Pohdintaa....
Puhe ei sisältänyt turvallisuuspoliittisessa mielessä dramaattisia asioita. Punainen linja + ehdottomuus + vaatimus Venäjän kuuntelemisesta + ...mutta ei juurikaan uutta.
Sen sijaan Venäjä oli pariin kertaan vaatinut aiemmin USA:ta kutsumaan Moskovan lähettilään USA:han konsultaatioihin. Usa kieltäytyi, mutta kutsui nyt kuitenkin. Ja näyttää niin kuin kulissie takana olisi ollut muutakin kuhinaa. USA ainakin on viittaillut aiemmin eskaloitumisriskiin. Ja USA perui kahden sotalaivan menon Mustalle merelle.
Voisiko tässä olla sellainen tilanne, että puheen ulko-, turvallisuus- ja muu härdellipoliittinen osuus on hoidettu kaikessa hiljaisuudessa diplomatia pelikentillä diplomatian keinoin?
Onko arvovaltakeskeiseksi helposti nousevan julkisen toiminnan sijaan hoidettu asiat kabineteissa tavalla, joka aukeaa meille vasta sitten kun asiat ovat toteutuneet - jos silloinkaan? Onko jokin taho varoittanut, myöntynyt, pistänyt kovan kovaa vasten, kyberiskenyt, käynyt kauppaa, kiristänyt, höllännyt, antanut Venäjälle jotain mitä se haluaa tai jotain mitä se ei todellakaan olisi halunnut?
Mun nenään tilanne haisee nyt siltä että politiikka toisin keinoin on - ainakin hetkeksi - korvautunut politiikka katseilta piilossa -tyyppiseen vaihtoehtoon.
Ajatuksia?