McFaul on joko naivi idiootti tai tarkoituksellinen mädättäjä. Lähtökohtaisesti minkäänlainen vastaehdotusten esittäminen, vitsinä tai ei, luo kuvaa siitä että Venäjän kanssa olisi ylipäätään mitään neuvoteltavaa yleisellä tasolla. Tämä sataa suoraan Putinin laariin, sillä hän nimenomaan haluaisi sekä maailman että erityisesti kotiyleisön kokevan, että heidän kanssaan on neuvoteltava jonkinlainen uusi maailmanjärjestys, vaikka näin ei Euroopan ja Yhdysvaltojen kannalta välttämättä ole jos laitetaan kova kovaa vastaan.
Vähän laajempaa pohdintaa:
Lännellä ei ole viime kädessä mitään kiirettä tai pakkoa vapauttaa tai muutoin selvittää Itä-Ukrainaa, Krimiä, Transnistriaa, Abhasiaa tai Etelä-Ossetiaa. Eikä minkäänlainen kasa höyryävää Iskender-kebabia Kaliningradissa tai muuallakaan oikeasti ole mikään kriittinen uhka joka vaatisi välittömiä toimenpiteitä. Pitäkööt Venäjä mielikuvitukselliset miehitystasavaltansa ruokittuina ja rahoitettuina, ja nauttikoot viime kädessä pienistä mutta kuitenkin ärsyttävistä pakotteista ja vuosittain toistuvasta juridisesta ininästä kansainvälisen lain rikkomisesta hamaan tulevaisuuteen. Oikeastaan Lännen moraalisesti inhottava välinpitämättömyys Ukrainassa ja muualla on viime kädessä myrkkyä Venäjälle. He tarvitsevat pelimerkkejä joista Länsi oikeasti välittää ja joilla käydä kauppaa, mutta paljonko Länsi-Euroopassa ja Yhdysvalloissa heidän itäiset multalänttinsä oikeasti kiinnostavat?
Kuten aiemminkin, Venäjän ainoa todellinen valttikortti on energia, ja tämän kortin voi käyttää tasan kerran. Lisäksi sillä voi painostaa suoraan vain osia Euroopasta, ei Yhdysvaltoja tai muuta maailmaa. He voivat myös aloittaa suurhyökkäyksen Ukrainaan ja vallata siitä osia tai vaikka kokonaan todennäköisesti kovalla hinnalla, mutta mitä merkittävää he oikeasti saavuttaisivat sillä suhteessa Länteen? Joitakin luonnonresursseja joita heillä on muutenkin riittämiin, ja lisää entistä köyhempää väestöä ja kehnon paikallistalouden... ja tämänkö pitäisi saada Lännen päättäjät ja instituutiot tutisemaan kauhusta?
Kommenttina mainintoihin siitä, että Venäjä esittää mahdottomia vaatimuksia jotta ankkuroisivat neuvottelujen lähtötilanteen: ei.
Venäjä haluaa ensisijaisesti ankkuroida ajatuksen vain siitä, että mistään ylipäätään pitäisi heidän kanssaan neuvotella yleisellä tasolla. Haluavat leikkiä entistä Suurta ja Mahtavaa. Itse vaatimukset tai esitykset ovat viime kädessä hälyä, ja niiden sisältö on todennäköisimmin suunnattu kotiyleisölle eikä ulkovalloille. Ei yhtäkään vakavasti otettavan valtion ulkopoliittista koneistoa ja kokeneita ja korkeasti koulutettuja diplomaatteja narauteta ankkurointiharhalla, joka on lähinnä autokauppiaiden ja kiinteistönvälittäjien peruskauraa. Yksittäisiä kansalaisia kyllä, kuten mahdollisesti McFaul.
Ulkopoliittisesti minkäänlaiset vakavat neuvottelut olisivat Putinille valmiiksi voittoisa tilanne. Joko hän saa konkreettisia takeita tai tunnustusta (ja Venäjä sitten pillit päristen rikkoo uutta sopimusta 30 vuoden sisällä) ja jos näin ei käy se on selkeä viesti kotiyleisölle että Länsi on kierosti pettänyt Venäjän. Tämä puolestaan kasvattaisi sisäistä tahtotilaa sodankäyntiin, jota voisi hyödyntää entistä laajempaan painostukseen tai sotilaallisesti saatavilla oleviin tavoitteisiin.
Jos taas neuvotteluehdotukset kylmästi lytätään olisi tämä vakava arvovaltatappio Putinille. Vaikka se silti korostaisi Lännen pahantahtoisuutta kotiyleisölle, osoittaisi se myös pelottomuutta ja voimaa jota kunnioitetaan heillä päin aivan eri tavalla kuin mahdollista "neuvotteluissa kieroilua." Tässä tapauksessa sisäinen paine Putinia kohtaan väistämättä kasvaa. Jos hän ei saa länsivaltoja neuvottelemaan omista lähtökohdistaan, tai ylipäätään pääse suuren pöydän ääreen, onko hän oikeasti kykenevä johtaja? Jos Länsi ei pelkää häntä, onko hän oikeasti vahva johtaja?
Itse twiitin ehdotuksesta: "Lopettakaa kansainvälisen lain vastainen miehitys naapurimaissanne ja jo allekirjoittamienne sopimusten rikkominen, niin voitte sanella naapurienne ulkopolitiikan" hädin tuskin kelpaa vitsiksi.
