Ukrainan konflikti/sota

Tvälups kirjoitti:
yle 3.3.2014 klo 14:24
Hänen mukaansa mielenosoittajat eivät pääse valtaamaan rakennuksen ylempiä osia, koska hissit on tehty toimintakyvyttömiksi ja portaikkoihin johtavat ovet on lukittu.
Klikkaa laajentaaksesi...
Jaa että oikein lukittu? Noh, ei ne sitten pääse valtaamaan rakennuksen ylempiä osia. Turvassa olette...
 
Tvälups kirjoitti:
yle 3.3.2014 klo 15:51
Ukrainan varasisäministeri: Venäläiset valmistelevat sotatoimet oikeuttavaa provokaatiota
Ukrainan sisäministeriö varoittaa mahdollisista yöllisistä venäläisprovokaatiosta, jotka tehdään venäläisten sotatoimien oikeuttamiseksi Ukrainan maaperällä.

Ukrainan varasisäministeri Nikolai Velikovitš sanoi maanantaina ministeriön antamassa tiedotustilaisuudessa, että Krimillä valmistellaan provokaatiota, jolla oikeutettaisiin Venäjän sotilaallinen väliintulo alueella.

Sisäministeriön mukaan osa provokaatioita olisi 3–4 venäläissotilaan surmaaminen ensi yön aikana ja tämän varjolla Venäjän joukot oikeuttaisivat tunkeutumisen Ukrainaan.

– Haluaisimme nähdä ihmisten tulevan järkiinsä, Velikovitš vetosi.

– Muistakaa, että tilannetta tarkkaillaan ja tilanne on hallinnassa. Kaikkia rikollisia tullaan rankaisemaan, Velikovitš sanoi.
Klikkaa laajentaaksesi...

Jotain tuollaista olen odotellut. Omien murhaaminen kuuluu keinoarsenaaliin, ja ainakin 1968 Prahassa KGB:llä oli tällainen suunnitelma. Tosin silloin kohteena olisivat olleet venäläistaustaiset naiset, joille olisi tehty kaikenlaisia kamaluuksia "länsifasistien" toimesta. Sillä saa sisäpoliittisen valtuutuksen ja kansan mielipiteen taakseen vaikka mihin sotatoimiin.
 
Tvälups kirjoitti:
Kiinalla on miljardeja kiinni Ukrainan maaperässä
Maanantai 03.03.2014 klo 12:07 (päivitetty ma 12:10)

KUVA: BLOOMBERG NEWS
2014032400765.jpg

Ukrainalla on rikkaat maanviljelysmaat.

Krimin kriisistä voi kehkeytyä selkkaus Venäjän ja lännen välille. Sotkusta tekee mutkikkaamman se, että myös Kiina on mukana sopassa.

Kiinalaisten kerrotaan omistavan jopa viisi prosenttia Ukrainan maa-alasta. Jättiläismäinen Kiina on hankkinut viljelysmaita rajojensa ulkopuolelta, muun muassa Euroopasta ja Afrikasta, ruokkiakseen valtavan väestönsä.


Viime syyskuussa uutisoitiin kaikkien aikojen suurimmasta maakaupasta. Tehdyn sopimuksen mukaan Kiina tulee 50 vuoden sopimusajan päätteeksi hallinnoimaan kolmea miljoonaa hehtaaria eli Belgian kokoista aluetta Ukrainan viljelymaasta.

Kaupan takana oli Xinjiang Production and Construction ja rahaa siirtyi Telegraphin mukaan 2,06 miljardia euroa.

Ukrainan KSG Agro kiirehti kieltämään koko asian. Ukraina ei koskaan myisi tai edes vuokraisi maitaan ulkopuoliselle valtiolle, johtaja Kasyanov vakuutti Crimean News Agencylle.

Maiden myyntiä ei katsottaisi hyvällä Venäjällä eikä liioin kotimaassa Ukrainassakaan.

Ukrainan viranomaiset puhuivat teknisestä yhteistyöstä ja lainoista ruuan vastineeksi. Kiinalaisilla on joka tapauksessa pitkänaikavälin miljardisijoituksia kiinni Ukrainan maaperässä. Tämä tekee Ukrainan asioista myös Kiinan asioita.

Kiinan intressejä Ukrainassa kuvastaa myös se, että maa nosti helmikuussa kanteen kolmen miljardin dollarin viljasaatavista, South China Morning Post kertoo.

Ukraina on erittäin potentiaalinen maatalousmaa. Siellä on runsaasti peltoja, joiden alhainen tuottavuus on neuvostoajan peruja. Investoinneille on huutava pula, ja kiinalaiset ovatkin kylväneet miljardeja Ukrainaan.

Venäjän ulkoministeriö kertoi maanantaina, että maiden näkemykset Ukrainan tilanteesta ovat pitkälti yhtenevät. Lausunto seurasi Venäjän ja Kiinan ulkoministerien Sergei Lavrovin ja Wang Yinin keskustelua kysymyksestä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Säikähdin tuota kuvaa. Ajattelin, että on taas menossa 1970-luku ja Yleisradion uutisissa kolhoosin leikkuupuimurit korjaavat jälleen uutta satoennätystä.
 
http://yle.fi/uutiset/interfax_vena...imin_joukkojen_antauduttava_tana_yona/7117864

Interfax: Venäjältä uhkavaatimus - Ukrainan Krimin joukkojen antauduttava tänä yönä

Uutistoimisto Interfaxin mukaan Venäjän laivasto on antanut Ukrainalle uhkavaatimuksen. Ukrainan Krimin joukkojen on antauduttava klo 05.00 mennessä Suomen aikaa tai "kohdattava myrsky".

Interfaxin mukaan vaatimuksen esittäjänä oli Venäjän Mustanmeren laivaston komentaja Aleksander Vitko.

Interfax perustaa tietonsa lähteeseen Ukrainan puolustusministeriössä. Ministeriö ei ole virallisesti vielä vahvistanut uhkavaatimusta.
 
Suomen Sotilas

Suomalaisten rauhanjärjestöjen kannat poikkeavat suhteessa Ukrainan tilanteeseen.

Pasilan porukalla tuntuu olevan enemmän ymmärrystä Venäjälle kuin Hämeentien pasifisteilla.

JP

Rauhanpuolustajat:

* Vallanvaihto on synnyttänyt Ukrainaan tilanteen, joka antaa kaikille osapuolille mahdollisuuden omiin tulkintoihin
* Konflikti on edennyt Venäjän yksipuoliseen ja laittomaan aseelliseen miehitykseen
* Venäjä loukkaa räikeästi kansainvälistä oikeutta Krimin miehityksellä

http://www.rauhanpuolustajat.org/ajankohtaista/rauhanpuolustajat_tuomitsee_krimin_miehityksen_/

Rauhanliitto ja Sadankomitea:

* Yksi kriisin eskaloitumisen syistä on Venäjän huoli Krimin tukikohdasta
* Lännen tuki Ukrainan vallankumoukselle on voinut olla kolaus Venäjän arvovallalle
* Spekulointi Suomen Nato-jäsenyydellä tai uhkista Suomelle on lyhytnäköistä
* Suomen tilanne ei ole muuttunut

http://www.rauhanliitto.fi/tiedotus...aista-ja-ripeaa-ratkaisua-krimin-tilanteeseen
 
Joukkopahoinpitely Itä-Ukrainassa:
Venäläismieliset tyhjensivät Harkovan kaupungintalon
Maanantai 3.3.2014 klo 16.16 (päivitetty klo 16.41)

Video näyttää, kuinka poliisi seuraa pahoinpitelyjä vierestä - eikä tee mitään.

Valtava määrä venäläismielisiä saapui bussikuljetuksilla Harkovan kaupungintalolle Itä-Ukrainassa.

Venäläismieliset - jotka ovat mahdollisesti myös venäläisiä - onnistuivat rikkomaan kaupungintalon lukitun oven. Väkivalloin he taluttivat noin 30 euromielistä ukrainalaista ulos rakennuksesta.

Heitä lyötiin, potkittiin ja nöyryytettiin suurin joukoin.

Tapauksesta on YouTube-video, joka todistaa epäinhimilliset tapahtumat.

- Laittakaa hänet polville! Polville! venäläismieliset kannustavat toisiaan, kun rimpuilevia miehiä lyödään ja kaadetaan maahan potkittaviksi.

- Polville! Polville!

- Ryömii! Ryömii!

Videolla näkyy muutamia poliiseja, mutta he eivät tee mitään.

Taustalta kuuluu välillä myös euromielisiä ukrainalaisia puolustavia huutoja.

- Älkää koskeko heihin!

- Älkää lyökö häntä!

Venäläismielisiä paikalle kuljettaneissa busseissa oli venäläiset rekisterikilvet.

Uutistoimisto Reutersin mukaan Venäjää tukevat mielenosoittajat ovat vallanneet osia paikallisesta hallintorakennuksesta myös Itä-Ukrainan Donetskissa.

Oheinen YouTube-video Harkovan tapahtumista on erittäin väkivaltainen.
 
Suomen Sotilas

Angela Merkelin mukaan Putin ei vaikuta olevan kiinni todellisuudessa.

Yhdysvaltojen toistaiseksi merkittävin ele Ukrainan tukemiseksi on Ulkoministeri Kerryn huominen vierailu Kiovaan.

Krimin Feodosiassa ainakin yksi ukrainalainen joukko-osasto puolustautui vielä tänään aamupäivällä. Taisteluita ei ole käyty, mutta pataljoona kieltäytyi vaihtamasta puolta vedoten lailliseen asemaansa ja henkilöstön Ukrainan tasavallalle vannomaan valaan.

Suuri osa Krimin alueen ukrainalaisjoukoista on siirtynyt enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti venäläisten puolelle tai hajonnut ja paennut. Venäläisten käsiin on jäänyt myös osa laivoista ja lentokalustosta. Osa ukrainalaisaluksista pakeni ilmeisesti Odessaan.

Muualla Ukrainassa liikekannallepanon raportoidaan venäläislähteiden mukaan ontuneen. Samat lähteet väittävät monien ukrainalaisten asepalvelusikäisten paenneen maasta. Venäläistietoihin ei ole saatu vahvistusta ja kyse voi olla osasta Venäjän propaganda ja painostuskampanjaa.

Toistaiseksi vain Venäjä on puuttunut Ukrainan sisäisiin asioihin kansainvälisen oikeuden vastaisesti.

Suomessa Venäjä on saanut laajoista piireistä ymmärrystä ja Ukrainan oppositiota on arvosteltu muun muassa "väärien signaalien antamisesta" ja venäläisten ärsyttämisestä. Ylin valtiojohtomme on kuitenkin tuominnut Venäjän toimet kansainvälisen oikeuden rikkomuksina.

Nyttemmin Venäjä on käynnistänyt myös sotaharjoituksen Kaliningradin alueella, aivan Puolan ja Baltianmaiden kupeessa Itämerellä.

Lännessä venäläisten toimintaan on suhtauduttu tuomitsevasti mutta varsinaiset toimet ovat jääneet paheksunnan tasolle.

Joka tapauksessa markkinat ovat tuominneet Putinin hyökkäyksen naapurimaahansa. Venäjän rupla ja venäläiset liikeyritykset ovat kärsineet jo nyt Venäjän toiminnasta Ukrainan Krimillä.

Myös Olympialaisten perään tarkoitetut Paralympialaiset ovat uhattuna.

Krimillä pelätään etnisiä puhdistuksia.

JP
 
Venäjän verkossa: Ukraina rauhoitetaan!
Ukraina rauhoitetaan, minkä seurauksena se liittyy Venäjän tulliliittoon ja myöhemmin Euraasian liittoon. Näin totesi tammikuun lopulla Aamulehdessä dosentti Johan Bäckman, joka on nimitetty Venäjän strategisten tutkimusten instituutin RISI:n uudeksi Pohjois-Euroopan edustajaksi. Nyt kun ensimmäiset ihmiset on Kiovassa saatu hengiltä, voitaneen täsmentää, että rauhoittaminen tapahtuu perinteisin menetelmin.

Kuva: Sergei Chirkov / EPA / YLE Uutisgrafiikka
Avaa
Alkuvuodesta Venäjän mediassa julkaistiin satakunta Suomea koskenutta uutista. Niiden joukossa juttuja, jotka saivat suomalaisen lukijan rypistämään kulmiaan, oli vain muutama. Syykin lienee selvä. Elettiin talviolympialaisiin valmistautumisen aikaa, eikä korkean tason edustajien saapumista Venäjän johdon kisavieraiksi haluttu turhaan vaarantaa. Jos alkuvuoden otos kuvaisi todellista tilannetta, silloin voitaisiin sanoa, että Suomen ja Venäjän välit ovat poliittisen johtomme vakuuttamalla tavalla normaalit ja hyvät.

Kun kerran Aamulehtikin nykyään antaa tilaa dosentti Johan Bäckmanille, tuskin voidaan valittaa, jos niin tekee myös Venäjän media. Alkuvuodesta hänen ei kuitenkaan sallittu mollata Suomea, vaan polit.ru julkaisi häneltä Vladimir Putinia lähes taivaaseen asti ylistävän kirjoituksen.

Outoja lausuntoja
Venäläisten syyksi ei myöskään voida laskea sitä, että Suomen hallituksen ministerit ovat jatkaneet erikoista tapaansa antaa käsittämättömiä Nato-lausuntoja ulkomaiselle medialle. Ensin Itar-Tassin Andrei Šitov raportoi Yhdysvalloista, kuinka puolustusministeri Carl Haglund oli kertonut isännilleen, ettei Suomi suinkaan pidättäydy Naton jäsenyyden hakemisesta tarkoituksenmukaisuussyistä, vaan siksi, että suurin osa suomalaisista sitä vastustaa.

Seuraavana päivänä saman uutistoimiston Helsingin kirjeenvaihtaja julkaisi ulkoministeri Erkki Tuomiojan lausunnon samasta aiheesta. Nyt pidättyvyyden syyksi ilmoitettiin se, ettei Suomi katso Natoon liittymisen nostavan Suomen turvallisuustasoa. Tämä viimemainittu väite on sikäli outo, että kun Kultarannassa viime kesänä pohdittiin Suomen ja Naton suhdetta, en muista kenenkään käyttäneen tällaista argumenttia.

Venäjän mediassa Suomen puolustusjärjestelyjä seurataan muutenkin erittäin tiheällä seulalla. Niinpä alkuvuodesta pantiin merkille sekä Stinger-ilmatorjuntaohjusten hankinta Yhdysvalloista (Itar-Tass) että naamioverkkojen osto Israelista (lenta.ru). Samaan ryhmään kuuluu ennakkotieto siitä, että Suomi ja Viro valmistelevat kompromissia Itämeren nestekaasuterminaalin sijoituspaikasta ja ilmoittavat ratkaisunsa helmikuun loppuun mennessä.

Tutkimusmatka Pietariin
Hyvin lähelle venäläisen mediamaailman arkitodellisuutta pääsi se kuudentoista hengen suomalainen toimittajajoukko, joka helmikuun alussa seikkaili parin päivän ajan Pietarissa venäläisten kollegojen vieraana. Sää oli surkea, eikä se, mitä kuultiin ja nähtiin, juuri mieltä ylentänyt.

Tavallaan kyse oli vastavierailusta, sillä puolitoista vuotta sitten ensimmäinen vastaava seminaari järjestettiin Helsingissä, missä venäläiset kollegamme olivat mm. eduskunnan puhemiehen vieraina.

Mistään perinteisestä venäläisestä vastavuoroisuudesta ei kuitenkaan ollut puhettakaan. Uutistoimisto Itar-Tass, jonka piti toimia vierailun isäntänä, ilmoitti viikkoa ennen, ettei se halunnut olla hankkeen kanssa missään tekemisissä. Ammattilaisten kollegiaalista kanssakäymistä ei "virallisen valvojan" poissaolo tietenkään häirinnyt mitenkään, pikemminkin päinvastoin. Mutta ilman suomalaisten improvisointikykyä sekä Suomen journalistiliiton ja ulkoministeriön taloudellista panostusta tämä arvokkaana pidetty yhteys olisi katkennut kerralla ja lopullisesti.

Suoraa puhetta
Tilanne toimituksissa ei ollut valoisa. Kaikissa tapaamisissa asioista puhuttiin avoimesti ja rehellisesti: viimeisen parin vuoden aikana kehitys on lehdistön toimintavapauden ja sananvapauden suhteen mennyt huonompaan suuntaan. Arkaluontoisista asioista voidaan yhä kirjoittaa, mutta koko ajan on kieli pidettävä entistä tarkemmin keskellä suuta. Oli ammatillisesti avartavaa kuulla, millaisia ongelmia uudet homolait tai viranomaisten haluttomuus tutkia korruptioväitteitä aiheuttavat käytännön toimitustyössä.

Moskovaan verrattuna Pietari on yhä henkisen vapauden ja suvaitsevaisuuden ikkuna. Osaltaan tähän vaikuttaa se, että Suomen viime vuonna myöntämistä yli 1,3 miljoonasta Schengen-viisumista miljoona myönnettiin Leningradin alueen asukkaille. Tapasimme viranomaisia, jotka yhä tekevät työnsä niin kuin on oikein, ei niin kuin Moskova määrää. Mutta hinta on ehdoton: ylimmän poliittisen ja taloudellisen eliitin etuja ei uhata, eikä niitä voida mediassa rankaisematta arvostella.

Lukeneita miehiä
Suomalainen hyvinvointivaltio on kouluttanut monia korkeasti oppineita Venäjän tuntijoita. Dosentti Johan Bäckmanin ohella heihin lukeutuu Itä-Suomen yliopiston historian professori Jukka Korpela. Hän ripitti äskettäin julkisesti niitä, jotka Suomessa arvostelevat Venäjän ihmisoikeusoloja. Kun johtavat toimittajat Pietarissa valittivat asenneilmaston muuttuneen heidän kannaltaan ahdistavaksi, professori toteaa, ettei hän ole "tässä havainnut mitään merkittävää 700:n viime vuoden aikana".

Jos talviolympialaisten aiheuttaman tilapäisen suojasään jälkeen toteutuu se, mitä monet pelkäävät, että väärin ajattelevien vaino palaa ja vankileirien saaristot alkavat jälleen täyttyä, tällaisilla asiantuntijoilla on lohdutuksen sana valmiina: näin on aina ollut ja näin tulee aina olemaan.

Toisinajattelijat ovat Venäjällä todellakin vain pieni vähemmistö, lähes yhtä pieni kuin se etujoukko tai eliitti, jonka kaikinpuolisen hyvinvoinnin varmistamiseksi puhdistukset tehdään.

Jarmo Mäkelä


http://yle.fi/uutiset/venajan_verko...791342217559799&fb_action_types=og.recommends
 
Laitetaan radiot laturiin ja ostetaan kaikki patruunat res-kivääriin jotka irti lähtee. Tässä ollaan PERKssä ennenkuin huomataankaan.
 
Radar kirjoitti:
Kieltämättä tämä rupeaa irtoamaan lapasesta ja luulen niin käyneen jo Putinillekin.
Klikkaa laajentaaksesi...

Ukrainan kannalta liikekannallepano oli tarpeellinen veto, sillä näin saadaan nostettua pelin panoksia ja jossain välissä Putinillekin alkaa tulla luottokortin limitti vastaan. Keskivertovenäläisiä nykyinen tilanne ei todennäköisesti vielä paljoa harmita, mutta jos näkyvissä on vanha kunnon perinteinen maasota jossa divisioonittain nuoria miehiä syötetään taisteluhautojen lihamyllyyn, niin ei siitä edes Venäjällä innostuta vaikka sota päättyisikin varmasti Venäjän eduksi. Aina riitaisan ja pienen Georgian kurittaminen lyhyessä operaatiossa oli yksi asia, suora sota suuren (ja aikaisemmin pääosin kuitenkin ystävällisen) naapurimaan kanssa on aivan eri juttu.

Luulen että Venäjä yrittää Krimin "Ahvenanmaalaistamista", eli siitä tulisi itsehallintoalue jossa Ukrainan keskushallinnon käskyvalta olisi vähäinen. Näin varmistettaisiin krimiläisten venäläismielisyys ja samalla pidettäisiin Ukraina jaettuna. Nykyisen sapelinkalistelun tarkoitus on esittää mahdollisimman törkeä ja röyhkeä aloituspositio, josta sitten voidaan myöhemmin "myönnytyksenä" vetäytyä.
 
Ettei vaan Putin olisi seniiliksi muuttumassa kuten kävi vainoharhaiselle neuvostojohdolle 1980-luvulla? Alkaahan se ikä jo varmaankin painaa.

Toivottavasti kukaan ei enään kehota että ostettaisiin ilmantorjuntaa itänaapurista.
 
Radar kirjoitti:
Kieltämättä tämä rupeaa irtoamaan lapasesta ja luulen niin käyneen jo Putinillekin.
Klikkaa laajentaaksesi...

Brittimedian mukaan Putin on Viipurissa.

Telegraph: Putin nähty Viipurin lähellä tarkastamassa tankkeja ja tykistöä
Julkaistu: 3.3.2014 18:27
Brittilehti Telegraphin mukaan Venäjän presidentti Vladimir Putin on ollut tänään Viipurin lähellä seuraamassa sotaharjoituksia.

Telegraph on uutisoinut asiasta hetki sitten. Lehden mukaan hän seurasi panssarivaunujen ja tykistön toimintaa harjoitusalueella. Telegraphin mukaan Putin seurasi tykistön ammuntoja komentokeskuksesta.

Venäjän läntiselle sotilaspiirillä on käynnissä harjoitus, johon liittyen Venäjän laivasto on ollut liikkeellä Itämerellä. Telegraphin mukaan kyse on ensimmäinen kerta useisiin päiviin, kun Putin on näyttäytynyt julkisuudessa.

http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288660963142.html?pos=navnow
 
Tvälups kirjoitti:
Klikkaa laajentaaksesi...

Toisenlaista näkemystä

Ukrainan vallankumous
Klikkaa laajentaaksesi...

Nyt kun on sunnuntai ja järjestys on palautettu Kiovaan, minulla on viimein mahdollisuus ja hetki aikaa reflektoida hieman kuluneen viikon tapahtumia. Jotkut ovat tiedotusvälineiden välittämiä kuvia joukkomurhista ja liekkimeristä katsoessaan olleet huolissaan, olenko yhä hengissä. Toiset ovat kyselleet, olenko lähtenyt pois Kiovasta.

Aivan ensiksi haluaisin siis todeta tätä lukeville sukulaisille ja ystäville kaukana Suomessa ja muualla maailmalla, että olen hengissä ja voin paremmin kuin pitkään aikaan. Olen ollut Kiovassa koko ajan, enkä vain Kiovassa, vaan parinkymmenen metrin päässä Maidanista. Kotikatuni on koko kriisin ajan ollut mielenosoittajien hallussa. Sen alapäässä on Maidan, yläpäässä taas arkkienkeli Mikaelin mukaan nimetty luostari, joka tällä viikolla muuttui kenttäsairaalaksi. En ole ollut vaarassa, sillä vaara ei missään vaiheessa ole tullut mielenosoittajien puolelta, vaan heidän tukahduttamiseensa pyrkineen, hallitukseksi nimitetyn, järjestäytyneen rikollisuuden edustajista koostuvan joukkion, joka nyt on paennut Kiovasta.

Kansa on voittanut, ainakin toistaiseksi. Hävinneiden joukossa eivät ole ainoastaan Janukovitšin yhä pienemmäksi huvennut bandiittihallitus, vaan myös sitä viimeiseen saakka väkivaltaiseen ratkaisuun lietsonut Venäjä. Eräällä tavoin hävinneisiin voidaan laskea myös toimettomuudellaan itsensä irrelevanteiksi tehneet länsimaat sekä Ukrainan kolmen keskeisen oppositiopuolueen johtajat, jotka kärsivät nöyryyttävän kolauksen solmittuaan EU:n painostuksesta epätyydyttävän sopimuksen, jonka yli yhä joukkomurhasta raivoissaan oleva kansa saman tien käveli.

Voittajia ovat tietysti mielenosoittajat, jotka tekivät tämän kaiken käytännössä ilman muuta kuin symbolista ja moraalista ulkomaista apua. Voittajia ovat tietysti myös kaikki ne tavalliset ukrainalaiset, jotka antoivat sitäkin enemmän apua mielenosoittajille - eivätkä suinkaan vain moraalista ja symbolista. Voi olla, että oppositiopoliitikot ja kaikki lopulta valtapuolueen riveistä kansan puolelle loikanneet poliitikot, virkamiehet, poliisit ja upseerit kääntävät tämän myös voitokseen. Se riippuu paljon siitä, että he kykenevät yhteistyöhön vallankumouksen huumassa saavutetun kansallisen yhtenäisyytensä hyväksi, eivätkä heti sorru keskinäiseen riitelyyn ja valtataisteluun.

Suurimpiin voittajiin kuuluu Eurooppa, vaikkei se sitä tajuaisikaan. Oli erittäin lähellä, että Eurooppaan olisi syntynyt vähintään uusi Valko-Venäjä tai suorastaan uusi Syyria - 45 miljoonan asukkaan sellainen, ja aivan Keski-Euroopan kupeeseen, sinkoilemaan kipinöitä kohti Euroopan maaperään haudattuja ja verellä kyllästettyjä Balkanin ja Keski-Euroopan ruutitynnyreitä. Aivan erityisiä voittajia ovat sellaiset reunavaltiot kuin Baltian maat, Moldova, Puola ja Suomi, jotka nyt saavat hengähdystauon aggressiivisen itäisen imperiumin tummenevassa varjossa.

Kuluneen viikon tapahtumat alkoivat viime viikonloppuna, kun näytti todennäköiseltä, että väkivalta alkaisi sunnuntaina tai viimeistään maanantaina. Venäjä rummutti väkivaltaa ja painosti Janukovitšin hallintoa siihen. Janukovitšin hallinnon haukat - sisäministeri Zahartšenko, puolustusministeri Lebedjev, presidentinhallinnon päällikkö Kljujev ja hänen apulaisensa Portnov, Harkovan kuvernööri Dobkin ja pormestari Kernes, tituškeina tunnettuja provokaattoreita koordinoinut turvallisuuspalvelun entinen päällikkö Kalinin, ja muut - valmistelivat monenlaisin toimin väkivaltaista ratkaisua. He eivät minkäänlaisin toimin valmistautuneet poliittiseen kompromissiin, vilpittömiin neuvotteluihin tai myönnytyksiin kansalle.

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä kului umpeen parlamentin hyväksymän niin kutsutun armahduslain määräaika. Laki oli tulosta edellisen väkivalta-aallon jälkeen presidentiltä puserretusta myönnytyksestä, ja sen mukaan hallituksen piti vapauttaa kaikki vangitut aktivistit sekä peruuttaa heidän syytteensä. Opposition piti puolestaan vapauttaa vallatut hallintorakennukset. Useimmat ukrainalaiset samoin kuin täällä asuvat kansainväliset odottivat Janukovitšin tavalla tai toisella pettävän sopimuksen ja ryhtyvän uudelleen jo valmisteltuun mielenosoittajien väkivaltaiseen murskaamiseen. Venäjä oli jäädyttänyt lainansa rangaistukseksi siitä, että Janukovitš osoitti heikkoutta edellisen väkivalta-aallon jälkeen erottamalla pääministeri Azarovin ja suostumalla neuvotteluihin.

Viikko sitten tapahtui kuitenkin odottamatonta edistystä: Mielenosoittajat vetäytyivät hetkessä Kiovan kaupungintalosta ja kaikista valtaamistaan maakuntien hallintorakennuksista. Maidanin ammattiyhdistystalosta he eivät vetäytyneet, koska he olivat siellä ammattiyhdistysliikkeen luvalla (ammattiyhdistysjohtajat ovat alusta asti olleet mukana mielenosoittajissa) eikä sitä ns. armahduslaissa vaadittukaan.

Hallitus moskovalaisine käskijöineen ei ilmeisesti odottanut moista järjestäytyneisyyttä mielenosoittajilta, jotka jo pitkään ovat osoittaneet tottelemattomuutta sopimusosapuolina olleita kolmea oppositiojohtajaa Klitškoa, Jatsenjukia ja Tjahnybokia kohtaan. Tässä vastapuoli oli tietysti koko ajan arvioinut tilanteen väärin: Ukrainan mielenosoittajat ovat erittäin kurinalaisia ja järjestäytyneitä, ja heistä radikaaleimmatkin toimivat rationaalisesti ja järjestäytyneesti. Epämääräisten provokaattorien riidanhaastot eivät yrityksistä huolimatta onnistuneet pilaamaan vetäytymistä, ja lopulta hallituksen edustajat joutuivat tunnustamaan, että oppositio oli tehnyt oman osansa sopimuksesta.

Hallitus ei tietenkään tehnyt omaa osaansa. Se julisti vangitut vapautetuiksi, mutta ei perunut heidän syytteitään. Se alkoi välittömästi tulkita kerran säädettyä lakia uusilla tavoilla ja ryhtyi rakentamaan uusia esteitä, miksi neuvottelut eivät voisi käynnistyä uudelleen. Nurkkaan ajettuna hallitus käynnisti lopulta uudelleen väkivallan.

Sen sijaan, että parlamentti olisi sovitusti alkanut maanantaina käsitellä seuraavaa vaihetta rauhanprosessissa - vuoden 2004 perustuslain palauttamista voimaan - Janukovitšin käskyläisenä toiminut parlamentin puhemies Rybak kieltäytyi tästä. Oppositio oli odottanut tätä petosta, ja marssitti etukäteen valmistellusti tuhannet mielenosoittajansa parlamentille tarkoituksena painostaa parlamentti aloittamaan perustuslakiasian käsittely.

Tässä tilanteessa poliisit avasivat äkkiä tulen mielenosoittajien joukkoihin. Tilanne karkasi nopeasti käsistä, ja osa mielenosoittajista vastasi kiistatta väkivaltaan väkivallalla, piesten poliiseja ja heittäen heitä isoilla katukivillä. Mikään ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että maanantain eskalaatio oli hallituksen haukkojen ja heidän takanaan olevan Venäjän suunnittelema provokaatio, jossa ensimmäisenä väkivaltaan ryhtyivät hallituksen joukot, erityisesti katoille etukäteen asetetut tarkk'ampujat.

Maanantain väkivalta levisi kaupungin keskustassa nopeasti. Monet mielenosoittajaryhmittymistä eivät enää kuunnelleet johtajia vaan tuikkasivat tuleen mm. Alueiden puolueen puoluetoimiston. Kymmeniä mielenosoittajia kuoli - suurin osa heistä poliisien ja tarkk'ampujien luoteihin, jotka oli tähdätty päähän ja sydämeen. Myös useita poliiseja kuoli, joko provokaattorien luodeista tai niiden mielenosoittajien, joilla oli omia aseita. Yhdessä videokuvassa poliisi saa kivestä päähänsä ja jää tajuttomana makaamaan.

Asiat tuntuivat aluksi karkaavan käsistä juuri siten kuin venäläismieliset haukat olivat toivoneet, ja nämä alkoivat välittömästi hehkuttaa lopullista ratkaisua - Venäjän ja sen propagandakoneiston rummuttaessa sotarumpua taustalla. Zahartšenko ja turvallisuuspalvelun päälliköksi siirretty Jakymenko julistivat "terrorisminvastaisen operaation" alkaneeksi koko maassa. Tällä tavoin he pyrkivät saamaan koko maan poikkeustilaan ilman parlamenttikäsittelyä, jonka virallinen poikkeustilan julistus olisi vaatinut.

Puolustusministeri Lebedjev määräsi armeijan mobilisoitavaksi ja Kiovaan palauttamaan järjestystä. Harkovan kuvernööri Dobkin intoutui voitonvimmassaan kehuskelemaan, että hänen komentamansa tituškit olivat jo viikon ajan taistelleet Kiovassa järjestyksen palauttamiseksi. Edellisessä postauksessani käsittelin jo "örkkiä", entistä KGB:n upseeria ja sittemmin järjestäytyneen rikollisuuden edustajaa Žiliniä, joka toimi yhtenä Dobkinin tituškien johtajista.

Kaikki tämä olisi ehkä mennyt läpi, jos kyse olisi ollut Venäjästä ja sen propagandistisesta mediaympäristöstä. Narratiivi, jonka mukaan Maidanin mielenosoittajat olivat terroristeja, ekstremistejä ja fasisteja, että he suunnittelivat ydinvoimaloiden ja patojen räjäyttämistä, ja että sen vuoksi turvallisuusorgaanien piti aloittaa silmitön väkivalta aseettomia siviilejä vastaan, olisi mennyt läpi jos Kiova olisi ollut Damaskos. (Ikävä kyllä, Syyrian kohdalla samansisältöinen propaganda samojen sylttytehtaiden toimesta meni läpi miljoonille länsimaalaisille.) Ukraina ei kuitenkaan ole Venäjä eikä eurooppalainen pääkaupunki Kiova ole syyrialainen provinssikaupunki, jonka voi rangaistuksetta pommittaa ja kaasuttaa maan tasalle.

Väkivalta pelästytti nekin ukrainalaisen poliittisen, taloudellisen ja sotilaallisen eliitin jäsenet, jotka olivat tähän asti joko tukeneet Janukovitšia tai olleet passiivisia. Loikkausten aalto alkoi Länsi-Ukrainasta, jossa väestön kannatus oppositiolle on niin vahvaa, että siellä oppositio saattoi toimia paljon itsevarmemmin kuin maan puoliskojen välillä tasapainottelevassa Kiovassa.

Ilman sanottavampaa vastarintaa mielenosoittajat ottivat nopeasti haltuunsa kaikki jo kertaalleen vapauttamansa hallintorakennukset. Kokonaiset poliisiyksiköt siirtyivät mielenosoittajien puolelle. Kokonaiset aluehallinnot ilmoittivat, etteivät noudata rikollisia määräyksiä Kiovasta. Sisäministeriön ja turvallisuuspalvelun rakennukset joutuivat mystisen nopeasti mielenosoittajien haltuun. Niistä haettiin kasapäin aseita maakuntiin perustetuille suojeluskunnille.

Janukovitšin hallinnon edustajien julistukset alkoivat käydä sitä hysteerisimmiksi, mitä useampia valtion instansseja liittyi kansalaistottelemattomuuden aaltoon. Lebedjev ja Zahartšenko yrittivät lietsoa joukkojaan väkivaltaan. Armeijan Kiovaan määrätyt joukot eivät kuitenkaan koskaan saapuneet. Sen sijaan puolustusvoimain komentaja kenraalieversti Zamana ilmoitti, ettei hyväksy armeijan käyttämistä kansaansa vastaan. Janukovitš erotti hänet ja nimitti tilalle venäläismielisen amiraali Iljinin, joka tuli Lebedjevin tavoin laivastotukikohdasta Sevastopolista. Armeijaa ei edelleenkään näkynyt Kiovassa.

Torstaina alkoi harkittu ja järjestetty joukkomurha. Tarkk'ampujat avasivat tulen mielenosoittajien joukkoihin ja surmasivat yksin Kiovassa lähes 80 ihmistä. Uhreista suurin osa oli etnisiä ukrainalaisia kaikkialta maasta, joukossa venäläisiä, armenialaisia ja georgialaisia. Nuorimmat olivat teinipoikia, vanhimmat yli 60-vuotiaita, uhrien joukossa myös naisia, mm. lääkintävapaaehtoisia. Myös kymmenisen poliisia kuoli torstain verilöylyssä.

Hämmentynyt länsimedia on kysellyt, keitä tarkk'ampujat oikein olivat. Todisteiden valossa heistä voidaan sanoa kaksi asiaa: he olivat venäläisiä, ja he toimivat harkitun, etukäteen valmistellun käsikirjoituksen mukaisesti. On varmaa, että joukkomurhalla oli käskynantajia Ukrainan hallinnossa - ketkä tarkalleen, jää tulevien tutkimusten kohteeksi, mutta syyttävä sormi osoittaa varsin epäämättömällä logiikalla ainakin Zahartšenkoon ja hänen keskeisimpiin alaisiinsa. Oli presidentti tietämätön yksityiskohdista tai ei, hän on silti varmuudella vastuullinen. Tähän syyllisyysketju todennäköisesti kansainvälisissä selvityksissä päättyy, sillä viimeistä loogista linkitystä ei yleisistä syistä voida tehdä, ellei valta Venäjällä vaihdu jonain päivänä.

Verilöyly Kiovassa - televisiokameroiden edessä - jätti kylmäksi ainoastaan Kremlin ja Kiovan kyynisimmät johtajat ja heidän aivottomat länsimaiset kannattajansa. Ukraina sen sijaan ei enää ollut torstain jälkeen entisensä. Verilöyly teki selväksi, että mikään EU:n sorvaama kompromissi ei ukrainalaisille kelpaisi jos se jättäisi murhaajat entisiin asemiinsa eikä edes aloittaisi tutkintaa tehdyistä rikoksista. Ukrainalaiset olivat syvästi järkyttyneitä, että EU painosti oppositiojohtajat hyväksymään tällaista sopimusta Janukovitšin kanssa. Se hylättiinkin heti alkutekijöihinsä ja perjantain ajan neuvoteltiin kiivaasti uutta.

Tavallisten ukrainalaisten lisäksi väkivallan silmittömyys ja häikäilemättömyys järkytti lopulta Ukrainan eliitin. Ensimmäisenä väkivaltapäivänä useampi kymmenen ja seuraavana päivänä tuplasti enemmän Alueiden puolueen edustajia niin parlamentissa kuin provinsseissa oli loikannut presidentin tukijoista oppositioon. Poliisit katosivat perjantai-illan mittaan asemistaan. Kun armeijan kuorma-autot lopulta saapuivat Kiovaan, niiden lavoilla matkusti Maidanin suojeluskuntien jäseniä. Lähes 70 aseistettua poliisia antautui pampuin varustetuille mielenosoittajille ja kun hallituksen edustajat kirkuivat poliisien olevan terroristien panttivankeina, poliisit kertoivat rauhallisesti televisiokameroille, etteivät enää aio palata kasarmeilleen. Maidanille ilmaantui kokonainen yksikkö lviviläisiä poliiseja, jotka kertoivat tulleensa suojelemaan mielenosoittajia rikollisilta bandiiteilta ja käyttävänsä tarvittaessa virka-aseitaan.

Kaiken tämän keskellä Janukovitš panikoi ja Venäjän käskyjä uhmaten allekirjoitti poliittisen sopimuksen kolmen oppositiojohtajan kanssa. Sopimus antoi keskeiset myönnytykset, joita oppositio oli vaatinut: hallitus vaihdettaisiin ja vuoden 2004 perustuslaki palautettaisiin kahdessa vuorokaudessa voimaan. Se riistäisi presidentiltä diktaattorin valtaoikeudet. Sopimus kuitenkin antoi myönnytykseksi Janukovitšille oikeuden olla presidenttinä vuoden loppuun saakka, ja lupasi aikaistetut vaalit vasta joulukuulle.

Suuren painostuksen alaisina Klitško, Jatsenjuk ja Tjahnybok allekirjoittivat sopimuksen. Oli kuitenkin myöhäistä. Maidanilla heille buuattiin. Seuraavana iltana, kun Maidanilla pidettiin muistotilaisuuksia surmattujen uhrien muistoksi, tuhannet tavalliset ihmiset uskaltautuivat viimein kaduille ja tunteet kuohuivat. Ihmiset eivät tienneet, pitikö heidän juhlia sitä, että Janukovitš oli lopulta taipunut, raivota siitä, että häntä pitäisi sietää vielä vuoden loppuun, vai surra lähes sataa surmattua sankariaan.

Kansan tavoin myös parlamentti oli lopulta löytänyt rohkeutensa. Janukovitšin oma puolue hylkäsi hänet, samoin hänen virkakoneistonsa ja turvallisuusvoimansa. Parlamentti ryhtyi perjantaina vimmalla säätämään lakeja, ja äityi niin demokraattiseksi, että lopulta puhemies Rybak keskeytti istunnon. Kamelin selkä oli kuitenkin jo katkennut. Uudelleen löytyneessä isänmaallisen demokraattisessa vimmassa entiset Janukovitšin kannattajat tukivat suurella enemmistöllä opposition lakiesityksiä: vuoden 2004 perustuslaki palautettiin voimaan, Zahartšenko ja yleinen syyttäjä Pšonka erotettiin, Janukovitšia vastaan luettiin syytteet, Tymošenko määrättiin vapautettavaksi vankilasta.

Seuraavana yönä Janukovitš ja hänen hallituksensa jäsenet katosivat. Koko kaupunki oli kääntynyt heitä vastaan, eikä pelko enää pidätellyt niitäkään, jotka aiemmin olivat pysyneet hiljaa työpaikkansa tai henkensä menettämisen pelossa. Saman tien katosivat kaikki Janukovitšia kolmen kuukauden ajan puolustaneet krimiläiset ja itäukrainalaiset berkutit, tituškit ja provokaattorit.

Lauantaiaamuna kävellessäni hämmentyneenä ympäri kaupungin keskustaa kaikki oli siirtynyt mielenosoittajien valvontaan. Maidanin itsesuojelujoukkojen pienillä pampuilla varustetut miehet ja pojat partioivat hallintotalojen ympärillä kahden ja neljän hengen ryhmissä. Muutama heistä seisoi muodon vuoksi sisäministeriön ja muiden entisten voimapesäkkeiden ovilla. Mitään ei vandalisoitu eikä ryöstelty. Pian kantautuivat uutiset, että presidentin palatsi ja hänen Mežyhiriaan itselleen rakennuttama linna olivat kansan hallussa. Janukovitšin klaani oli kadonnut kuin tuhka tuuleen, yrittänyt polttaa kompromettoivia dokumentteja tuhkaksi, mutta mielenosoittajat ja toimittajat löysivät runsain mitoin itseään ja yksityiselämäänsä seuranneita kansioita.

Kerran päästyään demokratian makuun parlamentti ei pysähtynyt. Se palautti itselleen kuuluvan laillisen vallan ja alkoi tuottaa liukuhihnalta päätöksiä vakauden ja järjestyksen palauttamiseksi maahan, jota terrorihallinto oli viikon ajan pitänyt kourassaan. On kuitenkin kuvaavaa, että mihinkään johtotehtäviin ei valittu Klitškoa, Jatsenjukia, Tjahnybokia eikä edes harkovalaisesta vankilastaan vapautunutta Tymošenkoa, vaan Maidanin käytännön puurtajia. Maan väliaikaiseksi johtajaksi nousi Oleksandr Turtšynov, sisäministeriksi Arsen Avakov, puolustusministeriksi kansaansa ampumasta kieltäytynyt kenraali Zamana, turvallisuuspalvelua valvomaan sujuvaa suomea puhuva Nalyvaitšenko.

Alkuun kukaan ei tiennyt, mihin Janukovitš ja hallituksen jäsenet olivat kadonneet. Huhut levisivät. Lopulta Janukovitš tuli esiin ilmeisesti Harkovasta, kieltäytyen eroamasta ja väittäen mielenosoittajia vallan kaapanneiksi natseiksi. Zahartšenkon väitettiin paenneen Valko-Venäjälle, Dobkinin ja Kernesin Venäjälle. Kaikkialla Ukrainassa kaadettiin Leninin patsaita. Mielenosoittajat rohkaistuivat kaduille myös Donbasissa, Ala-Dneprillä ja Krimillä.

Harkovan kapinakokouskin epäonnistui, sillä edes Itä-Ukraina ei enää ottanut käskyjä Janukovitšilta. Jos olisi ottanut, Tymošenkoa ei olisi vapautettu eivätkä rajavalvojat olisi pysäyttäneet pakenemista yrittävien syrjäytetyn hallinnon jäsenten matkantekoa. Pšonka onnistui pakenemaan henkivartijoidensa avattua tulen laillisia rajavalvojia vastaan. Tämänpäiväisten tietojen mukaan Janukovitš olisi vetäytynyt Donetskiin, josta hänen koko klaaninsa alun perin oli kotoisin.

Opposition "terroristit ja ekstremistit" eivät vuodattaneet pisaraakaan verta. Vallankumoukseen riitti se, että hallitus omalla silmittömällä verenvuodatuksellaan sai lopulta jopa oman puolueensa, poliisinsa ja armeijansa kääntymään itseään vastaan. Lopulta Janukovitšin klaania tuki ainoastaan Venäjä. Ja sekin joutuu nyt harkitsemaan uudelleen, kannattiko jälleen kerran tukea epäsuosittua diktaattoria ja verenvuodatusta sen sijaan että olisi edes yrittänyt rakentaa normaaleja suhteita slaaviveljelliseen naapurikansaansa. Ilman Venäjän sotilaallista interventiota ei nimittäin Janukovitš enää palaa Kiovaan.

Joulukuun alussa, Janukovitšin hallinnon yritettyä ensimmäisen kerran murskata Maidanin voimatoimin, kirjoitin tilanteesta seuraavalla tavalla:
Presidentti ja pääministeri tietävät, että heidän on joko otettava kansan mielipiteet huomioon tai murskattava mielenosoitukset väkivallalla. Molemmat vaihtoehdot merkitsevät heidän valtansa tappiota. Mikäli Janukovitš ja Azarov taipuvat mielenosoittajien tahtoon, käynnistävät uudelleen EU-neuvottelut, erottavat väkijoukkojen pahimpia inhokkeja, kenties jopa suostuvat aikaistettuihin vaaleihin, seurauksena on mitä todennäköisimmin riemuvoitto mielenosoituksilla ratsastaneille oppositiopoliitikoille Vitali Klitškolle, Arseni Jatsenjukille ja Oleh Tjahnybokille. Klitško näyttäisi todennäköiseltä uudelta presidentiltä, mikäli vaalit olisivat nyt ja ne olisivat rehelliset. Lisäksi sitoutuminen eurooppalaisiin pelisääntöihin estäisi vaalitulosten räikeän väärentämisen sekä oikeuslaitoksen ja poliisin käyttämisen sisäpoliittisina aseina.
Toisaalta jos maan johtajat päätyvät murskaamaan mielenosoitukset väkivallalla, yhä useammat virkavallan edustajat nousisivat kapinaan ja liittyisivät mielenosoittajien puolelle. Nöyryyttävin mahdollinen tulos olisi, että mellakkapoliisit kieltäytyisivät nostamasta pamppujaan maanmiehiään vastaan ja tuottaisivat täydellisen šakkimatin Janukovitšille. Hän voisi turvautua Venäjän auliisti tarjoamiin verta kaihtamattomiin joukkoihin, mutta se puolestaan merkitsisi vallan lopullista menettämistä Putinille. Ukrainasta tulisi Putinin valtakunnan provinssi. Tuntuu kuin nyt päättämättömästi esiintyville Janukovitšille ja Azaroville olisi alkanut pikkuhiljaa valjeta, että juuri tähän ansaan Kreml heidät halusikin.
Tuo varhainen arvio taisi osoittautua oikeaksi.

Miljoonat tavalliset ukrainalaiset sekä myös maan viranomaiset, poliisit ja armeija, lopulta myös valtapuolueen kansanedustajat, pormestarit ja aluehallinnot ovat osoittaneet peräänantamatonta siviilirohkeutta. Mielenosoittajat ja heidän johtajansa ovat pieniä laitaliikkeiden ylilyöntejä lukuun ottamatta osoittaneet hämmästyttävää kurinalaisuutta ja järjestäytyneisyyttä. Tuskin monta vallankumousta on loppujen lopuksi tehty yhtä siististi vallankumouksellisten puolelta. Nyt tämä kävi melkein kuin Tintissä ja Picaroissa, jossa Tintti suostuttelee vallankumouskenraalin olemaan ripustamatta edes tyrannia, kenraali Tapiocaa, ja hänen salaisen poliisinsa KGB-taustaista päällikköä lyhtypylväisiin.

Minun täytyy muistaa kiittää ystävääni, joka on toiminut yhtenä Maidanin kommendantin neuvonantajista ja on paitsi luonteeltaan myös ulkonäöltään hieman Tintin kaltainen. Hänestä en hämmästyisi, vaikka hän olisi kristillisessä vakaumuksessaan suostutellut suojeluskuntien kansallismielisiä karpaaseja olemaan ripustamatta hallituksen jäseniä ja salaisen poliisin komentajia lyhtypylväisiin. Sen sijaan nähtiin sisäministeriön julistus, jossa se ilmoittaa painavansa päänsä nöyrästi surmansa saaneiden uhrin edessä.

Jotakuinkin kaikki voitava on tehty, että Ukraina voi lähteä tästä eteenpäin yhtenäisenä, suvereenisuutensa ja demokratiansa palauttaneena eurooppalaisena kansakuntana ratkomaan vaikeita ongelmiaan. Talous on kuralla: Janukovitšin valtakaudella maa taantui ja korruptio paisui ennennäkemättömiin mittoihin. Oppositiojohtajia on pidettävä silmällä, etteivät he varastaisi vallankumousta ja tuhlaisi taas kultaista mahdollisuuttaan keskinäiseen riitelyyn ja valtataisteluun, kuten kävi oranssivallankumouksen jälkeen.

Harkovalaiset ja muut itäukrainalaiset ovat osoittaneet lojaalisuuttaan yhtenäiselle Ukrainalle - heidät tulee tästä myös palkita. Menneet kannattaa unohtaa niiden kohdalla, joiden rikokset eivät olleet anteeksiantamattomia. Ja niiden kohdalla, joiden rikokset olivat anteeksiantamattomia, tulee olla kärsivällisyyttä kunnolliseen tutkintaan. Sen jälkeen ukrainalaiset voivat päättää, rangaistaanko kiinni jääneitä kansallisesti vai lähetetäänkö joku tämän viikon tapahtumista vielä Haagiin saakka. http://maailmajapaikat.blogspot.de/2014_02_01_archive.html​
Klikkaa laajentaaksesi...
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top