Varovasti kallistun siihen suuntaan että Suomenkin puolustusvälineteollisuuden olisi hyvä saada jotain kampetta tuonne jotta saisivat näkyvyyttä lisää. AMOS ja Nemo tulee tietysti ensimmäisenä mieleen.
Ymmärrän että näitä on vähän ja ovat helvetin salliita ja kaikki mitä löytyy tarvitaan omaan käyttöön MUTTA kun tämä sota jossain vaiheessa hiipuu tai loppuu ja kun koko maailman silmäätekevät asevoimien isot johtajat ja heidän fact-finding ryhmät jalkautuvat Ukrainaan, niin yksi mitä selvittävät on: mikä toimi hyvin modernissa sodassa. Aina on tietysti riski että tuhoutuvat ennen kuin ehditään oikeasti käyttää - sellaista sota on, sen riskin ottaa. Vihollisen käsiin joutuminen, sama juttu.
----------
Kategorisesti vastustan oman puolustuskyvyn alasajoa Ukrainan auttamisen nimissä MUTTA haluan myös että ollaan mukana antamassa todellista apua, sellaista mikä auttaa heitä ajamaan vanjan takaisin rajan yli. Tuo on vaikea linja kuljettavaksi, mitä voidaan antaa ilman että oma puolustus kärsii vuosikaudet eteenpäin. Ymmärrän myös sen näkemykset että jokainen tuhottu vanjan vaunu ja muu sotakone on pois rivistä meitä vastaan. Heidän talous sukeltaa jo muutenkin, joten tuhotun kaluston korvaaminen vastaavalla suorituskyvyllä vie vähintään 5, todennäköisemmin 10 vuotta (oma arvaus). Tässä mielessä hetkellinen oman puolustuskyvyn lasku ei haittaa, se ehdittäneen paikata ennen kuin vanja saa kerättyä voimiaan.
t.me
