Suuri osa räjähdyksen voimasta menee merelle, koska se on helpoin suunta. 150 kiloa räjähteitä on iso määrä mutta en millään usko että siinä on tarpeeksi potkua upottamaan. Makasiinin räjähdyksessä olen samaa mieltä ja venäjän tarina menee, "ne meni tupakille," mikä viittaa ulkopuolella oleskeluun ja ison räjähde lasti on noissa kyljen puikoissa.
Myös väittäisin että suunnitelijat ajatteli tuota että jos kylkeen tulee osuma ja osumapaikka on MTO niin koko laiva ei mene sen mukana, joten niitä kylkiä on vahvistettu räjähdyksen varalta.
Taistelualusten osalta räjähdyksissä on määrää merkittävämpää yleensä se, että missä räjähdys tapahtuu. Slava-luokassa panssarointi on vähäistä ja keskittynyt kriittisimpien toimintojen suojaamiseen. Meritorjuntaohjukset on suunniteltu siten, että ne räjähtävät viiveellä, jotta räjähdys vaikuttaisi mahdollisemman ilkeästi aluksen sisätiloissa. Vastaavasti ennen VLS-siiloja ja vastaavia ratkaisuja, alusten omat raskaat ohjukset pyrittiin sijoittamaan rungon ulkopuolelle. Tähän vaikutti ohjusteknologian rajoitteiden ohella lisäksi myös pyrkimys välttää merkittäviä ampumatarvikekeskittymiä rungon sisällä. Joka tapauksessa yksikin läpi päässyt meritorjuntaohjus voi aiheuttaa kriittiset vahingot isossakin aluksessa. Vaurioita kasvattaa se, mikäli ohjuksessa on vielä polttoainetta jäljellä.
Aluksen meritorjuntaohjusmäärä on poikkeuksellisen suuri ja etenkin niiden taistelukärkien sekä ajoaineiden kokonaismäärä on huomattava. Sijoittelu on poikkeava, kun niitä on pareittain kahdeksan per kylki. Pelkästään sivuprofiilia katsoessa voidaan arvioida, että pelkästään P1000-laukaisimien alla olevat vapaat tilaat jättävät sellaisen tutkakaiun, joka suorastaan huutaa ohjusta luokseensa. Slava-luokan taistelunkestävyyttä ja vauriontorjunta kykyä on kyseenalaistettu jo kylmän sodan aikana.
Mikäli aluksessa on todellakin räjähtänyt kaksi Neptune-ohjusta, niin jälki on ollut tylppää. Alus on ainakin julkisten tietojen pohjalta operoinut alueella noin puolitoista kuukautta kohtaamatta merkittävää uhkaa, vaikka toiminta ja kiinteä ankkuripaikka viittaavat hyvin kaavamaiseen toimintaan. Mikäli tiedot aamuöisestä, aaltovälkettä ja lennokkiharhautusta hyödyntäneestä hyökkäyksestä pitää paikkansa, niin kyky aloittaa järkevä vauriontorjunta iskujen jälkeen on voinut olla hyvin matala. Venäläisten yleisen toiminnan pohjalta voidaan arvioida, että huono johtajuus ja moraali eivät varmaankaan helpottaneet asiaan. Korruption vaikutusta on haastavaa arvioida, mutta olikohan aluksella riittävät savusukellusvälineet? Oliko palovesijärjestelmä toiminnassa vai olivatko putket asennettu jonkun datshalle? Miten oli pelastusliivien, -lauttojen ja -pukujen osalta? Olen käynyt muutamalla laivastovierailulla olleella venäläisellä sota-aluksella, eikä niiden niiden pelastuskalusto herättänyt luottamusta.
Venäläisten oman ilmoituksen mukaan miehistö evakuoitiin ennen kuin alus otettiin hinaukseen. Suomeksi sanottuna se tarkoittaa, että miehistö poistui aluksesta, kun tulipaloja ei saatu hallintaan. Pimeä ja alle 10 asteinen meri on jo itsessään hengenvaarallinen ympäristö. Mikäli tähän vielä liittyy vihollisen asevaikutus, yleinen paniikki, hallinnasta karanneet tulipalot ja korruption syömät välineet, niin eipä tuolta moni pelastunut.