioonat neljänneksi portaaksi siihen väliin, mutta tällaista ketjua (patl-rykm-div-ar/ak) ei ole viime vuosina harjoituksissa juurikaan nähty. Mutta uskoisin että lähivuosina tullaan näkemään.
Nämä pataljoona-taisteluosastot on ehkä parasta käsittää riisuttuina prikaateina, eli niissä on prikaatin kaikki osat, mutta varsinaiset taistelevat osat käsittävät vain 1/3 vahvuudesta, eli käytännössä 1 pataljoona jalkaväkeä sekä komppania tankkeja jos kyseessä on mekanisoitu joukko. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa on, että "BTG" on yhden (lyhytkestoisen) tehtävän prikaati jos koko taisteleva osa alistetaan yhtymän päätehtävälle. Pitkäkestoisemmassa toiminnassa joukkoa voi käsitellä vahvennettuna pataljoonana, koska sillä ei ole kuin vahvennettu komppania taistelevaa osaa perinteiseen kolmijakoon.

Jos sota syttyy, Ukrainan paras strategia on pelata aikaa maaperän kustannuksella ja ajoittaa mahdolliset vastaiskut kun vihollinen on päässyt vähän venymään syvyyteen. Vastaiskut olisi tällöin loogisinta kohdistaa huollon ja johdon yksiköihin. Alkaa kuulostaa melko tutulta strategialta...;)

Ukrainassa on käsittääkseni perustettu jonkinlaista paikallisreserviä nyt viimevuosina, joka koostuu kylänmiehistä ja kalashnikoveista, mutta varmasti riittää hidastamaan varsinkin BTG:n pehmeitä osia kun kärki ajanut ohi.
 
Vastaiskut olisi tällöin loogisinta kohdistaa huollon ja johdon yksiköihin.
Näin minäkin olen ymmärtänyt; komento- ja viestintäkapasiteetti on ollut läntisissä raporteissa esillä heikkona kohtana myös BTG:issä. Tosin @Lepard tuossa edellä jo kertoi, että ilmeisesti Venäjällä on tämän suhteen pyritty kehittymään (mikäli käsitin oikein).
Punainen viiva pitäisi pystyä vetämään niin aikaiseen vaiheeseen että jyrä ei vielä ole päässyt tekemään liikaa tuhojaan, ja viivan ylityttyä aloite pitää ottaa ja ylikuormittaa nuo heikot kohdat.
 
Viimeksi muokattu:
Voin vakuuttaa, että halukkaita on enemmän, kuin lipun palauttajia.
Pietariin kattomaan hyvää jalkapalloa, vodkaa ja suolakurkkuja:cool:
Ei paljo haittaa vaikka Kiovassa räjähtäisi atomipommi.

Pitäisi kyllä haitata. Pidän erittäin kornina sitä, että eurooppalaiset matkustavat kahtomaan futista maahan, joka hyökkää täysin oikeudettomasti naapurinsa kimppuun. Onhan se nyt jumaliste, jos Venäjän annetaan jatkaa kilven kiilloittamista joka areenalla samalla, kun se hyökkäilee....eihän siinä ole mitään tolkkujärkeä. Olen tässä ihan tosissani. Täyttäkööt katsomot omilla kansalaisillaan. Ja toiseksi. Meinaako kv-jalkapallo tosiaan osallistua moiseen häppeninkiin, jos Venäjä samaan aikaan takoo Ukrainaa polvilleen. Onko silloin irvokkuudella enää mitään mittaa?

On meidän suomalaisten kannalta vaarallista kehitystä se, jos Venäjän sotilaalliset toimet katsotaan Eurooppalaisessa silmänalassa yliolkaiseen malliin, voitte sen uskoa. Kyllä se tätä menoa vielä meidänkin vuoromme tulee.
 
Näin minäkin olen ymmärtänyt; komento- ja viestintäkapasiteetti on ollut läntisissä raporteissa esillä heikkona kohtana myös BTG:issä. Tosin @Lepard tuossa edellä jo kertoi, että ilmeisesti Venäjällä on tämän suhteen pyrity kehittymään (mikäli käsitin oikein).

BTG on konseptina sellainen, että sen pitää kyetä säilyttämään vauhti ja päätöksenteon pitää sujua kuin piimää. Mikä tahansa asia, joka viivästyttää päätöksentekoa voi osoittautua tieksi ongelmiin. Jopa informaatiotulva voi olla sellainen. Monessa lukemassani artikkelissa sanotaan, että BTG tuo mm. edestä johtamisen takaisin keskiöön. Kv-harjoituksissa on todettu avoimesti, että komentajatasa pitää olla hyvin lähellä polttopistettä. Takaajohtaminen ei tod. ole SE.

Amerikkalaisilta löytyy materiaalia kysta kyllin aiheesta mm. vuoden 2003 Irak - otsikon alta. Ja ihan avoimesti plarattavaa. Lie vaikka meilläkin jo Doriassa jotain. :)

Amerikkalaiset ne taitavat sanoa, että tuo konsepti vaatii uudistettua otetta komentajakoulutukseen. Ja amerikkalaiset ne taitavat sanoa, että konsepti rallattelee parhaiten perustaistelumenetelmin toimiessaan.

Mikä olisi sitten se slaavilainen pullonkaula tuossa konseptissa, en osaa sanoa, ehkä sitä voi arvailla. Mutta välineiden puuttumisen en usko olevan SE.
 
Näin minäkin olen ymmärtänyt; komento- ja viestintäkapasiteetti on ollut läntisissä raporteissa esillä heikkona kohtana myös BTG:issä. Tosin @Lepard tuossa edellä jo kertoi, että ilmeisesti Venäjällä on tämän suhteen pyrity kehittymään (mikäli käsitin oikein).
Punainen viiva pitäisi pystyä vetämään niin aikaiseen vaiheeseen että jyrä ei vielä ole päässyt tekemään liikaa tuhojaan, ja viivan ylityttyä aloite pitää ottaa ja ylikuormittaa nuo heikot kohdat.
Venäjän todennäköinen kohde on Krimin vesiputken haltuunotto, sekä sekundaarisena maayhteyden luominen Krimille Mariupolin kautta. Muita potentiaalisia tavoitteita on mm. Novopskov-Rostov kaasuputken tasan haltuunotto, maayhteyden luominen Transnistriaan sekä Ukrainan sulku Mustaltamereltä, sekä itä-Ukrainan valtaus Dneprin tasalle, nämä listattu laskevaan todennäköisyyteen.

Voi olla vaikeaa päästää syvyyteen meren rannalla, koska Ukraina ei pysty hallitsemaan ilmatilaa meren yllä ja siten kieltää huoltoa. Pohjoisen joukot ovat todennäköisesti ainakin osin diversio, jolla yritetään hajauttaa Ukrainan armeijan ydin kahden rintaman sotaan. Jos jossain pitäisi antaa löysää, tekisin sen itse pohjois-Ukrainan aroilla, ja keskittäisin vahvimmat joukot etelään + vastaiskureservi keskelle. Tässä tietenkin riskinä se, että Donbassin tilanne laajenee kattamaan myös itä-Ukrainan pohjoisosat, jos vastaiskuun varattu joukko ei pysty lyömään vihollista nopeasti.

NATOn mahdollinen reagointi on kriittinen, se pystyisi halutessaan hallita ilmatilaa meren yllä, jolloin Ukrainan ilmavoimat voisivat suorittaa itse laivojen upotuksen. Tällaisessa toimessa olisi toki suursodan syttymisen riski ilmeinen.
 
Ei huolta! Jos Ukraina poistetaan kartalta, Venäjä saa uudeksi NATO:n ulkopuoliseksi naapurikseen Moldovan!


Montakohan päivää kestäisivät painostusta :rolleyes:
Tärkeämpi kysymys lienee: montako päivää me Suomessa kestäisimme painostusta, jos Putin keskittäisi 100 000 miestä Karjalan kannakselle ja vielä toiset 50 000 miestä Alakurttiin ja alati yltyvästä tankkien moottorien jylinästä raportoitaisiin Imatra-Vaalimaa -akselilta päivittäin? Sale koittaa saada Putinia puhelimeen, mutta tämä ei kiireiltään tietenkään ehdi vastaamaan. Presidentti Putinin tiedottaja tyytyy toteamaan, että itsenäisen valtion tulee voida järjestää sotaharjoituksia - harjoitteleehan Suomikin samalla tavalla.

Mitäs me siinä tilanteessa tehtäisiin?
 
On meidän suomalaisten kannalta vaarallista kehitystä se, jos Venäjän sotilaalliset toimet katsotaan Eurooppalaisessa silmänalassa yliolkaiseen malliin, voitte sen uskoa. Kyllä se tätä menoa vielä meidänkin vuoromme tulee.
Venäjän huomio on tällä hetkellä Mustallamerellä

Mustanmeren alueella se on jo saavuttanut hegemonian, vaikka ei vielä hallitsevaa asemaa. Se pystyy ajamaan aggressiivista laajentumista Itä-Ukrainasta ja Krimiltä käsin niin, että historiallinen tavoite Mustastamerestä Venäjän ”sisämerenä” lopulta toteutuisi. Se tähtää Venäjän sotilasliikenteen kohdistuvien rajoitusten murtamiseen Turkin salmissa, lentokieltoalueiden luomiseen ja suljettuihin merialueisiin Mustallamerellä sekä Itä-Välimerellä. Samoille alueille se on luomassa maihinnousukykyä merijalkaväellä. Krimin laivastotukikohtiin sijoitetaan ydinaseita.


Mutta se ei Putinille vielä riitä...

Venäjän strateginen tarkoitus Syyrian interventiossa on varmistaa operatiivisia tukikohtia, joilla se muodostaa Natolle ja Yhdysvalloille pelotteen Välimeren alueella. Se luo voimalinjaa, minkä hintana se on valmis kärsimään sotatoimissa inhimillisiä ja materiaalisia tappioita.

Sen sijaan Kauko-Idässä tukikohtaverkosto on niin harva, että se ei muodosta vastavoimaa Yhdysvaltain voimalle. Baev päättelee, että Venäjän toiminta osoittaa, kuinka se on omaksunut uudestaan geopoliittisen ajattelun ja Venäjän valtiojohto katsoo, että vastakkainasettelu ja kilpailu voimalinjoista ja voimakeskuksista lännen kanssa on asiaankuuluvaa. Baevin mukaan Venäjä valmistautuu laaja-alaiseen konfliktiin lännen kanssa.

Ruotsalainen yleisesikuntaupseeri Jörgen Elfving selittää artikkelissaan Venäjän aktivoitunutta Itämeren strategiaa. Riitauttamalla Naton korostuneen läsnäolon alueella Venäjä tähtää ennalta estämään Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyyden.

Venäjän laivaston ja ilmavoimien silmätikkuina ovat Suomenlahden suu, Ahvenanmaan aseistamattomuus, Gotlannin varustelu sekä mahdollisuus Kattegatin ja Skagerrakin kautta läpikulkuun Atlantille.
Nämä olivat strategisia prioriteetteja kylmän sodan aikaisille neuvostoasevoimille.

Venäjä jatkaa aktiivisesti Suomen varoittamista Natoon liittymisestä. Vastaavia varoituksia se on antanut Ruotsille useissa yhteyksissä. Samaan aikaan Venäjä on itse varustanut vahvasti Kaliningradin aluetta.

Voimien läsnäololla Venäjä haluaa pitää rajamaat epävarmoina Venäjän sotilaallisista aikomuksista.
Ne mahdollistavat sekä hyökkäämisen että puolustamisen. Epävarmuuden ylläpitämiseksi se toteuttaa sotaharjoituksia maalla, merellä ja ilmassa. Se harjoittaa alueen maissa aggressiivista sotilastiedustelua ja poliittista mielipidevaikuttamista.

Venäjä ei ole valloittamassa maailmaa eikä edes Eurooppaa. Venäjä pyrkii suojautumaan Natolta johon se ei suhtaudu ainoastaan vihamielisesti vaan suorastaan vainoharhaisesti. Jos joku ihminen alkaa käyttäytymään kuten Venäjä käyttäytyy niin päätyy mielisairaalan suljetulle osastolle alta aikayksikön :ROFLMAO:

Suomen vuoro tulee vielä.

Venäjälle voi tällä hetkellä riittää että emme ole Naton täysjäseniä ja käyttäydymme muutenkin kiltisti, mutta jossain vaiheessa tulee ihan varmasti se hetki kun Suomi ja osittain myös Ruotsi ovat Putinin tiellä. Silloin pitää Suomen olla tarkkana kuin porkkala ja valmiina muuhunkin kun diplomatiaan.
 
Viimeksi muokattu:
Pitäisi kyllä haitata. Pidän erittäin kornina sitä, että eurooppalaiset matkustavat kahtomaan futista maahan, joka hyökkää täysin oikeudettomasti naapurinsa kimppuun. Onhan se nyt jumaliste, jos Venäjän annetaan jatkaa kilven kiilloittamista joka areenalla samalla, kun se hyökkäilee....eihän siinä ole mitään tolkkujärkeä. Olen tässä ihan tosissani. Täyttäkööt katsomot omilla kansalaisillaan. Ja toiseksi. Meinaako kv-jalkapallo tosiaan osallistua moiseen häppeninkiin, jos Venäjä samaan aikaan takoo Ukrainaa polvilleen. Onko silloin irvokkuudella enää mitään mittaa?

On meidän suomalaisten kannalta vaarallista kehitystä se, jos Venäjän sotilaalliset toimet katsotaan Eurooppalaisessa silmänalassa yliolkaiseen malliin, voitte sen uskoa. Kyllä se tätä menoa vielä meidänkin vuoromme tulee.
No joo. Tarkoituksella tietysti kärjistin.
On tietysti selvää, että jos sota eskaloituu uudestaan, niin jotain varmaan Euroopassakin tehdään ja UEFAssa mahdollisesti myös.

Mutta ideana mulla oli se, että ei tuollaista kannata katsojien harteille sovitella. Jonkun lipun palauttaminen on yhtä tyhjän kanssa, kun joku sen kummiskin ostaa.
Suurelle osalle Suomalaisista Ukraina on yhtä kaukana kuin Ruanda, eli ei voisi vähempää kiinnostaa. Ei hyvää reissua nyt jonkun Ukrainan takia peruta.
 
Pentagon antaa ainakin julkisuuten näkemyksen, että Venäjän tavoitteet ovat heidän mielestään epäselvät:

Tärkeämpi kysymys lienee: montako päivää me Suomessa kestäisimme painostusta, jos Putin keskittäisi 100 000 miestä Karjalan kannakselle ja vielä toiset 50 000 miestä Alakurttiin ja alati yltyvästä tankkien moottorien jylinästä raportoitaisiin Imatra-Vaalimaa -akselilta päivittäin? Sale koittaa saada Putinia puhelimeen, mutta tämä ei kiireiltään tietenkään ehdi vastaamaan. Presidentti Putinin tiedottaja tyytyy toteamaan, että itsenäisen valtion tulee voida järjestää sotaharjoituksia - harjoitteleehan Suomikin samalla tavalla.

Mitäs me siinä tilanteessa tehtäisiin?
Toivottavasti jonkinlainen ylimääräisten harjoitusten kierrättäminen. Kalliiksi se tulisi, mutta tarjoaisi suojan varsinaisen liikekannallepanon toteuttamiselle, jos sille tulisi tarve + joukkoja saataisiin kertautettua ennen konfliktin lopullista leimahtamista.

Suomella on tarpeeksi tekemistä nykyisen maaseudun tyhjenemisen ja kustannusrakenteen kanssa. Jos päälle tulisi iso nippu rapistuneita kaupunkeja ja maaseutualueita, joissa on venäläinen väestö ja paljon syrjäytyneisyyttä, niin kusessa oltaisiin.
Olen osin samaa, mutta osin eri mieltä tästä (resurssit+kulttuurihistoria > kunnostuskustannukset, venäläisvähemmistö ongelmineen sitten on oma asiansa, joka olisikin varsinainen miina Suomelle), mutta tämä ei ole tosiaan oikea paikka näille höpinöille.
 
Tärkeämpi kysymys lienee: montako päivää me Suomessa kestäisimme painostusta, jos Putin keskittäisi 100 000 miestä Karjalan kannakselle ja vielä toiset 50 000 miestä Alakurttiin ja alati yltyvästä tankkien moottorien jylinästä raportoitaisiin Imatra-Vaalimaa -akselilta päivittäin? Sale koittaa saada Putinia puhelimeen, mutta tämä ei kiireiltään tietenkään ehdi vastaamaan. Presidentti Putinin tiedottaja tyytyy toteamaan, että itsenäisen valtion tulee voida järjestää sotaharjoituksia - harjoitteleehan Suomikin samalla tavalla.

Mitäs me siinä tilanteessa tehtäisiin?
Hyvästeltäisiin perheet, panostettaisiin sillat ja jemmattaisiin säilykkeitä, r-aineita sekä a-tarviketta mettät täyteen tietenkin! :camo:
 
BTG on konseptina sellainen, että sen pitää kyetä säilyttämään vauhti ja päätöksenteon pitää sujua kuin piimää. Mikä tahansa asia, joka viivästyttää päätöksentekoa voi osoittautua tieksi ongelmiin. Jopa informaatiotulva voi olla sellainen. Monessa lukemassani artikkelissa sanotaan, että BTG tuo mm. edestä johtamisen takaisin keskiöön. Kv-harjoituksissa on todettu avoimesti, että komentajatasa pitää olla hyvin lähellä polttopistettä. Takaajohtaminen ei tod. ole SE.

Amerikkalaisilta löytyy materiaalia kysta kyllin aiheesta mm. vuoden 2003 Irak - otsikon alta. Ja ihan avoimesti plarattavaa. Lie vaikka meilläkin jo Doriassa jotain. :)

Amerikkalaiset ne taitavat sanoa, että tuo konsepti vaatii uudistettua otetta komentajakoulutukseen. Ja amerikkalaiset ne taitavat sanoa, että konsepti rallattelee parhaiten perustaistelumenetelmin toimiessaan.

Mikä olisi sitten se slaavilainen pullonkaula tuossa konseptissa, en osaa sanoa, ehkä sitä voi arvailla. Mutta välineiden puuttumisen en usko olevan SE.
Jos mennään edellisen kierroksen perusteella, SE on elävä voima, kalustoa on varmasti paikalla riittämiin. Toisin kuin Stalinin aikaan, sotilaiden menetykset vaikuttavat vahvasti kotirintaman hyväksyntään, toki tätä on selvästi yritetty pehmentää konfliktin alusta asti Ukrainalaisista käytetyllä "natsipropagandalla" sekä nyt viimeisimmin Balkanin kauhuja Donbassiin heijastellen, niin kornilta kuin se täältä Kremlin mediaesiripun toiselta puolelta vaikuttaakin.
 
Venäjän huomio on tällä hetkellä Mustallamerellä

Mustanmeren alueella se on jo saavuttanut hegemonian, vaikka ei vielä hallitsevaa asemaa. Se pystyy ajamaan aggressiivista laajentumista Itä-Ukrainasta ja Krimiltä käsin niin, että historiallinen tavoite Mustastamerestä Venäjän ”sisämerenä” lopulta toteutuisi. Se tähtää Venäjän sotilasliikenteen kohdistuvien rajoitusten murtamiseen Turkin salmissa, lentokieltoalueiden luomiseen ja suljettuihin merialueisiin Mustallamerellä sekä Itä-Välimerellä. Samoille alueille se on luomassa maihinnousukykyä merijalkaväellä. Krimin laivastotukikohtiin sijoitetaan ydinaseita.


Mutta se ei Putinille vielä riitä...

Venäjän strateginen tarkoitus Syyrian interventiossa on varmistaa operatiivisia tukikohtia, joilla se muodostaa Natolle ja Yhdysvalloille pelotteen Välimeren alueella. Se luo voimalinjaa, minkä hintana se on valmis kärsimään sotatoimissa inhimillisiä ja materiaalisia tappioita.

Sen sijaan Kauko-Idässä tukikohtaverkosto on niin harva, että se ei muodosta vastavoimaa Yhdysvaltain voimalle. Baev päättelee, että Venäjän toiminta osoittaa, kuinka se on omaksunut uudestaan geopoliittisen ajattelun ja Venäjän valtiojohto katsoo, että vastakkainasettelu ja kilpailu voimalinjoista ja voimakeskuksista lännen kanssa on asiaankuuluvaa. Baevin mukaan Venäjä valmistautuu laaja-alaiseen konfliktiin lännen kanssa.

Ruotsalainen yleisesikuntaupseeri Jörgen Elfving selittää artikkelissaan Venäjän aktivoitunutta Itämeren strategiaa. Riitauttamalla Naton korostuneen läsnäolon alueella Venäjä tähtää ennalta estämään Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyyden.

Venäjän laivaston ja ilmavoimien silmätikkuina ovat Suomenlahden suu, Ahvenanmaan aseistamattomuus, Gotlannin varustelu sekä mahdollisuus Kattegatin ja Skagerrakin kautta läpikulkuun Atlantille.
Nämä olivat strategisia prioriteetteja kylmän sodan aikaisille neuvostoasevoimille.

Venäjä jatkaa aktiivisesti Suomen varoittamista Natoon liittymisestä. Vastaavia varoituksia se on antanut Ruotsille useissa yhteyksissä. Samaan aikaan Venäjä on itse varustanut vahvasti Kaliningradin aluetta.

Voimien läsnäololla Venäjä haluaa pitää rajamaat epävarmoina Venäjän sotilaallisista aikomuksista.
Ne mahdollistavat sekä hyökkäämisen että puolustamisen. Epävarmuuden ylläpitämiseksi se toteuttaa sotaharjoituksia maalla, merellä ja ilmassa. Se harjoittaa alueen maissa aggressiivista sotilastiedustelua ja poliittista mielipidevaikuttamista.

Venäjä ei ole valloittamassa maailmaa eikä edes Eurooppaa. Venäjä pyrkii suojautumaan Natolta johon se ei suhtaudu ainoastaan vihamielisesti vaan suorastaan vainoharhaisesti. Jos joku ihminen alkaa käyttäytymään kuten Venäjä käyttäytyy niin päätyy mielisairaalan suljetulle osastolle alta aikayksikön :ROFLMAO:

Suomen vuoro tulee vielä.

Venäjälle voi tällä hetkellä riittää että emme ole Naton täysjäseniä ja käyttäydymme muutenkin kiltisti, mutta jossain vaiheessa tulee ihan varmasti se hetki kun Suomi ja osittain myös Ruotsi ovat Putinin tiellä. Silloin pitää Suomen olla tarkkana kuin porkkala ja valmiina muuhunkin kun diplomatiaan.
Muistuttaisin tässä yhteydessä Ruotsin ja Suomen kylmän sodan puolustushistorian ehkä merkittävimmästä erosta, jolla saattaa olla edelleen painoarvoa. Se ero on Ruotsin ydinaseohjelma, joka päättyi mitä ilmeisimmin USAn turvatakuisiin 60-luvun puolivälissä. Ruotsille voi olla tätä kautta NATOn portti auki konfliktin jo uhatessa, kun taas Suomen Nato-optio olisi siinä vaiheessa vain poliitikkojen sananhelinää. Paras aika liittyä olisi ollut jo Hornettien oston yhteydessä.
 
Back
Top