STT
Putin haluaisi vallanvaihdon Ukrainassa, mutta siihen ei ole realistisia keinoja – Kremlin penäämällä Naton lupauksella tuskin olisi Venäjälle paljonkaan arvoa
Anssi Rulamo
Länsimaissa on viime viikkoina arvuuteltu kuumeisesti, mihin Venäjä pyrkii keskittämällä joukkoja Ukrainan rajoille. Presidentti Vladimir Putin haluaa luonnollisesti saavuttaa sillä jotakin - mutta mitä tarkalleen ottaen?
STT:n haastattelemat asiantuntijat eivät halua sulkea pois sotilaallisten toimien mahdollisuutta, mutta sotaan päätyminen ei selvästikään ole Venäjälle ensisijainen toive. Putin tietää, että sota Ukrainan kanssa voisi olla tuhoisa hänen oman suosionsa kannalta.
- Venäläiset eivät halua nähdä sotaa ukrainalaisten kanssa. Vaikka Kiovan hallitukseen suhtaudutaan todella negatiivisesti, ukrainalaisia pidetään edelleen veljeskansana, sanoo Ulkopoliittisen instituutin tutkija Kristiina Silvan.
Tilannetta ei voi verrata Krimin valtaukseen vuonna 2014, joka tapahtui nopeasti, helposti ja käytännössä ilman taisteluita. Vaikka seurauksena oli kansainvälisesti pakotteita ja Venäjän eristämistä, oli se Putinille sisäpoliittinen pikavoitto, joka nosti hetkellisesti presidentin suosion kotimaassa pilviin.
Samanlaista nopeaa voittoa ei kuitenkaan ole nyt tarjolla, vaan tappiot molemmilla puolilla olisivat raskaat. Kaatuneiden venäläissotilaiden määrä olisi aivan eri luokkaa kuin esimerkiksi Syyrian sodassa tai Ukrainassa tähän asti.
Vallanvaihto Kiovassa ei realismia
Mitä Putin sitten pohjimmiltaan haluaa? Ukrainan, jota Venäjä voi kontrolloida.
Venäjä on kertonut tahtovansa Natolta sitovan lupauksen siitä, että läntinen sotilasliitto ei laajene Ukrainaan. Tässä on kyse osittain silmänlumeesta, sillä Ukrainan liittyminen Natoon ei ole nykytilanteessa mitenkään ajankohtaista, kun maan itäosat ovat Moskovalle uskollisten separatistien hallinnassa.
Putinin on mahdotonta hyväksyä Ukrainaa lännen liittolaisena, joten hän haluaisi Kiovassa valtaan Venäjälle ystävällismielisen hallituksen. Siihen ei kuitenkaan näytä olevan kovin realistisia polkuja.
Vaikka Ukrainassa on suuria sisäisiäkin ongelmia, kuten korruptiota, on Kremlin hallinnon vastustaminen ollut vuoden 2014 tapahtumien jälkeen monia ukrainalaisia yhdistävä tekijä, ja ukrainalainen identiteetti on vahvistunut huomattavasti.
Ukrainassa on myös vapaita vaaleja ja riippumatonta mediaa, mikä on Venäjällä yhä vieraampi ajatus. Ja vaikka moni Ukrainan bisneseliitissä toivoisi parempia suhteita Venäjään, ei siellä ole haluja antautua ehdoitta osaksi Venäjän etupiiriä.
Siksi Kremlille myönteinen palatsivallankumous Kiovassa on käynyt yhä epätodennäköisemmäksi.
Olisiko Naton lupauksella Venäjällä arvoa?
Venäjän esittämät vaatimuslistat etupiireistä ovat sisällöltään lännelle mahdottomia hyväksyä, ja Kreml tietää sen.
Silvan näkee nykyiset jännitteet ensisijaisesti painostuskeinona. Hän arvioi, että Venäjälle voisi riittää Minskin sopimuksen tulkitseminen Kremlin haluamalla tavalla, jolloin Ukrainasta tulisi liittovaltio. Tällöin Venäjä pystyisi Itä-Ukrainan kautta vaikuttamaan Ukrainan sisäpolitiikkaan ja torppaamaan kaiken läntisen integraation.
- Yksi tulkinta on se, että tämä on osa neuvotteluita. Ensin esitetään isoja vaateita, ja sitten tehdään myönnytyksiä.
Tämä rakennelma voisi olla Silvanin mielestä Venäjälle jopa mieluisampi kuin pelkkä Natolta saatu lupaus olla laajenematta Ukrainaan, koska Venäjällä koetaan laajasti, ettei Nato ennenkään ole pitänyt lupauksistaan kiinni.
- Venäjällä ilmeisesti aidosti uskottiin, että kun kylmä sota loppui ja Varsovan liitto hajotettiin, myös Nato olisi hajotettu. Oltiin yllättyneitä, että näin ei käynyt, ja vielä enemmän järkytyttiin siitä, että Nato lähti päinvastoin laajenemaan.
Georgian sota varoittavana esimerkkinä
Silvan pitää huolestuttavana sitä, että Venäjä ei näytä edes pyrkivän neuvottelemaan Ukrainan kanssa, vaan yrittää puhua asioista lännen kanssa täysin Ukrainan yli.
- Se kuvaa Venäjän geopoliittista ymmärrystä siitä, miten maailma toimii. On kiinnostavaa, ajatellaanko Venäjällä tosiaan, että Yhdysvallat voisi päättää mitä Nato tekee tai ei tee tässä tapauksessa. Läntiset instituutiot ja Nato eivät toimi näin.
Vaikka Venäjä ei ensisijaisesti haluaisi sotaa, on tilanne silti asiantuntijoiden mielestä huolestuttava ja vaarallinen. Kovilla panoksilla pelaava Putin uhkaa ajaa itsensä umpikujaan.
Jotkut asiantuntijat ovat huolissaan siitä, että vuoden 2008 Georgian sodan tilanne toistuu. Tuolloin Georgian presidentin Mihail Saakashvilin hermon katsotaan pettäneen jännitteisessä tilanteessa, kun hän ryhtyi sotilaallisiin toimiin ja antoi Venäjälle verukkeen hyökätä Georgiaan. Ukrainan johdolta kysytään siis kylmiä hermoja.
Venäläisiä on tietyllä tapaa valmisteltu sotaan Ukrainaa vastaan jo vuosia. Vuodesta 2014 lähtien ukrainalaisia on Silvanin mukaan toiseutettu venäläisessä valtionmediassa muun muassa kutsumalla heitä fasisteiksi, mikä on venäläisessä ajatusmaailmassa pahin mahdollinen solvaus.
Putin on myös puhunut siitä, että Donbassissa Itä-Ukrainassa on kansanmurhan merkkejä, mikä kuulostaa sodan oikeutuksen luomiselta.
Jännitteiden takana myös Venäjän sisäpolitiikkaa
Venäjän ulkopoliittisissa toimissa on usein myös vahva sisäpoliittinen juonne. Silvan näkee jännitteiden lietsomiselle kaksi sisäpoliittista syytä.
Ensimmäinen on maan ankea taloudellinen tilanne ja elintarvikkeiden hinnannousu. Tästä juontuvat hallinnon laskevat suosiolukemat, joiden nostamiseen Putinilla ei tunnu olevan keinoja.
Toinen on Venäjän eliitin koheesion varmistaminen. Käynnissä on Silvanin mukaan tietynlainen eliitin sukupolvenvaihdos, kun Putinin ikäpolven johtohahmot pyrkivät siirtämään valtaa ja omaisuutta omille lapsilleen.
Tämä on omiaan aiheuttamaan jännitteitä ja jakolinjoja kolme-nelikymppisten venäläisten eliitin jäsenten keskuudessa, ja ratkaisematon kysymys Putinin seuraajasta häälyy kaiken yllä. Lietsomalla ulkopoliittisia jännitteitä Putin pystyy vahvistamaan eliitin yhtenäisyyttä ainakin hetkellisesti.
Sisäpolitiikka on samalla myös syy olla ryhtymättä avoimeen sotaan Ukrainassa. Lännen reaktio hyökkäykseen kävisi Venäjän taloudelle kalliiksi, ja jo nyt inflaatio ja vuosikausia jatkunut talouskasvun puute ovat Putinin hallinnolle merkittäviä sisäpoliittisia haasteita.
Suurvalta-aseman korostamista
Nykyisissä jännitteissä kyse onkin ainakin osittain myös kotiyleisölle suunnatusta näytelmästä. Venäjän hallinnolle on tärkeää näyttää, että se otetaan etenkin Yhdysvalloissa tosissaan, ja länneltä saadut myönnytykset voitaisiin esitellä sisäpoliittisestikin voittoina.
Narratiivia siitä, että länsi piirittää Venäjää, on toisteltu venäläismediassa tiiviisti vuosien ajan. Asetelma on Venäjällä yleisesti hyväksytty niin kylmän sodan muistavien sukupolvien kuin nuorempienkin polvien keskuudessa.
Suurvalta-asema on syvällä venäläisessä mentaliteetissa, ja suuruuden osoittaminen on tärkeää. Heikon taloutensa ja kutistuvan väestönsä vuoksi sotilaallinen mahti on ainoa suurvallan piirre, joka Venäjällä tällä hetkellä on.
- Jos haluaa näyttää suurvallalta, pitää korostaa omia vahvuuksiaan, Silvan muistuttaa.
www.verkkouutiset.fi
suomenkuvalehti.fi
www.is.fi
coffeeordie.com
