Putlerilla on epäilemättä haluja jatkaa sotaa vaikka viimeiseen venäläiseen ja yrittää vallata koko Ukraina, mutta onko Venäjällä todellisuudessa siihen rahkeita?
Aika moni kommentaattori on nyt muistutellut, ettei pidä aliarvioida Venäjää ja että sieltä se kohta taas voimalla nousee. Mutta onko tämä totta? Venäjä ei ole Neuvostoliitto. Siksi ei voi verrata tilannetta suoraan Suomen talvisotaan ja sen jälkeen toteutettuihin puna-armeijan uudistuksiin, jotka olivat vielä kesken operaatio Barbarossan alkaessa v. 1941.
Venäjällä on Neuvostoliittoa suhteessa heikompi talous, pienempi väkiluku, ja myös pienemmät asevoimat, vaikka kalustoa vielä riittääkin. Lisäksi Venäjä on suuresti riippuvainen tuonnista, koska omaa tuotantoa ei ole lainkaan samassa mittakaavassa kuin edeltäjällä. Aseissa ei myöskään koko ajan ole miljoonia taistelijoita, toisin kuin Neuvostoliitossa. Tappioitakaan ei siksi ole aivan niin helppoa paikata kuin Neukkulassa aikoinaan. Jonkinlainen merkitys on annettava myös ideologialle. Vielä 1940-luvulla Neuvostoliitossa oli miljoonia ihmisiä, jotka aidosti uskoivat kommunismiin ja olivat valmiita tekemään sen nimissä uhrauksia. Mikä on rosvoparonien Venäjän ideologia? Mikä siellä motivoi kansaa, siis muu kuin halu päästä ryöstämään oma osuutensa yhteisestä potista?
Ei Ukraina helpolla tule pääsemään, mutta ei kyllä Venäjäkään. Ilmassa onkin minusta hieman negatiivisuusharhaa, kun ei tahdota uskoa, että Ukraina voisi pärjätä Venäjälle, vaikka viime viikkojen tapahtumat kertovat toista. Joukkomurhauutiset viimeistään pitävät huolen siitä, että ukrainalaisilla riittää taistelutahtoa. Maalla on myös suuret reservit, ja jos lännestä saadaa jatkossakin tukea, ei pitäisi olla mitenkään mahdotonta pysäyttää ryssä myös mielikuvitustasavalloissa ja Krimin suunnalla.
Ehkä tätä sotaa katsellaan liikaa Suurta ja Mahtavaa muistellen?