Itse asiassa Saksan toteuttama strategia on nerokas. Saksahan ja Eurooppa on pitänyt Venäjän energiahankinnoillaan kehitysmaana. Tosin rikkaana sellaisena, joka on ostanut vastikkeeksi energian hankinnasta heiltä 80 % tuotantokoneista. Näillä laitteilla pumpataan öljyt ja kaasut, jalostetaan se polttoaineeksi, leivotaan leivät, valmistetaan juustot, maidot, niihin pakkaukset, kännyverkot ... Käytännössä kaikki mitä ihminen tarvitsee. Venäjän tuotannollinen infrastruktuuri on sidottu länsimaihin. Nyt kun Putte ei käyttäydykään, niin kuin taloudellisesti tiukasti sidotun yhteiskunnan pitäisi, niin voi, voi. Länsimaissa on edessä nopeutettu luopuminen Venäjän energiasta ja prosessi alkoi heti. Länsimaissa on varaa maksaa uudistus. Hieman se kirpaisee, mutta säästetään jossain muualla. Kukaan ei ole kuitenkaan kuolemassa nälkään ja kyllä tuolla muutaman vuoden vanhalla autolla voi vuoden pidempään ajaa.
Venäjän vienti droppasi jyrkästi jo maaliskuussa, vajaat 40 % lähti käytännössä heti. On sellainen pieni päänsärky, joka pahenee jomotukseksi. Isompi ongelma on länsimaiset koneet ja laitteet. Pitäisi paistaa koneella leipää, mutta kun se hajoaa varaosien puutteeseen. Pitäisi kirnuta voita ja pakata jugurttia. Ei voi kun se kuljetushihna hajosi ja osia ei saa lännestä. Pitäisi pakata jugurttia, mutta kun ei saa niitä alumiinikansia. Pitäisi lorauttaa maitoa tölkkiin, mutta hitto kun se kartonkikonetta ohjaava tietokone hajosi eikä saa uutta. Puhumattakaan että se kaveri Suomesta vastaisi puhelimeen ja asentaisi siihen ohjaussoftan. Kännykkämastokin hajosi, mutta Nokia ja Eriksson ei toimita varaosia. Lentokoneet ei lennä. Veturi hajosi ja Siemens ei toimita varaosia. Oligarkin mersu, virkamiehen bemari ja duunarin volkkari on tallissa, kun kojelaudassa vilkkuu valoja kuin jenkkiläisessä joulukuusessa. Eivät ota korjaamoon, kun ei saa osia. Nämä ovat vaan esimerkkejä siitä, miten venäläinen yhteiskunta on pikku hiljaa romahtamassa omaan mahdottomuuteensa. Se kestää jonkun kuukauden ja pahenee vain edetessään, mutta se on varma että ensi talvena Igorilla on vilu. Kun ruoan tuotanto laskee eikä Moskovan asukas tiedä miten sillä hiiligrillällä keittäisi kaalisoppaa. Kun sähköt posahti pois päältä. Tai mitä ihmettä söisi, kun kaalia ei saa kuin mustasta pörssitä ja niille ei kelpaa ruplat. Rahaa ei ole uudistaa koko tuotannollista infraa kiinalaisilla laatutuotteilla ja eikä sitä ihan hetkessä tee venäläisellä projektihallinnolla.
Vaikka miten miettii, niin Putte vetäisi tyhjän arvan. Venäjällä ei ole mahdollisuutta selvitä nykyisten firmavetoisten pakotteiden murjoessa kaikkea tuotantoa Venäjällä. Kysymys on vain siitä, miten kauan homma kestää ja miten syvään slaavikyykkyyn Venäjä tippuu. Jos katsoo Venezuelaa, niin pitkään saa pitää ripulipaskat housuissa.
Slava Ukraini.