Joo. Ukrainan tilanteessa on tullut ilmeiseksi, että Nato ei ota sitä riskiä, että siitä tulisi osapuoli sodassa ydinvalta Venäjää vastaan tilanteessa, missä ryssä on murhaamassa ei-jäsenen kansalaisia.
Tätäpä en tullut ajatelleeksi, ennen kuin se nyt Ukrainan kohdalla kävi selväksi.
Vaikka Nato on kaikin voimin mukana puolustamassa täysjäseniään, ei Natomaa voikaan aina puolustaa ei-jäsentä vapaaehtoisestikaan kovin vapaasti. Vaikka haluaisi. Paradoksaalista, mutta selvää.
Kun Nato auttaa liittoon kuulumatonta, sen jäsenmaat eivät siis itse ota taisteluihin osaa taisteluihin, vaikka haluaisivat. Eivätkä osallistu sellaiseen asetoimitukseen, jonka hyökkääjä voisi väittää tekevän lähettäjämaasta sodan osapuolen (nyt MIG-29). Venäjää vastaan otellessa kun syntyy se ydinkatastrofin vaara.
Menikö oikein vai väärin?
Vaikuttaneeko myös JEF:in toimintaan?
Pienempää sälää saa siis virrata niin paljon kuin keritään toimittamaan, mutta isompi ei käy, sen enempää kuin Natomaiden joukkojen osallistuminen puolustamiseen sota-alueella.
Nato on siis paradoksaalisesti, paitsi velvoitettu auttamaan jäseniään, myös paljolti suorastaan esteellinen, kun apua tarvitsisi vaikka tämmöinen Suomen kaltainen vähäisempi liittolaismaa.
Tulisiko silloinkin siis asetoimittajasta sodan osapuoli, kun se vaikkapa toimittaa meille lisää JASSM:eja tai käytettyjä Horneteja?
Ei NATO esteellinen ole, mutta heiltäkin taitaa puuttuu selkeät päätösrutiinit kuinka avuksi riennetään? Avustuspäätös varmaan edellyttäisi yksimielisyyttä ja voin hyvin kuvitella, että NATO:sta löytyy äkkiä aika monta maata, joita ei kiinnosta joutua konfliktiin ydinaseilla pullistelevan Venäjän kanssa vain koska jossain Suomessa ryskytellään. Olet oikeassa tuossa.
Minusta meidän pitäisi sinne NATO:on ymmärtää hakea - jos sinne vain pääsee sisään. Hyväksyntämenettelyn pituudestakin pitäisi saada joku selvyys. Jos se on vuosien jaappaus, niin tuo naapuri ehtii kyllä vetämään trippilankaa sen verta, että homma kompastuu. Nyt olisi hyvä ikkuna kyllä hakea, koska eipä tässä enää kohta voi taloudella uhata eikä naapurilla ole juuri nyt varmasti oikein puhtia alkaa konfliktiin Suomeen kanssa.
Tuosta Ukrainan tyylistä tehdä kaikesta valtava mekastus ja julkisuus. Ymmärrän kyllä, että varsinkin sodan alkupäivinä se oli tärkeää. Piti saada henkeä nostatettua. Mutta kun nyt jokaisesta aseavusta ja varsinkin niistä hävittäjistä nostettaan kamala riemunkälätys, niin ei sillä saavuteta kyllä muuta kuin Venäjän reaktio. En tiedä onko diplomaattikanavia pitkin käyty keskusteluja mutta siellä on varmaan kasa NATO-maita, jotka ovat sitä mieltä että "it's not worth it". Puolallekin on selvästi pantu vähän sordiinoa päälle viikonlopun jälkeen.
Ukraina niin kovin mielellään haluaisi tehdä tästä NATO-konfliktin: Mutta NATOpa ei ilmiselvästi halua. Siinä on nyt sitten semmoinen ristiriita, että Ukraina ei asiaa päätä - mutta tuo valtava mekastus kaikeasta ja into yrittää tehdä tästä väkisin NATO-konflikti voi johtaa siihen, että NATO ottaa entistä enemmän etäisyyttä. Jos pitäisi vähän vähemmän meteliä niistä asetoimituksista, niin niitä tulisi vaivihkaa lisääkin. Ei venäläisillä voi olla mitään käsitystä siitä, montako Stingeriä ja Javelinia on käytetty..ja montako niitä ylipäänsä oli maassa ennen kuin rähinä alkoi...jos niitä meteliä pitämättä kuskattaisiin Puolan rajalta vaivihkaa aina yli, niin ryssän vehkeet vaan särkyilisivät jne. Mutta kun niistä nyt aina nostetaan hirveä sirkutus kun uusi laatikko tulee -> asiasta tulee kiusallinen NATO:lle. Apu saattaapi alkaa tyrehtymään.
Toki särjettyjen kolonnien ympärillä voisi vetää intiaanitanssia entiseen malliin eikä se haittaisi mitään. Mutta pakkoko se on jokainen uusi Stinger-lasti mikä maahan on saapunut, valokuvat ja tuupata twitterin jiipiihuutojen kera? Lahjoittajamaa mainiten vielä. Jos tota linjaa vähän muuttais ja hoitasi sen hengenkohotuksen vain tuhottujen vaunujen ympärillä, niin paljon olisi korjattu.
On tässä tämmöinenkin puoli minusta olemassa.
Se on kyllä selvä, että yksinhän Ukraina joutuu sotimisen hoitamaan. Niin joudumme mekin nykytilassa. Tuskin edes Ruotsi uskaltaa sekaantua, koska sodan ensiminuuteilla Ruotsille varmaan tehdään joku källi (ammutaan yksi Iskander Tukholmaan?) ja sanotaan, että seuraava onkin sitten plutoniumin kera, jos Ruotsi ei ymmärrä pysyä neutraalina.
Noinhan Neuvostoliitto teki 1939:kin. Se pelotteli Ruotsin niin, ettei se uskaltanut tulla Suomen kaveriksi.