Ptrd on wikipedian mukaan 14,7mm. Mikä lie, tuskin mitenkään käyttökelpoinen.. raahata nyt puhelinpylvästä taistelussa..
En haluaisi olla se sotamies joka saa tuon kantoon, painoksi wikipedia kertoo 17,3 kg ja pituudeksi 2 020 mm.
Panssarintorjuntakivääri ei ole koskaan ollut mikään tarkkuuskivääri, ei varsinkaan toisen maailmansodan aikaan valmistetut. Iso kivääri pitkällä putkella ei vielä tee siitä tarkkuustyökalua, ammustuotanto tuo myös oman hajontansa aseen mekaanisen hajonnan päälle. Panssari- tai rynnäkkövaunun kokoiseen maaliin osuu silti, joten en sanoisi hyödyttömäksi.
14.5 x 114mm kaliiperille B-32 panssarinläpäisevälle luodille lupaillaan panssariteräksen läpäisyksi 32 mm RHA 90 asteen kulmassa 500 m etäisyydellä. Kiinalaisilla on tuotannossa uudempia, kalliimpia luoteja, läpäisyksi lupaillaan 15 mm panssariterästä 30 asteen kulmassa 1 000 m etäisyydellä.
Otetaan tuo vanhempi arvo käyttöön, mihin tuo 32 mm panssariterästä 90 asteen kulmassa riittäisi. Vanjan vaunuissa rungon etuosan pellit on aina jyrkässä kulmassa, olipa vaunu miten kevyt tahansa joten sen kanssa tuo olisi ongelmissa. Keulan panssarointi on näissä mitoitettu 12,7mm NATO-kaliiperia vastaan, muistaakseni yleensä vaatimus oli että käytännössä nolla etäisyydeltä pitää kestää se.
Vaan jos pääsee ampumaan piilosta kylkeen, vaikkei osuisi ihan suoraan pinnan normaalin kanssa? Vanjan kevyiden vaunujen kylkien suojaus on (muistaakseni) mitoitettu 7,62x51 AP luotia sekä tykistön sirpaleita vastaan: VDV:n BMD-sarjan vaunuissa kylkipanssari on telaketjujen välissä 20 mm alumiiniseosta ja sen yläpuolella 23 mm, BTR-sarjan pyöräajoneuvojot 9mm panssariterästä 20-30 asteen kulmassa, BMP-1 ja BMP-2 vaunuissa alemman kyljen panssarin paksuus 15 mm terästä. BMP-3 on kieltämättä näitä vahvemmin suojattu, kyljen paksuus 43 mm alumiiniseosta.
Kuuluisa esimerkkitapaus: toisen maailmansodan aikaan Panther-tankin rungon alemman panssarilevyn paksuus oli 40 mm ja joutuivat parantamaan sen suojausta kesken sodan lisäämällä kylkiin telaketjujen ulkopuolelle 5 mm
Schürzen panssariteräslevyt. Ne oli tarkoitettu alemman kyljen suojaamiseen, mutta muistan lukeneeni että erityisesti suojaamaan Neuvostoliiton panssarintorjuntakivääreiltä. Jos minun muistikuva pitää paikkansa, niin nämä PTRD-kiväärit eivät kyenneet läpäisemään tuota kylkipanssaria, mutta isku oli sen verran vahva että levyn sisäpinta pirstaloitui ja ne sirpaleet tekivät sitten tuhoja vaunun sisällä.
Miksi sitten kantaa tällaista isoa, painavaa pulttilukkokivääriä jos vaihtoehtona on paremmin läpäisevät kertasingot? Vaikea tuohon on keksiä hyvää syytä, ehkä jos olisi porukka mikä liikkuisi yöllä ja etsisi tällaisia pehmeämpiä maaleja? Osuma kyljestä läpi vaikka moottoritilaan voisi tuottaa ns. mobility kill tilanteen. Vaunu ei tuhoudu, mutta on kyvytön jatkamaan taistelua ennen kuin on korjattu. Montako miestä kannattaa uhrata tällaiseen hullutukseen, sen sijaan että olisivat osa normaaleita joukkoja joilla on oikea panssarintorjuntakyky? Tuskin kovin montaa, mutta jos on reilusti jalkaväkeä mistä ottaa niin ehkä tätä voisi kokeilla jos on tarpeeksi rämäpäisiä, kuolemaa pelkäämättämiä miehiä? Jos he kykenisivät vaurioittamaan tällaisia vaunuja esim. 1-3 kpl joka yö keskimääräisesti, niin se ole ole pelkästään vaunu pois pelistä vaan vaunun miehistö myös - tai sitten panssarijalkaväki joutuu kävelemään jos ei ole korvaavaa vaunua lähellä.
Tosin heti perään todettava että sille on varmasti täysin hyvät syyt miksi näistä aseista on luovuttu hyvin pian toisen maailmansodan jälkeen. Läpäisy varsinkin etusektorista ei riitä ja juuri mikään vakavasti otettava armeija ei sodi siten että muutaman miehen iskuosastot yrittäisivät tehdä tuhoja vihollisen sivuilla (varsinkin jos tuhon teko vaatii lähestymisen 500 metriin tai lähemmäs). Hyvin vaarallista leikkiä tuo olisi joka tapauksessa.
