Ukrainan konflikti/sota

Täällä jo jaetaan ihokkaita...

Miten paljon meillä on Suomessa autioituvaa seutua? Mitä lisäarvoa tuollainen toisi? Suomen ulkopuolisen alueen "kansallinen" väestö on Venäjän kansanmurhissa tuhottu aika tarkkaan. Kuka siellä asuisi ja pyörittäisi taloutta ja yhteiskuntaa? Siirtomaa-ajattelu ei liene tätä päivää.
Ei siellä kenekään tarttis asuakkaan....siis mä puhun näistä luovutetuista alueista... pidetään ne vaikka ihan tyhjänä jos ei sinne kukaan haluu, muuta ku viirupöllöjä kuvaamaan... ja ne siis otettais vastaan tyhjänä, niin ku ne luovutettiinkin..... Muuta ajatusta tässä ei oo, ku se, et se olis oikein ihan oikeudenmukaisuuden mukaan....
 
Ihmiskuvani on aika synkkä ja pessimistinen.

Esimerkkejä on kyllä enemmänkin:
-Isoviha Suomessa (siviilien kidutusta, summittaisia tappoja, väkivaltaa, kansanmurhaa)
-Japanilaisten sodat Koreassa ja Kiinassa (siviilien tappoja, raiskauksia, kansanmurhaa)
-Venäjän sisällissota 1917-eteenpäin (Oman kansan siviilien tappoja, kidutusta, lähettämistä vankileireille, väkivaltaa)
-Stalinin puhdistukset (Omaan kansaan kohdistuvaa terroria, kidutusta, murhia, lähettämistä siperiaan)
-Tutut ja hutsit afrikassa (kansanmurhaa, mutta viidakkoveitsillä)
-Darfurin konflikti (siviilikylien polttamista siviileineen)
-Toisen maailmansodan itärintama (samaa meininkiä)
-Venäjän sota afganistanissa (Civilians (Afghan):
562,000[49]–2,000,000 killed)), kuvattu äärimmäisen julmaksi siviiliväestöä kohtaan.

Venäjän pelikirja on tässä sodassa ainakin sama kuin se on ollut 1700 luvulta asti. Ei Venäjä ole mitenkään tässä sodassa keksinyt pahuutta ja siviiliväestöön kohdistuvaa terroria tyhjästä. Samanlaista se on ollut aiemminkin.

Nyt se on vain paremmin dokumentoitua taistekentän ulkopuolellekin.
Samaa mieltä siitä että sota ei ole kaunista. Sota on usein raakaa ja julmaa myös siviiliväestöä kohtaan. Hyvä kuitenkin muistaa että kaikki sotilaat ei syyllisty raakuuksiin. Eiköhän ne pahat ole niitä joilla on muutenkin paha olla ja eivät ole elämässään koskaan mitään hyvää saaneet.
Saksalainen Swen Hassel kirjoittanut paljon toisesta maailmansodasta omiin kokemuksiin pohjautuen. Kannattaa lukea hyvin kuvaa sodan raakuuksia ja sodan arkea.
 
Anteeksi kitinä, mutta tämä twiittii on 7 tuntia vanha (en mielestäni ole nähnyt asiasta täällä keskustelua, voi jopa olla että ankka) minusta ehkä merkittävin rintamasuunta sodassa ja täällä puhutaan suur-suomen rakentamisesta. voitaisiinko keskittyä olennaiseen?
 
En tiedä.

Jos tarkoitit että annetaan periksi, niin se ei toimi. Sitä tietä on kokeiltu ennen toista maailmansotaa Saksan kanssa. Sillä se ei loppunut.

Parhaiten on historiassa osannnut Otto Von Bischmarck Saksassa.

Sopivasti kovuutta ja sopivasti diplomatiaa. Harva osaa sen balanssin.

Minä olen aina ollut Theodore Rooseveltin fani, "Speak softly and carry a big stick; you will go far" sekä suuren valkoisen laivaston maailmanympäripurjehduksesta, joka huoletti montaa aikalaista:

"I want all failures, blunders, and shortcomings to be made apparent in time of piece and NOT in time of war"

Samaa järkkymätöntä vahvuutta oli nähtävissä kylmän sodan aikana Ronald Reaganissa, toinen minun suosikeista kun katsotaan Yhdysvaltain presidenttejä.

Toisaalta nämä opit kantaa vain oman matkansa kun on rauhan aika, mitäs teet kun sota on päällä?

Tapat venäläisiä sotilaita niin kauan kunnes ne tajuavat mennä takaisin kotiinsa. Sota loppuu sotimalla.
 
Saattanut mennä ohi, mutta mikä tilanne on Mariupolia puolustavien joukkojen kohdalla? Ilmeisesti vastarintaa on edelleen, koska kaupunkia ei kuitenkaan ole vielä vallattu. Ratsuväen saapuminen taitaa olla toiveajattelua.
 
Sitä mää ihmettelen, niin bal kauhjast, et kui ryssä ny nii varmast tiettä, et Butsas ei ol mittän tabahtun heijä aikanas, gon eivä he ol tähängä saak mittän tiätän, mitä tapahtu. Niin ne sanova, pääparsel ainaki.

Butša on otsikoissa Venäjälläkin, näin: Kaupunki ”ei kohdannut minkäänlaista väkivaltaa sinä aikana” kun se oli venäläisten hallussa
 
Saattanut mennä ohi, mutta mikä tilanne on Mariupolia puolustavien joukkojen kohdalla? Ilmeisesti vastarintaa on edelleen, koska kaupunkia ei kuitenkaan ole vielä vallattu. Ratsuväen saapuminen taitaa olla toiveajattelua.
Venäjä väittää että UKR merijalkaväen 501. pataljoona olisi antautunut (en tiedä tietääkö kukaan onko siellä kokonainen prikaati vai tiettyjä osia prikaatista taistelemassa)
muuta en ole kuullut
 
Entä Venäjän ydinaseet? Jos Suomi lähtee valloittamaan Venäjää, niin ainakin Suomen suurimmat kaupungit höyrystyvät.

Kyseessähän on rajatun tavoittein oleva operaatio eikä suinkaan koko Venäjän valloitus. Otamme vain sen mikä meille kuuluu emmekä enempää. Tuo operaatio ei uhkaa Venäjän olemassaoloa eikä kohdennu sen ydinalueille. Jos tuo alue olisi venäläisille jotenkin kriittisen tärkeä ja ydinasein puolustettava avainalue, niin kai he siitä sitten pitäisivät huoltakin, vaan toisin on.

Ydinaseuhan minimoimiseksi en koe tarvetta esimerkiksi iskeä Pietaria ja sen väestöä vastaan tai sulkea lopullisesti Venäjän yhteyttä Itämerelle, mutta olen kyllä silmääkään räpäyttämättä valmis siihenkin jos tarve vaatii ja Venäjä käyttää ydinaseita. Mahdollinen ydinaseen käyttö Suomea vastaan tulee kostaa tuhoamalla jokaikinen tavoitettu venäläinen lopullisena tavoitteena sellaisen kansan poistaminen maailmasta.

Täällä jo jaetaan ihokkaita...

Miten paljon meillä on Suomessa autioituvaa seutua? Mitä lisäarvoa tuollainen toisi? Suomen ulkopuolisen alueen "kansallinen" väestö on Venäjän kansanmurhissa tuhottu aika tarkkaan. Kuka siellä asuisi ja pyörittäisi taloutta ja yhteiskuntaa? Siirtomaa-ajattelu ei liene tätä päivää.
Tärkein lisäarvo olisi tietysti lyhyet rajat ja syvä puskurivyöheke tuleville sukupolville. Se on alue, jossa tulevien sukupolvien on helpompi kohdata idän ikuinen uhka tulevaisuudessa, koska se uhka ei poistu niin kauan, kun on olemassa Venäjän kansa. Venäläiset naiset synnyttävät joka päivä uusia poikia ja niistä pojista kasvaa ryöstäviä ja raiskaavia kontraktnikeja. Venäläinen lapsi on meille tästä näkökulmasta katsoen aikapommi, vaikka lapsena se onkin viaton kansansa ikiaikaiseen pahuuteen.

Lähtökohtaisesti näen alueen kuitenkin tyhjiönä, josta voidaan nauttia niin yhteiskuntana kuin yksilöinä.


***
En jatka offtopicia tässä ketjussa ja anteeksi sotkemisesta. Ukrainan sota vaan on muuttanut asioita niin paljon, että en millään malttanut mieltäni. Jatkan kyllä mielelläni tästä keskustelua uudessa langassa jos joku sellaisen avaa.
 
Minä epäironisesti pidän Suur-Suomea vihdoin ja viimein ajankohtaistuvana mahdollisuutena enkä minään huumorina. Ikinä, siis ikinä aiemmin meillä ei ole ollut näin lupaavaa tilaisuutta siihen. Ja se on ollut ajatuksissa ja suunnitelmissa jo kauan, vaikka reaalipolitiikka on asettanut sen takia-alalle.

Miehitettyjen alueiden palauttaminen ja niiden lisäksi Itä-Karjala kokonaisuudessaan Vienaa ja Aunusta myöten sekä koko Kuolan alue on se ensimmäinen tavoite. Jäämeriyhteyden palauttamisessa Muurmansk on edullisempi kuin Petsamo, mutta korostan, että tämä on ensimmäinen tavoite. Jos pistin työntyy helposti pehmeään kohtaan, niin pitää työntää syvemmälle. En halua, että tulevat liittolaiset alkavat kammoksua meitä, joten käsitellään niitä jatkotavoitteita vaikka sitten, kun tavoite yksi on saavutettu.

Suurin osa alueista, varsinkin lisämaat tulee jättää puskurialueeksi, jossa valtio voi halunsa ja tarpeensa mukaan toteuttaa metsätaloutta, kaivella turvetta soista ja muuten se tulee jättää kansalaisten metsästys- ja virkistyskäyttöön. Alueet tulee tyhjentää ryssistä vakauttamisvaiheessa ja sieltä Suomen kansalaiset saavat sen jälkeen lunastaa nimelliseen hintaan, esim. yksi euro, tontteja, joiden ainoana ehtona on, että tontille rakennetaan kalamaja tai eräkämppä.

Kenellepä ei kelpaisi rantatontti Äänisen rannalta Itä-Karjalan riistarikkaiden metsien ympäröimänä vapaan vain metsästyslain rajoittein olevan nautintaoikeuden kera?

Mitään laaja-alaista jälleenrakennusta en pidä tarpeellisina. Enemmän pitää purkaa vanhaa paskaa kuin rakentaa uutta. Toki joitakin säilyneitä suomalaisen ajan asioita ennallistetaan, mutta ei kaikkea.

Lyhyet rajat väestöstä tyhjän puskurivyöhekkeen kanssa ovat tuleville sukupolville turvallisuuden tae.

Ukrainaan tämä liittyy sikäli, että se otollinen momentum on tässä ja nyt ellei sitten odoteta vielä parempaa hetkeä ja Venäjän romahdusta. Mahdollinen vastarinta lakkaa varmaan perinteiseen hearts and minds malliin antamalla miehille votkapullo, naisille sukkahousut ja lapsille leipää. Tuo on se pehmeä keino rauhoittaa tilanne ennenkuin väestö karkotetaan. Jäljellä olevat myötämieliset suomensukuiset osat integroidaan omaan väestöön.

Keksitään joku provokaatio ryssien tapaan jos sellainen nyt edes on tarpeellista ja aloitetaan offensiivi toukokuussa. Siellä ei ole kärjistäen sanottuna vastassa kuin juoppoja starikkoja haulikkojensa kera ja hampaattomia babushkoita, joten jos valtionjohtoa pelottaa, niin sallisivat edes heimosotien kaltaisten tunnuksettomien vapaajoukkojen perustamisen ja niillä operoinnin. Jos kaikki ennakkoajatusten vastaisesti menisi vituiksi, niin hallitus voisi pestä asiassa kätensä.

Lähtökohtaisesti tilanne on paljon parempi kuin 1941 ja tavoitteet saavutettaisiin todennäköisesti kohtuullisen lyhyellä sotaretkellä.

Katso liite: 59646

Heimosotien päättymisen 100v merkkipäivä oli 16.2.2022, jos päättyminen lasketaan Tiirovaaran kylän taistelun viimeisestä päivästä.

Toisaalta Suomi ja Neuvosto-Venäjä sopivat rajarauhasta vasta 1.6.1922 joten siihen merkkipäivään on vielä pari kuukautta...Venäjän armeija on sidottu kauas rajalta, suurempi Suomi on kuin tarjottimella meidän edessä. Huh, nyt kirjoitat niin villejä että täällä Peräpohjolassa joutuu hanakoimpia sitomaan puuhun kiinni.
 
Back
Top