Ukrainan konflikti/sota

Mistä tuleekin mieleen, miten esim. meikäläisten koneiden IFF-systeemit on tehty, saako ne helposti jotenkin tuhottua/estettyä kaappaamisen jos kone putoaa naapurin puolelle? Vaihdetaanko koodeja usein ja jos systeemi perustuu siihen, että tietyt merkataan vaarantuneiksi, miten tämä tieto saadaan kaikille IT-laitteille saakka sitten? Ja miten estetään, ettei vihollinen syötä väärää tietoa tuonne järjestelmään?

Vaatii hyviä johtamisjärjestelmiä. Varsinkin kun lähi-ilmatorjunta on usein autonomisilla laitteilla.

Venäjällä on historiaa siitä, että vaikea joskus erottaa omaa ja vihollista.

Sinänsä helppo ymmärtää, että Venäjän puolella lentävää hekoa ei välttämättä varusmies uskalla alkaa pudottamaan jos ei ole 100% tietoa kenen se on.

Ei nämä folioijat tuolla ajattelulla olekaan, etteikö Ukrainalla olisi oikeutta iskeä tuonne kohteeseen Venäjän puolella: näillä on se ajatus, että; "miten Ukraina muka voisi tämän suorittaa, ei vaikuta mahdolliselta, taitaa olla venäläisten järjestämä" (itse siis en näin usko).

Ei tässä oikeutuksesta ole kyse. Lähinnä siitä, että uskaltaako Ukraina luottaa Venäläisen ilmatorjunnan heikkouteen että riskeeraa rajallisia helikoptereita.

Jos uskaltaa niin pitää olla aika varma arvelu onnistumisesta.

Tämän itsevarmuuden löytyminen tuntuu niin yllättävältä, koska Venäjää on pidetty ilmatorjunnan suurvaltana. Siksi sitä väkisinkin miettii että onko tämä jollain kierolla tavalla Venäjän itsensä tekemä.

On tuollainen helikopterihyökkäys silti niin kova suoritus, että hattu päästä.
 
Huomattavalla osalle reppuselkämiehistä on ollut jonkin sortin pst-puikko selässä jo vuosikymmeniä. Ei tässä kukaan väitä etteikö dronet olisi viime vuosien aikana osoittaneet olevansa osa nykysotaa saati että ketteriä kevyempiä ajoneuvoja ei voisi käyttää vaunujen ohella (tottahan toki niitä käytetään molempia) - vaan tämä ei vaunuja edelleenkään sivuta nykysodassa. :salut:
Kevyitä kertasinkoja kuului meidän siisiryhmien varustukseen joitakin. Lisänä tellut ja kylkimiinat. Kessien osalta viesti oli lähinnä se, että pidä turpa maassa vaunujen kanssa. Väijytykset perustui huomattavasti enemmän suhteellisen lähietäisyydeltä tapahtuvaan toimintaan verrattuna siihen mitä esim. Ukrainassa nyt on nähty vaunujenkin kohdalla. Sanoisin näin, että jatkaisin edelleen huomattavasti mieluummin uusilla välineillä sissin roolissa kuin ryömisin panssarivaunuun milläkään taktiikalla 😉
 
Ei tässä oikeutuksesta ole kyse. Lähinnä siitä, että uskaltaako Ukraina luottaa Venäläisen ilmatorjunnan heikkouteen että riskeeraa rajallisia helikoptereita.

Jos uskaltaa niin pitää olla aika varma arvelu onnistumisesta.

Tämän itsevarmuuden löytyminen tuntuu niin yllättävältä, koska Venäjää on pidetty ilmatorjunnan suurvaltana. Siksi sitä väkisinkin miettii että onko tämä jollain kierolla tavalla Venäjän itsensä tekemä.

On tuollainen helikopterihyökkäys silti niin kova suoritus, että hattu päästä.
En minä itse väittänytkään että tässä on oikeutuksesta kyse, mainitsin sen vaan vastauksena toiselle kaverille joka moisesta kirjoitti. Ja ei Ukraina näitä helikoptereja nyt muuten vaan sokkona lähettänyt, että varmasti oli tiedustelua ja päätelmää siitä että voidaanko homma tehdä. Venäjää on pidetty ilmatorjunnan suurvaltana ja monena muunakin, vaan Ukrainan invaasio on osoittanut, että kaikki ei ole ihan niin kuin on luultu ja kuseva ilmapuolustuskin nyt ilmeisemmin on yksi Venäjän ongelma monien muiden ohella joita Ukrainan invaasio on paljastanut. Selvästi tässä nyt oltiin perillä siitä mikä tilanne on. Ei siitä sen enempää mitään foliota pidä vääntää. :salut:
 
Viimeksi muokattu:
Vaatii hyviä johtamisjärjestelmiä. Varsinkin kun lähi-ilmatorjunta on usein autonomisilla laitteilla.
Miten uudet IFF-tunnisteet voidaan ladata esim. Stingerin ampumalaitteeseen (Suomella ei vissiin IFF:ää ole Stingerin ampulaitteissa, mutta kaiketi jossain muussa, esim. NASAMS tms. on?), kun se laite on jossain hornan kuusessa? Siis miten voidaan pitää kirjaa siitä, mitkä IFF:t on ok ja mitkä eivät ole? Vastaus ei ole, että "joka päivä vaihdetaan", kun sitten pitäisi joka päivä vaihtaa jokaiseen laitteeseen, mitä ei varmasti tehdä. Vastaus ei voi olla myöskään, että "IFF on joku siemenluku ja siitä sitten joka päivä jotakin", koska tällöin jos hyökkääjä saa esim. maahan pudonneesta lentokoneesta tuon siemenluvun talteen, voi hän kopioida sen ja tehdä siitä joka päivä sitten uuden toimivan IFF-tunnisteen omiin koneisiinsa.
 
No miten se siis oli, tuliko yhteisymmärrystä siitä toimiko vai ei NLAW vaunua kohtaan siinä videossa, joka kuvattiin ikkunasta käsin, vai jäikö suutariksi esim. liian lyhyen etäisyyden, väärän moodin tms. takia?


Tässä väitetysti se heppu, jonka ruumis kuvattiin rinnan päällä ryöstösaalista:
 
Tämä aprillipäivä on ollut mielestäni yksi maukkaimmista uutispäivistä tämän sodan aikana, eli hyviä uutisia toinen toisensa jälkeen ja vanja on saanut juoda kuravettä niistä jokaisessa uutisessa. Tästä johtuen oli pakko ottaa kuvaleikettä talteen tuosta kotimaisten toimijoiden ansiokkaasta kartasta, katsokaa mihin suuntaan siinäkin nuo punapirujen nuolet osoittavat pohjoisen rintamasuunnalla! :love:

Taidanpa ottaa tämän päivän hyvien uutisten kunniaksi yhden napsun konjamiinia! (huomenna sitten todennäköisesti totean vaan että "ei tää niin paha oo")

(poistin karttakuvasta tekstikentät näkyvistä, jotta saa visuaalisesti paremman kuvan)

1648821543186.png
 
Kannattaa lukea viimeiseen sanaan asti.;)

@KyleJGlen

There are reports that the Ukrainian Mi-24s that struck oil infrastructure in Belgorod have been forced to make an emergency landing outside of Kyiv, they apparently ran out of fuel after engineers failed to take into account the weight of the pilot's massive balls.
 
Tämän viestin perusteella idässä Izyum olisi nyt venäläisten hallussa:


Jos pitää paikkansa, että keskittävät joukkoja sinne niin vaikea sanoa mihin meinaavat siitä jatkaa. Tuon paikan eteläpuolella on Slavjansk ja Kramatorsk, kaksi isoa kaupunkia melkein toistensa päällä. Tuskin yrittävät niiden valtaamista, kaupunkisota on hyvin vaarallista.

Ei ole mahdoton ajatus että yrittäisivät idän suunnalla saarrostaa Ukrainan joukkoja tai ainakin yrittää pitää jo saavuttamansa asemat. Riittääkö voimat tähän, vaikea sanoa.
 
Mahdollisesti jotain ajatuksia puolustajan tunnelmista herättää eversti Eugene Mezhevikin kertomus sotasairaalassa. Hän oli nuorena opiskelijana vuonna 2014 Donetskin lentokentän puolustajana, palkittiin silloin Ukrainan sankarina (kuva) ja oli nyt erilaisista ukoista kootun "iskuosaston" miehenä Kiovan suunnalla, sai jalkaansa vähän kipeää ja on toipumassa. Käännös on mitä on, mutta yritän arvailla, mitä hän ehkä pyrkii esittämään, kun en saa selvää eikä guugelikääntäjä pärjää.

"Tarjouduin perustamaan pienen panssariryhmän siltä varalta, että muskoviitit tulevat Kiovaan. Kokosimme vapaaehtoisia upseereita plus eläkkeelle jääneitä sotakoulun opettajiamme plus muutaman 93. prikaatin pojan, jotka jäivät eläkkeelle kauan sitten. Heidät heitettiin "haarniskaan". Mukana oli vielä kolme tyyppiä "oikealta sektorilta". Tämä oli meidän porukka. Kun vastaiskumme onnistui, meidät heitettiin tuhoamaan Irpinistä ulos pyrkivää vihollista. Pojat olivat jo onnistuneet operaatiossa. Erikoisyksiköt ja 72. prikaatin miehet olivat olleet siellä hommissa. Pääsimme sinne, ja aloimme tarjota tukea.

Tuimme Irpiniä siivoavia ryhmiä. Meillä on kokemusta. Voimme työskennellä missä tahansa olosuhteissa. Mutta taistelussa tarvitaan nopeutta, ja toinen vaunuistamme oikutteli. Sanoinn: tarvitaan lisää tankkeja.

Oltiin Irpinissä. Siellä oli hienoja yksiköitä tehtävissä. Siistejä tyyppejä Aidarista ja Ukrainan asevoimista.

Olin tavannut joitakin jo 2014. Silloin meidät kutsuttiin sotakoulusta armeijan yksiköihin Donetskin alueella. Toki jos vertaa asevoimia silloin ja nyt, ei ole oikein mitään verrattavaa. Silloin armeija oli rikki. Se ei pystynyt siihen. Erilliset yksiköt, erilliset pataljoonat olisivat voineet toimia. Mutta nykyisillä asevoimilla on valtava taistelukokemus. He tietävät mitä tehdä ja miten tehdä.

Aikaisemman Donteskin taistelut käyneet pääsivät poliisiin, erikoisjoukkoihin ja monet tekevät tehtäviä TRO:ssa (?). Nämä ihmiset osaavat käyttäytyä taistelukentällä, kulkea oikeaoppisesti tiedustelussa ja johtaa tarkkailua. Heitä on hajautettu kaikkialle ja he välittävät kokemuksensa nuorille taistelijoille. He reagoivat rauhallisesti ja pitävät huolellisesti uusia porukoita, jotka saavat kokemusta. Siksi vastustajalla on niin rajut tappiot.

Aidarin taistelijat suorittivat tehtävät hyvin. Eräs lähti mukaamme. Ensimmäinen sota hänelle, ensimmäiset taistelut. Hän lähti meidän tankkiemme kanssa. Sanoo: "Minä katson kun teet sen.” Tärkeintä on kaluston tuhoaminen, mitä enemmän vihollisen tankkeja on. Tykistö ja kranaatinheittimet iskivät alueelle, kun ajoimme sisään. Ohi meneminen on taidetta. Pysähtyminen on taidetta. Peitän, peitän. Valtava tulitus. Emme voineet olla paikoillamme kuin sekunteja. Asema saatiin. Kolmen päivän aikana mikään elävä ei pärjännyt lähellämme. Ja tämä aidarilainen sanoo: "Kuvittelin, millaista tämä on, mutta en tajunnut sitä." Kun ihminen ylittää rajan ja tekee parhaansa, astuu taistelualueelle, se on hienoa. Jokainen on erilainen. Joku ei pääse itsestään. Joku tottuu viikossa. Joistakin komentajat sanovat: "On parempi ilman heitä."

Erittäin suuri joukko vihollisia pääsi ulos. Mielestäni johto teki silti oikean ratkaisun. Emme voineet pitää täyttä saartoa pysäyttääksemme kaikki. Se oli mahdotonta. Luvassa oli läpimurto länteen takanamme ja ympäristössä. Näin ollen valittiin suunnat, joissa yksiköt sijaitsevat. Aktiivista puolustusta tehdään: vaikuta - lähde. Tee vaikutus - lähde. Se tehdään hyvin. Tästä vastustajan suuret tappiot syntyvät.

Kiovan suunnalla on ollut koulutettuja yksiköitä. Tykistö toimii. Teknologia, jonka olemme nähneet tuhoutuvan ja kaapattuna, on modernia. Meillä ei ole sellaisia. Kaikki tietokoneella, monitoreilla. Päivitetty aseistukseen. Mutta henkilökunta ei ole motivoitunutta eikä koulutettua. Heittävät laitteet pois ja juoksevat tai antautuvat.

Aivan Kiovan lähellä on ollut vaikeampaa. He eivät haluta luovuttaa ja juosta. Kun kuulen, että on kadyrovilaisia tuolla ja täällä, mitä sitten? Heillä on samat kädet, päät ja jalat. Tavallisia ihmisiä. He kusevat aivan kuten muutkin muskoviitit.

Vastustaja menettää tahdin ja tekniikan. Hän ei ole enää yhtä aktiivinen. Siksi lähdemme tyhjentämään kaupungin, kylän, tontin. Ja kun mennään eteenpäin, se motivoi. Taistelijamme tajuavat olevansa vahvempia.

Osallistuimme Irpenin vapauttamiseen. Tapasin monia paikallisia, jotka yöpyivät siellä. He auttavat kaikellaa mitä heillä on. Siellä on poika, joka ei halua lähteä pois, mutta hän hoitaa loukkaantuneet ja kuolleet, toimittaa ruokaa Irpinistä. Hän auttoi meitä korjaamaan hajonneen ajoneuvon. Näyttää miten ja missä ajetaan. En tuntenut Irpiniä ollenkaan. Kiitos tällaisten ihmisten, olen oppinut hieman. Työskentelemme tehokkaammin. Kaikki yrittävät: joka miehelle on paikkansa.

Paikalliset sanovat meille: "Meidän on paras antaa sinulle kaikki, sillä vasta kun sinä menet edeltä, olemme valmiita ja rauha tulee." Irpinin vapauttajilla on kaikki tarvittava: panssarintorjunta eri etäisyyksille ja kommunikaatio. Tankkeja vain ei ole tarpeeksi ja tykistöä saisi olla enemmän.

Eilen löysimme hylätyt asemat. Siellä oli BMD-4. Alkaa olla jo pimeää. Yritimme saada sitä mukaan. En saanut sitä. Toisella autolla vedämme sen ulos. Tutkin sitä. Vaunu on moderni, siisti, mutta romulla täytetty. Säkkejä täynnä tavaraa. Tupakkaa ja alkoholia. Nauroin, kun näin lattialla ison juustokiekon! Varastettuja hopeoita. Paikallisten puhelimia. Kaikki tämä romu.

Yritin saada sen käyntiin. "Jos et saa sitä, niin räjäytä", minua neuvottiin. Kun yritin käynnistää, kuulimme vaunujen kolinaa - vastustaja lähestyi. Piti väistyä. Mutta minulla oli kranaatteja. Poltimme vaunun. Sääli. Se on hieno laite. Aidarin tyypit tuhosivat kolme tällaista, koska nouto ei onnistunut.

Mutta nämä eivät ole viimeisimmät taistelut. Uskon että niitä tulee lisää. Luulen, että he ovat todella pettyneitä ja vain shokissa. Ensin Ukrainan asevoimien vuoksi mutta toiseksi sen yhteisön vuoksi, jossa elämme. He näkevät tällaista vastarintaa jopa siviiliväestöltä. Ja jokainen tekee mitä pystyy. Hyökkääjällä taas on heikko koulutus ja orjan mieli. Ei ole lisättävää."

Eugene.jpg
 
Mikäli operaatio todella on ukrainalaisten on sitä edeltänyt laaja tiedustelutoiminta ilmatorjunnasta yms joukkojen sijainnista rajan molemmin puolin. Kyllähän siellä on asumatonta rajaseutua mennä ja venäläiset eivät hallitse kaikkea "punaisella" merkittyä aluetta. Puhumattakaan että jokainen neliökilometri olisi ilmatorjunnan piirissä.
Itse ajattelisin että kenties ”ystävällinen silmä taivaalta” on auttanut ukrainalaisia tuossa koko matkan suunnitellussa ja toteutuksessa? On tullut valmis reitti postiin ja ystävällinen mutta painokas kehoitus : Execute, execute (виконати,виконати en tiedä menikö oikein) ja on neuvottu myös turvallinen paluumatka?
Ukrainalaiset on muutenkin pärjänneet varsin hyvin, jospa osasyynä olisikin ylivertainen tiedustelu ( jota ei teekkään ukrainalaiset vaan ystävällinen silmä taivaalta?) Tästä on aika vähän puhetta täällä ollut.
 
Vauhdikas päivä pohjoisessa.

Hyvää:

Venäläiset ovat ilmeisesti ottaneet jalat alleen ja painaneet kaasun puhjaan Kiovan länsi- ja itäpuolella vastahyökkäysten alla. Bucha-Hostomel on näillä näkymin UA:n hallussa, Dneprin rantakylät vapaita, ja ukrainalaiset mahdollisesti Ivankivissa pohjoisessa. Jos venäläiset ovat jättäneet myös Tsernobylin, jotakuinkin koko sektori on vapaa hyökkääjästä, ja ehkä joitain yksiköitä on jäänyt mottiin. Kiovan itäpuolella on myös päivän aikana ilmoitettu asutuskeskuksia vapautetuiksi ainakin sadan kilometrin matkalta. Aiemmat ilmoitukset vetäytymisistä Sumyn suunnalla tukevat oletusta venäläisten vetäytymisestä alueelta. Myös viitteitä venäläisten vetäytymisestä Tsernihivin ympäristössä.

Ukrainan puolustajat ovat näillä näkymin voittaneet pohjoisessa, ja venäläiset ilmeisesti todenneet operaatiosuunnan kestämättömäksi. Tähän on todennäköisesti vaikuttanut Ukrainan vahvan puolustustahdon ja -kyvyn lisäksi epäonnistuminen vetää Valko-Venäjä mukaan hyökkäykseen, ja logistiset ongelmat Valko-Venäjän puolella. Toivottavasti hyökkääjää onnistutaan vielä kuluttamaan heidän vetäytyessään.

Belgorodissa Ukraina oletettavasti iski suureen polttoainevarastoon. Jos tiedot pitävät paikkansa ja jos säiliöt ovat täynnä, tulessa olevat säiliöt käsittävät n. 16 miljoonaa litraa polttoainetta. Tämä on n. 13000 (!) T-72:n täystankillista, tai n. 300 suurta säiliövaunua. Paikalla pitäisi olla toiset 16 miljoonaa litraa säiliöissä joihin palovaara myös ulottuu, ja tulipalo varmasti häiritsee varaston ja jalostamon toimintaa siihen asti että öljypalo saadaan hallintaan. Olettaisin Belgorodin olevan kriittinen solmukohta Harkovan suunnan logistiikalle, eli venäläisten taistelu sektorilla vaikeutuu ja Harkova on paremmin turvattu. Palavan polttoaineen määrä on suuri, mutta tuskin käänteentekevä muuta kuin paikallisesti.

Huonoa:

Kiovan suunnalta vetäytyvien joukkojen siirtoon Belgorodin isku tuskin vaikuttaa suoraan. Jos ne siirtyvät itään, junaradat alueelle eivät kulje Belgorodin kautta. Lisäksi maanteiden ja ratojen sijainnin pohjalta Valyuki Belgorodista itään on todennäköisin huollon solmukohta Harkovan alueen itälaitaa eteneville venäläisille, eli tuskin vaikuttaa huoltoon sielläkään.

Venäläiset ottivat haltuunsa Iziumin kaupungin Donetskin alueen pohjoispuolella, jossa ukrainalaiset olivat aiheuttaneet heille tappioita. Tämä luo varmasti kasvavaa painetta Ukrainan joukoille, sillä seuraavaksi uhattuna on Sloviansk jonka kautta kulkee ainoa junarata alueelle. Jos ukranalaisilla on riippuvuus Slovianskin kautta kulkevaan huoltoon, he saattavat joutua vetäytymään itärintaman pohjoisosista välttääkseen huollon katkeamisen.

Toivoa:

Ukrainan joukot ovat jo aiempina päivinä edenneet Harkova-Izium-Sloviansk päätien mukaisesti. Jos he onnistuvat iskemään hyökkääjän huoltoon ja selustaan Iziumissa tai sen pohjoisespuolella, venäläisten yritys motittaa Ukrainan joukot idässä voi kuivua kasaan jälleen kerran.

Etelässä Ukraina puhdistaa alueita hiljalleen, ja Herson ja Nova Kakhovka ovat varmasti tähtäimessä. Venäjä on ilmeisesti panostanut Hersonin sillat, eli helppoa ylitystä etelään ei ole tiedossa ukrainalaisille. Tykinkantamalle pääseminen ylityspaikoista voisi kuitenkin motittaa länsirannalla olevat venäläiset. Venäjä varmasti pitää kiinni Nova Kakhovkasta niin tiukasti kuin pystyvät, sillä menetys merkitsisi haltuun saadun Krimin kanavan menetystä ja huoltoyhteyksien vaarantumista kaikkialla Mariupolista länteen. Nämä ovat kuitenkin kaikki uhkia joilla Ukraina voi sitoa Venäjän joukkoja alueelle keventääkseen taakkaansa idässä.

Слава України!
 
Back
Top