Pohdin putikan asemaa ja hänen mahdollisia teitään ulos tilanteesta uusimpien uutisten valossa. Gerasimov on ehkä laitettu pihalle, ja varusmiehiä on lain vastaisesti käytetty sotatoimissa. Tämän lisäksi Ukrainassa tapahtuvat raakuudet ja kärsityt tappiot leviävät hiljalleen väkisin venäläisten keskuudessa muun kaaoksen keskellä.
Muutamat täällä ehtivätkin jo tätä kirjoittaessani todeta että klassinen puhdistusten kaava toteutuu jälleen.
Lähtökohtia:
1. Meillä on vahva käsitys (onko sitten totta tai ei) että putikka saa vain raskaasti suodatettua tietoa. Tältä pohjalta hän voi esiintyä tietämättömänä Venäjän joukkojen toimista, siis barbaarisista raakuuksista "veljeskansaa" kohtaan.
2. Tiedämme että putikka on luonut oman henkilökohtaisesti lojaalin kansalliskaartin pitämään sisäistä järjestystä ja turvaamaan oman ahterinsa.
3. putikka on vanha KGB-mies, ja luottaa vain omaan leiriinsä. Historiallisesti "turvallisuusviranomaiset" ja armeija ovat olleet vastakkain, poliitikkojen ja myöhempien yritysoligarkkien lisäksi. Jälkimmäiset kaksi on jo laitettu ruotuun kahden vuosikymmenen aikana. Armeijalla on jäljellä suurin konkreettinen kyky ja mahdollinen halu syrjäyttää putikka.
Pohdintaa:
Jos putikka on vilpittömästi irrallaan totuudesta tai pitää sellaista kuvaa yllä, kun totuus alkaa valjeta, tai kun hän haluaa esittää totuuden valkenevan, hän voi hyödyntää tilannetta puhdistuksiin ja yrittää nostaa itsensä tilanteen "pelastajaksi" sekä kansan ja ulkomaiden silmissä. Hänellä on nyt oma henkivartiokaartinsa, eli hänellä on varaa kyykyttää upseeristo. Hän ei tule ikinä luottamaan armeijaan (jolla on aina myös rasittava lojaalius Venäjän maalle ja kansalle asevelvollisten myötä, ei vain putikalle itselleen) eli hänellä on intressi pysyvästi alistaa upseeristo. Hän voi maalata Venäjän armeijan johdon syypääksi raakuuksista ja epäonnistumisista Ukrainassa, vaikka onkin tehnyt hyökkäyspäätöksen itse. Riippumatta siitä, mitä Ukrainassa saavutetaan, hän voi tällä tavalla näyttäytyä sekä ulkomaille että kotiyleisölle pelastajana, ja saavuttaa entistä suuremman vallan. Armeijan johdon putikka voi heittää bussin alle, mutta armeija ei voi tehdä hänelle samoin ilman täyttä vallankaappausta.
Jo Machiavelli kertoo tarinaa, kuinka paavi Aleksanteri VI lähetti raakuuksistaan ja julmuudestaan tunnetun komentajan erääseen Italian provinssiin tukahduttamaan levottomuuksia. Raakuudet olivat silmittömiä, mutta ne myös toimivat. Kansa alistui, mutta kasvava viha kohdistui tietysti raakaan komentajaan, ja hän ei ikinä olisi voinut pitää valtaa alueella pysyvästi. Paavin ratkaisu tilanteen vakiinnuttua oli murhauttaa komentaja, ja jättää kahtia halkaistu ruumis makaamaan paikalliselle torille verinen veitsi vieressään, kansan nähtäväksi. Provinssi oli raakuudella vakautettu, ja kansa hurrasi paaville johtajanaan joka oli kostanut komentajan raakuudet heidän puolestaan, vaikka paavi olikin ollut itse kaiken alku.
Sama kaava on pätenyt menneisyydessä Venäjällä. Monessa vaikeassa tilanteessa neuvostoaikana ihmiset vilpittömästi uskoivat että kaikki olisi paremmin ja nopeasti ratkaistu "kunhan vain toveri Stalin tietäisi asiasta." Ja monesti henkilökohtainen kirje Stalinille tosiaankin saattoi ratkaista tilanteen, kun hän ruksasi kirjeen lähettäjän sukulaisen nimen pois itse laatimaltaan tapettavien listalta hyvää hyvyyttään. Ovela johtaja voi ohjata itse aiheutetun vihan ja hämmennyksen omia haastajiaan vastaan.
Jos putikka on oikeasti sivistynyt pelimies, hänellä alkaa olla kultainen tilaisuus kaiken kurjuuden ja kärsimyksen keskellä sementoida itselleen todellinen kansan tukema yksinvalta, ja tuhota se vähäväkinen eliitti joka häntä voi mahdollisesti enää haastaa. Pohjoiskoreituminen on todellinen vaihtoehto, eli putikka kohdistaa kansan vihan omia haastajiaan ja ulkomaailmaa kohtaan, ja kansa tulee rakastamaan kärsimystään ja suurta johtajaansa entistä tulisemmin. Tässä tilanteessa punnitaan todelliset sisäiset voimasuhteet Venäjällä, ja peli on jo nyt varmasti kylmää ja raakaa. Jo nyt olemassa olevaa putikan henkilökulttia ei ole nähty johtajan tukena Venäjällä sitten Stalinin.
Täytyy siis toivoa, että putikka on viime kädessä vain röyhkeä ja kylmähermoinen idiootti joka onnistui luikertelemaan huipulle, ja että kansan todelliset tunnot eivät ole hänelle suotuisia kun totuus valkenee. Tällöin pudotus tulee olemaan äkillinen ja lopullinen, mahdollisesti ikkunasta, ja tällöin hirvittävä kärsimys Ukrainassa loppuu mahdollisimman pian.
Слава Україні!